14w,raskaana___

jos olet ihan tosissasi,niin ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa,sillä eiköhän tuo paljastune jossakin vaiheessa jokatapauksessa :) Yksin ei kukaan selviä tuossa iässä tässä kulttuurissa vauvan ja lapsen hoidosta,mutta jos olet niin onnekas,että sinun vanhempasi ovat mukana touhussa,niin siitä sitten vain,ei sitä lopullista ratkaisua voi tehdä kukaan muu kuin sinä itse, jos olet ollut valmis harrastamaan seksiä seuraamuksista huolimatta,niin varmaan sitten olet kypsä tekemään oikean päätöksenkin?

Oletko nyt ihan varma että haluat pitää lapsesi? Olet suhkoht nuori kuitenkin. Vanhempasi aika varmasti ehdottavat heti aborttia, kun menet itseasiassa vasta/jo kasille. Jäisit pois koulusta ja nuoruutesi menisi katkolle.

Onko ihan varmasti isää? Onko tämä rakkaudesta syntynyt lapsi vai ei? Mieti tarkkaan. Älä kuitenkaan tee aborttia koska aika varmasti katuisit sitä loppu elämäsi, mutta vanhempasi voivat kai(?) pakottaa sinut tekemään abortin. Olet alle 18-vuotias ja heidän huollettava.

Koita pärjäillä!

Voit myös kirjoittaa minulle sähköpostia! Osoitteeni on [email protected].

Autan parhaani mukaan!

Mietipä asiaa vielä tarkkaan kaikkien kannalta. Ensinäkin, tahtooko isä pitää lapsen? Jos ei tahdo, voit vetää isän sitten yli lapsen koko elämästä. Ketään ei voi pakottaa vahinkolapsen elämään, jos ei siihen itse tahdo. Ja sitten jäljelle jäävät sinä, lapsi ja vanhempasi. Sulta jää koulut kesken, menee vuosia ennen kuin pääset opiskelemaan/töihin ja jos pääset. Vanhempasi kasvattavat lapsen, elättävät luultavasti myös sinut. Miltäköhän susta itsestäs ois tuntunu syntyä 14-v äidille (ilman isää), jolla ei ole mitään toiveita edes elättää sua? Äidille, joka neljän vuoden päästä kiroo sua, kun oot tiellä, eikä pääse kavereiden kanssa baariin ja juhliin ja ei voi herätä räkäpäisenä ojasta aina sillon tällön? Oiskohan se ihan elämisen arvosta elämää? Siinä kun vaaditaan kypsää ja objektiivista näkökulmaa. Vastaukseks ei riitä, että vauvat on kivoja mä haluun vauvan.

En muuten ois moralisoinu noin rankasti, mutta oon raskaana 4 kuulla (vahinko tämäkin) ja oon 19-v, lapsi itekin ainakin henkisesti. Isä ei tahdo lasta, tahtoo mut mutta ei lasta. Vanhemmat tietää raskaudesta, asun kotona, ja sanonu aika jyrkkään, että päätös on mun ja ne tukee, mutta _ne_ kasvattaa lapsen ja elättää sen. Pelottavinta ehkä mitä oon koskaan kuullu. En IKINÄ antais lastani vanhempieni kasvatettavaks. Onhan tässä aina sekin mahdollisuus, että lapsen isä heltyy ja suostuu yhä muuttamaan yhteen, vaikka on lapsi mukana. Se olis ehkä ainoa pelastus. Muutoin, jos en tee aborttia, joudun ensikotiin elämään sossun rahoilla ja kasvattamaan lapseni yksin. Uljasta ja mahtavaa elämää, josta on syytä olla ylpeä?

Ensinnäkään 14-vuotiaan ei missään nimessä tulisi harrastaa seksiä, vaikka tuntisikin itsensä tarpeeksi kypsäksi. Kumminkin sisälläsi on vielä yhtä pieni lapsi kuin siellä mahassasikin.

Toiseksi lapsen synnyttämisessä saattaa ilmeentyä ongelmia. Myös sen kantamisessa.

Oma ehdotukseni olisi, että kertoisit vanhemmillesi. Yhdessä varmasti keksitte ratkaisuja.

Haluaisit varmasti pitää lapsen. Ajatus siitä kiinnostaa ja viehättää. Lapsen pitäminen on kuitenkin erittäin raskasta. Raskaampaa kuin voit edes kuvitella. Kuvittelet selviäväsi, mutta epäilen suuresti. Ajattele asiaa lapsenkin puolelta. Miltä hänestä mahtaa tuntua, kun äiti on hädin tuskin viittätoista tämän syntyessä. Äiti on lapsi itsekin. Et osaa vielä pitää huolta lapsestasi, ja vanhemmillesi se olisi myös erittäin suuri askel ottaa huostaansa oman murrosikäisen tyttönsä lapsi.

Ja kaikella kunnioituksella epäilen, että lapsen isä tulee vaihtumaan vielä monesti. Voin jopa epäillä, että tuo isä on vasta ensimmäsisiä poikaystäviäsi.

Ehdotan tekemään testit vielä kerran, käymään gynegologilla, kertomaan vanhemmillesi ja miettimällä vaihtoehtoja yhdessä.

Tämä on sellainen asia, jota kukaan ei voi sun puolestasi päättää... Tule www.nuoretaidit.net ja siellä foorumiin. Löydät sieltä sekä nuorena äidiksi tulleita, että nuorena abortin tehneitä. Ehkä samassa tilanteessa olleet voisivat auttaa asian pohdiskelussa?

ootko valmis pitään ton lapsen oon saman ikäinen ja en todellakaan viel ajattele lapsen hankkimista sulla jää kaikki koulut kesken ja se on paha homma.. mulla ei edes oo vanhempii ku asun perhekodis ett silleen... ja siel ei saa tehdä mitään väärää tai saa syyt niskoilleen moido!! onnea kuitenkin jos aidot pitää lapsen!

No...Se on aivan oma asiasi, haluatko sen lapsen, vai et...
Ja kun tuossa viestissäsi tuli jo ilmi, että aiot pitää sen, niin uskonpa että sen tulee ennen pitkää julki myös vanhemmillesi.
Ja tietääkö sun vanhempas että te seurustelette?
Jos ei, niin kannattaa kertoo niille vaiheittain koko juttu, ettei asia tule täytenä shokkina.
kerrotte ensin seurustelevanne, ja parin viikon päästä olisi hyvä asia kertoa jo lapsestannekin.
Jos minä olisin samassa tilanteessa kuin sinä, niin luulisinpa etten pitäisi sitä lasta. vaikka kuinka sen tahtoisinkin, niin en pitäisi sitä. koska silloin pitäisi pitää lomaa koulusta ja joissain tapauksissa lopettaa koko koulun käynti! jos äiti, tai muut perheenjäsenet ovat niin kiinni töistään, niin en haluaisi vaivata heitä päätökseni takia. Ajattele mitä kaikkea lapsi toisi tullessaan? olisihan siitä tietysti iloakin, mutta pitäis sitä myös hoitaakkin. harkitse vielä ainakin kaksi kertaa, sillä se päätös muuttaa koko elämäsi.
voit mailata mulle, nii jutellaan lisää....

suosittelisin aborttia! ei noin nuori vielä voi lasta pitää!ja kaikki nuoruuden hyvitkin menisivat lapsenhoitoon! kyllä sinä vielä ehdit lapsen saada!!!

On varmaan tosi jännää kuvitella tulevansa äidiksi. Olet kuitenkin vielä itsekin lapsi. Mitäs kun kyllästyt kotileikkiin? Vauvaa ei voi heittää pois. Lisäksi elämästäsi tulee hankalaa, joudut vielä neljän vuoden ajan pyytämään vanhempiesi allekirjoituksen jokaiseen paperiin.

Itse en kokenut vielä 20 vuotiaanakin olevani kypsä äidiksi, eikä lapsella olisi ollut isääkään. Tein abortin.

Nyt olen 3-kymppinen ja minulla on 2 lasta.

Kerro vanhemmillesi asiasta HETI, vaikka pelottaisikin! Se kannattaa!