Kumpi Sign o' the Timesin puoli?

mullakin on SOTT vinyylinä, mutta jotenkin hahmotan levyn kuitenkin kahtena enkä neljänä eri osasena. Albumi on loistavasti koottu, se hyppii jatkuvasti soulista poppiin, funkista rockiin ja edes takaisin näissä genreissä, mutta pysyy silti kasassa ja kuulostaa yhtenäiseltä. Huonoja biisejä ei mukaan mahdu.

Oliko 1999 tosiaan tuplavinyyli? Siis kaksi erillistä LP-levyä, eikä vain kaksi erillistä puolta yhdessä vinyylissä? Itselläni on tosta CD-painos. No, kyllähän 1999 on aika pitkä levy...

jukka kirjoitti:

mullakin on SOTT vinyylinä, mutta jotenkin hahmotan levyn kuitenkin kahtena enkä neljänä eri osasena. Albumi on loistavasti koottu, se hyppii jatkuvasti soulista poppiin, funkista rockiin ja edes takaisin näissä genreissä, mutta pysyy silti kasassa ja kuulostaa yhtenäiseltä. Huonoja biisejä ei mukaan mahdu.

Oliko 1999 tosiaan tuplavinyyli? Siis kaksi erillistä LP-levyä, eikä vain kaksi erillistä puolta yhdessä vinyylissä? Itselläni on tosta CD-painos. No, kyllähän 1999 on aika pitkä levy...

Lue lisää

on tosiaan alunperin julkaistu tuplavinyylinä, levyn kestohan on tossa 70 minuutin pinnassa. Tupla-albumiksi se on vähän lyhyenläntä, mutta cd:nä ihan pakollinen hankinta. Voi olla että siitä on julkaistu joskus joku yhden vinyylinkin versio, jolta on pari raitaa tipautettu pois. CD:llä ovat kaikki samat raidat saman pituisina kuin tuplavinyylillä. Ainakin nimikappaleen albumiversio on paitsi pitempi myös muutenkin vähän erilainen kuin singleversio.

Daddy Pop kirjoitti:

on tosiaan alunperin julkaistu tuplavinyylinä, levyn kestohan on tossa 70 minuutin pinnassa. Tupla-albumiksi se on vähän lyhyenläntä, mutta cd:nä ihan pakollinen hankinta. Voi olla että siitä on julkaistu joskus joku yhden vinyylinkin versio, jolta on pari raitaa tipautettu pois. CD:llä ovat kaikki samat raidat saman pituisina kuin tuplavinyylillä. Ainakin nimikappaleen albumiversio on paitsi pitempi myös muutenkin vähän erilainen kuin singleversio.

Lue lisää

puhuttu jo aikasemminkin tällä palstalla. Siitä että se tosiaan oli tupla-lp, mutta julkastiin monessa muussa maassa myös yhtenä. Kappaleet tällä oli:
side 1
1999
Little Red Corvette
Delirious
Free
side 2
Let's Pretend We're Married
Something In The Water(Does Not Compute)
Lady Cab Driver

Enemmän pohdiskelua on tuottanut se että miks ensmmäinen cd painos oli ilman D.M.S.R kappaletta sillä cd:lle ois pitäny kyllä mahtua...

Levynä meikäläisen eka Prince ostos (-83) ja erittäin hyvä, edelleen !

Mr. Goodnight kirjoitti:

puhuttu jo aikasemminkin tällä palstalla. Siitä että se tosiaan oli tupla-lp, mutta julkastiin monessa muussa maassa myös yhtenä. Kappaleet tällä oli:
side 1
1999
Little Red Corvette
Delirious
Free
side 2
Let's Pretend We're Married
Something In The Water(Does Not Compute)
Lady Cab Driver

Enemmän pohdiskelua on tuottanut se että miks ensmmäinen cd painos oli ilman D.M.S.R kappaletta sillä cd:lle ois pitäny kyllä mahtua...

Levynä meikäläisen eka Prince ostos (-83) ja erittäin hyvä, edelleen !

Lue lisää

on tosiaan kappale jonka pois jättämistä en voi käsittää, ja toinen kumma juttu tällä torsoversiolla on päätöskappaleen Internatioal Lover unohtuminen - molemmat kuuluvat minusta levyn parhaimpiin kappaleisiin. No, onneksi ne tällä myöhemmin julkaistulla cd:llä ovat, ja cd:nähän se on välttämätön hankinta jokaisen itseään kunnoittavan soul-miehen levyhyllyyn. Vinyylinä ymmärrän kritiikin mitä se sai osakseen, mutta mieluummmin tupla kuin torso.

Mr. Goodnight kirjoitti:

puhuttu jo aikasemminkin tällä palstalla. Siitä että se tosiaan oli tupla-lp, mutta julkastiin monessa muussa maassa myös yhtenä. Kappaleet tällä oli:
side 1
1999
Little Red Corvette
Delirious
Free
side 2
Let's Pretend We're Married
Something In The Water(Does Not Compute)
Lady Cab Driver

Enemmän pohdiskelua on tuottanut se että miks ensmmäinen cd painos oli ilman D.M.S.R kappaletta sillä cd:lle ois pitäny kyllä mahtua...

Levynä meikäläisen eka Prince ostos (-83) ja erittäin hyvä, edelleen !

Lue lisää

"Eikös 1999sta puhuttu jo aikasemminkin tällä palstalla. Siitä että se tosiaan oli tupla-lp, mutta julkastiin monessa muussa maassa myös yhtenä."

Joo puhuttiinhan siitä, mutta en muistanut ihan tarkalleen, oliko se tosiaan tuplavinyyli - kaksi eri LP:ltä 1999:sta tuntui vähän kummalliselta ajatukselta. Vain 11 biisiä kuitenkin...jotka tosin ovat melko pitkiä, vaan ei Prince silti mitään progea ole ;) Ei sillä ole kai yhtäkään yli 10 minuutin biisiä, ellei erilaisia miksauksia ja N.E.W.Sin intrumentaaleja lasketa. Mutta joo, tuplavinyyli mikä tuplavinyyli. Eikä lopulta edes kauheasti Sign o' the Timesia lyhyempi (1999 70:10, SOTT 79:53)

jukka kirjoitti:

"Eikös 1999sta puhuttu jo aikasemminkin tällä palstalla. Siitä että se tosiaan oli tupla-lp, mutta julkastiin monessa muussa maassa myös yhtenä."

Joo puhuttiinhan siitä, mutta en muistanut ihan tarkalleen, oliko se tosiaan tuplavinyyli - kaksi eri LP:ltä 1999:sta tuntui vähän kummalliselta ajatukselta. Vain 11 biisiä kuitenkin...jotka tosin ovat melko pitkiä, vaan ei Prince silti mitään progea ole ;) Ei sillä ole kai yhtäkään yli 10 minuutin biisiä, ellei erilaisia miksauksia ja N.E.W.Sin intrumentaaleja lasketa. Mutta joo, tuplavinyyli mikä tuplavinyyli. Eikä lopulta edes kauheasti Sign o' the Timesia lyhyempi (1999 70:10, SOTT 79:53)

Lue lisää

kestää 11 minuuttia 13 sekuntia ja on kaiketi Princen pisin biisi - jaa, saattaapa Crystal Ballillakin olla joku yli 10 minuutin mittainen kappale, en nyt äkkiseltään muista. Come ei muuten oikeastaan ole yhtään hullumpi levy, vähän epätasainen toki, mutta ainakin nimikappale ja Letitgo toimivat hienosti. Jotkin efektit ehkä menevät hyvän maun rajojen yli, mutta mitäpä siitä - mieluummin seksiä kuin väkivaltaa ;)

Progesta puheen ollen - kestosuosikkini Parade on kyllä melko psykedeelinen keitos, eikä sitä oikeastaan progesta erota muuta kuin siitä että Kissin veroista funk-raitaa ei yhdenkään progebändin repertuaarista löydy. Myös Prince and the New Power Generation -albumilta löytyvä 3 chains of gold on aika progressiivinen veto.

Daddy Pop kirjoitti:

kestää 11 minuuttia 13 sekuntia ja on kaiketi Princen pisin biisi - jaa, saattaapa Crystal Ballillakin olla joku yli 10 minuutin mittainen kappale, en nyt äkkiseltään muista. Come ei muuten oikeastaan ole yhtään hullumpi levy, vähän epätasainen toki, mutta ainakin nimikappale ja Letitgo toimivat hienosti. Jotkin efektit ehkä menevät hyvän maun rajojen yli, mutta mitäpä siitä - mieluummin seksiä kuin väkivaltaa ;)

Progesta puheen ollen - kestosuosikkini Parade on kyllä melko psykedeelinen keitos, eikä sitä oikeastaan progesta erota muuta kuin siitä että Kissin veroista funk-raitaa ei yhdenkään progebändin repertuaarista löydy. Myös Prince and the New Power Generation -albumilta löytyvä 3 chains of gold on aika progressiivinen veto.

Lue lisää

Jaa, on noita yli 10 minuutin biisejäkin näköjään - itselleni Princen 90-luvun tuotanto ei ole niin tuttua, vaikka muutaman äijän lätyn omistan siltäkin vuosikymmeneltä. Sillä, että Prince ei ole progea, tarkoitin vain ja ainoastaan hyvää. Prince ymmärtää pitää biisinsä järjellisissä mitoissa, eikä sorru ylipitkiin kitarasooloihin ym. mahtailuun, vaikka loistava multi-instrumentalisti onkin. Kyllähän sekin brassailla osaisi, mutta tyylitajua löytyy liikaa sellaiseen ;)

Parade on psykedeelinen pop/rock/funk -levy, mutta progressiivisuuteen en osaa sitä, enkä myöskään 3 Chains of Goldia yhdistää. Princen biisit ovat kuitenkin useimmiten rakenteeltaan tarttuvia ja toimivia - toisin kuin suurin osa progebiiseistä. Erotuksen tekee se, että progessa on liikaa kamaa ja liikaa yritystä ja Princen biiseissä svengaavuutta, tarttuvuutta ja musiikillsista neroutta, ja kaikkea oikea määrä ;) No, karkeita yleistyksiähän nämä ovat, ei kaikki proge ole huonoa, eikä kaikki Princen tuotanto hyvää, mutta enimmäkseen edellä mainitut ovat juuri niin.

jukka kirjoitti:

Jaa, on noita yli 10 minuutin biisejäkin näköjään - itselleni Princen 90-luvun tuotanto ei ole niin tuttua, vaikka muutaman äijän lätyn omistan siltäkin vuosikymmeneltä. Sillä, että Prince ei ole progea, tarkoitin vain ja ainoastaan hyvää. Prince ymmärtää pitää biisinsä järjellisissä mitoissa, eikä sorru ylipitkiin kitarasooloihin ym. mahtailuun, vaikka loistava multi-instrumentalisti onkin. Kyllähän sekin brassailla osaisi, mutta tyylitajua löytyy liikaa sellaiseen ;)

Parade on psykedeelinen pop/rock/funk -levy, mutta progressiivisuuteen en osaa sitä, enkä myöskään 3 Chains of Goldia yhdistää. Princen biisit ovat kuitenkin useimmiten rakenteeltaan tarttuvia ja toimivia - toisin kuin suurin osa progebiiseistä. Erotuksen tekee se, että progessa on liikaa kamaa ja liikaa yritystä ja Princen biiseissä svengaavuutta, tarttuvuutta ja musiikillsista neroutta, ja kaikkea oikea määrä ;) No, karkeita yleistyksiähän nämä ovat, ei kaikki proge ole huonoa, eikä kaikki Princen tuotanto hyvää, mutta enimmäkseen edellä mainitut ovat juuri niin.

Lue lisää

on tosiaan myös yli 10 minuuttia pitkä biisi, ja itse asiassa pahuksen hyvä sellainen, vaikka koko neljän cd:n paketti onkin vähän liikaa - seassa on jokunen turhempikin jammailu. Muistan lukeneeni jostain, että Princellä olisi varastossaan myös 45 minuutin mittainen kappale "War", jota se ei ole vielä julkaissut. Harmin paikka, sellaisesta biisistähän saattaisi jopa Pink Floyd olla kateellinen ;)

Daddy Pop kirjoitti:

on tosiaan myös yli 10 minuuttia pitkä biisi, ja itse asiassa pahuksen hyvä sellainen, vaikka koko neljän cd:n paketti onkin vähän liikaa - seassa on jokunen turhempikin jammailu. Muistan lukeneeni jostain, että Princellä olisi varastossaan myös 45 minuutin mittainen kappale "War", jota se ei ole vielä julkaissut. Harmin paikka, sellaisesta biisistähän saattaisi jopa Pink Floyd olla kateellinen ;)

Lue lisää

"Muistan lukeneeni jostain, että Princellä olisi varastossaan myös 45 minuutin mittainen kappale "War", jota se ei ole vielä julkaissut. Harmin paikka, sellaisesta biisistähän saattaisi jopa Pink Floyd olla kateellinen ;)"

Niinpä. Toisaalta voi olla ihan hyvä, ettei sitä biisiä ole julkaistu ;)

Kuuntelen Sign o' the Timesia parhaillaan, ja juuri tällä hetkellä tuntuu, että b-puoli voi sittenkin olla se parempi puoli. Albumin monipuolisuus kuuluu ehkä vielä selvemmin tällä puoliskolla, jolla on mukana mm. popvetoinen I Could Never Take the Place of Your Man, balladista hardrockiksi kasvava The Cross, r&b-balladi Adore ja If I Was Your Girlfriend, jota on vaikea laittaa mihinkään kategoriaan. Juuri nyt soi villi liverepäisy It's Gonna Be Beautiful Night, jollaa Sheila E vetäisee loistavan rapversen.

jukka kirjoitti:

"Muistan lukeneeni jostain, että Princellä olisi varastossaan myös 45 minuutin mittainen kappale "War", jota se ei ole vielä julkaissut. Harmin paikka, sellaisesta biisistähän saattaisi jopa Pink Floyd olla kateellinen ;)"

Niinpä. Toisaalta voi olla ihan hyvä, ettei sitä biisiä ole julkaistu ;)

Kuuntelen Sign o' the Timesia parhaillaan, ja juuri tällä hetkellä tuntuu, että b-puoli voi sittenkin olla se parempi puoli. Albumin monipuolisuus kuuluu ehkä vielä selvemmin tällä puoliskolla, jolla on mukana mm. popvetoinen I Could Never Take the Place of Your Man, balladista hardrockiksi kasvava The Cross, r&b-balladi Adore ja If I Was Your Girlfriend, jota on vaikea laittaa mihinkään kategoriaan. Juuri nyt soi villi liverepäisy It's Gonna Be Beautiful Night, jollaa Sheila E vetäisee loistavan rapversen.

Lue lisää

taisi olla ensimmäinen kerta, kun Prince flrttaili rapin kanssa. Michael Jacksonhan innostui siitä vasta 1991 Dangerous-albumillaan, ja jatkoi rapin ymppäämistä musiikkiinsa vielä viimeisimmälläkin levylläään Invincible (2001); tuolloinhan Prince ei enää rapin seireenin kutsua kuullut. Niin ja onhan Michaelin uudella versiolla Thrilleristä myös jotain rappauksia. Prince on jo jonkin aikaa ollut taas ihan muualla menossa.

jukka kirjoitti:

"Muistan lukeneeni jostain, että Princellä olisi varastossaan myös 45 minuutin mittainen kappale "War", jota se ei ole vielä julkaissut. Harmin paikka, sellaisesta biisistähän saattaisi jopa Pink Floyd olla kateellinen ;)"

Niinpä. Toisaalta voi olla ihan hyvä, ettei sitä biisiä ole julkaistu ;)

Kuuntelen Sign o' the Timesia parhaillaan, ja juuri tällä hetkellä tuntuu, että b-puoli voi sittenkin olla se parempi puoli. Albumin monipuolisuus kuuluu ehkä vielä selvemmin tällä puoliskolla, jolla on mukana mm. popvetoinen I Could Never Take the Place of Your Man, balladista hardrockiksi kasvava The Cross, r&b-balladi Adore ja If I Was Your Girlfriend, jota on vaikea laittaa mihinkään kategoriaan. Juuri nyt soi villi liverepäisy It's Gonna Be Beautiful Night, jollaa Sheila E vetäisee loistavan rapversen.

Lue lisää

Julkaistu The War on 26:14 pitkä, mutta sehän on sellainen live improvisointi...

Daddy Pop kirjoitti:

taisi olla ensimmäinen kerta, kun Prince flrttaili rapin kanssa. Michael Jacksonhan innostui siitä vasta 1991 Dangerous-albumillaan, ja jatkoi rapin ymppäämistä musiikkiinsa vielä viimeisimmälläkin levylläään Invincible (2001); tuolloinhan Prince ei enää rapin seireenin kutsua kuullut. Niin ja onhan Michaelin uudella versiolla Thrilleristä myös jotain rappauksia. Prince on jo jonkin aikaa ollut taas ihan muualla menossa.

Lue lisää

on myös melkein kuin rappia, ja sehän löytyy Sign o' the Timesilta myös. Biisi on eräänlainen James Brown -imitaatio, josta Prince kuitenkin tekee täysin omanlaisensa. Kuuntelemalla Brownin 70-luvun puolivälin tuotantoa, huomaa että hänhän on itseasiassa yksi ensimmäisistä rapmusiikin pioneereista. Tämän lisäksi JB on soulin ja funkin isä, yksi niistä. Loistava muusikko.

Mr. Goodnight kirjoitti:

Julkaistu The War on 26:14 pitkä, mutta sehän on sellainen live improvisointi...

minä kun luulin joskus että mulla on jo kaikki :)

Daddy Pop kirjoitti:

minä kun luulin joskus että mulla on jo kaikki :)

Se on julkastu 1998 kasettina...

Suomessa on pari kaveria jolla on aika paljon julkastuja, kuten mulla, mut ei mullakaan ihan kaikkia oo, mm. 2001 vuoden cd-singlejä puuttuu muutama...

Daddy Pop kirjoitti:

minä kun luulin joskus että mulla on jo kaikki :)

Julkaistu 1998 Npg:n kautta kasettina...

Suomessa on pari kaveria joilla löytyy paljon Prince julkaisuja, kuten minä´, mutta ei mullakaan kaikkia ole, mm. 2001 vuoden cd-singlejä puuttuu muutama...

Daddy Pop kirjoitti:

minä kun luulin joskus että mulla on jo kaikki :)

eka viesti muka häipyi johonkin ja sit kun lähetin uuden niin se vanhakin ilmesty jostain...sai mut tunteen itteni tosi fiksuks.. ;)

jukka kirjoitti:

on myös melkein kuin rappia, ja sehän löytyy Sign o' the Timesilta myös. Biisi on eräänlainen James Brown -imitaatio, josta Prince kuitenkin tekee täysin omanlaisensa. Kuuntelemalla Brownin 70-luvun puolivälin tuotantoa, huomaa että hänhän on itseasiassa yksi ensimmäisistä rapmusiikin pioneereista. Tämän lisäksi JB on soulin ja funkin isä, yksi niistä. Loistava muusikko.

Lue lisää

taisi itse Miles Davis joskus todeta, ja oikeassahan äijä oli: James Brown oli soulin suurmiehiä, ja niin funk, r&b kuin hiphopkin jatkavat siitä... taitaa olla JB niitä sämplätyimpiä artisteja rap-levyillä. Ai niin, huhutaan muuten Milesin soittavan trumpettia tuolla "It's gonna be a beautiful night" -raidalla, mutta asialle ei kai koskaan ole saatu varmistusta.

Eka vinyylihän on enimmäkseen funk ja rock (tosin mukana on myös Princen uran popeimpiin biiseihin laskettava "Starfish And Coffee" sekä soul/jazz-henkinen "Slow Love"). Toisen vinyylin eka puolisko on hyvin popmainen: "U Got the Look", "If I Was Your Girlfriend", "Strange Relationship" ja "I Could Never Take the Place of Your Man", ja levyn vika kylki sisältää hitaasti kasvavan "The Cross"-kappaleen lisäksi livefunkbiisin "It's Gonna Be Beautiful Night" ja balladi "Adoren".

Oma suosikkini neljästä puoliskosta on 2. tai 3., tai ehkä eka ;) Vaikee päättää.