Elikkä, milloin oikein aloitte ajatelemaan tulevaa ammattianne todella?
Siis ei vaan näin et: Haluun lääkäriks.
Vann sillein et aloitte jo aatteleen mihen kouluaineisiin panostatte jne.
Itse olen pian 12 ja aloin jo miettimään asiaa.
Itse haluaisin kirjojen suomentajaksi.
Suomentaisin kirjoja Englannista.
Panostan siis eniten Englantiin ja äidinkieleen.
Luen paljon ja Äikästä tuli välitodistukseen 9, Enkusta 10.
Milloin itse aloitte ajatteleen asiaa?
Siis ei vaan näin et: Haluun lääkäriks.
Vann sillein et aloitte jo aatteleen mihen kouluaineisiin panostatte jne.
Itse olen pian 12 ja aloin jo miettimään asiaa.
Itse haluaisin kirjojen suomentajaksi.
Suomentaisin kirjoja Englannista.
Panostan siis eniten Englantiin ja äidinkieleen.
Luen paljon ja Äikästä tuli välitodistukseen 9, Enkusta 10.
Milloin itse aloitte ajatteleen asiaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli itse taisin siinä joskus alasteen lopussa alata hiukkasen miettimään, "mikä haluan olla isona".
Yläasteelle mentyäni halusin kuitenkin tavallaan pitää kaikki mahdollisuudet avoimena eli en valinnut mitään yksittäisiä aineita vaan panostin käytännössä kaikkeen. Tässä vaiheessa minulle tuli jo kuitenkin selväksi, että ns. taideaineet (kuvaamataito, tekninen työ, musiikki jne.) eivät kiinnosta pätkääkään, joten luin ahkerasti käytännössä kaikkia lukuaineita.
Itselleni koulussa pärjääminen tuli ikään kuin välttämättömyydeksi, halusin siis pärjätä kaikessa. Tämän takia ajattelin, että kerran minkään aineen osalta mitään ei ole vielä menetetty, niin vielä minun ei tarvitse päättää.
Lukioon mentyäni päämääräni alkoivat tarkentumaan. Joko lakimieheksi, lääkäriksi tai matematiikan pariin. Jo ennenkuin lukion ensimmäinen vuosi alkoi, tutkin mitä aineita kuhunkin alaan tarvittaisiin. Lakimies kiinnosti kaikista eniten, mutta tässä vaiheessa ei muitakaan aineita tarvinnut vielä "diskata", sillä siihen hakemisessa hyödyllisiä olisivat samat aineet kuin vaikka lääkäriksi hakemisessa. Näinollen aloin lukemaan pitkää matematiikka, fysiikka ja kemiaa, panostaen kuitenkin edelleen kaikkii lukuaineisiin.
Ensimmäisen lukiovuoden jälkeen oli tullut käytännössä päätösten aika, sillä siitä eteenpäin piti alata enemmän itse valitsemaan, minkä aineiden syventäviä kursseja haluaa opsikella. Tässä vaiheesa tein päätökseni; lakimies. Päätös helpotti tietenkin paljon valintojen tekemistä. Jatkoin tietenkin samalla tavalla äidinkielen, kielten ja pitkän matematiikan opiskelua, mutta päätin jättää fysiikat ja kemiat pois ja panostaa sen sijaan yleishyödyllisempiin historiaan ja yhteiskuntaoppiin. Muita pakollisia lukuaineita luin edelleen aika ahkerasti, vaikka niistä nyt ei sitten enää paljon hyötyä ollutkaan.
Nyt lukion kurssit on käyty, ikää 19v ja kohta ilmestyvät lakipuolen hakukirjat. Nuoremmille sanoisin neuvona ainakin, että paljon vähemmällä pääsee lukiosta jos tietää jo etukäteen mihin haluaa. Perus äidinkieleen ja kieliin kannattaa aina panostaa, mutta erityisesti reaaliaineiden kanssa olisi hyvä jos päämäärät olisivat selvillä.
Tsemppiä tulevaisuuteen :D
Ikäväksi onneksesi voin sanoa, että peruskoulussa panostaminen on lähes yhtä turhan kanssa. Kunhan et seiskaa huonompaa saa niin on melko sama mitä numeroa tulee. Kyllähän lukemiseen on hyvä totutella ja näin, mutta sullakin on lukio edessä niin siellä vasta alkaa merkittävä panostaminen ja jos totta puhutaan niin sekin vasta tokana ja kolmantena vuotena. Eli ei kannata ainakaan stressata koulusta seuraavaan 5 vuoteen, anna mennä omalla painolla imo. Tai ohan se kiva, jos jollekkin kirjat maistuu mutta älä ajaudu "hikkepiireihin" tulee nääs vitun tylsää tulevaisuudessa
Kommenttisi, ettei "peruskoulun puolella panostamisesta ole mitään hyötyä" ei kylläkään pidä paikkaansa. Sinänsä se on totta, ettei itse peruskoulun numeroilla ole muutamerkitystä kuin lukioon hakiessa, mutta eihän tarkoituksena ole ainoastaan päästä lukioon niin sanotusti rimaa hipoen.
Peruskoulu valmentaa oppimistaitoja lukiota varten. Lukemisenkin oppiminen on nimittäin syvällisempi käsite kuin vain itse tekstin ymmärtäminen. Jos peruskoulussa ei ole paljoa lueskellut, tuntuu lukiossa lukeminen sitten paitsi tylsältä, niin myös vaikealta ja pitkäveteiseltä. Asiat eivät jää lehellekkään yhtä helposti päähän henkilölle, joka ei ole paljon ennalta lukenut ja jolle ei ole paljon ennakkotietoa asiasta, kuin henkilölle jolle lukeminen on jo tuttua ja pohjatietoakin löytyy jo asioista. Tämä asia on myös psykologian puolella todettu, että pohjatiedoilla (jotka saadaan lukion näkökulmasta siis peruskoulussa) on suuri merkitys uuden asiaan oppimisen kanssa.
Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa matematiikka, niin on lähes varmaa, että yläasteella piittaamattomasti/vähemmän opiskelevalle kutosen/seiskan oppilaalle lukion pitkä matematiikka todellakin tuntuu mahdottomalta hullujen hommalta. Läksyihin menee HUOMATTAVASTI enemmän aikaa ja helposti ne jääkin sitten tekemättä, koska aikaa todellakin kuluisi turhan paljon. Harva tosin ymmärtää tätä asiaa ja siksi usein pitkää matematiikkaa pidetään erittäin vaikeana ja työläänä. Peruskuolun opinnoilla on kuitenkin suuri merkitys tämän kanssa.
Samalla tavalla on tietenkin myös esimerkiksi kieten kanssa; miksei myös reaalienkin. Panostamisella en tietenkään tarkoita, että aina ja joka aineessa tulisi pyrkiä numeroon 10, mutta ainakin näissä äidinkieless, kielissä ja matematikkassa siitä on rutkasti hyötyä.
Mainitsit myös että edes lukion ensimmäisenä vuonna ei kannata vielä panostaa. Haluaisin todellakin nähdä henkilön joka on täysin lepäillyt laakereilla lukion ensimmäisen vuoden ajan ja sitten yhtäkkiä kahtena viimeisenä vuotena alkaa lukemaan esimerkiksi näitä kieliä/matematiikkaa menestyksekkäästi. Tai anakin siihe vaadittaisiin sama työ, minkä olisi voinut jo hajauttaa peruskoulun puolella ja lukion ensimmäisen vuoden puoelle.
Yleisesti siis sanoisin, että toki on totta, että vasta ylioppilastodistuksella on oikeasti merkitystä esimerkiksi yliopistojen haun kannalta, mutta se vaan on fakta, että hyvää ylioppilastodistusta on erittäin vaikeaa saada ilman aikaisempaa paneutumista koulunkäyntiin.
Lopussa tokaisit myös että "älä ajaudu 'hikkepiireihin' tulee nääs vitun tylsää tulevaisuudessa". Tämä sinun "vitun tylsää" tulee varmasti todennäköisemmin henkilölle, joka oikeasti alkaa vasta lukemaan siinä ylioppilaskokeiden aikaan; siinä sitä lukemista silloin nimittäin riittää...
Alkuperäiselle postaajalla; Itse EN ottaisi mallia tämän henkilön ehdottamista opiskelutavoista...