Tervehdys koiraihmiset.
Saan luultavasti jotkut raivon partaalle tällä viestilläni, mutta menkööt.
Olen pitkään seurannut sivusta ja ihmetellyt (niin keskustelufoorumeilla kuin todellisessakin elämässä) rotukoirien ja sekarotuisten koirien omistajien välistä järjetöntä taistelua ja vihaa puolin ja toisin. Itse olen rotukoiraharrastaja, mutta en koe olevani mikään seropien vihaaja. Ymmärrän osittain kumpaakin osapuolta tässä "taistelussa".
Aika moni koiraihminen ei perustele vihaansa millään, eikä edes ajattele asiaa toisen osapuolen kannalta. Oma koira paras koira.
En voi käsittää sitä ajatusmaailmaa, että seropi on kuin oma rotunsa.. Ajatellaan kuin olisi parisataa koirarotua, joista yksi on seropi ja se on niistä paras. Voi herranjumala.. Ei seropeja voi yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Seropihan voi olla aivan mitä tahansa, riippuen millaisen risteytyksen tulos se on. Oletteko ajatelleet, että ne kaikki hienot ominaisuudet, jotka siinä maailman ihanimmassa seropissa on, ovat peräisin rotukoirilta? Seropi on rotukoirien jälkeläinen siinä missä kaikki muutkin.
Tiedän kyllä, että rotukoirien geeniperimät ovat hyvin suppeita ja perinnölliset sairaudet niissä rikastuvat koko ajan. Silti on kuitenkin hieman teköpyhää ajatella, että otan seropin koska ne ovat terveempiä. Seropipentueen vanhempien terveystilannetta harvoin tarkastellaan senkään vertaa kuin rotukoirilla, eikä tätä ongelmaa geenipohjan suppenemisesta ratkaista teettämällä sekalaisia yhdistelmiä.
En vihaa seropeja, mutta en voi käsittää kaikkia ihmisiä, jotka näitä pentueita teettävät. Ymmärrän kyllä jos risteytetään kaksi koiraa, joiden ominaisuudet tukevat toisiaan. Vaikka kaksi noutajaa tai kaksi paimenkoiraa. Mutta sitten on näitä aivan järjettömiä yhdistelmiä.. Laumanvartija ja joku suuren toimintasäteen omaava aktiivinen metsästyskoira. Tai saksanpaimenkoira ja äkäinen pikku terrieri.. Lopputulos on varmasti hankalampi koulutettava kuin yksikään rotukoira.
Moni myös päätyy sekarotuiseen juuri siksi, ettei ole valmis antamaan koiralle niin suurta osaa elämässään, ei aio harrastaa mitään tai muuta. Siksi ei ota "vaativaa" rotukoiraa vaan "helpomman" seropin. Aivan irrationaalista ajattelua tämäkin, että seropit olisivat helpompia kouluttaa. Monesti on juuri päinvastoin, kuten edellä perustelin.
Yksi hullu perustelu myös teettää pentuja (sekä rotukoiria että seropeja) on se, että "Meidän Nellin pitää saada kokea äitiyden ilot!" Joopa joo.. Aika rankkaa koiran inhimillistämistä. Ei se koira koe mitään iloja äitiydestään tai isyydestään, joita ilman se eläisi kurjan elämän. Kantaminen ja synnytys sitä paitsi on nartulle melkoisen stressaava ja uuvuttava prosessi.
Jokaisen kannattaisi koiraa ostaessaan ymmärtää, että tukee ostoksellaan kasvattajan toimintaa. Oli kyseessä sitten "pilalle jalostettu" rotukoira tai "järjettömällä yhdistelmällä rahanahneudessa" teetetty seropi.
Tarkoitukseni ei ollut heittää bensaa likkeihin. Haluaisin vaan, että ihmiset ajattelisivat asioita useammalta kantilta ja lopettaisivat tämän järjettömän vihanpidon.
Saan luultavasti jotkut raivon partaalle tällä viestilläni, mutta menkööt.
Olen pitkään seurannut sivusta ja ihmetellyt (niin keskustelufoorumeilla kuin todellisessakin elämässä) rotukoirien ja sekarotuisten koirien omistajien välistä järjetöntä taistelua ja vihaa puolin ja toisin. Itse olen rotukoiraharrastaja, mutta en koe olevani mikään seropien vihaaja. Ymmärrän osittain kumpaakin osapuolta tässä "taistelussa".
Aika moni koiraihminen ei perustele vihaansa millään, eikä edes ajattele asiaa toisen osapuolen kannalta. Oma koira paras koira.
En voi käsittää sitä ajatusmaailmaa, että seropi on kuin oma rotunsa.. Ajatellaan kuin olisi parisataa koirarotua, joista yksi on seropi ja se on niistä paras. Voi herranjumala.. Ei seropeja voi yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Seropihan voi olla aivan mitä tahansa, riippuen millaisen risteytyksen tulos se on. Oletteko ajatelleet, että ne kaikki hienot ominaisuudet, jotka siinä maailman ihanimmassa seropissa on, ovat peräisin rotukoirilta? Seropi on rotukoirien jälkeläinen siinä missä kaikki muutkin.
Tiedän kyllä, että rotukoirien geeniperimät ovat hyvin suppeita ja perinnölliset sairaudet niissä rikastuvat koko ajan. Silti on kuitenkin hieman teköpyhää ajatella, että otan seropin koska ne ovat terveempiä. Seropipentueen vanhempien terveystilannetta harvoin tarkastellaan senkään vertaa kuin rotukoirilla, eikä tätä ongelmaa geenipohjan suppenemisesta ratkaista teettämällä sekalaisia yhdistelmiä.
En vihaa seropeja, mutta en voi käsittää kaikkia ihmisiä, jotka näitä pentueita teettävät. Ymmärrän kyllä jos risteytetään kaksi koiraa, joiden ominaisuudet tukevat toisiaan. Vaikka kaksi noutajaa tai kaksi paimenkoiraa. Mutta sitten on näitä aivan järjettömiä yhdistelmiä.. Laumanvartija ja joku suuren toimintasäteen omaava aktiivinen metsästyskoira. Tai saksanpaimenkoira ja äkäinen pikku terrieri.. Lopputulos on varmasti hankalampi koulutettava kuin yksikään rotukoira.
Moni myös päätyy sekarotuiseen juuri siksi, ettei ole valmis antamaan koiralle niin suurta osaa elämässään, ei aio harrastaa mitään tai muuta. Siksi ei ota "vaativaa" rotukoiraa vaan "helpomman" seropin. Aivan irrationaalista ajattelua tämäkin, että seropit olisivat helpompia kouluttaa. Monesti on juuri päinvastoin, kuten edellä perustelin.
Yksi hullu perustelu myös teettää pentuja (sekä rotukoiria että seropeja) on se, että "Meidän Nellin pitää saada kokea äitiyden ilot!" Joopa joo.. Aika rankkaa koiran inhimillistämistä. Ei se koira koe mitään iloja äitiydestään tai isyydestään, joita ilman se eläisi kurjan elämän. Kantaminen ja synnytys sitä paitsi on nartulle melkoisen stressaava ja uuvuttava prosessi.
Jokaisen kannattaisi koiraa ostaessaan ymmärtää, että tukee ostoksellaan kasvattajan toimintaa. Oli kyseessä sitten "pilalle jalostettu" rotukoira tai "järjettömällä yhdistelmällä rahanahneudessa" teetetty seropi.
Tarkoitukseni ei ollut heittää bensaa likkeihin. Haluaisin vaan, että ihmiset ajattelisivat asioita useammalta kantilta ja lopettaisivat tämän järjettömän vihanpidon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viisasta puhetta, ja rohkeaa sillä asialla on oikeasti kaksi puolta. Itsellä on sekarotuinen tai siis sekotuskoira ja harrastan sen kanssa vaikka mitä "oikeaa harrastusta". Tarkistin vanhempien suku ja terveys taustat. Koirassani on noutajaa ja paimenkoiraa, mutta kummatkin ominauudet ovat päässeet loistamaan hyvässä valossa.
Minäkin tiedän pentuni mummun isän rotun ja tiedän toista kauttakin aika kauas mutta pentuni äiti on puhas paperillinen tottelevainen koira:) mutta isä on taas sellanen että oli juuri sillonki karku teillä kait ku teki minun pentuni eli pikkunen karkuri:) mutta pentu ei ooo yhtää semmonen vaan lempeä pentu:)
On oikein suomen muotovalio! :)
Mistähän ne rotukoirat ovat alkunsa saaneet, oletko koskaan ajatellut?
Onko ollut olemassa kaikki ne rodut joita nyt pidetään puhdasrotuisina? Tuskimpa, eiköhän niiden jalostamiseen ole käytetty useaa eri"rotuista" koiraa, silloinhan nekin ovat alkujaan sekarotuisia.
Ja niinkuin jo mainitsit geeniperimät rotukoirilla ovat todella suppeat, eikä enään riitä että tietää jonkin verran vanhempien taustoja kun niitä sairauksia tulee monien sukupolvien takaa.
Ja ikävää vaikka koiria tutkitaan silti teetetään niin rotukoiran kuin sekarotuistenkin pentuja välittämättä vähääkään siitä minkälaista jälkeä ne jättää.
Jos tähän asiaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota ei samalla nartulla tai samalla uroksella teetettäisiin toista pentuetta ennenkuin se ensimmäinen pentue olisi tullut aikuisikään ja koko pentue olisi tutkittu, niin fyysisesti kuin huomioitu myös niiden luonteenpiirteet.
Ikävä kyllä näin ei ole, ei sekarotuisten kuin rotukoirienkaan kohdalla, pentueita teetetään tietämättä yhtään mitä kyseinen yhdistelmä jättää.
Ikävintä rotukoirien kohdalla on se että samalla uroksella/ nartulla saattaa olla useita kymmeniä jopa ( uroksilla) satoja pentuja maailmalla.
Ja mikä tekee koirasta hyvän? Eikö koira ole silloin hyvä ja se täyttää paikkansa kun sen ja omistajan elämä on mukavaa yhdessä, oli se sitten naapurin Mustin ja Bellan sekoitus tai kansainvälisten muotovalioiden jälkeläinen.
"Moni myös päätyy sekarotuiseen juuri siksi, ettei ole valmis antamaan koiralle niin suurta osaa elämässään, ei aio harrastaa mitään tai muuta"
Anteeks vaan mutta meidän seropi kilpailee tokossa evl:ässä, ja on se agilityssakin kilpaillut. Että kyllä me varmasti otettiin seropi vaan tollaseksi "halvaksi paskaksi jota me ei hoideta tai kouluteta" Mun mielestä seropit on paljon parempia kuin rotukoirat, rotukoirat on ärsyttävii, kaikki samannäköisiä ja samat luonteet. Onko kiva hankkia koira josta tietää jo kaiken? Eihän niillä oo ees kunnon luonnetta kaikki samanlaisia vaan. Ja et sä voi vaan sanoa että seropeja olisi muka vaikeampi kouluttaa kuin rotukoiria. Seropia voi kouluttaa yhtähyvin kuin rotukoiraa.
"Mun mielestä seropit on paljon parempia kuin rotukoirat, rotukoirat on ärsyttävii, kaikki samannäköisiä ja samat luonteet."
Tuohan on vain typerä periaate, koska et tosissasi voi väittää että kaikki rotukoirat ovat samanlaisia =)
Vai väitätkö, että suomenajokoira, karjalankarhukoira, rottweiler, maltankoira ja kultainennoutaja ovat samalaisia niin ulkonäöltä kuin luonteelta... ja vieläpä yhtä ärsyttäviä?
Jo saksanpaimenkoirissa on hyvin erilaisia koiria. On mustia, harmaista, mustiaruskeinmerkein, valkeita. On suuria erittäin vahvoja ja on pienempiä ja kevyt rakenteisempia. On suoraa selkää ja on laskevaa lantiota. On vietikästä työlinjaista ja on pehmeäpää näyttelylinjaista.
"Onko kiva hankkia koira josta tietää jo kaiken?"
Ei pennusta kukaan voi sanoa 100% varmuudella, millainen se on aikuisena. Jos näin olisi, olisi kaikki palveluskoirat käyttövalioita, terveitä ja muotovalioita. Jokainen on oma yksilönsä, oma luonne jne.
"Ja et sä voi vaan sanoa että seropeja olisi muka vaikeampi kouluttaa kuin rotukoiria. Seropia voi kouluttaa yhtähyvin kuin rotukoiraa."
Ja taas PRKL... aivan kuin seropi olisi se yksi rotu ja rotukoira se toinen rotu =///
Vi...n ääliöt.
Joku saksanpaimenkoira/mali sekoittus on varmasti helppo kouluttaa. Kuten joku labris/bordercollie...
Taas maltankoiria ei pahemmin tokossa kilpaile.
Mutta eipä tokossa näy paljon ajokoira/suomenpystykorva seropiakaan. Ja taas poikkeus vahvistaa säännön, maltan koira voi kisata tokossa ja ajokoira/pystykorva seropi myös.
Eiköhän tuo helvetin oppimiskyky ole aika suoraan verrannollinen siihen, mitä rotua tai rotuja koira on!!!
Todellakaan rotukoira ei ole yksi rotu, vaan jokainen rotu on oma rotunsa.
Ja itselläni on ollut 4 saksanpaimenkoiraa, kaikki luonteeltaan niin erilaisia kuin olla ja voi. Ja ulkonäöltään hyvin erilaisia kavereita.
Ja eikö ohjaajan taidoilla ja aktiivisuudella ole merkitystä, miten ohjaaja osaa lukea juuri omaa koiraansa ja osaa viedä sitä eteenpäin.
Eikö eri rotujen ja eri seropien arvostaminen juuri sellaisena kuin ne ovat, ole sitä todellista koira rakkautta?
Ja vielä tuohon oppimiskykyyn... ajokoirakaan mikään tyhmä ole, vaikka se ei tokossa usein loistakaan. Sehän on jalostettu ajamaan jänistä ja on siinä aivan omaa luokkaansa. Täytyy vaan koiraa ostaessa ottaa huomioon se, mihin tarkoitukseen koira on sopiva.
Ja aina se ei ole pahasta, että tietää millainen koirasta suunnilleen tulee. Jos perhe etsii pientä oppivaista koiraa, jolla ei riista viettiä ole. Tai jos aktiivinen ihminen haluaa koiran, jolla voi sata varmasti harrastaa aktiivisesti esim. suojelua. Joku metsästäjä valitsee turvallisesti sen seisovan, ajavan tai haukkkuvan rotukoiran, kun tietää että haluaa metsästykseen kaverin.
Se seropi voi olla yhtä hyvä valinta, mutta kun täysin varmaksi et tiedä, minkä rodun taipumukset siellä enemmän vallitsee.
Vastaan nyt vielä, vaikka aiemmin vastanneen henkilön kirjoitus taisikin olla niin valaiseva, että laittoi hiljaiseksi. =)
"Anteeks vaan mutta meidän seropi kilpailee tokossa evl:ässä, ja on se agilityssakin kilpaillut."
-Niiiinh? Väitinkö jotain mikä tuota vastustaisi? Tiedän että monia seropeja on mm. pelastuskoirina. Ajatus jonka missasit, oli se, että useimmat ihmiset joita voisi kutsua koiraharrastajiksi valitsevat käyttöönsä jonkin tietyn rodun. Kun taas ihmiset, joille koira on jotain muuta kuin harrastepeli: seuralainen, lenkkikaveri, sohvanvaltaaja tms. ottavat helpommin sen seropin. Seropikin on koira siinä missä muutkin ja vaatii samalla tapaa koulutusta ja aktiviteetteja kuin rotukoiratkin. On siis väärin aatella että seropin kanssa olisi jotenkin helpompaa tai että se olisi vähemmän koira.
"Mun mielestä seropit on paljon parempia kuin rotukoirat, rotukoirat on ärsyttävii, kaikki samannäköisiä ja samat luonteet."
-Kiitos tästä kun ilmensit selkeästi yhtä tärkeää asiaa, jota tekstissäni koitin tuoda esille. Nimittäin sitä, että on runsaasti seropien omistajia, jotka tuomitsevat rotukoirat ilman minkäänlaisia perusteita tai edes ajattelematta koko asiaa. Rotukoirat ovat ihan vaan periaatteesta huonoja. Ja se seropi ei edelleenkään ole yksi erillinen rotu eikä rotukoirat muodosta yhtä tasaista kokonaisuutta.
"Onko kiva hankkia koira josta tietää jo kaiken?"
-Eihän koirasta koskaan tiedä kaikkea pentuna. Yksilölliset erot saman pentueenkin sisällä on valtavia. Minusta ON KIVA valita esim. kerrostaloon koira, josta tietää ettei se ole haukkuherkkä eikä sillä ole vartioviettiä. Tai noutometsästykseen koira, joka noutaa.. Tai hakuun koira joka uskaltaa irtaantua isännästä kauas. Kyse on vain siitä, että rotukoiran ostaja TIETÄÄ VARMASTI mitä viettejä koirassa tulee olemaan/ei ole ja miten vahvoina. Näin löytyy omaan elämään ja harrastuksiin sopiva yksilö.
"Ja et sä voi vaan sanoa että seropeja olisi muka vaikeampi kouluttaa kuin rotukoiria."
-En voikaan. Siksipä en niin alkuperäisessä tekstissäni kirjoittanutkaan. Tulkitset omiasi. Sanomani oli se, että teetetään joskus niin älyttömiä yhdistelmiä että lopputuloksen koulutettavuus on mahdottomampi kuin millään rotukoiralla ikinä. Ja kuten edellä sanottu, koiran kuin koiran koulutettavuus riippuu vain siitä mitä sisäisiä toimintamalleja ja viettejä siinä on. Tämä taas riippuu rodusta tai roduista joita siihen on käytetty.
Tuolla aiemmin eräs kirjoittaja laittoikin sinulle jauhot suuhun mutta puutun vielä pariin asiaan.
"Nimittäin sitä, että on runsaasti seropien omistajia, jotka tuomitsevat rotukoirat ilman minkäänlaisia perusteita tai edes ajattelematta koko asiaa. Rotukoirat ovat ihan vaan periaatteesta huonoja."
Paljon enemmän on rotukoirien omistajia, jotka periaatteessa tuomitsevat sekarotuiset ja varsinkin niiden tarkoituksellisen teettämisen. Mitään asiallista perustetta he eivät kannalleen kuitenkaan pysty esittämään.
"On siis väärin aatella että seropin kanssa olisi jotenkin helpompaa tai että se olisi vähemmän koira."
Mistähän tuonkin keksit? Eihän tuollaista ole esitettykään.
"Paljon enemmän on rotukoirien omistajia, jotka periaatteessa tuomitsevat sekarotuiset ja varsinkin niiden tarkoituksellisen teettämisen. Mitään asiallista perustetta he eivät kannalleen kuitenkaan pysty esittämään."
Aivan kuten alkuperäisessä tekstissäni kirjoitin, perusteetonta vihaa on puolin ja toisin. En ole muuta väittänytkään. En tiedä kumpia on enemmän, eikä se ole oleellista. Oleellista on se, että perusteeton viha puolin ja toisin on typerää. Alkuperäisessä tekstissäni myös esitin noita perusteita, joiden pohjalta teetetyt seropipentueet itse tuomitsen.
-Teetetään pentue tietämättä mitään isän/emän terveydentilasta
-Teetetään pentue, koska halutaan oman koiran saada kokea "isyyden tai äitiyden ilo"
-Teetetään pentue, jonka isän ja emän ominaisuudet, vietit ja käyttötarkoitus eivät tue toisiaan. Esim. saksanpaimenkoira ja terrieri.
Rotukoirien teettäminen on aina tavoitteellista toimintaa. Se on ehkä se suurin ero. Pyritään aikaansaamaan terveitä, hyvännäköisiä, alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa sopivia jälkeläisiä. Joskus tavoite on tosin eettisesti arveluttava, kun luodaan niitä lyttykuonoisia hengitysvaikeuksista kärsiviä koiria jne.
Olemattoman harvassa on ne sekarotuiset pentueet, jotka on teetetty valikoiden eri yksilöistä ne sopivimmat vanhemmiksi, tavoitteena saada johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen hyvin soveltuvia jälkeläisiä. Jos tälläistä toimintaa suoritettaisiin, syntyisi uusi oma rotunsa kuten monesti on tapahtunutkin.
"On siis väärin aatella että seropin kanssa olisi jotenkin helpompaa tai että se olisi vähemmän koira."
"Mistähän tuonkin keksit? Eihän tuollaista ole esitettykään."
No minäpä selitän...
On aivan selvää, että koiran merkitys eri ihmisille vaihtelee. Sitä tuskin voit kiistää. Jollekin koira on työväline vaikka metsällä, jollekin omaisuuden ja perheen suojelija, jollekin ensisijaisesti harrastuskaveri. Tälläiset ihmiset lähes aina päätyvät rotukoiraan, koska on tarkkaan tiedossa mitä viettejä koiralla pitää olla ja miten sen tulee toimia tietyissä tilanteissa ja olosuhteissa.
Paljon on myös ihmisiä, joille koira ei ole mitään edellämainituista. Se on lenkkikaveri, ystävä, perheenjäsen.. On vaan kivaa kun se on siinä ilman sen kummempaa tarkoitusta. Enkä näe siinä mitään väärää. Tällöin helpommin päädytään sekarotuiseen. Luetaan rotukirjoja ja siellä monen rodun kohdalla lukee "tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen, paljon liikuntaa ja aktiviteetteja" ja sitten ajatellaan, ettei tuollaista kyllä voi ottaa. Otetaankin seropi. Luullaan, että se olisi jotenkin vähemmän vaativa. Ei osata ajatella, että se on eri rotujen sekoitus, EI oma rotunsa. Siinä on useamman rodun hyvät ja huonot puolet yhdessä. Pahimmassa tapauksessa saadaan joku kiva laumanvartijan ja sakemannin sekoitus, jonka kanssa ammattikouluttajakin olisi aivan hukassa.
Rotukoirilta on jalostuksen avulla sammutettu tietyt vietit lähes olemattomiin ja vahvistettu jotain haluttuja viettejä äärimmilleen. Tälläistä koiraa on hyvin selkeä kouluttaa kun tietää mitä viettejä käyttää hyväksi, koira toimii saman ärsykkeen alla aina samoin jne.. Sekarotuisessa on usein vähän sitä viettiä, vähän toista jne. Tälläinen koira on huomattavasti vaativampi.
Taas päästiin takaisin siihen suurimpaan eroon... Rotukoirien teettäminen on aina tavoitteellista. Sekarotuisten teettäminen hyvin harvoin tavoitteellista. Varmasti ne kaikkein hankalimmat koulutettavat ja vaikeimmat tapaukset ovat sekarotuisia. (Koska mikään rodunjalostus, joka siis edelleen on tavoitteellista, ei tavoittele hankalaa luonnetta.) Tälläiset vaativat tapaukset pitäisi päätyä harrastajien ja ammattilaisten käsiin, mutta he valitsevatkin lähes poikkeuksetta rotukoiria... Huono homma.
Siinä sinulle hieman lisää. Olen todellakin ajatellut näitä asioita, enkä vain **ttuillakseni tänne kirjoittele.
On hyvä, että olet ajatellut. Toivottavasti jatkat ajattelua. Lue myös genetiikkaa.
Olen hyvin vanha koiranomistaja. Viimeinen rotupuhdas yksilö, joka oli pantava piikille äärimmäisen herkkyytensä, hermostuneisuutensa ja arvaamattoman vahtimiskäytöksensä vuoksi, oli minulle kova pala. Ja niitä hienoja rotutaustoja löytyi...koirani oli huomattavasti hienompi kuin muut perheenjäsenet!
Koiraan kiintyy. Voi olla niinkin, että juuri sellaiseen koiraan, joka on vaativa ja jonka kanssa joutuu tekemään paljon työtä (yllämainittuja ominaisuuksia parantaakseen) kiintyy erityisen paljon. Kun sitten toteaa, että on annettava periksi ja että on epäonnistunut, on koiran lopettaminen moninkertaisesti tuskallista. Toipumiseen meni minun tapauksessani lähes vuosi.
Sitten minäkin ajattelin, pohdin, mitä me olemme tehneet koirille lähinnä näyttelyintoilun johtamina. Me olemme sisäsiittäneet nk rotuja. Omani oli niin kaunis, rotupuhdas, että moni rotuasiantuntija ihaili ja halusi sen tekevän pentuja!
Nyt minulla on kolmas ja huolella valittu ei-rotukoira, jossa on viittä eri rotua. Minulla ei ole koskaan ollut näin hienoa (luonteeltaan) koiraa. Se riittää minulle. Tämä on myös minun viimeinen koirani, todennäköisesti.
Voin sanoa melkoisella varmuudella, että olen tyytyväinen koiraani ja koirani on tyytyväinen minuun.
Sinun kaltaisesi "ajattelijat" voisivat alkaa kunnioittamaan myös niitä ihmisiä ja koiria, jotka eivät kuulu Kenneliin. Ehkä ikä tuo uusia ajatuksia?
Kenneluskoiset ovat verrattavissa mihin tahansa muuhun uskonlahkoon.