Minusta on törkeetä että aikuinen ihminen 21v laittaa oman ryyppäämisensä lapsensa edelle. Nyt sitten kaduttaa kun on saanut ryypätä ja rellestää rauhassa ja enää ei sitä jaksakaan ja hohto mennyt. Ehkäpä seuraavalla kerralla lapsi ei olekaan enää niin helpolla tulossa kun ensimmäisestäkin piti päästä eroon vaan itsekkyyden takia.
minusta on törkeetä
nimetön.äiti.
3269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö kuitenkin ole niin, että jos joku sanoo abortin perusteeksi sen että haluaa "ryypätä", kuten kirjoit, voidaan ajatella, ettei ko henkilö todellakaan ole kypsä äidiksi ja lapselle vanhemmaksi. Tällainen äiti toedennäköisesti jatkaa ryyppamistään , ehkä raskaskauden ajankin, mutta ainakin sitten lapsen synnyttyä. Näistä lapsista tulee sitten mahdollisesti niitä jotka harhailevat yöaikaan muutaman vuoden ikäsisenä etsien äitiään lähikapakasta.
Eikö parempi todellakin silloin ole jättää se lapsi tekemättä, kun kerran tuntee että ei siihen ole vielä rahkeita. Miksi tehdä lapsi tietäen jo alusta, ettei sitä halua? Tuskin se lapsikaan olisi onnellinen etsiessään juopunutta äitiään.
Lapsi on niin arvokas, että hänet on haluttava, eikä pakolla otettava.
jos tuollainen kuvailemasi ihminen tekisi lapsen.
Ja jos joku sanoo että "voishan se antaa sen adoptioon" niin adoptioonhan annetaan juuri epäitsekkyydestä! Käydään epäitsekkäästi raskaus läpi ja annetaan lapsi pois parempaan (?) hoitoon. Tuskin tuollainen itsekäs joka on valmis heti aborttiin tekisi epäitsekkään rakastavan teon sille lapselle kun haluaa sen jo heti tappaa.
Aborttia ja adoptiota ei voi vaihtoehtoistaa toisiinsa nähden. On selvää että vaikka päättää synnyttää ei toivotun lapsen, ei sitä adoptioon helposti kuitenkaan anneta. Adoptio voi olla toisille yhtä traumaattinen kokemus, jos ei pahempikin, kuin abortti. Adoptiossa alat tuntemaan syyllisyyttä siitä että et ole pitänyt itsellasi lasta vaan olet antanut sen pois. Nämä syylisyyden tunteet voivat tulla myöhempien raskausksien myötä ja jälkeen. Lapsi voi tulla myöhemmin kyselemään miksi ei ollut tarpeeksi hyvä ja rakastettu että äiti olisi hänet pitänyt, jamiksi jälkeenpäivn syntyneet lapset ovat niin paljon parempia. Voi kuvitella mikä syyllisyys lapsensa adoptioon antaneella äidillä on.
Toinen vaihtoehto tietenkin on pitää ei toivottu lapsi itsellaan, ja laspi saa ehkä koko ikänsä tunetea sen nahoissan että on syntynyt ei toivottuna vahinkona. Aika törkeää tämäkin.