Isän nk. aborttioikeutta ovat naiset vastustaneet kovin paljon. En tiedä, mitä he siinä pelkäävät, kun mikään ei nykytilanteesta muuttuisi käytännössä.
Mitä huonoa tässä isän oikeuksista luopumisessa olisi verrattuna esim. aborttiin?
Mitä huonoa tässä isän oikeuksista luopumisessa olisi verrattuna esim. aborttiin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sen verran ainakin muuttuisi nykyiseen, että lapsesta kuuluva elatusmasku jäisi kokonaan yhteiskunnan maksettavaski. Nykyisen käytänön mukaan isä on elatusvelvollinen, vaikka ei eläisikään lapsen kanssa.
Uskon että miesten osalta sekusuualikäyttäytyminen voisi muuttua välinpitämättömämpään suuntaan ja miehet eivät ottaisi enää vastuuta omasta osuudestaan ehkäisyssä.
Lapsen etua on ajateltava kuitenkin ensisjiaisesti ja jokaisella syntyvällä lapsella on oltava oikeus isään.
on tutkittu ja jo nyt yhteiskunta maksaa niiden isien elarit, joilla ei ole ollut halua suhdetta lapseensa luoda. Se on yleisempää niin päin kuin silloin, jos isä on ollut äidin kanssa avioliitossa.
Myös äiti on elatusvelvollinen ja Suopmessa myös nainen ppäsee työhön.
Onko se ongelma elatusvelvollisuuden kohdalla että seksuaalikäyttäytyminen muuttuisi välinpitämättömäksi kun se on sitä jo muutenkin esim. abortin kohdalla? Vai vaikuttaako se asiaan, että abortin kohdalla vastuuton on nainen?
Oikeus isään ei silti kautoaisi, mutta suhteen muodostamisen ja elatuksen pakko menisi.
Onko siis lapsi enemmän isän vai äidin?
Yhteiskunta maksaa siinä tapauksessa, että isä on tuloton, tai tulot ovat niin pienet, ettei ole maksukysyä. Muussa tapauksessa isä on elatusvelvollinen. Tiedän tämän ihan lähiomisen kohdalta.
Jos on tarpeeksi intoa olla läsnä siitoshetkellä, voi kyllä kantaa vastuunsa jatkossakin. Jos ei muuten niin áinakin huolehtimalla lapselleen riittävän hyvinvoinnin taloudellisesti lasta tukemalla.
Selvää on että nainen on myös elatusvelvollinen. Lapsen elämisestä aiheutuvat kulut jaetaan tietysti niin, että molemmat niihin osallistuvat. Suurempi rahallinen vastuu säilyy kuitenkin aina sillä kenen luona lapsi kasvaa.
Jos au-isät luopuisivat isyydestä toinen toistensa jälkeen, niin heidän lapsensa jäisivät vaille isää, isän puoleista sukua ja isänperintöä. Pahimmassa tapauksessa isä on kokonaan tuntematon, niin että isää ei ole merkitty edes väestörekisteriin lapsensa isäksi.
Tosin voidaan tietysti sanoa, että isätönkin elämä on parempi kuin ei elämää ollenkaan. Jos miehellä olisi oikeus luopua isyydestä, hän ei painostaisi naista aborttiin. Aika monet abortit tehdään miehen painostuksesta, kun mies ei halua äpärälasta.
... niin heidän lapsensa jäisivät vaille isää...
Siinäpä se ytimekkäästi. Kun lapsi on syntynyt, niin lapsen oikeudet ylittävät vanhempien oikeudet, eli lapset ovat erityisen suojellussa asemassa aikuisiin verrattuna.
Kyse ei siis silloin ole isän tai äidin toiveista, haluista tai oikeuksista, vaan yksinkertaisesti siitä, että jokaisella lapsella on oikeus isäänsä.
Isää ei voida taata kenellekään, mutta isyys pitäisi kuitenkin aina pyrkiä selvittämään, vaikka isä ei sitten haluaisikaan huolehtia lapsesta.
Jos isä isyyden vahvistamisen jälkeen haluaa antaa lapsensa pois, mutta äiti pitää hänet, niin tämä ei ole mahdollista. Isä voi jättää tapaamisoikeuden käyttämättä, mutta joutuu silti maksamaan elatusapua.
Jos isän oikeuksista luopuminen olisi mahdollista, äidin seuraava aviomies voisi vapaasti adoptoida tällaisen lapsen. Nykyään tuetaan au-isyyttä ja au-äitiyttä eikä avioliittoa. Onkohan tasa-arvon etsimisessä menty liian pitkälle?
Ainakin pitäisi olla kaikille selvää, ettei aviomies koskaan eikä missään oloissa voi luopua biologisten lastensa isyydestä.
Voi vapaasti adoptoida, vaikka isyys onkin tunnustettu.
Kun vaihdetaan tasa-arvon kohdalle se oikea sana, josta nyt on puhe, eli lapsen oikeudet, niin ei, silloin ei koskaan olla voitu mennä liian pitkälle niiden etsimisessä.
Äidit ja isät oikeuksineen ovat vain sivuseikka, kun lapsella on oikeudet molempiin vanhempiinsa.
Se on muuten jännä juttu, että vaikka lapsi on adoptoitu toiseeen perheeseen, niin silti hän perinnön jaossa on osallisena myös biologisten vanhempiensa perintöön. Ainakin joissain tapauksissa tiedän näin olleen, muten kyllä tiedä mikä siinä on taustalla, miksi on tullut kutsu perinnön jakoon (jopa biologiset sisarukset ovat yllättyneet, kun eivät ole tienneet edes olemassa olosta...).
Veljeni on adoptoinut vaimonsa lapsen. Ainakin silloin lapsen biologinen isä (veljen vaimon entinen avomies) luopui lapsensa isyydestä. Ei olleet naimisissa, mutta ihan tunnustettu ja tiedostettu isä oli.
ei peri biologisia vanhempiaan. Ennen Suomessa oli ns heikko adoptio, joka voitiin myöhemmin joissain tapauksissa purkaa, ja jossa adoptiolapsi peri myös biologiset vanhempansa. Ne, jotka on adoptoitu vanhan lain aikana perivät biovanhempansa, uuden lain aikana adoptoidut eivät.