hei. Mua niin ahistaa että piti saada ääneni kuulumaan edes jotenkin.
Ahistaa niin vietävästi. Asun yksin ja rahaa ei ole imuriin eikä ruokakaan jää paljon mitään. Kaikki rahat menee laskujen maksamiseen ja matkustamiseen. Eli kotia ja mieheni luo . Toimeen tuloa saan n 60 e kuussa joten kaikki menee.
Asun pikku kunnan syrjä kylässä joten mitään kavereita ei ole. Koulu kuljetus kulkee vain 2 päivässä . Koululle ja takas pois. Kämpille. Yksin. Viikon loput on tuskaisia. Olla yksin. Vaikka haluaisi olla kotona tai mieheni luo. Mies asuu 700 km päässä. Ja vanhemmat 30 km. Joten ei pääse kun joka toinen viikon loppu. Tuntuu ettei jaksa enää. Ei ole vaate pesu konetta. Imuria. Eikä lattia luutua että pystyisin siivoamaan kunnolla ilman että tarvitsee kontata. Ahistaa. Niin ahistaa. Soskulta olen yrittänyt sanoa että tarvin rahaa yksin kertaisesti elämiseen . Ja kodin koneisiin. Sanoivat että mun pitäisi maksaa puolet ja ne maksaa puolet. Mutta millä rahalla?
Olen nuori opiskelija 20 vuotta ja opiskelua vielä yksi pitkä vuosi.
Tuntuu ettei jaksa enää tätä. Kaksi vuotta tuskaa. Ettei jaksa enää hengittää. Olen alkanut juomaan. Mista kukaan ei tiedä. Muutenki harvoin minulle soitetaan ja kysellään kuulumisia. Ja saan joskus puheluita miten paska ihminen olen. Jouduin muutamaan kun pahoin pideltiin 2 omassa asunnossa. Kun muutin sattumoisin väärille kulmille.
Ja nyt muutin siinä toivossa että uhkailijat ei tiedä missä olen.
Pelottaa ja ahdistaa. Haluaisin saada ihmisiä joiden kanssa tutustua. Mutta sit ne luulee että vonkaa rahaa.
Olen miettiny aika monta kertaa että tappaisin itseni. En jaksa. Enää. Mutta kerran yritin ja oli tuskallista jäädä eloon. Haluan olla poissa.
Jos söisin lääkkeitä niin etten tajua mistään mitään niin mikään ei voi satuttaa.
Oli tarkoitus muuttaa mieheni luo vuoden päästä vaikka siitäkään en ole enää varma. Hänellä on varmaan jo oma elämä.
Kiitos jos jaksat lukea . Toivottavasti jaksat laittaa jotain tekstiä mulle takas tämän kautta.
Ahistaa niin vietävästi. Asun yksin ja rahaa ei ole imuriin eikä ruokakaan jää paljon mitään. Kaikki rahat menee laskujen maksamiseen ja matkustamiseen. Eli kotia ja mieheni luo . Toimeen tuloa saan n 60 e kuussa joten kaikki menee.
Asun pikku kunnan syrjä kylässä joten mitään kavereita ei ole. Koulu kuljetus kulkee vain 2 päivässä . Koululle ja takas pois. Kämpille. Yksin. Viikon loput on tuskaisia. Olla yksin. Vaikka haluaisi olla kotona tai mieheni luo. Mies asuu 700 km päässä. Ja vanhemmat 30 km. Joten ei pääse kun joka toinen viikon loppu. Tuntuu ettei jaksa enää. Ei ole vaate pesu konetta. Imuria. Eikä lattia luutua että pystyisin siivoamaan kunnolla ilman että tarvitsee kontata. Ahistaa. Niin ahistaa. Soskulta olen yrittänyt sanoa että tarvin rahaa yksin kertaisesti elämiseen . Ja kodin koneisiin. Sanoivat että mun pitäisi maksaa puolet ja ne maksaa puolet. Mutta millä rahalla?
Olen nuori opiskelija 20 vuotta ja opiskelua vielä yksi pitkä vuosi.
Tuntuu ettei jaksa enää tätä. Kaksi vuotta tuskaa. Ettei jaksa enää hengittää. Olen alkanut juomaan. Mista kukaan ei tiedä. Muutenki harvoin minulle soitetaan ja kysellään kuulumisia. Ja saan joskus puheluita miten paska ihminen olen. Jouduin muutamaan kun pahoin pideltiin 2 omassa asunnossa. Kun muutin sattumoisin väärille kulmille.
Ja nyt muutin siinä toivossa että uhkailijat ei tiedä missä olen.
Pelottaa ja ahdistaa. Haluaisin saada ihmisiä joiden kanssa tutustua. Mutta sit ne luulee että vonkaa rahaa.
Olen miettiny aika monta kertaa että tappaisin itseni. En jaksa. Enää. Mutta kerran yritin ja oli tuskallista jäädä eloon. Haluan olla poissa.
Jos söisin lääkkeitä niin etten tajua mistään mitään niin mikään ei voi satuttaa.
Oli tarkoitus muuttaa mieheni luo vuoden päästä vaikka siitäkään en ole enää varma. Hänellä on varmaan jo oma elämä.
Kiitos jos jaksat lukea . Toivottavasti jaksat laittaa jotain tekstiä mulle takas tämän kautta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikkakin eri tilanne. Yksin, opiskelija, ahdistus, masennus, mikään ei kiinnosta, paska asuinympäristö, väsynyt, unettomuus, aivan lopussa henkisesti, kaikki turhaa, kukaan ei välitä, en vaan jaksa enää. Haluaisin kuolla.
ihmiset.. Koittakaa piristyä :) edes pienistä asoista, ihana ilma ulkona, lenkille? Entäs joku pikkunen sivuduuni koulun ohessa, siivousta tms.? Oikeesti, kaikkeen löytyy ratkaisu, kun vaan itse ottaa elämästään kiinni ja päättää että perkele nyt loppu tää kituuttaminen!
Maailmassa on suurempiakin huolen aiheita, olkaa onnellisia että saatte elää ja olla nuoria!!
jos olisi lähellä ihmisiä mitä voisi jakaa iloja ja suruja. Mutta kun ei ole ketään.
Yksin ei ole hyvä olla. Ja jos yrittää ystävystyä niin luullaan että olen vain vailla rahaa. Asun kuitenki sen verran kaukana kaikesta.
Saako kysyä ett missäpäin suomea asut? Jos se yhtää elämää helpottaa nii mä kyllä voisin lähettää sulle vaikka lattialuudun ja jotain muuta tarpeellista jos löydän ylimääräsenä jostai.^^ Mut älä ihmeessä juomaan ala..siihenhän ne ruokarahatkin sitte menee(?), henkisistä yms vaikutuksista puhumattakaa. Alkaisit sen sijaan vaikka harrastaan jotai aktiivista, vaikka sauvakävelyä. :D Mut liikunta saa ainakin yleensä hyvälle tuulelle. Ja maailmas on vielä niin paljon nähtävää et ei täältä vielä ainakaan näin nuorena kannata lähtee sanon minä, parikymppinen itekki. Elämäs voi olla paljo huonoja jaksoja mut sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Semmosta, tuskinpa musta mitään apua oli mut sanoinpa ainakin jotain. :)
asun pohjois pohjanmaalla.
Etelä-pohojammaalla..
Miksi menit siis sitten jonnekin syrjäseudulle opiskelemaan? Saman alan kouluja nyt löytyisi varmasti isommiltakin paikkakunnilta vai? Tai kenties samalta paikkakunlta missä miehesi asuu? Voithan sä pyytää välitodistusta ja pistää sen opiskelun hetkeksi jäihin. Muutat vaikka takaisin sinne vanhempien luokse asumaan, siihen asti kunnes tilanne paranee ja löydät mahdollisesti uuden opiskelupaikan tai jopa työpaikan.