Ei ole kyse siitä että olisin yksin, kyllä ystäviä ja kavereitä löytyy mielinmäärin. Harvemmin sitä kotona tulee istuttua, paitsi sillon kun haluaa vaipua tähän kylmään totuuteen mikä on YKSINÄISYYS!
Ahistaa niin paljon että hyvä että henkeä saa, saatika että saisi jotain tehtyä!
Minulle yksinäisyys on vastakkaisen sukupuolen puutos. Jos vain olisi joku jota halia ja pusutella, jos joku haluaisi otta vastaan silityksiä ja ehkä vähän antaa myös niitä takaisin. Joku voisi ihan vaan istua vieressä ja kuunnella mitä on oikeesti kerrottavaa...... Mutta kaikki tämä on vain oikeaa unelmaa, jota ei ikinä tule tapahtumaan! (kai)
Ahistaa niin paljon että hyvä että henkeä saa, saatika että saisi jotain tehtyä!
Minulle yksinäisyys on vastakkaisen sukupuolen puutos. Jos vain olisi joku jota halia ja pusutella, jos joku haluaisi otta vastaan silityksiä ja ehkä vähän antaa myös niitä takaisin. Joku voisi ihan vaan istua vieressä ja kuunnella mitä on oikeesti kerrottavaa...... Mutta kaikki tämä on vain oikeaa unelmaa, jota ei ikinä tule tapahtumaan! (kai)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla ei tosin ole edes ystäviä eikä kavereitakaan, muutamia tuttuja on. En koe itseäni enää ihmiseksikään ja olen muutenkin jo henkisesti aivan loppu, turhaa kaikki tässä (minun) elämässä on.
..yksinäisyys on juuri tuota.. vastakkaisen sukupuolen puutos.. ei ketään kenestä välittää ja pitää hyvänä.. eikä netin kauttakaan löydä enää ketään..
Sen oman rakkaan puutos on juuri sitä pahinta yksinäisyyttä. Tottakai joku absoluuttisesti yksinäinen saatta ihmetellä ja suuttua "miten sä voit sanoa itseäsi yksinäiseksi kun sulla sentään kavereita on???" mutta itseäni ainakin ahdistaa ja masentaa rakkauden puuttuminen elämästä. :(
Kukaan ei ole minulle ikinä sanonut elämäni aikana "rakastan sinua", ei siis kukaan, ei edes omat vanhemmat... voitteko kuvitella miltä se tuntuu...
Haluan tuntea toisen ihmisen kosketuksen, lämmön, hellyyden, rakkauden... ilman noita asioita en pysty elämään täysillä. Olen jo pikkuhiljaa alkanut luovuttamaan koko kumppanin etsinnän. Tai no löytyisi edes se tosiystävä edes jos ei muuta...
Yrittäkää jaksaa! Minä rakastan teitä kaikkia yksinäisiä, yksinäiset ovat juuri niitä parhaita ja kultaisimpia ihimisiä!
Kunpa vain törmäisimme oikeassa elämässä, aivan.......
No miksei voitaisi vaikka törmätäkin? :) Ihan väärä asenne nyt. Minullakin elämä on ollut yhtä paskaa ja vastoinkäymistä mutta vielä en ole täysin luovuttanut, elä luovuta sinäkään.
Voi se olla toisinkin päin, että on kotona se joku mutta muuten ei mitään. Ei ole sekään herkkua.
Neiti ihmisen on helppoa muuttaa tilanne parempaan. OK, ei kunnollisia ihmisiä kasva joka puun oksalla, mutta jos vain jaksaisi nähdä vähän vaivaa. Aika paljon se on itsestäkin kiinni.
Esitän Sinulle joitakin kysymyksiä, mitä minullekin on esitetty yksinäisten vuosien aikana.
1.Mitä olet tehnyt sen eteen, että saisit seurustelukumppanin? Oletko koettanut hakea baarista, yökerhosta, internetistä?
2.Vanhemmat ihmiset ovat antaneet seuraavanlaisia vinkkejä: Jos näet jonkun yksin istuvan vastakkaisen sukupuolen edustajan esim puistonpenkillä, mene kysymään esim: "Anteeksi neiti, paljonkohan kello mahtaa olla?". Jos sinulla on kello ranteessa, peität sen toisella kädellä tai otat sen taskuusi ennen kohtaamista. Oletko tehnyt paljon tällaisia lähestymisiä, jos olet nähnyt miellyttävän näköisen yksinäisen nuorenmiehen penkillä, koulun kahvilassa, ruokalassa, kirjastossa...? Olisin ainakin oikein otettu, jos minua tulisi jututtamaan miellyttävän oloinen nuorinainen :). Koululla kyllä monet katselevat, mutta kuka uskaltaa tulla juttelemaan? (jos on kiinnostunut). Yökerhossa joskus rohkeimmat, 30-40-vuotiaat tulevat seuraani.
3.Onko sinulla sitten kuitenkin liian suuret haaveet? (Ei kai seurustelukumppanin saaminen pitäisi olla liian tavoittamatonta? Ja kysyjänä oli vielä "hoitava" lääkärini.)
4.Mikset sosiaalisena neitinä löydä laajan kaveripiirin kautta mukavaa poikaa? Luulisi, että ystäväsi auttaisivat sinua tutustumaan johonkin tuntemaansa mieheen. Minua seurustelevat, tuntemani nuoret naiset eivät halua auttaa. Ehkä he eivät halua ryhtyä parittajaksi tai eivät kestäisi sitä, että joku hiljaisempi ystävätär saisi minusta komean, urheilullisen, tunteikkaan, avoimen miehen... ;D
5.Onko ahdistuneisuus ottamassa liian suuren otteen? Muistathan, että on olemassa hyviä ja edullisia mielialalääkkeitä ja rauhoittavia, jotka latistavat tunne-elämää ja vähentävät rakkaudenkaipuun aiheuttamaa ahdistuneisuutta?
Sanon Sinulle kuitenkin, että on paljon myös yksinäisiä miehiä, jotka kaipaavat läheisyyttä, kosketusta, silitystä ja osaavat sitä myös antaa takaisin. Sitä en tiedä, onko sellaisia, joille seksi on riittävä annos läheisyyttä ja kosketusta?
Nyt ollaan pian jo helmikuun lopussa. Huhti-, toukokuussa tilanteesi voi olla aivan toinen. Kevät on rakkauden aikaa ;). Kyllähän se naisilla flaksi helpommin käy :).
Jopa minuakin kannustettiin, että kevät on tulossa ja se on rakkauden aikaa... Ottaen huomioon, että olen vertikaalisesti rajoittunut ja karvainen nuorimies... :D. Ehkä se saamani kannustus tuli säälistä ja myötätunnosta... :D
Tuleehan sitä juostua millon missäkin (ja netissä surffailtua)ja olen omasta mielestä ulospäin suuntautunut... Saan aikaiseksi vieraan ihmisen kanssa keskustelun jos näin vain haluan, ja mukava niitä on välillä harrastaa. Mutta ei ole enää motivaatiota, ei ole enää kiinostusta, tuntuu kuin toivoni olisi mennyt kaikkeen..
Noh kais se sieltä vielä joku päivä vastaan kävelee ja ehkä "se oikea" rupeaa lörpöttelemään ensin kun minä en enään jaksa..
Miksi sä luulet, ettei vastakkaisen sukupuolen edutajat voisi olla susta kiinnostuneita? Onko sulla ylipainoa, paha akne, ei viehättävä naama, paha suustasi, huono luonne?
Eipä mitään noista... ihan perus suomi tyttö.. ehkä välillä paha suustani, mutta en ihmisille josta olen kiinnostunut tai joka on tärkeä... tiedän itse että olen miesten suhteen niin pirun nirso että se on suurin ongelma ja jos vaikka vahingossa löydän jonkun kiinnostavan miekkosen niin en saa yleensä vastakaikua tunteilleni.. tai sitten sattuu juuri toisin päin että miekkonen on kiinnostunut minusta, mutta minä en tunne mitään sitä kohtaan.. (on se niin moni mutkasta!) noh ehkä sitten joskus tulevaisuudessa!
Hei,
Juu sama juttu, kyllä minullakin ystäviä löytyy mielinmäärin ja tosi hyviä. Mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi. Juu ihan tuollei, et ois joku lähellä ja läsnä. Jota silittää ja jonka kans voisi jutella kaikesta ja halata, jos jommalle kummalle tulee paha olo. Mitään muuta ei tarvitse vaan ihan noin yksinkertainen riittää hyvin.
Mut hei jos haluat laittaa viestiä niin [email protected] on mun osoitteeni. Tutustuu ja jos synkkaa niin miksi ei sit enemmänkin.