Tunnen, että olen joutunut helvettiin. Olen ollut jo kohta vuoden syvästi rakastunut mieheen, joka on ilmeisesti minulle aivan mahdoton saavutettava. Mies on ilmaissut, ettei meille tule suhdetta koskaan, enkä koskaan tule saamaan häntä. Silti en voi unohtaa häntä ja hän on mielessäni koko ajan. Minulla on tunne, että hän olisi minulle se ainut oikea, mutta hän ei ajattele minusta samoin. Kamalan onneton tilanne, joka vie masennukseen ja toivottomuuteen. Olen yrittänyt mutta en voi lakata rakastamasta häntä. nykyään vain itken kun ajattelenkin häntä, en pääse hänestä ylitse.
Onko muilla tällaisia kokemuksia? Miten tällaisesta voi selvitä?
Onko muilla tällaisia kokemuksia? Miten tällaisesta voi selvitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuulostaa hyvin tutulta, olen törmännyt kaltaiseesi ihmiseen, hän on läheisriippuvainen.
Masennus on sinun sisäinen kokemuksesi, Onni ei tule miehestä. hän ei voi olla hyvänolosi ja onnesi ainoa lähde. sinun on oltava tyytyväinen elämääsi ja itseesi ilman ketään toista ihmistä, sen jälkeen voi miettiä jakavansa elämän toisen kanssa - mutta sellaisen ihmisen joka haluaa olla kanssasi ja tuntee samoin.
ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Tilanteesi kuulostaa läheisriippuvuudelta, en halua kuulostaa jyrkältä tai pahoittaa mieltäsi, mutta onni ja masennus on kuitenkin sinun sisälläsi ja pelkästään ulkoapäin ei voi tulla masennusta tai onnea toisen ihmisen "aiheuttamana". en tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan.
toinen ihminen voi tuoda mausteen elämään, mutta ei voi olla koko ateria. sinulla on sinun elämäsi elettävänä.
Mene juttelemaan lääkärille masennuksestasi ja hoida itseäsi. Masennuslääkkeet voisivat auttaa ja terapia. terapiassa ehkä silmäsi avautuvat ja löydät syyn ajattelutyyliisi ja voit muuttaa sitä.
suosittelen lukemaan virtahepo olohuoneessa kirjan.
ihmisestä ei ole sama kuin läheisriippuvaisuus.
Rakastumisen tunne voi normaaleillakin ihmisillä muistuttaa psykoosia, joten sen helpommin se tuottaa vaikeuksia tasapainottomammillekin.
Ajattelin itse 5-6 vuotta suorastaan maanisesti yhtä ihmistä, ja asiaa vaikeutti lisäksi se, että hän oli varattu, joten kiusasin itseäni kuvittelemalla että voisimme olla yhdessä jos hän ei olisi sitä. Mutta sitten hän vapautui eikä halunnutkaan mitään.
En tiedä toipuuko tällaisista asioista varsinaisesti, mutta voi pyrkiä laajentamaan itseään ja ajatusmaailmaansa.
Täällä on ihmisiä joilla on ihan OIKEITAKIN ongelmia.
minulle vai aloittajalle?
Jos oikeasti olisit ongelmainen, ymmärtäisit olla vähättelemättä KENENKÄÄN ongelmia.