Miten on? Meillä elarit 125€/lapsi. Ostan itse sukset ja polkupyörät eli mitään ylimääräistä ei toiselta tipu "kaikki on elareissa". Miten toisen saisi osallistumaan edes puolella lapsen sairaalamaksuihin? Kuluja tulee pelkästään matkoista kun toisella paikkakunnalla joudutaan käymään. Välillä joutuu tosissaan miettimään että saa rahat riittämään. (Käyn työssä:)) Isukilla kyllä on varaa asustella omistusasunnossa ja tehdä virkistysreissuja.
yhteishuoltajuus
äippä
5532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
etä vanhempi ei ole velvollinen osallistumaan mihinkään muuhun lapsen kuluihin kun elatusmaksuihin. sen kun tietäisi miten heidät saisi osallistumaan enemmän.
sosiaalitoimisto ottaa sairaalakulut huomioon toimeentulotuessa ja kelahan maksaa myös korvausta pitkistä matkoista ja suurista sairaalakuluista.
Meillä otettiin käyttöön reissuvihko,jolloin isä voi ostaa konkreettisia tavaroita lapselle suoraan listan mukaan. Toinen vaihtoehto oli, että avaisimme tilin, jonne isä voi laittaa tietyn summan lapselle ( joka vastaa myös yleistä elatustarvetta ), ja kun hän täyttää 18 vee, saa hän itse rahat. Kummallakaan vanhemmalla ei ole tilille mitään käyttöoikeutta. Näinpä ei ainakaan voi sanoa, että pitäisi huolehtia ex -vaimosta!!
Mutta pakottaahaan häntä näihin ei voi.
Lapsen tilille kertyvät rahat alkavat kiinnostaa verottajaa, jos rahat saa vasta täytettyään 18 (tilille silloin kertynyt jo jotain)->lahjavero.
Kiitos tiedosta!
Harkitsemme jotain muuta kerryttämis vaihtoehtoa :)
No hyvänen aika, jos isukilla on rahaa, niin kyllä hänen nyt lapsen terveyden eteen kuuluisi ylimääräistäkin antaa... :( Kelan tietysti jotain korvaa, mitenkäs lastenvalvoja asian ymmärtää, jos pitkäaikaisesta sairaudesta kyse ja lapsen menot selkeästi kasvaneet? Kannattaisi sieltä kautta kysyä, niin olisi sitten lainmukaista faktaa asiasta etävanhempaan liittyen.
Ymmärrän että sukset ja polkupyörät hankkii kumpikin omiin koteihinsa, mutta terveys on asia, jota ei voi eritellä kuten tavaroita.