Saako tekstiviestillä lopettaa suhteen

Älä ikinä tee sitä. Ei ei ei. Mulle tehtiin niin. Enkä ole toipunut siitä vieläkään. Se on raain ja julmin mahdollinen tapa miten toisen voi jättää.
:'(

älä.

eiei kirjoitti:

Älä ikinä tee sitä. Ei ei ei. Mulle tehtiin niin. Enkä ole toipunut siitä vieläkään. Se on raain ja julmin mahdollinen tapa miten toisen voi jättää.
:'(

älä.

suhe. Naamakkain jos menee niin saa ruveta tuntikausiksi nippuamaan asiasta. Vaikeeksi menee.
Mutta kun tekstarin laittaa jotta se on loppu nyt, niin se on kerralla sanottu ja toinen saa nyyhkiä miten parhaaksi näkee.
Mieluummin ei ollenkaan nyyhkiä vaan ottaa tosiasiat tosiasioina.

eiei kirjoitti:

Älä ikinä tee sitä. Ei ei ei. Mulle tehtiin niin. Enkä ole toipunut siitä vieläkään. Se on raain ja julmin mahdollinen tapa miten toisen voi jättää.
:'(

älä.

Ei todellakaan, ja minut on myös jätetty tekstiviestillä periaatteessa. Ex:ni sanoo että olemme puhuneet, mutta ei oikeasti puhunut suoraan ja ajatteli todellakin vääriäkin johtopäätöksiä puhumatta oikeasti ja kunnolla kanssani. Aistin kyllä, ja hän on kyllä ollut tietoinen miten paljon rakastan häntä, ja mitä ajattelen häntä kohtaan ja ajatuksemme, arvomme ovat olleet hyvin samoja. Hän on se oikea minulle, tiedän ja minä hänelle, ainakin hän on noin myös sanonut. En varmaan koskaan itsekään toivu tuosta ja olenkin kieltämättä erittäin hukassa ilman häntä, ja kun hän seurustelee tyttöystävänsä kanssa, ja heti tuon tekstiviestin jälkeen niin raasti ja kuin salaman iskuna eli ex:ni tappoi tunteensa- hänen puheiden mukaan jonkun naisen kanssa ollessa, Sitten kävi eroa tuosta läpi hetken, ja siirtyi seuraavaan, ja tiedän, itken vieläkin ex:ni perään, rakastan häntä oikeasti vaikka miten ajattelisi, ja aikaa on kulunut jonkun verran että olen itkenyt ja käynyt läpi sen pahimman läpi, ja en ole niin alhaalla enää. Mutta alkoholi on tullut kuvioon, josta en itse edes pidä, ja se on aiheuttanut väärinkäsityksiä ja kohtalokkaita asioita myös suhteessamme, ja on menty eteenpäin ja alkoholi ei kuulu elämään eli on ehdoton ei. Olen hyvin yksinäinen, sydämeni itkee, kaipaan exääni oikeasti niin valtavasti, ja sitä läheisyyttä valtavaa ja joka on molemminpuolista. Tiedän, että ex:ni rakastaa minua, tahtoisin vain että hän kohtaisi minut ja oikeasti koska puhumme ja näemme. Nyt sitten alkoholi on heilauttanut hänen nykyistä suhdetta, ei kyseessä muu kuin kerran ottaa liikaa ja kun se on pakko hyväksyä että ehdoton ei, kun kohtalokkaita asioita tapahtuu ja ei ole tarkoitus pahoittaa mieltään, menettää ja sitten ihmetellä miksi on niin väsynyt.

Että tälläistä, kerroin aika paljon mutta en nyt usko että olen häiriöksi. Selviydyn ja todellakin säikähdin nyt pahasti ja se oli varmasti tarkoitus. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, uskon siihen mutta ei myöskään niin että ei oppisi koskaan ja huijaa itseään. Jättämisiä on ja tapoja monenlaisia, ja myös kohtaamisia. Ne satuttavat, ja itse voin vain sanoa että pakko on vain pitää itsestään huolta, saada läheiset ympärillä myös iloisiksi, ja että on hyvä olla, onnellinen elää, ja todellakin vain eteenpäin.

Kyllä sitä pitää puhua, ja todellakin kuunnella itseään ja toista, puhua yhdessä kaikki mahdollinen suoraan.
Ja, loistaa sekä tekee parhaansa, iloitsee oikeasti pienistä ja suurista asoista. Näin se menee, ja vain elinehto. Itse olen ainakin niin pettynyt, että tiedän että minua ei kiinnosta suhteet, eikä kukaan. Keskityn ihaniin asioihin elämässä ja todellakin ehdoton ei alkoholille, ei koskaan.

Onnea vain kaikille todella, joskus tietyt jättämiset voivat aiheuttaa ja jättää niin todellakin haavansa, mutta aivan väärä tapa on tehdä itselleen hallaa, ja lopettaa uskonsa tai että tuntea itsensä liian yksinäiseksi vaikka tietääkin ja kaipaa läheisyyttä, ja tahtoisi vain halata, ja nukahtaa oikean viereen joka aamu.

ei noin. kirjoitti:

Ei todellakaan, ja minut on myös jätetty tekstiviestillä periaatteessa. Ex:ni sanoo että olemme puhuneet, mutta ei oikeasti puhunut suoraan ja ajatteli todellakin vääriäkin johtopäätöksiä puhumatta oikeasti ja kunnolla kanssani. Aistin kyllä, ja hän on kyllä ollut tietoinen miten paljon rakastan häntä, ja mitä ajattelen häntä kohtaan ja ajatuksemme, arvomme ovat olleet hyvin samoja. Hän on se oikea minulle, tiedän ja minä hänelle, ainakin hän on noin myös sanonut. En varmaan koskaan itsekään toivu tuosta ja olenkin kieltämättä erittäin hukassa ilman häntä, ja kun hän seurustelee tyttöystävänsä kanssa, ja heti tuon tekstiviestin jälkeen niin raasti ja kuin salaman iskuna eli ex:ni tappoi tunteensa- hänen puheiden mukaan jonkun naisen kanssa ollessa, Sitten kävi eroa tuosta läpi hetken, ja siirtyi seuraavaan, ja tiedän, itken vieläkin ex:ni perään, rakastan häntä oikeasti vaikka miten ajattelisi, ja aikaa on kulunut jonkun verran että olen itkenyt ja käynyt läpi sen pahimman läpi, ja en ole niin alhaalla enää. Mutta alkoholi on tullut kuvioon, josta en itse edes pidä, ja se on aiheuttanut väärinkäsityksiä ja kohtalokkaita asioita myös suhteessamme, ja on menty eteenpäin ja alkoholi ei kuulu elämään eli on ehdoton ei. Olen hyvin yksinäinen, sydämeni itkee, kaipaan exääni oikeasti niin valtavasti, ja sitä läheisyyttä valtavaa ja joka on molemminpuolista. Tiedän, että ex:ni rakastaa minua, tahtoisin vain että hän kohtaisi minut ja oikeasti koska puhumme ja näemme. Nyt sitten alkoholi on heilauttanut hänen nykyistä suhdetta, ei kyseessä muu kuin kerran ottaa liikaa ja kun se on pakko hyväksyä että ehdoton ei, kun kohtalokkaita asioita tapahtuu ja ei ole tarkoitus pahoittaa mieltään, menettää ja sitten ihmetellä miksi on niin väsynyt.

Että tälläistä, kerroin aika paljon mutta en nyt usko että olen häiriöksi. Selviydyn ja todellakin säikähdin nyt pahasti ja se oli varmasti tarkoitus. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, uskon siihen mutta ei myöskään niin että ei oppisi koskaan ja huijaa itseään. Jättämisiä on ja tapoja monenlaisia, ja myös kohtaamisia. Ne satuttavat, ja itse voin vain sanoa että pakko on vain pitää itsestään huolta, saada läheiset ympärillä myös iloisiksi, ja että on hyvä olla, onnellinen elää, ja todellakin vain eteenpäin.

Kyllä sitä pitää puhua, ja todellakin kuunnella itseään ja toista, puhua yhdessä kaikki mahdollinen suoraan.
Ja, loistaa sekä tekee parhaansa, iloitsee oikeasti pienistä ja suurista asoista. Näin se menee, ja vain elinehto. Itse olen ainakin niin pettynyt, että tiedän että minua ei kiinnosta suhteet, eikä kukaan. Keskityn ihaniin asioihin elämässä ja todellakin ehdoton ei alkoholille, ei koskaan.

Onnea vain kaikille todella, joskus tietyt jättämiset voivat aiheuttaa ja jättää niin todellakin haavansa, mutta aivan väärä tapa on tehdä itselleen hallaa, ja lopettaa uskonsa tai että tuntea itsensä liian yksinäiseksi vaikka tietääkin ja kaipaa läheisyyttä, ja tahtoisi vain halata, ja nukahtaa oikean viereen joka aamu.

>> Tiedän, että ex:ni rakastaa minua, tahtoisin vain että hän kohtaisi minut ja oikeasti koska puhumme ja näemme.

ei noin. kirjoitti:

Ei todellakaan, ja minut on myös jätetty tekstiviestillä periaatteessa. Ex:ni sanoo että olemme puhuneet, mutta ei oikeasti puhunut suoraan ja ajatteli todellakin vääriäkin johtopäätöksiä puhumatta oikeasti ja kunnolla kanssani. Aistin kyllä, ja hän on kyllä ollut tietoinen miten paljon rakastan häntä, ja mitä ajattelen häntä kohtaan ja ajatuksemme, arvomme ovat olleet hyvin samoja. Hän on se oikea minulle, tiedän ja minä hänelle, ainakin hän on noin myös sanonut. En varmaan koskaan itsekään toivu tuosta ja olenkin kieltämättä erittäin hukassa ilman häntä, ja kun hän seurustelee tyttöystävänsä kanssa, ja heti tuon tekstiviestin jälkeen niin raasti ja kuin salaman iskuna eli ex:ni tappoi tunteensa- hänen puheiden mukaan jonkun naisen kanssa ollessa, Sitten kävi eroa tuosta läpi hetken, ja siirtyi seuraavaan, ja tiedän, itken vieläkin ex:ni perään, rakastan häntä oikeasti vaikka miten ajattelisi, ja aikaa on kulunut jonkun verran että olen itkenyt ja käynyt läpi sen pahimman läpi, ja en ole niin alhaalla enää. Mutta alkoholi on tullut kuvioon, josta en itse edes pidä, ja se on aiheuttanut väärinkäsityksiä ja kohtalokkaita asioita myös suhteessamme, ja on menty eteenpäin ja alkoholi ei kuulu elämään eli on ehdoton ei. Olen hyvin yksinäinen, sydämeni itkee, kaipaan exääni oikeasti niin valtavasti, ja sitä läheisyyttä valtavaa ja joka on molemminpuolista. Tiedän, että ex:ni rakastaa minua, tahtoisin vain että hän kohtaisi minut ja oikeasti koska puhumme ja näemme. Nyt sitten alkoholi on heilauttanut hänen nykyistä suhdetta, ei kyseessä muu kuin kerran ottaa liikaa ja kun se on pakko hyväksyä että ehdoton ei, kun kohtalokkaita asioita tapahtuu ja ei ole tarkoitus pahoittaa mieltään, menettää ja sitten ihmetellä miksi on niin väsynyt.

Että tälläistä, kerroin aika paljon mutta en nyt usko että olen häiriöksi. Selviydyn ja todellakin säikähdin nyt pahasti ja se oli varmasti tarkoitus. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, uskon siihen mutta ei myöskään niin että ei oppisi koskaan ja huijaa itseään. Jättämisiä on ja tapoja monenlaisia, ja myös kohtaamisia. Ne satuttavat, ja itse voin vain sanoa että pakko on vain pitää itsestään huolta, saada läheiset ympärillä myös iloisiksi, ja että on hyvä olla, onnellinen elää, ja todellakin vain eteenpäin.

Kyllä sitä pitää puhua, ja todellakin kuunnella itseään ja toista, puhua yhdessä kaikki mahdollinen suoraan.
Ja, loistaa sekä tekee parhaansa, iloitsee oikeasti pienistä ja suurista asoista. Näin se menee, ja vain elinehto. Itse olen ainakin niin pettynyt, että tiedän että minua ei kiinnosta suhteet, eikä kukaan. Keskityn ihaniin asioihin elämässä ja todellakin ehdoton ei alkoholille, ei koskaan.

Onnea vain kaikille todella, joskus tietyt jättämiset voivat aiheuttaa ja jättää niin todellakin haavansa, mutta aivan väärä tapa on tehdä itselleen hallaa, ja lopettaa uskonsa tai että tuntea itsensä liian yksinäiseksi vaikka tietääkin ja kaipaa läheisyyttä, ja tahtoisi vain halata, ja nukahtaa oikean viereen joka aamu.

Jokainen minut jättänyt nainen on ollut ja on yhä edelleen kaunis ja täydellinen, ihana, älykäs ja hauska, ilontuoja.

Minulla taas on jättämisissä nollatili eli olen takertuja/riippuja. Jos minun korvaani supatettaisiin, ettei minua jätetä ja että kelpaan omana itsenäni, ehkä sitten ottaisin hyvästit kevyemmin. Nyt joka kerta kun minut hyltään painun vallan ben Hinnomin laakson pohjalle, tulikiven alle.

Koko suhteen (varsinkin hetero-suhteen) voi hoitaa tekstiviestein tai sähköpostein. Tällä tapaa säästyy kaikelta suhteen aiheuttamalta vaivalta. Kätevää, siistiä ja terveysvaikutteista.

Nimetön kirjoitti:

Koko suhteen (varsinkin hetero-suhteen) voi hoitaa tekstiviestein tai sähköpostein. Tällä tapaa säästyy kaikelta suhteen aiheuttamalta vaivalta. Kätevää, siistiä ja terveysvaikutteista.

Te lesbothan olette usein värittömiä, hajuttomia ja mauttomia sekä terveysvaikutteisia.

Heterosuhteeseen kuuluu kaikenlaisia eritteitä sekä nurkissa pyöriviä lapsia. Jotka siis myös tuottavat kaikenlaisia eritteitä.

ohikulkenut heteromies kirjoitti:

Te lesbothan olette usein värittömiä, hajuttomia ja mauttomia sekä terveysvaikutteisia.

Heterosuhteeseen kuuluu kaikenlaisia eritteitä sekä nurkissa pyöriviä lapsia. Jotka siis myös tuottavat kaikenlaisia eritteitä.

Tarkoitatko sanoa, että sinulla on lesbosuhteista enemmän kokemuksia kuin Nimettömällä?

Yleisesti ottaen en lopettaisi suhdetta tekstarilla.

Mutta jos toista pitää oikeasti pelätä, niin tekstari on ihan asiallinen.

Omalle kohdalleni sattui nainen, joka ei tuntunut ottavan juttujani kuuleviin korviinsa. Yritin puhua suhteesta ja sen ongelmista ja sanoa, etten halua hänen kanssaan olla, mutta nainen ilmoitti suurin piirtein, että me ollaan yhdessä, piste. Me mennään sinne ja tänne yhdessä, piste. Ei tuollaisessa tilanteessa voi muuta kuin pistää suhteen melko kylmästi poikki.

:D :D :D

tietysti suhteen päättämistä pitää harkita tarkkaan. eikä tehdä sitä tekstiviestillä. mutta joskus suhteen päättäminen on paikallaan. ei ihminen vaan sovi jokaisen kanssa yhteen vaikka ensivaikutelma viehättäisikin. se ettei sovi yhteen ei tarkoita että olisi kyse huonoista ihmisistä. jotkut vaan tuovat toisissaan esille huonoja puolia ja yhdessäolo muuttuu ahdistavaksi. väkisin ei pidä olla yhdessä. parempi yksin kuin huonossa suhteessa.

<<<<<< kirjoitti:

tietysti suhteen päättämistä pitää harkita tarkkaan. eikä tehdä sitä tekstiviestillä. mutta joskus suhteen päättäminen on paikallaan. ei ihminen vaan sovi jokaisen kanssa yhteen vaikka ensivaikutelma viehättäisikin. se ettei sovi yhteen ei tarkoita että olisi kyse huonoista ihmisistä. jotkut vaan tuovat toisissaan esille huonoja puolia ja yhdessäolo muuttuu ahdistavaksi. väkisin ei pidä olla yhdessä. parempi yksin kuin huonossa suhteessa.

kysymys on hyvin yksinkertaisesta asiasta. Siitä, että ihmistä ei opi tuntemaan muutamassa päivässä eikä edes muutamassa kuukaudessa.

Siitä aluksi hyvin ihastuttavasta ihmisestä saattaa ajan myötä löytyä puolia tai piirteitä, jotka eivät vain toimi. Puolin ja toisin. Sillä jokainenhan haluaa näyttää aina parastaan alun ihastumisvaiheessa ja myös mukautua toisen juttuihin, olla mieliksi. Kun aika vähän kuluu, ihmisen aito, oma minä astuu esiin ja siinä vaiheessa katsotaan mikä on totuus tunteista ja tahtomisesta.

Puolet eivät välttämättä ole edes huonoja. Harvoin ovat. Ne ovat vain niin täysin erilaisia ja yhteensovittamattomia, ettei vakavammasta yhteiselosta voisi tulla mitään.

Tässä se vaikeus monelle on. Kokeilemisen riski on vain uskallettava ottaa. Jos ei uskalla, haluaa pelata vain varman päälle, eivät romanssit kukoista.

LaikaQ kirjoitti:

kysymys on hyvin yksinkertaisesta asiasta. Siitä, että ihmistä ei opi tuntemaan muutamassa päivässä eikä edes muutamassa kuukaudessa.

Siitä aluksi hyvin ihastuttavasta ihmisestä saattaa ajan myötä löytyä puolia tai piirteitä, jotka eivät vain toimi. Puolin ja toisin. Sillä jokainenhan haluaa näyttää aina parastaan alun ihastumisvaiheessa ja myös mukautua toisen juttuihin, olla mieliksi. Kun aika vähän kuluu, ihmisen aito, oma minä astuu esiin ja siinä vaiheessa katsotaan mikä on totuus tunteista ja tahtomisesta.

Puolet eivät välttämättä ole edes huonoja. Harvoin ovat. Ne ovat vain niin täysin erilaisia ja yhteensovittamattomia, ettei vakavammasta yhteiselosta voisi tulla mitään.

Tässä se vaikeus monelle on. Kokeilemisen riski on vain uskallettava ottaa. Jos ei uskalla, haluaa pelata vain varman päälle, eivät romanssit kukoista.

Minulla on jonkin asteinen sitoutumiskammo. Olen lähtenyt lätkimään yleensä siinä kohdassa kun toinen sanoo ne maagiset kolme sanaa ja/tai alkaa haaveksia siitä punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Siinä kohtaa olen nostanut kytkintä, oli kyseessä nainen tai mies.

Muutamassa tällaisessa tapauksessa olen kertonut erosta joko puhelimitse ja kaksi kertaa tekstiviestillä. Kummassakin viimeksi mainitussa on ollut kyse erittäin ns roikkuvasta henkilöstä. Olen kylmästi vain laittanut, että minussa on yhä se vika eikä minulla ole ''munaa'' kohdata toista kasvoista kasvoihin.

En suosittele tapaa kuin meille henkisesti sairaille, enkä kyllä oikeastaan edes meillekään. Puolustuksekseni voin sanoa, että jokaisen suhteen alussa olen kertonut kaiken toiselle, ongelmistani ja että jossain vaiheessa tulen häntä pahasti satuttamaan. Kai ihmiset kuvittelevat voivansa muuttaa ja parantaa toisen ja sen vuoksi ryhtyvät suhteeseen

eleonor kirjoitti:

Minulla on jonkin asteinen sitoutumiskammo. Olen lähtenyt lätkimään yleensä siinä kohdassa kun toinen sanoo ne maagiset kolme sanaa ja/tai alkaa haaveksia siitä punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Siinä kohtaa olen nostanut kytkintä, oli kyseessä nainen tai mies.

Muutamassa tällaisessa tapauksessa olen kertonut erosta joko puhelimitse ja kaksi kertaa tekstiviestillä. Kummassakin viimeksi mainitussa on ollut kyse erittäin ns roikkuvasta henkilöstä. Olen kylmästi vain laittanut, että minussa on yhä se vika eikä minulla ole ''munaa'' kohdata toista kasvoista kasvoihin.

En suosittele tapaa kuin meille henkisesti sairaille, enkä kyllä oikeastaan edes meillekään. Puolustuksekseni voin sanoa, että jokaisen suhteen alussa olen kertonut kaiken toiselle, ongelmistani ja että jossain vaiheessa tulen häntä pahasti satuttamaan. Kai ihmiset kuvittelevat voivansa muuttaa ja parantaa toisen ja sen vuoksi ryhtyvät suhteeseen

Tuohon sitoutumiskammoon törmään usein.

Minullakin on ollut tapana olla hyvin avoin suhteen alkuun. Alasti niin henkisesti kuin fyysisesti.

eleonor kirjoitti:

Minulla on jonkin asteinen sitoutumiskammo. Olen lähtenyt lätkimään yleensä siinä kohdassa kun toinen sanoo ne maagiset kolme sanaa ja/tai alkaa haaveksia siitä punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Siinä kohtaa olen nostanut kytkintä, oli kyseessä nainen tai mies.

Muutamassa tällaisessa tapauksessa olen kertonut erosta joko puhelimitse ja kaksi kertaa tekstiviestillä. Kummassakin viimeksi mainitussa on ollut kyse erittäin ns roikkuvasta henkilöstä. Olen kylmästi vain laittanut, että minussa on yhä se vika eikä minulla ole ''munaa'' kohdata toista kasvoista kasvoihin.

En suosittele tapaa kuin meille henkisesti sairaille, enkä kyllä oikeastaan edes meillekään. Puolustuksekseni voin sanoa, että jokaisen suhteen alussa olen kertonut kaiken toiselle, ongelmistani ja että jossain vaiheessa tulen häntä pahasti satuttamaan. Kai ihmiset kuvittelevat voivansa muuttaa ja parantaa toisen ja sen vuoksi ryhtyvät suhteeseen

kaunis?

LaikaQ kirjoitti:

kysymys on hyvin yksinkertaisesta asiasta. Siitä, että ihmistä ei opi tuntemaan muutamassa päivässä eikä edes muutamassa kuukaudessa.

Siitä aluksi hyvin ihastuttavasta ihmisestä saattaa ajan myötä löytyä puolia tai piirteitä, jotka eivät vain toimi. Puolin ja toisin. Sillä jokainenhan haluaa näyttää aina parastaan alun ihastumisvaiheessa ja myös mukautua toisen juttuihin, olla mieliksi. Kun aika vähän kuluu, ihmisen aito, oma minä astuu esiin ja siinä vaiheessa katsotaan mikä on totuus tunteista ja tahtomisesta.

Puolet eivät välttämättä ole edes huonoja. Harvoin ovat. Ne ovat vain niin täysin erilaisia ja yhteensovittamattomia, ettei vakavammasta yhteiselosta voisi tulla mitään.

Tässä se vaikeus monelle on. Kokeilemisen riski on vain uskallettava ottaa. Jos ei uskalla, haluaa pelata vain varman päälle, eivät romanssit kukoista.

väittämä, että rakastuminen (en puhu nyt ihastumisesta)kestää 1000 päivää.
Jos niin pitkään on yhdessä, kyllä suhteen lopettamiseen tarvitaan jo ruusuja, tekstari kuulostaa kamalalta.
Mutta sen 1000 pv jälkeen voi sitten miettiä mikä pitää yhdessä : )

jäänyt mieleen kirjoitti:

väittämä, että rakastuminen (en puhu nyt ihastumisesta)kestää 1000 päivää.
Jos niin pitkään on yhdessä, kyllä suhteen lopettamiseen tarvitaan jo ruusuja, tekstari kuulostaa kamalalta.
Mutta sen 1000 pv jälkeen voi sitten miettiä mikä pitää yhdessä : )

Tuhat minuuttia on rakastuminen, tuhat tuntia on suhde, tuhat päivää on jaettu elämä.

Catsy_666 kirjoitti:

Tuhat minuuttia on rakastuminen, tuhat tuntia on suhde, tuhat päivää on jaettu elämä.

Tuhat minuuttia on noin 42 vuorokautta, tuhat päivää reilut kaksi ja puoli vuotta. Minä ajattelin elää hieman pitempään kuin 2,7-vuotiaaksi ;D.

Omasta aikataulustani sanoisin, että 42 vrk:ssa suhde toiseen ei ole vielä ehtinyt muotoutua alkutekijöitään pidemmälle. Eihän sitä edes tunne siinä vaiheessa toista eikä tiedä juuri mitään siitä, miten suhde tulisi toimimaan.

huua kirjoitti:

Tuhat minuuttia on noin 42 vuorokautta, tuhat päivää reilut kaksi ja puoli vuotta. Minä ajattelin elää hieman pitempään kuin 2,7-vuotiaaksi ;D.

Omasta aikataulustani sanoisin, että 42 vrk:ssa suhde toiseen ei ole vielä ehtinyt muotoutua alkutekijöitään pidemmälle. Eihän sitä edes tunne siinä vaiheessa toista eikä tiedä juuri mitään siitä, miten suhde tulisi toimimaan.

Lentää kana, lentää kukko, ohi on kaikki. Ja "kiitokset kaloista", sanoi delfiini.

Catsy_666 kirjoitti:

Lentää kana, lentää kukko, ohi on kaikki. Ja "kiitokset kaloista", sanoi delfiini.

Kyllä olet Catsy ihana! Saat aina hymyn huulilleni :D

Jos minulle oli nimettömän kysymys, niin en kai kauhean rumakaan olen. Ja minussa hämää juuri paljon se ulkonäkö, näytän kuulemma kauhean suloiselta ja jollain tapaa viattomalta ja paljon houkutan juurikin näitä ns maskuliinisempia naisia, jotka sitten yllätyvät kun kuoren alta löytyy helve*in kova pinta.

Mutta tosi asiassa ei ole fiksua lopettaa suhdetta tekstiviestillä. Se on julmaa ja jättää toiselle paskan olon. Sillä tavalla olen saanut myös hyvin vihaisen naisen oveni taakse huutamaan ja uhkailemaan, että heh heh, näin mukavaa.