perheessämme on ollut jo pitkään ongelmana että puhumme toisiemme ohi, me vanhemmat. Aloin viimeaikoina kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä sanon ja yritän jollain tavalla todentaa että sanomani meni perille puolisolleni. Homma ei nyt näytä vaan toimivan. Ilmiönä ensimmäisiä on, että jos kysyn jotain selkää, esimerkiksi että "missä on Oskarin reima-lippis?" Saan vastaukseksi esim; "En ole ehtinyt pestä sitä koska et koskaan anna minulle aikaa tehdä sitä." Kun ksyn uudelleen;"Missä oskarin lippis on, pesusussa vai enkä löydä sitä laatikosta, olemme menossa ulos." Vastaus saattaa olla esim: sanoinhan etten ole ehtinyt pestä sitä." Kun kysyn: "mitä minä kysyin?" vastauksena: "Kysyit miksi en ole pessyt oskarin lippistä!". "En kysynyt, vaan missä se on." Aivan varmasti kysyit ja syytit etten ole pessyt sitä!!". Sitten lippis löytyy ja menemme oskun kanssa ulos.
Tämän kaltainen kommunikaatio toistuu jatkuvasti, monilla eri tavoilla. Voisi olettaa että on normaalia perhe-elämässä, mutta ei se enää ole. Sama toistuu puolisoni sanomisissa, pitää oikeasti arvata mitä hän tarkoittaa: "Oskun pitää syödä ennen kaverille menoa." Ok, istutaan syömään, "Mitä teit ruuaksi kun olimme ulkona?". "Sanoinhan että lämmitä Oskulle se makaroonilaatikko ennen kuin menee kaverille." "Et muuten sanonut, vaan että pitää syödä ennen kuin menee kaverille." Ei vaan sanoin että lämmitä makaroonilaatikko Oskulle!, aivan varmasti!!". "Ok,lämmitän sen makaroonilaatikon." Puolisoni oikeasti uskoo sanoneensa, niin kuin väittää, mutta se on nähtävästi tapahtunut hänen omassa päässään. Onko tälle ilmiölle oikeasti olemassa jotain selitystä, alkaa pikku hiljaa jo rasittaa..
Tämän kaltainen kommunikaatio toistuu jatkuvasti, monilla eri tavoilla. Voisi olettaa että on normaalia perhe-elämässä, mutta ei se enää ole. Sama toistuu puolisoni sanomisissa, pitää oikeasti arvata mitä hän tarkoittaa: "Oskun pitää syödä ennen kaverille menoa." Ok, istutaan syömään, "Mitä teit ruuaksi kun olimme ulkona?". "Sanoinhan että lämmitä Oskulle se makaroonilaatikko ennen kuin menee kaverille." "Et muuten sanonut, vaan että pitää syödä ennen kuin menee kaverille." Ei vaan sanoin että lämmitä makaroonilaatikko Oskulle!, aivan varmasti!!". "Ok,lämmitän sen makaroonilaatikon." Puolisoni oikeasti uskoo sanoneensa, niin kuin väittää, mutta se on nähtävästi tapahtunut hänen omassa päässään. Onko tälle ilmiölle oikeasti olemassa jotain selitystä, alkaa pikku hiljaa jo rasittaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
on toinen. Hän ei keskity perheen asioihin, vaan on ajatuksissaan koko ajan toisen kanssa.
muutenkin olla omissa ajatuksissaan eikä kuuntele
mitä toinen sanoo.Voi olla vaikka tosi väsynyt
tai töissä voi olla paineita ja stressiä.
Ei se välttämättä ole uskottomuutta.
ole varma. Kaikkeahan sitä voi perhe-elämässä olla. Mistä minä varmasti mitään tiedän.
kuitenkin lisätä, että asia on otettava puheeksi. Ihan omana aiheenaan. "Tämä pitää nyt selvittää", pohjalta.
Keskustele, äläkä erehdy tekemään siitä mitään oikeussalidraamaa.