Mietin että voisiko tämä olla masennusta, josta olen kärsinyt lapsuudesta lähtien. Tunnen olevani kaikkien muitten ihmisten alapuolella. Häpeän itseäni ja kaikkia tekimisiäni. Enkä sitten teekään paljon mitään. Olen luuseri. Haluan olla niin näkymätön kuin mahdollista esim työpaikalla, tehdä vain sen välttämättömän ja seurustella ihmisten kanssa vain sen välttämättömän "minimitason" mitä nyt kerta kaikkiaan on pakko. Sisäisesti kai pelkään ihmisiä ja heidän arvosteluaan jollain lailla. Lapsena sain kuulla olevani "puolivillainen" ja tajusin jo silloin etten ole saman arvoinen muiden, "oikeiden ihmisten", kanssa. Että vain toisten armosta saan olla olemassa. Se on jättänyt jälkensä. Itse ajattelen itsestäni, ettei minussa olisi vikaa ja en olisi sairas muuten, mutta nää varhaiset kokemukset ovat jättäneet jälkensä. En kai silloin vauvana kiintynyt ja pystynyt luottamaan kehenkään, kun olin eri ihmisillä hoidossa.
Tää epäluottamuksen tunne ei oo enää niin selkeä nykyään kuin nuorena. On vain joku sellainen hiljaisuuden muuri mun ja toisten ihmisten välillä.
Mitä luulette tästä? Onko tämä masennusta? Olenko autisti? Auttaisikohan masennuslääkkeet? Koskaan en ole lääkärillä käynyt asian takia. Yrittänyt vain elää normaalia elämää ja kärsinyt. Yksityiselämäni kai eniten on kärsinyt, kun ei energiaa ole ollut mihinkään töiden jälkeen, vaikka "normaalia" olen yrittänyt näytellä kykyjeni rajoissa.
Tää epäluottamuksen tunne ei oo enää niin selkeä nykyään kuin nuorena. On vain joku sellainen hiljaisuuden muuri mun ja toisten ihmisten välillä.
Mitä luulette tästä? Onko tämä masennusta? Olenko autisti? Auttaisikohan masennuslääkkeet? Koskaan en ole lääkärillä käynyt asian takia. Yrittänyt vain elää normaalia elämää ja kärsinyt. Yksityiselämäni kai eniten on kärsinyt, kun ei energiaa ole ollut mihinkään töiden jälkeen, vaikka "normaalia" olen yrittänyt näytellä kykyjeni rajoissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä olisi yksi linkki, josta voisit hakea apua itsellesi.(ilman lääkityksiä)
http://www.ystavyydenmajatalo.fi/Kursseja.html
Tämäntyyppisiä kurssipaikkoja löytyy paljon suomesta. Eri tahojen järjestäminä.
Jos masennustunteet ovat alkuvaiheessa, kannattaa ehdottomasti käydä tällaisilla> "Tutustumassa ITSEENSÄ" ja motiiveihinsa, alemmuudentuntoihinsa, yksinäisyytensä syihin ja seurauksiin.
"jokainen ihminen on yhtä arvokas" tasaarvoinen muidenkanssa.
On vaan väärin, että toiset ovat määräileviä jahalveksivat toisia. > He ovat kypsymättömiä ihmisenä. Ovat vain jonkun hyvän kouluarvosanan ja hyvän viran saaneet ja ratsastavat sillä, halveksimalla muita?
Isä on saanut anteeksi
Lapsuudenkodin vanhanaikaiset kasvatusmetodit nousevat esiin ensi viikolla ilmestyvässä Omat sanat mietelmäkokoelmassa, joka on tehty yhteistyössä Jarin sydänystävän ja luottotoimittajan Aino Suholan kanssa. Jarille ovat tuttuja "nurkka" ja "remmi". Niitä Jari joutui lapsena odottamaan kauhuissaan, kun oli tehnyt jotain kiellettyä.
- Ei isä tehnyt sitä pahuuttaan eikä kokemattomuuttaan, mutta hylätyksi tulemisen pelko on jäänyt minuun asumaan. Asiat on sittemmin isän kanssa selvitetty, mutta niistä on yhä vaikea puhua, Jari kertoi lapsuutensa haavoista IS:lle jo vuonna 1994.
Jarin isä Raimo Sillanpää purskahtaa hyväntuuliseen nauruun, kun häneltä kysyy kasvatusmetodeista.
- Okei. Siitä remmihommasta voin ihan suoraan sanoa, että jos se nyt on kerran tapahtunut, niin se on tietenkin jäänyt hyvin pojan mieleen. Vielä aikuisenakin se muistuu mieleen. Se ei todellakaan ollut mikään jokapäiväinen ilmiö, hän kertoo Plus-lehdelle.
Raimo-isä muistaa poikansa hieman pelokkaana pikkupoikana, jonka korville piti uimarannalla pistää pyyhe, etteivät kärpäset pääse kiusaamaan.
- Koulukiusaaminenhan Jarille tuli sitten myöhemmin, ekalla luokalla. Se oli semmonen kyläkoulu, jossa oli kolme luokkaa yhdessä, isä muistelee.
Jarin ja tämän suhteet ovat lämmenneet Jarin kasvettua aikuiseksi.
- Pieni lapsi ajattelee eri tavalla kuin aikuinen. Silmälaput eivät ole enää niin tiukasti silmillä. Aikuisena niitä voi jo vetää rennosti sivummalle.
Pojastaan ylpeästä isästä on mukavaa, kun Jari tulee usein pitkiksikin ajoiksi lomalle vanhempiensa luo Pohjois-Ruotsin Seskaröhön.
IS
http://www.geocities.com/tommi_myrskykari/psykiatria/valtteleva.html
Tuolla on hyvä tietopaketti eri persoonallisuushäiriöistä. Sinulla saattaa olla välttelevä persoonallisuushäiriö, joka myös monesti on syy masennukseen.
"Lapsilla joita vanhemmat ovat vähätelleet, arvostelleet ja hyljeksineet on alentunut itsetunto, joka johtaa sosiaaliseen välttämiskäyttäytymiseen. Nämä ongelmat vahvistuvat edelleen ja jäävät pysyviksi sekä voivat yleistyä oletuksiksi tulla kaikkien hylkäämksi."