Kokeneilta veneilijöiltä kysyisin hieman vinkkiä miten suhtautua kasvavaan aallokkoon. Veneenä vaikka MV-Marin 6600FC 150hp Mercury Verado.
Jos aallokko kasvaa yllättäen 2-3m tai yli! niin millä tavalla silloin ajetaan karkuun, mitä vauhtia voi mennä ja millä tavalla ajaen?
Jos aallokko kasvaa yllättäen 2-3m tai yli! niin millä tavalla silloin ajetaan karkuun, mitä vauhtia voi mennä ja millä tavalla ajaen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Venettä tuntematta, muutama yleisohje
1. Jos aallokko kasvaa turhan isoksi veneellesi, pyri saarten suojaan.
2. Yleisesti ottaen on helpompi ajaa melkein suoraan päin aaltoja, kuin vastaavasti poispäin. Perän mallista riippuu, miten ikävästi peräaalto ottaa... Pääsääntönä liukuvalla tai puoliplaanarilla on ikävä ottaa aaltoa perästä päin, uppoumarunkoiset on siihen suunnitellumpia
Jos joudun itse ajamaan kohtalaiseen myötäaallokkoon, pyrin yleensä "surffaamaan", eli pysymään mahdollisimman pitkään aallon päällä. Vaatii aikamoista kaasunhallintaa, eikä tietenkään onnistu jatkuvasti, mutta sinne päin... Tämä siis puoliplaanarilla.
Paras sääntö on kuitenkin olla lähtemättä liikkeelle liian kovassa aallokossa. Joskus voi olla pakko, mutta eipä ole vielä omalle veneilyuralle osunut (njaa, kerran olen kuulema ollut kyydissä, mutta ikää oli pari vuotta, ei muistikuvia).
...vähän tuota näkemystäsi, että vasta-aaltoon olisi mukavampi ajaa. Oma kokemus n. 10 kesän ajalta on tasan päinvastainen: vasta-aalto on kaikkein keljuin. Myötäaalto on suorastaan mukava, joskin nopeus vaihtelee melkoisesti, kun välillä mennään alamäkeen ja välillä ylämäkeen. (Varsinkin kun minua ei ole koskaan kiinnostanut kokeilla mitään "kaasunhallintaa" vaan annan kahvan olla siinä asennossa missä on.) Omalla veneelläni sivuaaltoakin sietää aika paljon ja sivumyötäisessä vene on suorastaan vakaa kuin juna, siinä täytyy tosin vähän katsoa, miten aaltoihin osuu eli hieman mutkitella tilanteen mukaan.
Suoraan päin aaltoa on aika ikävä ajaa. Sanottakoon, että silloin on parasta, että keulassa on kaikki sidottu kiinni ja hyvin... :)
Mutta kun leikkaa sellaisessa 60-70 asteen kulmassa vasta-aaltoon, niin ainakin omalla veneellä se on se mukavin tapa.
Peräaalloista en pidä, perä kun on sen verran tasainen, että ohjaus katoaa käytännössä kokonaan jos otan aallon vastaan. Myötäaallokossa ajankin siis aina aaltoa nopeammin jos mahdollista.
Riippuu varmaan veneestä aika paljon. :)
...samaa mieltä kanssasi. Ihmettelen, kun tuo edellinen kirjoittaja puhuu aallon ottamisesta takaa liukuvalla tai puoliliukuvalla veneellä. Eihän ole mitään järkeä ajaa sellaisella veneellä myötäaallokkoon aallon nopeutta hitaammin.
Kelissä, jossa liukuvan veneen ajaminen vasta-aaltoon alkaa olla jo lähes mahdotonta, onnistuu myötäaaltoon meno vielä hyvin, kun pitää nopeuden sopivana.
Sivuttain lienee hankalin mennä, niin sillin kannattaa (jos vain voi), niin mennä laitavastanen - laita myötänen jne.
Moottori trimmillä keula vastaisessa mahd alas ja myötäisessä ylös.
Liukuva vene on myötäisessä siitä hyvä, että vo imennä kovempaa kuin aalto, jolloin aalto ei pääse kääntämään venettä poikittain.
Aallon pohjassa (myötäisessä) kaasu kannattaa tietysti hällentää jotta keula ei sukella. Kun taas heti kun näkee, että keula on taas vedenpinnalla työnnetään kaasua lisää, että päästään kunnolla vauhtiin ja kaiken painon voi viedä perään.
Vasta-aallokkoon ajettaessa taas joudutaan kaasu hölläämään aallon harjalla ja odottamaan, että keula laskeutuu taas veteen ( tuuli tarttuu helposti veteen ja saattaa jopa heittää meneen ympäri).
Nopeus sitten sovitetaan sen mukaan mitä uskaltaa mennä, mutta sanottakoon, ettei kukaan tuolla yhdistelmällä 2-3 m aallokossa aja plaanissa
Tää on oikeasti hyvä kysymys. Itselläni liukuva reilu 7m vene. Pitkään uskoin, että myötäinen on aina mukavin kunnes satuin kerran vähän pahempaan keliin (juuri tuota 2-3 metristä Suomenlahden tuotosta).
Kaikki pienellä avo/soutuveneellä liikkuneet tietävät, että isot aallot kannattaa ottaa keula edellä, eikö? Sama pätee isompiinkin; ison aallon määritelmä vaan muuttuu.
Likuva kulkee mukavimmin ensin esim. n. 0-1m aaltoon sivuaaltoon on kiva ajella, kun vesi ei lennä ja meno on mukavaa.
n. 1-1,8m aalloissa myötäinen alkaa olla mukavin, vesi lentää, mutta vene ei keiku holtittomasti. Okein suoraan kun osuu aaltoon niin ei vene leikkaakkaan vielä pahasti.
Kun aalto menee yli n. 1,8-2m alkaa liukuva vene yleensä leikkaamaan tosi pahasti. Lisäksi tuon kokoinen aalto kulkee jo melkosta kovaa ja myötäiseen yleensä harjalle pääsy teettää ongelmia = paljon tehoa ja vauhtia. Kun harjalle pääsee niin vauhti nousee radikaalisti ja seuraavan aallon kohtaaminen voi olla jopa vaarallista, sukeltaen tai muuten vaan ohjaus on holtitonta (harjalla ei pysty enää juuri ohjaamaan). Tässä aallokossa sivuaalto alkaa tuntumaan vaaralliselta murtuvan aallon ja rajun keikkumisen takia.
Kun aalto on 2-3m helpoin ja turvallisin suunta on mielestäni vastainen tai sivuvastainen. Vauhti n. 7-8knots. Silloin aallolta vielä luisutaan alas, ei lennetä. Ohjaus pysyy paremmin kun aallon harja menee nopeasti veneen alta.
Kaikki mainitut tilanteet ovat tietenkin venekohtaisia. Toiset ovat kovempia leikkaamaan, toiset parempia. Tietääkseni syvän V:n veneet menevät paremmin suoraan (=leikkaavat vähemmän) kuin loivan V:n veneet josta syystä mm. ne ovat parempia kovassa kelissä. Keinuminen niissä toki sitten isompi ongelma. Mainittu vene taitaa olla melko maltillisella V-kulmalla varustettu.
Lisäksi aallon pituudella on suuri vaikutus käyttäytymiseen. Pitkä ja loiva 3m on paaaaaljon mukavampi kuin 3m jyrkkä aalto.
Mitä tällä tarkoitat "niin sillin kannattaa (jos vain voi)"?? jos keli on niin kova että "Silli" joutuu miettimään mihin suuntaan pääsee, niin ketjun aloittajan yhdistelmän kipparilla on suurempiakin murheita kuin miten ajetaan.. esim. miten pysyy hengissä pelastajien saapumiseen asti ja se miten heidät saa poimittua ylös vedestä. :-)
Sillin=Silloin.
Tarkoitin vain sitä, että jos tilaa on, niin voi yrittää ottaa aaltoja vähän keulallaan jos ei siis esim väylän ahtaus tms estä kääntyilemästä.
Ja siilloinhan jos aallot ovat tuota luokkaa, niin saaria ei yleensä ole mailla halmeilla.
Koko lähtökohtahan on ihan teoreettinen ja tuollaiseen tilanteeseen joutuminen tuollaisella veneellä jo edellyttää monen turvallisuusnäkökohdan laiminlyömistä, mutta ainahan sitä voi tietokoneen ääressä teoretisoida.
myötäiseen tai vastaiseen jossain vaiheessa varmaan joudutaan vaihtamaan kurssiakin. Missä kohtaa aaltoa tämä on turvallisinta tehdä?
Tämä on juuri tätä. Suosittelen ensiveneeksesi jotain pienempää, jolla saat perstuntumaa koko touhuun. Kirjoista et tätä opi millään, joten ihan turha sanoa muuta, kuin että vältät moisia kelejä ja pysyt lähellä rantaa.
Aallokko ei kasva "yllättäen" 2 - 3 metriseksi.
Säätietoja kuuntelemalla ja lukemalla välttyy siltä, että EI LÄHDE sellaiseen keliin, johon ei rahkeet riitä.
Se ON ENSISIJAINEN toimenpide
Säätiedot ovat tätänykyä luotettavuudeltaan jo sitä luokkaa, että ei pitäisi olla sen suhteen ongelmia.
Ko vene on tarkoitettu retkeily käyttöön ja kyllä kesän retkillä ukkonen voi yllättää, voisi keskittyä asiallisiin neuvoihin ja lopettaa turha pullistelu.
Sama juttu kuin "talvi yllätti autoilijan"
Ei myrsky yllätä, jos vaan viitsii kuunnella kunnolla säätiedot, ei ukkonenkaan, niistäkin varoitellaan ihan erikseen.
sanoo nimimerkki "25 vuotta Turun saaristoa kolunnut"
Toki se on lyhyt aika, mutta siinäkin ajassa jo kumminkin oppii jotain
No onhan se näin, että ei myrsky koskaan yllätä jos oikein varovainen on. Äärimmillään se varovaisuus on sitä, ettei lähdetä "koskaan" omia turvallisia vesiä kauemmaksi.
Moni kuitenkin harrastaa veneilyä myös ei niin hyvillä keleillä. Eikä se osaavalle veneilijälle ole sen kummoisempi juttu kuin mikä tahansa keli. Riski tosin on kohollaan, että jotain sattuu. Jos perus vallitseva aalto on n.1m (isoimmat siis n.2m) niin silloin voi vielä mennä ulapallekin, melko monella veneellä. Oletuksena tietysti, että ei ole ennustettu kovenevaa tuulta. Tohon ei tarvii tulla kuin luokkaa noin 1/2h tollaista 12-14m/s tuulta niin merkitsevä aalto onkin nopeasti lähempänä 1,5m jolloin isoimmat on jo 3m (aivan eri asia kuin 2m). Toi on jo tosi paha keli melkein mille vaan kansanveneilijän kukkarolle sopivalle moottoriveneelle. Ja tuossa kelissä sieltä oikeasti ulapalta ei tulla pois viidessä tai kymmenessä minuutissa, vaan puhutaan aina yli puolesta tunnista vaikka olisi nopeakin vene.
Syitä mennä ulapalle vähän kovemmassa aallossa:
- iso selkä joka pitää ylittää matkalla suojaisempaan määrän päähän (harvoin tosin niin iso ja pitkä, että keli muuttuu matkalla)
- harrastaa esim. uistelua ulkomerellä, josta tyyntä päivää ei käytännössä löydy montaa kertaa vuodessa. Kalastamisen lopettaminen kun vähän alkaa tuulemaan ei yleensä tule kysymykseen, koska muutoin siellä ei kalasteta koskaan. Tällöin haetaan rajoja (milloin tuulee jo liikaa) ja erittäin nopeasti nouseva tuuli voi aiheuttaa ongelmia. Itse olen kerran tälläiseen joutunut ja ensimmäisen saaren suojaan pääseminen kesti yli 2h, aallot tuota 2-3m (yli?) luokkaa ja teräviä, ennuste oli 4-8m/s, max 9m/s. Tilanteeseen vaikutti myös se, että meren virtaukset olivat tuulta vastaan jolloin vesi nousi huomattavan pystyyn. Lisäksi kova sada tiputti näkyvyyden alle 100m. En halua kokea uudestaan. Tuon ennustaminen oli mielestäni mahdotonta. Mainittakoon nyt tarkennukseksi että useita kertoja on tultu mereltä pois kovemman kelin alta, mutta vain kerran on ollut ongelmia päästä suojaan.
Saaristossa ko tilanteita ei käytännössä voi tulla (jos ei aivan taulapää ole), aina on sen verran saaria suojaamassa.
Näin se vaan on, että kotiin kuoleen suomessa paljon ihmisiä. Siksi kannattaa harrastaa. Harrastaminen turvallisesti on ehdoton edellytys, mutta kyllä tekevälle aina voi sattua.
Kokemuksista! Hyviä ohjeita kaikin puolin.. Onko lisää kertomuksia pahempiin yli 2m aaltoihin suhteellisen pienillä alle 10m veneillä joutuneilta?
tais olla 19.5.2007 (tarkistin NokiaSportsTracker-ohjelmasta) kun unohdettiin kotiin emännän ostamat kukan taimet. No munhan niitä piti lähteä hakemaan (matka n. 7 km). Vaasassa oli silloin erittäin kova tuuli.
Mennessä ei ollu niin paha kun sai hetken ajaa myötäaallokkoon (pääasiassa sivumyötäaallokkoon, vene keikkui mukavasti). Hiukan hirvitti että nyt sukelletaan ja vene täyteen vettä. Kyllähän sieltä yli tuli mutta ei kauhean paljon.
Mutta auta armias kun tulin takaisin. Aallot olivat luokkaa 2-3 metriä. Koko ajan sai pelätä että nyt tuulenpuuska heittää veneen nurin. Aaltoihin ajettiin selvästi ylämäkeen ja kun aalto livahti alta pois niin pudottiin mukavasti sellanen reilu metri (hieman epäilin perän kantoa kun perä edellä pudottiin).
Näkyvyys oli käytännössä nolla kun piti ottaa rillit pois kun vettä pärskyi päälle ja satoi vettä.
Turhaahan siinä vähän pelättiin. Uskollinen Buster XL hoiti homman kotiin. Piti kuitenkin mainita emännälle että "perintöä odotellessa, vai...?"
Omani on samaa kokoluokkaa, käytännössä kohti aaltoa tai suoraan myötäiseen on helpoin ajaa.
Myötätuuleen on mukavampi ajaa jos mahdollista.
Aja aina hieman aaltoja kovempaa (myötätuuli) niin allot ei heittele venettä ja ohjattavuus säilyy.
Vasta aaltoon voi ajaa niin kovaa kuin tuntuu mukavalta, aallot iskee keulaan ja vesi lentää yli jos nostaa plaaniin ja iskut on voimakkaita veneen pohjaan.
Vasta aaltoon trimmaa keulaa reilusti alas, ettei aallot/tuuli nosta keulaa ilmaan.
Sivutuuleen ajettaessa veneesi on sen verran korkea että oikeastaan ilman erillisä trimmejä ja ilman että opettelee niinden käytön kevyemmässä kelissä, en suosittele lähtemään edes kokeilemaan.
Jos puhutaan keskikokoisesta aallosta noin 2 metriä isoin voi olla 4-5 metriä ja saamaan kohtaan navakka puuska tuuli ja hidasvauhti, vene voi todellakin kaatua !
Sivutuuleen suosittelen ainoastaan plaanissa ajoa !! se ei ole aloittelevien perheiden tuohua !
Ei kannata riskillä mennä! Löytyy muuten sitten pahan paikan varalle Vikingin 6hlö pelastuslautta :) Senkin takia että on tarkoitus veneillä myös kylmissä vesissä aikaisin keväällä. Pahaan keliin lasten kanssa ei lähdetäkään!
Eihän tuota pelastuslauttaa oikeasti ikinä tule tarvitsemaan ;)
Toista se oli ennen reaaliaikaisia aallonkorkeus/säätietoja GPS-plottereita ja kunnon merikortteja kun Ruotsin ja Suomen välillä postia kuljetettiin ahvenanmaan kautta vanhaa postitietä :)
Pelastuslautta kun vene kippaa katolleen, siellähän se lautta on hyvässä tallessa veneen alla.
Kyllä se siinä vaiheessa on jo ihan valmiustilassa :)
No vot ! Ei siellä YLLÄTTÄEN tule kolmimetrisiä aaltoja !!! Korkeintaan SiljaLinen peräaalto =)
Tuo kirjoittamani. Kiitokset fiksuista vastauksista.
Tarkoitin lähinnä sitä, että lähtee nyt vaikka tekemään jonkin pidemmän siirtymän eikä saaria ole ihan lähellä ja aallot ovat siinä vaiheessa vaikka yli metrin mutta mentävä on...
Sitten säätiedotuksesta huolimatta tuuli kääntyy ja hieman kovenee sekä aallot kasvavatkin yli 2m...
Tietysti tulee harjoiteltua pienemmissä aalloissa ajamista ennenkuin edellämainittua lähtee kokeilemaan :)
Luin koko ketjun ja ihan hienoa kokemusta kaikilla.
Toimme 7 m trimaraanin 70 hp Johnssonilla varustettuna Jönköpingistä Kappelskärin kautta Turkuun 14-15 m/s pohjoistuulessa, jota oli kestänyt
jo päiviä. Kappelskärissä olimme joutuneet odottelemaan jo sielläkin 2-3 päivää. Merellä kävimme päivää ennen ylitystä yli 15 m/s kelissä toteamassa aaltojen harjojen murtuvan päälle ja kohti Maarianhaminaa ajamisen täysin mahdottomaksi. Turvana oli riittävästi jalkoja omaava Swan, joka tarvittaessa keräisi mereen joutuneet. Kaikkia keskusteluketjussa mainittuja temppuja pääsi kokeilemaan ihan kunnon verenpaineella, ylämäkeä kohti pohjoista, harjan yli sopivasti ja onnistunut vastamyötäiseen ajo kohti Maarianhaminaa, harjan yli liian lujaa ja helvetinmoisella rysäyksellä pohjille tai syvälle seuraavaan aaltoon josta keula kohosi aivan liian hitaasti, jonka seurauksena laite ei noussut kunnolla ylämäkeen ja harja murtui suoraan tuulilasille, mutta jotenkin se läpi kaivautui. Swan katosi joka montussa mastoineen täysin näkyvistä vaikkei ollut kaukanakaan. Ja välillä se kyllä hukattiin aivan liian etäällekin. Kokonaisajoaikaa Kappels. - Marieh. en muista mutta 4 tuntia kesti todellinen hermotaistelu röykyissä laitteen pystyssäpitämiseksi, keikka jota nyt en välttämättä suosittele perheellisille.
Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että seuraavana päivänä meri Maarianhaminasta Turkuun ja koko matkan, oli rasvatyyni. Jaa niin, miksi oli pakko lähteä Kappelskäristä tuommoiseen keliin, ylittämisen odottaminenkaan 3 päivää kauenpaa kävi vaan hermoille.