paljastatko mulle koskaan tätä meidän salaisuutta?
vai jääkö kaikki ikuiseksi mysteeriksi?
kauanhan me ollaan jo jaksettu tätä:)
vieläkö olet musta sekaisin?
vai jääkö kaikki ikuiseksi mysteeriksi?
kauanhan me ollaan jo jaksettu tätä:)
vieläkö olet musta sekaisin?
Vastaukset 23
Vanhimmat
mysteeriksi...se me tiedetään..me kohdattaan ja rakastettaan hullunlailla vaan toisiamme!!
heti kun olet siihen valmis, milloin olet?
olenko susta sekaisin. Mutta mibnä kyllä kaipaan sitä rakkautta elämääni. Ja josnse olet sinä, niin tee jotain. =)
vielä toiselta puolelta..;) Sekasin, minäkö?;)
sitten joskus kun olet minun ja minä sinun. ja sanon kun, en jaksa jossitella täällä.
mutta eihän se oo salaisuus?
eiköhän se tullu sillon monelle aika selväksi ?
mysteeri on tosin miten niin onnistuin kaiken kääntämään nurinperin, niinku mitään ei enää olisikaan tai niinku puolia ei olis tapahtunutkaan. Hehheh... nojoo anteeksi.
en mä sekaisin siis enää kyllä olekaan, siksi tämä on niin helppo piilottaa. Se mitä tunnen sua kohtaan taitaa olla jo jotain vähän liian suurta ja sellasta varmuutta että en tee enää mitään typeryyksiä vaan annan sun elää omaa elämääs.
En usko että näillä tunteilla olis enää mahdollisuutta lähteä vaan jotain kokeilemaan toimiiko vai ei. Taitaisin olla ihan sun kokonaan.
Mutta vapautta luultavasti edelleen haluat. Et mitään suurta.
Sitähän kuitenkin kai edelleen tahdot?
siksi elät ja teet mitä teet.
en ole niin idiootti kuin annan itsestäni osalle kuvaa. Se on vaan maski sen pohjalle että minullakin on oikeus tehdä virheitä ja olla tyhmä. Olla kuin en tajuaisi mistään mitään ja olla muiden tasolla.
Koska ihminen jonka voi olettaa tietävän kaiken, joka osaa kaiken, joka tuntee kaiken, on yli-ihminen, ei ole normaali eikä kuulu minnekään.
Joten annan tämänkin mennä...
olisi varmasti keinoja tavoittaa sinut ja korjata välit, mutta varmaan ymmärrät että tämä on ainoa tapa näytää itselleni että en ole muita parempi.
Joku toinen vie sinut.
Minä häviän, mutta myös voitan.
olen normaali. Olen perus luuseri
mutta onnellinen koska en ole
enää erikoinen
sama kuin itseni kanssa.. kun kohtaa ihmisen joka kääntää koko maailman, sinut.. se saa mietiskelemään asiaoita ja itseä ,kaikkea käsittämättömällä tavalla...
olen sulle kertonut tunteistani, siihen meni vuosi uskaltaa sanoa muutama hassu sana, mutta ne hassut sanat oli osa mua, niinkuin sinäkin, osa tätä käsittämätöntä ja selittämätöntä tunnetta mitä saat mussa aikaan,
en vain tiedä osinko siltikään uskaltanut kohdata sitä, sua sen jälkeen..
olen miettinyt et jos oisit joku toinen, ihan kuka vaan, kuinka helppoa kaikki olisi..
pystyisin aivan helposti vaikka nyt nousta ylös, kävellä sun luo, nappasta matkalla rentunruusun puskasta, tujauttaa hajuvettä ennen oven koputusta ja odottaa normaalisti hengittäen ku avaat oven, tai ekä joku toinen avaa vieläpä sen, sanoa moiiii ja hymyillä, halata ja rötkähtää sun soffalle, pyytää jopa kaakaota ja höpissä mitä ikinä mieleen tulee... olla lungisti ja naljailla jopa sulle.. lähtiessä jättää kukka sun yöpöydälle ja lappu et rakastan..
mutta eiiii... sun kans kaikki on vaan niiiin mahdotonta.. en voi enkä kerta kaikkiaan uskalla enään mitään, en voi hengittää kun oot lähellä, en
osaa puhua, en ajatella, olen kuin avaruudesta tipahtanut zombie suu auki..
ja kehittelen myöskin täällä kaikenlaisia ihme selityksiä kun en vain oikeesti osaa enkä pysty käsittämäään miksi rakkaus on tälläista, ikuinen umpikuja..
aukeamaton mysteeri mulle olet!
joku toinen vie ? jos tulee joku toinen vielä, veikkaampa et näin käy silloinkin...:)
hmm mutta tuo et olisi ollut todellakaan sinä.
Käytit pilkkuja, selkeää lauseenrakennetta ja jaottelua. Sekä noin mukava? et ole oikeen minun tyyppiä. Kaakaon sijaan voisit vetästä nuo leijonat naamaan kun en itse voi juoda. Katson sivusta ja kuolaan niinkuin yleensä baarissa.
Sä mitään rötkähtäis mun sohvalle. Sä pistäisit koko sisustuksen uuteen uskoon kun tavarat sais kyytiä. Ja kiroilisit, kiroiltais molemmat aivan helvetisti, koska ei sitä keskustelua vois kai mitenkään muuten edes alottaa kaiken tämän jälkeen?
Mutta eih... tätä kun luen taas itse niin taidat olla menneisyys. Jos olisin kohdannut silloin, tai kohtasinkin kun viina virtasi veressä, meillä olisi ollut varmasti hauskaa.
Ne päivät on ohi
kauan mutta en ole musta. Aivan valkoihoinen.
Sekaisin kyllä vielä toistaiseksi.=)
toivon kovasti, paljastuu...tosi kauan.
Tämä meidän salaisuus taitaa jäädäkin sellaiseksi.
Kaikki alkoi aivan kuin tyhjästä, ei se voi päättyä samalla tavalla..ainakin toivon niin..
Paljasta sinä se minulle!
kohti jotakin niin tuttua ja turvallista, mutta pelottavaa ja tuntematonta..
me ollaan samalla matkalla eri poluilla..
ja me ei uskalleta tulla risteykseen, kohdata..
ei uskalleta kävellä omilla jaloilla käsikädessä..
me tunnetaan sama tunne mutta kumpikaan ei pysty käsittelemään sitä, se on meidän välinen, kahden tuntemattoman ihmisen yhteinen kosketus..
joka ei koskaan näe päivänvaloa, se on meidän salaisuus.....
No niih, mähän jo mietin, että mitä se on :))
Hurjaa.
kun katsot mua...
ja se on todellakin jotain hurjaa.;)
...mitenkä läheltä?
kuhan lupaat ottaa koppia jos kaadun..
viimeksi mentii jo aika läheltä...:)
viesti kuulostaisi niin tutulle tarinalle...mutta tuskin se olet sinä(m)???
Kaksi ihan tuntematonta kohtasi lyhyen hetken...aivan eri tilanteissa.Seuraako tarinalle jatkoa,kuka tietää...
Hyi, mustapäitä ;)
...tai salkkarit!
kai ymmärrät että tämä on luultavasti vain sinun näkemys. Ei teidän molempien
Kyllä tulen paljastamaan,jos vain saan mahdollisuuden olla kanssasi kahden.Ei ole niin helppoa....Niinkuin sanoin aikaisemmin,toivottavasti et ole saanut minusta väärää kuvaa.En ole mikään "petturi",mutta ihastuin sinuun ja se tunne on aina,kun tapaan sinut.Väärin...ehkä,mutta tunteilleni en voi mitään.