Hei! Kaipaisin hieman neuvoja, miten toimia tilanteessa, jossa pentu selvästi uhmaa käskyä? Meidän pentu on erittäin kiltti, mutta myös voimakas tahtoinen. Me olemme sen johtajia ja korostamme sitä koko ajan (kuljemme ovista ensin, syömme ensin jne.) ja pentu kyllä kunnioittaa sitä ja uskoo USEIMMITEN. Välillä kuitenkin sitä kieltäessämme se selvästi uhmaa. Miten tälläisessä tilanteessa "voi ottaa luulot pois"? Ennen kuin kukaan edes mainitsee niin emme kasvata pentua väkivallalla, mutta mikä on se "viimeinen keino", kun pentu ei millään muulla usko?
Pentu ja kurinpalautus
Kodako
141444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
koira kuulee kyllä äänestä jotta nyt loppu.Jos koiraa joutuu lyömään voi sanoa jotta peli menetetty jo kerrasta.koira ei ikinä kunnioita sinua se vain pelkää ja tottelee.
Niin en meinannutkaan, et löisin koiraa. Kouluttaminen on järkipuuhaa ei väkivallan käyttöä..
mutta sille päälle sattuessaan pentu ei usko edes ärähdystä vaan rupeaa kapinoimaan sitä vastaan.
Välillä ei tunnu enää mikään tehoavan....... Ei ees aina kunnon ärähdys. Joten ymmärrän hyvin ja odottelen myös neuvoja.
Eristäminen. Eli, kun hauveli kenkkuilee, rankaisuna tulee eristäminen toiseen huoneeseen. Jos ei ole mahdollisuutta eristää, silloin voi kokeilla jääkautta, eli ei huomioi koiraa millään tavalla. Meillä tosi itsepäinen rotu, joka nyt murrosiässä ja kyllä tehoaa.
Yksin jäämistä ei koskaan saisi pitää rangaistuskeinona. Tämä edistää koiran mahdollista eroahdistusta. Kun lähdette kaikki tavallisesti kauppaan tai jonnekin, pentu kokee että häntä rangaistaan jostain, mikä ei tietenkään ole tarpeen. Muuten pentu pitää yksin jäämistä kaikkena muuna kuin ok asiana.
Rangaistus on tapahduttava välittömästi rysän päältä. Kyllä meillä koiralla on selvä ero, koska jää yksin ja koska eristäminen on rangaistus. Koira on nyt reilun vuoden, eikä tunne sanaa eroahdistus. Toki jokaisen on tunnettava oma haukkunsa ja tiedettävä mitä tekee ja koska tekee. Meillä on toiminut, olen ehdottomasti lyömistä vastaan, edes nenälle en ikinä ole näpäyttänyt.
Olisi kiva kuulla sinun keinosi mahdottomissa tilanteissa, eli miten rankaiset? Vai saako koirasi käyttäytyä miten itse viisaaksi näkee?
pureskelee sukkkia paitaa ja lahkeita ja hioja ja sitte ku pikkasen ärähtää niin innostuu vaan jasitte repii lujaaa mutta me teemme niin että kunnolla karjastaan että pentu tietää mitä on tehnyt ja niskavilloista kiinni ja kauemmas pentu kahtoo jonku aikaa ihan häjissään siis ei pelkää mutta tietää että me olemme pomoja ja on ihan rauhallinen kohta tulee syliin ja ei pure mutta jos se tekee vielä niin sitte sama juttu niin kyllä loppuu pureminen ja vaatteitten repiminen
siis vaikka teemme niin että karjaisemme kunnolla niin pentu kyllä kunnioittaa ja ei pelkää meitä:) mutta se alistuu kun tietää että olemme pomoja:)
repimistä. Johtajuus ansaitaan aivan muilla keinoilla kun pakolla tai väkivallalla.
Kuinkas se laumanjohtaja koiralaumassa palauttaa alemmat yksilöt ruotuun??
Nappaamalla niskavilloista...
kyllä niskavilloista voi napata mutta tarkoituksena ei oo satuttaa koiraa vaan palauttaa se omalle paikalle arvojärjestyksessä.. tarkoitus ei oo ravistella, riuhtoa tai muutakaan tälläistä josta koira vain oppii pelkäämään...
Voimakastahtoisia koiria olen omistanut (2kpl rottweiler), enkä koskaan ole käyttänyt mainitsemiasi "keinoja" johtajan aseman vahvistamiseen.
Meillä on koirat tulleet ovista ensin tai jälkeen, miten milloinkin on sattunut.
Syöneet joskus ensin ja joskus yhtäaikaa tai jälkeen...ei sääntöä niistäkään.
Anteeksi vaan, mutta minun korviini tuollaiset tavat kuulostavat naurettavilta, vaikka tiedän joidenkin ihmisten näin toimivan!
Minä olen omien koirieni kanssa komennon perille saamiseksi käyttänyt ääntä(käskevä sävy) sekä "ohjannut" koiraa käyttäytymään pyytämälläni tavalla.
Joskus jouduin hieman "painiotteluunkin"...kun lakia heille luin(murrosikäisinä).
Lyömistä en hyväksy mutta sanomalehdellä olen läjäyttänyt joskus pöytään, seinään tai jalkaani vasten, tehostaakseni käskyäni.
Tämä on minun tyylini ja mielestäni jokainen saa valita koiralleen oman kasvatustapansa, kunhan siitä ei koidu koiralle vahinkoa!
Välillä meidän 3 kk:n ikäinen pentu saa kauheita riehumiskohtauksia ja on purrut meidän muksuja esim. käteen tai vaatteisiin: huutoa ja itkua on välillä piisannut ihan kiitettävästi. Yksi konsti, millä tämä riehuja rauhoitetaan on, että otetaan se tiukasti syliotteeseen ja pidetään myös kuonosta kiinni ettei pääse puremaan (aivan kuin riehaantunutta ihmislastakin rauhoitetaan). Tässä otteessa pahimmat riehumishalut karisee aikas hyvin: huomaa että isäntä on tosissaan. Lyöminen ei ole hyväksyttävä kurinpalautus konsti.
Pennun "selättäminen" on luonnolinen tapa osoittaa sille, kuka on päättää ja mitä.
Kasvattajat ovat suositelleet tätä kahden koirani kohdalla pennun "ruotuun saamiseksi" ja rauhoittamiseksi, ja se on ollut äärimmäisen arvokas konsti.
kyseessä ei ole mikään väkipakolla ja- vallalla selälleen vääntäminen, vaan rauhoittamiskeino. Pentu on sylissä tai lattialla selällään niin kauan, että se rauhoittuu, -lopettaa rimpuilun ja rentoutuu, -alistuu.
Tuona aikana pennulle puhutaan rauhoittavasti ja kehutaan, silitellään ja myös makupaloja annetaan.
Meillä tämä on toiminut rentoutumisasentona, jossa koiralta saadaan vaivatta leikata kynnet, harjata, tutkia. Koira tottuu ja hyväksyy sen nopeasti, ja aikuinen koira ei yritä/halua pyristellä siitä pois vaan tulee jopa itse eteen tuohon asentoon rauhoittumaan ja usein siihen jopa nukahtaa, vaikka kesken kynsien leikkuun.
Pennulla tuohon alistumiseen saattoi mennä ensimmäisillä kerroilla viisikin minuuttia, nyt pennun ollessa 12 viikkoinen, se jo hyväksyy sen täysin ja nukahtaakin tähän asentoon.
Ja ei, -pentu ei ole alistunut ja pelokas, vaan iloinen, rohkea, sosiaalinen ja peloton.
auttoi vesisuihkaus niskaan. Enää, jos pentu uhmaa, ei tarvitse kuin näyttää vesipulloa niin johan taas ollaan siivosti :)