Mahtavan kaunis auringonpaistepäivä tuolla ulkona. Olisi ihana lähteä pitkälle kävelylle metsään tai merenrantaan jonkun kanssa ja ihastella yhdessä kaikkea kaunista.
Mutta minäpä lähden yksin. Se on parempi kuin ei ollenkaan. Jotenkin tämmöiset kelit vain saa olon tavallistakin yksinäisemmäksi.
Miten aurinko vaikuttaa teihin muihin? Oletteko olleet tänään ulkoilemassa?
Mutta minäpä lähden yksin. Se on parempi kuin ei ollenkaan. Jotenkin tämmöiset kelit vain saa olon tavallistakin yksinäisemmäksi.
Miten aurinko vaikuttaa teihin muihin? Oletteko olleet tänään ulkoilemassa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikken enää talvea kaipaakaan, mutta tämä aurinkokeli ahdistaa enemmän.
lähteä ulos katsomaan niitä onnensa kukkuloilla olevia ihmisiä. kaikkiin muihin kun tuo aurinko vaikuttaa positiivisesti.. paitsi minuun
ok, jos on sellainen päivä että näyttää itse siedettävältä. Mutta kävelin tänään kaupungin läpi ja ihmettelin ihmisiä, että mitä ne oikein miettivät. En enää ymmärrä ihmisiä.
Hyvinhän tuo vaikuttaa, olen suorastaan huojentunut ja helpottunut aikaisen kevään johdosta.
Yksinäisyys toki vaivaa, en voi kiistää etteikö toisinaan olo tuntuisi jollain tavalla "merkityksettömältä".
En kuitenkaan tarvitse muita kokeakseni ja tunteakseni asioita. Minulla on päiväkirja ja kamera. Ne ajatukset jotka täytyy dumpata johonkin, kirjoitan ylös päivämäärän ja senhetkisen säätilan vauhdittamina, kameralla otan kuvan siitä mikä kulloinkin tuntuu sen arvoiselta ja uppaan flickriin jotta saan silloin tällöin todistuksen olemassaolostani palautteen muodossa.
Lyhyesti se on vaikeaa ettei ole juuri ketään kuka kaipaisi, pahempaa on ettei kukaan ole ilmeisesti koskaan -eikä ilmeisesti tulevaisuudessakaan- rakasta minua, tiedättehän, siten että tehdään vauvoja. No, se siitä. Tuo olisi mukava lisä elämään, muttei mikään elinehto.
Kevätaurinko on kaikkein kirkkain ja kaikkein paljastavin - se paljastaa myös yksinäisyyden, siksi se ahdistaa. Täällä etelässä ei tänään ole aurinko paistanu vaan on satanu lumirättejä taivaalta - ihanaa. Kohta lähden ulos.
Tapana on, että koko talven odotan vain kesän tuloa, mutta sitten kun kevät lähestyy ja auinko alkaa paistamaan, ihan niin kuin tänäänkin, niin se on masentavaa. Olen aina miettinyt syytä siihen. Jostain olen lukenut, että itsemurhaluvut ovat korkeimmillaan keväällä. Miksi? Itse en pidä keväästä, kesällä sentään on lämmin ja voi mennä mökille ottamaan aurinkoa. Kevät on turha.
Kevään tullen porukat alkavat raahautua ulos ja voi mennä esim. kallion legendaarisiin puistoihin "rähinäpuistoon" tai "hippipuistoon" hengailemaan ja sosialisoitumaan. Viime keväänä nuo puistot alkoivat olla jo maaliskuussa täynnä porukkaa ja sieltä löytyi hyviä kavereita jotka pitävät säännöllisesti yhteyttä talvellakin.