novvoi ;lle

historian tutkijoilta, pääosin israelilaisilta arkeologeilta. Ensin tuhoutui Israelin kuningaskunta, jonka asukkaista vietiin pakkosiirtoon vain yläluokka muutama tuhat ihmistä korkeintaan 10% asukkaista(1), mutta suuri osa asukkaista jäi paikoilleen. Tämä tiedetään siitä että suuri osa asutuksista eivät tuhoutuneet tai tyhjentyneet vaan niissä jatkui elämä, eikä liioin ole mitään merkkejä että ne olisi asuttanut vieras kansa vaikka vierasta väestöä siirrettiinkin osaan entisestä Israelin kuningaskunnasta. Toinen huomattava seikka on etelän Juudan samaan aikaan äkisti kasvanut väestömäärä.(2) Taaskaan ei ole jälkiä vieraaseen uskontoon tai kansaan kuuluvasta väestöstä joten mitä ilmeisimmin israelilaisia on muuttanut etelään. Se että israelilaisia jäi edelleen asumaan pohjoisen valtionsa itsenäisyyden menetyksen jälkeen ilmenee myös raamatusta, jossa kerrotaan heidän mm tulleen juhlille temppeliin Jerusalemiin , ennen vain ei ole tiedetty paljonko.Näissä mullistuksissa heimot sekoittuivat, tosin sekin on epävarmaa mitä heimojako alunperin tarkoitti.
Juudan menetettyä itsenäisyytensä sama uudelleen:vain osa viedään vankeuteen, kylät kaupungit ja maa jatkaa elämäänsä entisen tapaan. Paluun mahdollistuttua Persian hallitsijan Kyyroksen ansiosta, havaitaan että kummankin alueen väestö on avioitunut muiden alueen kansojen kanssa(Esra ).
Ne juutalaiset jotka pakkosiirrettiin Babyloniaan olivat yhteydessä alueelle, jo aiemmin siirrettyjen pohjoisen asukkaisen kanssa ja osa palasi juutalaisten mukana, joista heistäkin vain osa palasi, muut jäivät asumaan Kaksoisvirtain maahan omana vähemmistönä tai olivat ehtineent menettää alkuperäisen identiteettinsä.

(1) Adam Zertal:The Wedge-Shaped Decorated Bowl and the Origin of the Samaritans" BASOR 276:77-84
Adam Zertal:The Pahwa of Samaria(Northern Isarel) during the Persian Period:Types of Settlement,Economy, History, and New Discoveries
3:9-30

(2)Magen Broschi:The Expansion of Jerusalem in the Reigns of Hezekiah and Manasseh, IEJ 24:21-26

Kaveri ,kaveri- kopeloi hiukan jarrua.

Myönän yhden asian. On viiteitä, että pieni osa pohjoisista heimoista liittyi Juudaan kuningas Hesekielin elvyttäessä pääsiäisen vieton vuona 729 e.Kr. Eli Assyrian ensimmäisen , vuona733 e. Israeliin kohdistuvan hyökkäyksen jälkeen, mutta ennen Samarian lopullista tuhoamista vuona 721 e.Kr.

TOINEN AIKAKIRJA 30
1. Hiskia lähetti sanansaattajat kaikkeen Israeliin ja Juudaan ja
kirjoitti myös kirjeet Efraimiin ja Manasseen, että he tulisivat Herran temppeliin Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi.
2. Ja kuningas, hänen päämiehensä ja kaikki Jerusalemin seurakunta päättivät viettää pääsiäistä toisessa kuussa,
3. sillä he eivät voineet viettää sitä silloin heti, koska pappeja ei ollut pyhittäytynyt riittävää määrää eikä kansa ollut kokoontunut Jerusalemiin.
4. Tämä kelpasi kuninkaalle ja kaikelle seurakunnalle,
5. ja niin he päättivät kuuluttaa koko Israelissa Beersebasta Daaniin saakka, että oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Sillä sitä ei oltu vietetty joukolla, niinkuin kirjoitettu oli.
6. Juoksijat kulkivat, mukanaan kuninkaan ja hänen päämiestensä kirjeet, halki koko Israelin ja Juudan ja julistivat kuninkaan käskystä: "Te israelilaiset, palatkaa Herran, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, tykö, että hän palajaisi niiden tykö, jotka teistä ovat säilyneet ja pelastuneet Assurin kuningasten käsistä.
7. Älkää olko niinkuin teidän isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomat Herralle, isiensä Jumalalle, niin että hän antoi teidät häviön omiksi, niinkuin te itse näette.
8. Älkää siis olko niskureita niinkuin teidän isänne; ojentakaa kätenne Herralle ja tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Herraa, teidän Jumalaanne, että hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois.
9. Sillä jos te palajatte Herran tykö, saavat teidän veljenne ja poikanne osakseen laupeuden voittajiltaan ja voivat palata takaisin tähän maahan. Sillä Herra, teidän Jumalanne, on armollinen ja laupias, eikä hän käännä kasvojansa pois teistä, jos te palajatte hänen tykönsä."
10. Ja juoksijat kulkivat kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen maassa ja aina Sebuloniin saakka. Mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin.
11. Kuitenkin Asserista, Manassesta ja Sebulonista muutamat nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin.
12. Myöskin Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän antoi heille yksimielisen sydämen tekemään, mitä kuningas ja päämiehet olivat Herran sanan mukaan käskeneet.

Vain muutatamat. huomaa, vain muutamat, ei tarkoita kaikkia israelilaisia.

11. Kuitenkin Asserista, Manassesta ja Sebulonista muutamat nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin.

Muutamaa jaetta myöhemmin sanotaan

6 Samoin muiden Juudan kaupunkien asukkaat sekä pohjoisten heimojen ja Juudan miehet toivat kymmenykset nautakarjasta, lampaista ja vuohista, ja lisäksi he toivat muita Herralle, heidän Jumalalleen, pyhitettyjä lahjoja. Lahjat ladottiin kasoiksi vieri viereen.

Eli tämä on hieman hämmentävää, varsikin kun se tapahtuu ennen Samarian hävitystä.

Kaikesta huolimatta täytellisempi todiste pohjoisen Israelin heimon jäänteiden säylimisestä löytyy Josian ajalta , joka hallitsi 640-609 e.Kr. eli vähintään 80 vuotta Samarian hävityksen ja pohjoisen Israelin pakkosiirtolaisuuden jälkeen.

TOINEN AIKAKIRJA 34

9. Ja he tulivat ylimmäisen papin Hilkian luo ja jättivät Jumalan temppeliin tuodut rahat, joita leeviläiset, ovenvartijat, olivat koonneet Manassesta, Efraimista ja koko muusta Israelista ja koko Juudasta, Benjaminista ja Jerusalemin asukkailta.

20. Ja kuningas käski Hilkiaa, Ahikamia, Saafanin poikaa, Abdonia, Miikan poikaa, kirjuri Saafania ja Asajaa, kuninkaan palvelijaa, sanoen:
21. "Menkää ja kysykää minun puolestani ja niiden puolesta, joita on jäljellä Israelista ja Juudasta, neuvoa Herralta tästä löydetystä kirjasta. Sillä suuri on Herran viha, joka on vuodatettu meidän ylitsemme, sentähden että meidän isämme eivät ole noudattaneet Herran sanaa eivätkä tehneet mitään kaikesta siitä, mikä on kirjoitettuna tässä kirjassa."


Miksi Jumala puhuu kokoajan niin kuin Israel olisi olemassa.

Mitä jaakob sanoo kahdelle toista pojalleen ennen kuolemaansa. Onko Jumalan puhe valetta ja sinun, ihminen totta? KATSO

Sillä ei Israel eikä Juuda ole Jumalansa, Herran Sebaotin, hylkäämä, vaan noiden maa on täynnä syntivelkaa Israelin Pyhän edessä.
Jer. 52:27
Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin Juuda siirrettiin pois maastansa.
Valit. 1:3
Juuda on siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu pakanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä.
Hes. 13:4
Niinkuin ketut raunioissa ovat sinun profeettasi, Israel.
Hes. 27:17
Juuda ja Israelin maa kävivät kauppaa sinun kanssasi: Minnitin nisulla, leivoksilla, hunajalla, öljyllä ja balsamilla he maksoivat sinun vaihtotavarasi.
Hes. 38:14
Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena,
Hes. 44:10
Vaan ne leeviläiset, jotka menivät minun luotani kauas, silloin kun Israel oli joutunut eksyksiin, nuo, jotka eksyivät pois minusta kivijumalainsa jälkeen, kantakoot syntinsä;
Hes. 48:7
Ruubenin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Juuda, yksi osa.
Dan. 9:11
Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.
Hoos. 4:15
Jos sinä, Israel, harjoitatkin haureutta, älköön Juuda saattako itseänsä syynalaiseksi: älkää lähtekö Gilgaliin, älkää menkö ylös Beet-Aaveniin älkääkä vannoko: "Niin totta kuin Herra elää".
Hoos. 4:16
Sillä niinkuin niskuri lehmä on Israel niskoitellut; nyt on Herra kaitseva heitä niinkuin karitsaa laajalla laitumella.
Hoos. 5:3
Minä tunnen Efraimin, eikä Israel ole minulta kätkössä; sillä nyt sinä, Efraim, olet haureutta harjoittanut, Israel on saastuttanut itsensä.
Hoos. 5:5
Israelin ylpeys syyttää häntä vasten silmiä, ja Israel ja Efraim kompastuvat syntivelkaansa; myös Juuda kompastuu heidän kanssansa.
Hoos. 5:13
Mutta kun Efraim näki sairautensa ja Juuda paiseensa, meni Efraim Assuriin, lähetti sanan sotaiselle kuninkaalle; mutta tämä ei voinut teitä parantaa, ei tehdä terveeksi teidän paisettanne.
Hoos. 6:4
Mitä on minun tehtävä sinulle, Efraim, mitä on minun tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste?
Hoos. 6:10
Israelin heimon keskuudessa minä olen nähnyt kauhistuttavia tekoja: siellä on Efraimin haureus, Israel on itsensä saastuttanut.
Hoos. 6:11
Myös sinun varallesi, Juuda, on asetettu elonleikkuu, silloin kun minä käännän kansani kohtalon.
Hoos. 8:2
Minun puoleeni he huutavat: "Minun Jumalani!" -"Me Israel, me tunnemme sinut".
Hoos. 8:3
Israel on hyljännyt hyvän. Vihollinen sitä vainotkoon.
Hoos. 8:8
Nielty on Israel. He ovat nyt pakanain seassa kelpaamattoman astian arvoiset.
Hoos. 8:14
Israel on unhottanut tekijänsä ja rakentanut palatseja, ja Juuda on rakentanut paljon varustettuja kaupunkeja; mutta minä lähetän tulen hänen kaupunkeihinsa, ja se kuluttaa niiden palatsit.
Hoos. 9:1
Älä iloitse, Israel, älä riemuitse, niinkuin muut kansat, sillä sinä olet haureudessa luopunut Jumalastasi, olet rakastanut portonpalkkoja kaikilla viljan puimatanterilla.
Hoos. 9:7
Rangaistuksen päivät tulevat, koston päivät tulevat, Israel saa tuntea sen. Hulluna on oleva profeetta, mieletönnä hengen mies sinun paljojen rikoksiesi ja paljon vainoamisen tähden.
Hoos. 10:1
Israel oli rehevä viiniköynnös, joka teki hedelmiä. Mitä runsaampi sen hedelmä oli, sitä runsaammin se teki alttareita; mitä parempi sen maa oli, sitä parempia patsaita se pystytti.
Hoos. 10:6
Se itsekin viedään Assuriin lahjaksi sotaisalle kuninkaalle. Häpeän saa Efraim, ja häpeään joutuu Israel neuvonpiteistänsä,
Hoos. 10:9
Gibean päivistä asti sinä olet syntiä tehnyt, Israel. Sinne he ovat asettuneet. Eikö saavuttaisi heitä Gibeassa sota, sota vääryyden miehiä vastaan?
Hoos. 10:11
Efraim on lehmä, joka on totutettu mielellänsä puimaan, mutta minä käyn käsiksi hänen kauniiseen kaulaansa. Minä valjastan Efraimin: Juuda saa kyntää, Jaakob äestää.
Hoos. 11:1
Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.
Hoos. 11:8
Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.
Hoos. 11:12
(12:1) Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juuda juoksee yhä valtoimena, välittämättä Jumalasta, Pyhästä, Totisesta.
Hoos. 12:12
(12:13) Jaakob pakeni Aramin kedoille, ja Israel palveli naisen tähden, naisen tähden hän paimensi.
Hoos. 13:9
Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi.
Hoos. 14:1
(14:2) Palaja Israel, Herran, sinun Jumalasi tykö, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi.
Joel. 3:20
Mutta Juuda on oleva asuttu iankaikkisesti ja Jerusalem polvesta polveen.
Aam. 4:12
Sentähden minä teen sinulle, Israel, näin. Koska minä tämän sinulle teen, niin valmistaudu, Israel, kohtaamaan Jumalaasi.
Aam. 5:2
Kaatunut on neitsyt Israel eikä enää nouse; hän viruu kaadettuna maassansa, eikä ole, kuka hänet nostaisi.
Aam. 7:11
Sillä näin on Aamos sanonut: 'Jerobeam kuolee miekkaan, ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastansa'."
Aam. 7:17
Sentähden, näin sanoo Herra: Sinun vaimosi joutuu portoksi kaupungissa, sinun poikasi ja tyttäresi kaatuvat miekkaan, sinun maasi jaetaan mittanuoralla, sinä itse kuolet saastaisessa maassa, ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastansa."
Aam. 8:2
Ja hän sanoi: "Mitä sinä näet, Aamos?" Minä vastasin: "Korillisen kypsiä hedelmiä". Ja Herra sanoi minulle: "Minun kansani Israel on kypsä saamaan loppunsa: en minä enää mene säästäen sen ohitse.
Nah. 1:15
Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa: "Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi; sillä ei tule enää sinun kimppuusi turmiontuoja, hän on hävitetty kokonansa".
Sef. 3:14
Iloitse, tytär Siion, puhkea huutoon, Israel; ihastu ja ratkea riemuun kaikesta sydämestäsi, tytär Jerusalem.
Sak. 14:14
Myös Juuda on sotiva Jerusalemissa, ja kaikkien pakanakansojen rikkaudet kootaan joka taholta: kullat ja hopeat ja ylen paljon vaatteita.
Mal. 2:11
Juuda on ollut uskoton, Israelissa ja Jerusalemissa on tehty kauhistus. Sillä Juuda on häväissyt Herran pyhäkön, jota Herra rakastaa, ja on ottanut avioksi vieraan jumalan tyttäriä.
Matt. 1:2
Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja tämän veljet;
Mark. 12:29
Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
Room. 9:6
Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
Room. 9:31
mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
Room. 11:7
Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,
Room. 11:26
ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.

Tunnettu juutalainen historoitsia Josephus kirjoitti vuoden 100 j.Kr. paikeilla, että heimot asuivat Eufrat-virran toisella puolella ja olivat kasvaneet (lisäntyneet) valtavasti. Se osoittaa selvästi , että noiden 10 heimon jälkeläisten uskottiin vielä olevan samoilla alieilla, kuin Raamattu sijoitti niiden pakkosiirtolaisuuden.Joten ne eivät olleet voineet sulautua juutalaisväestöön siihen aikaan.

28. Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

Jaakobin kirje 1
1. Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.

6. Ja nyt minä seison oikeuden edessä sentähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän isillemme antanut
7. ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä ja päivää herkeämättä palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan; tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät.