Todella outoa, että kirjoitan tänne. Ei todellakaan ole mun tapaistani. No, kirjoitampahan kuitenkin.
Olen 22v. miesopiskelija. Musta kai pitäis tuntua siltä, et mulla menee tosi hyvin. Koulu sujuu tosi hyvin ja vuoden päästä pitäis valmistua hyvään ammattiin. Velkaa ei oo tarvinnu ottaa ja mukava kesätyökin on aina löytynyt. Ihmisten kanssa mä pärjään mielestäni tosi hyvin. Mä en koskaan halua pahoittaa kenenkään mieltä enkä jaksa olla kenenkään kanssa riidoissa. Ainoo vaan, että mun on vaikee lähestyä uusia ihmisiä.
Jos kaveri vaikka esittelee ystävänsä, niin todennäköisesti mekin ollaan pian kuin vanhoja tuttuja.
En ole sillä tavalla arka etteikö minulla olisi tyttöjä ystävänäni, mutta tyttöystävää minulla ei ole. Mistä ihmeestä mä voisin sellaisen löytää? Ei oikein kiinnosta lähteä baaristakaan hakemaan. Ei sillä ettenkö kävisi joskus baareissa (vaikkakin harvoin) mutta mielestäni se ei vaan ole oikea paikka löytää se oikea henkilö.
Yhdestä tytöstä on tullut mulle tosi hyvä ystävä. Toiset väittää ettei tyttö ja poika voi olla pelkästään hyviä ystäviä, mutta kyllä se on mahdollista. Me ymmärrämme todella hyvin toisiamme ja voimme kertoa toisillemme lähes mitä asioita tahansa. Mutta sen läheisempiä me emme kuitenkaan ole ja se satuttaa mua sisäisesti. Mä haluaisin halata ja osoittaa hellyyttä hänelle. Mä haluaisin tuntea jotain aitoa ja lämmintä. Mä en ajattele vastakkaisesta sukupuolesta vaan sitä yhtä asiaa. Se ei oo kaikki kaikessa vaikka se suhteeseen kuuluukin. Mulle merkkais paljon kun pääsis nauttimaan niistä pienistä kauniista yhteisistä hetkistä kun vois vaan pitää toisesta kiinni ja tietäis, että vain sillä hetkellä on merkitystä.
Mä en oo mielestäni epätoivonen ihminen. Kai niitä yhden illan suhteitakin olis tarjolla, mutta ne ei jaksa kiinnostaa. Mä en pystysi satuttaan toista siten että heti seuraavana päivänä hylkäisin hänet. Ja toisaalta, jos mut jätettäis heti ekan yön jälkeen, niin se saattaisi sattua minuun liikaa.
Jos joku sattuu ajattelemaan asioista samalla tavalla, perinteisiä arvoja kunnioittaen, niin mulle saa kirjottaa.
Olen 22v. miesopiskelija. Musta kai pitäis tuntua siltä, et mulla menee tosi hyvin. Koulu sujuu tosi hyvin ja vuoden päästä pitäis valmistua hyvään ammattiin. Velkaa ei oo tarvinnu ottaa ja mukava kesätyökin on aina löytynyt. Ihmisten kanssa mä pärjään mielestäni tosi hyvin. Mä en koskaan halua pahoittaa kenenkään mieltä enkä jaksa olla kenenkään kanssa riidoissa. Ainoo vaan, että mun on vaikee lähestyä uusia ihmisiä.
Jos kaveri vaikka esittelee ystävänsä, niin todennäköisesti mekin ollaan pian kuin vanhoja tuttuja.
En ole sillä tavalla arka etteikö minulla olisi tyttöjä ystävänäni, mutta tyttöystävää minulla ei ole. Mistä ihmeestä mä voisin sellaisen löytää? Ei oikein kiinnosta lähteä baaristakaan hakemaan. Ei sillä ettenkö kävisi joskus baareissa (vaikkakin harvoin) mutta mielestäni se ei vaan ole oikea paikka löytää se oikea henkilö.
Yhdestä tytöstä on tullut mulle tosi hyvä ystävä. Toiset väittää ettei tyttö ja poika voi olla pelkästään hyviä ystäviä, mutta kyllä se on mahdollista. Me ymmärrämme todella hyvin toisiamme ja voimme kertoa toisillemme lähes mitä asioita tahansa. Mutta sen läheisempiä me emme kuitenkaan ole ja se satuttaa mua sisäisesti. Mä haluaisin halata ja osoittaa hellyyttä hänelle. Mä haluaisin tuntea jotain aitoa ja lämmintä. Mä en ajattele vastakkaisesta sukupuolesta vaan sitä yhtä asiaa. Se ei oo kaikki kaikessa vaikka se suhteeseen kuuluukin. Mulle merkkais paljon kun pääsis nauttimaan niistä pienistä kauniista yhteisistä hetkistä kun vois vaan pitää toisesta kiinni ja tietäis, että vain sillä hetkellä on merkitystä.
Mä en oo mielestäni epätoivonen ihminen. Kai niitä yhden illan suhteitakin olis tarjolla, mutta ne ei jaksa kiinnostaa. Mä en pystysi satuttaan toista siten että heti seuraavana päivänä hylkäisin hänet. Ja toisaalta, jos mut jätettäis heti ekan yön jälkeen, niin se saattaisi sattua minuun liikaa.
Jos joku sattuu ajattelemaan asioista samalla tavalla, perinteisiä arvoja kunnioittaen, niin mulle saa kirjottaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
unohdin pistää osoitteeni jos joku vaikka haluaa kirjoittaa henk. kohtaisesti.
Eli se on: [email protected]
Kirjoitit niin aidosti, että vastaan sinulle.
Olen paljon sinua vanhempi, eikä se mitään.
Ystäviä on niin harvassa. Tänä päivänä ihmiset vaikuttavat niin tekopyhiltä ja "pinta" näyttää olevan tärkeää. Toivon, että säilytät kauniin sielusi koko elämäsi ajan ja löydät samanlaisen ihmisen vierellesi.
Sama tilanne täällä.
Ärsyttävintä kuunnella ympäristön "kyllä sä vielä löydät kommentteja" tai "nauti nyt nuoruudestasi kun vielä voit ennenkuin joku kahlii sinut".Onko tämä tila nautinto ?
Olen kuullut usein nuo samat kommentit. Lisäksi ärsyttää se, että sukulaiset ja naapurit kyselee multa tai aika usein mun vanhemmiltani, että jokos se tyttöystävä on löytynyt. Jopa yhden kaverin mummo kyselee sitä aina äidiltäni... ja sen jälkeen niiltä satelee just noita samoja kommentteja. Tuntuu olevan yhtä yleinen puheenaihe kuin ilmoista puhuminen.
Heti pisti silmään se että olet 22, ja se että tulee erikoista tekstiä. Se on nimittäin niin harvinaista nykyään, että kukaan hiukan yli parikymppinen ja varsinkaan mies ajattelee noin niinkuin sinä. Nykyään nimittäin on yleistä se että ihmiset ei todellakaan tiedä mitä haluavat varsinkaan parisuhteelta, varsinkaan parikymppisenä, ja siksi kai ne yhden illan suhteet ovat niin yleistyneet, kun eläimelliset tarpeet ovat mutta muuten ei haluta sitoutua. Vaikea spekuloida, ja kaikilla on varmasti omat mielipiteet asiasta, mutta halusin vain kertoa että olen tosi iloinen että tässä maailmassa on vielä ihmisiä jotka pystyvät ajattelemaan muutakin kuin himoja ja haluja :) En sano että olisin itse joku esiaviollista seksiä vastaan tai mitään, mutta se on nykyään harvinaista että osoitetaan tunteita ja hellyyttä toisilleen. Niin ystävien kuin läheisimpienkin kanssa. Ja se on toisaalta aika surullista koska loppujen lopuksi hellyys ja läheisyys on sitä, mitä me kaikki haluamme :) Taisi olla ihan vailla päätä ja häntää tämä juttu, mutta ehkä jotain tolkkua kuitenkin?
voi rakas ystävä kuinka sielunelämäsi onkaan ihana,minä nyt olen tälläinen 57 vuotias rouva oikea kamppaileva rouva kaikessa myrskyssä ja tyynessä.mutta toivon sydämestäsi että löytäisit vaikka uskovan tytön siinä parikymppisen kuin sinä itse olet toivoisin että elämäsi maistuisi ja tulisit onnelliseksi ja saisit hellyyttä ja antaisit hellyyttä ja toki avioliiton satamassa jos siihen joskus purjehdit niin toivon menestystä.
ehkä sanonnassa hivenen perääkin koska sinäkin haluaisit tältä naispuoliselta ystävältäsi kuitenkin enemmän kuin hän antaa, tsemppiä ja kyllä sinäkin ehdit vielä! ei syytä huoleen!
rohkeesti vaan anna itsellesi mahdollisuus. älä tyrmää, vaan kokeilemalla ja yrittämällä kumppani löytyy! PUHU sillä pääsee jo alkuun mainiosti...
meitä naisia riittää kunhan osaat itsesi tuoda eteemme, vinkki jos aidosti on jostakusta kiinnostunut nii kyllä se välittyy kohteellekin ja kuuntelemalla ihmistä ja todella näyttämällä että hei mä oon susta erittäin kiinnostunut. jonkinlaisen alun antaa.
rohkeutta POIKA!