miten jotkut vanhemmat ei anna lapsiaan hoitoon isovanhemmille.eikö sen pitäis olla suuri etuoikeus,että lapsella on isovanhemmat,jotka viitsii välillä katsoa lapsia.tuntuu olevan suuri uhraus,kun lapset päästetään mummulaan.en ole ite mummu,päinvastoin,mulla on 4muksua,enkä ole nykyisin missään tekemisissä vanhempiini,mutta lapset on ja olen kiitollinen,että jaksavat katsoa lapsiamme välillä ja minusta on ihan okei,että isovanhemmat saa puuttua lasten kasvatukseen.aina on väärin,joko huomioidaan liikaa tai liian vähän lapsenlapsiin.
mietiskelin
tässä että,
16768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kertaakaan ei ole ollut sellaista tilannetta, että olis ollut tarvetta viedä lapsemme hoitoon mummon luokse 1,5 vuotisen elämän varrella.
Mummo odotteleel kovasti, että saisi lapsen kylään, voisi tehdä kaiken päinvastoin kuin minä, se tuntuu olevan tulevan kyläilyn pääasia, sillä olemme lähes joka asiasta eri mieltä lapsen kasvatuksessa, ym asioissa.
Mielestäni nyt on aivan sama muuten, tehköön omalla tavallaan, mutta joitain perus asioita on mistä en halua tingittävän, mummon mielestä autossa turvallisin paikka on hänen syli, eikä turvaistuin, lapsen pitää saada kaikki mitä haluaa, sillä lasta ei saa itkettää, eli jos haluaa jäätelöä, eikä ruokaa, niin sitten syö jäätelöä, sitten mummo ei ymmärrä, että emme anna lapselle karkkia ja pakotamme hampaiden pesuun joka ilta...
Mummo käy meillä kylässä ja hoitaakin lasta, kun olen asioilla joskus, mutta jos tarvitsen hoitopaikkaa, vaikka yön yli (niinkuin kirjoitin, ei ole vielä ollut tarvetta), keksin kyllä hoitajan, joka on turvallinen, eikä tee salaa eri tavalla, kun on sovittu.
Toki minua ei haittaisi, jos isovanhemmat osallistusivat lapsemme kasvatukseen, mutta kun oikeastaan mitään muuta ei ole luvassa kuin periksi antamista ja makealla lahjontaa...
omatkin lapsensa samalla tavalla kasvattanut, että kaikki on annettu periksi ja pelkkää jäätelöä syötetty?
Muistutteles hänelle vähän mikä on aikuisen vastuu.
Mun mielestä voit kirjottaa lapulle ylös lapsen ruokailut ja rutiinit, joita pitää noudattaa.
Mun miniä on luottanut ehkä liikaakin, kun ei koskaan kertonut, mitä pitäis tehdä tai syöttää, eikä edes sitä, et oliko lapsi just syönyt, tai koska olis seuraava ruoka-aika.
Aina piti soitella perään ja kysellä, kun häipyivät niin nopeesti ovesta ulos.
Minusta olisi ollut paljon helpompaa, kun äidiltä olisi tullut selvät ohjeet, ettei olis itse tarvinnut pähkäillä.
Nyt lapset osaavat jo itse vastata ja kertoa mitä haluavat, mutta sillon, kun olivat vielä vauvoja ja pieniä.
En anna äidiltä salaa mitään. Jos äiti sanoo, et ei saa antaa karkkia tai muuta, niin sanon lapsille, kun pyytävät, et mama sanoi, että nyt ei saa antaa. Muissakaan asioissa en riko vanhempien toiveita, vaan yritän vetää samaa linjaa kuin kotona. Ehkä siksikin lapset meillä viihtyy, kun on suunnilleen samat säännöt kuin kotona, eikä tarvi hakea uudestaan rajoja meillä.
Oletko todellakin noin sairas?Kukaan ei kuole muutamasta karkista,ei edes sinun lapsesi.
Luuletko hallitsevasi ja omistavasi lapsesi niin
totaalisesti,että heidän pitää elää ja tehdä
juuri niin kuin SINÄ haluat?
Taidat olla tynnyrissä kasvanut itsekkin!
Ei tuo äiti sairaalta vaikuttanut, eikä sairauksia täällä palstalla voi diagnosoida, joten eipäs mennä epäasiallisuuksiin.
Tottakai lapsen täytyy tehdä niinkuin äitinsä/isänsä/muu huoltajansa päättää, lapsihan on huoltajansa vastuulla! Huoltajia on erilaisia ja käytäntöjä erilaisia, mutta ei tuo makean välttäminen ole mitenkään ihmeellistä.
Vanhempi sukupolvi ei ole saanut samanlaista "neuvolakasvatusta" kuin nuoremmat, joille terveydenhoitajat ja hammashoitajat pitävät pitkiä luentoja (ja nuhdesaarnoja) makean syömisestä, suuhygieniasta, tutin syömisestä ja monesta muusta tärkeästä asiasta. Ja kukas voi ottaa sitä sen vakavammin kuin tuore äiti, jolle oman pienokaisen turvallisuus ja terveys on kaikki kaikessa.
Voi siinä toki hieman ylilyöntejäkin tulla, kun äidit syyllistyvät niin herkästi. Mutta olipas aikamoinen ylilyönti tuo oma vastauksesi...
karkkiin kuolemisesta oli kyse. Ihmettelen edelleen isovanhempia jotka tavallaan lahjovat lapset karkilla tai muulla tavalla, sitähän se on lahjomista. Jos lapselle on opetettu karkkipäivä esim. lauantai niin miksi sitä mennään mummulassa muuttamaan.Vanhemmat tosiaan tavallaan "hallitsevat" ja "omistavat" lapsensa ja opettavat heille tavat ja käyttäytymiset, omalla tavallaan.Kyllä on ajattelematon mummu jos antaa lapselle jäätelöä tai karkkia ruuan sijaan, suorastaan vastuutonta.Eipä tarvitse ihmetellä miksi monet vanhemmat ovat käärmeissään mummuille jos mummulassa annetaan kaikki periksi.Karkilla ei elä mutta ruualla elää ainakin terveellisemmin.Tuo kirjoituksesi on aika asiaton, lueppa se uudelleen niin huomaat itsekkin.
Onkohan jälleen lukutaidossa vikaa? Jos minä saan päättää, lapseni ei syö karkkia vielä pitkään aikaan ja sillehän sinä et voi mitään, vaikka kuinka haukut minua, että turha edes siitä riemastua!
Sulta meni kokonaan ohi asian ydin, mutta mitä siitä, kaivat kuitenkin kaukkien jutuista aina kaiken paskan ja vääristelet lopun oman mielesi mukaan. Jos mielestäsi karkki on sopivaa syötettävää 1,5 vuotiaalle, niin siinähän syötät. Minua ei kuule pätkääkään kiinnosta.
Minä olen vastuussa lapsistani, ja saan onneksi päättää, mitä niille syötän, harmittaako?
kaikki eivät sovi lastenhoitajiksi eivätkä kaikki edes halua hoitaa lastenlapsiaan. Silloin pitää tyytyä vain kyläilemään puolin ja toisin.
Ei kaikista isovanhemmista ole lapsia hoitamaan. Ja ihan samoin ei kaikista vanhemmista ole lapsiaan hoitamaan, eivätkä sellaiset vanhemmat ole silloin myöskään kykeneviä arvioimaan kenenkään muiden kykenevyyttä lasten hoitoon, ei edes isovanhempien kykenevyyttä.
Minä en anna lapsiani tupakoivalle isovanhemmalle hoitoon, koska polttaa sisällä. Jos polttaisi ulkona, niin sitten ei olisi ongelma, mutta lastani en halua altistaa tupakansavulle. Olen tämän kyllä ihan selkeästi kertonut hänelle, mutta hän eivät ymmärrä selitystä. Kylään on meille tervetullut, mutta tupakalle on mentävä pihalle.
Muita hyviä syitä voivat olla esim. psyykkiset häiriöt ja liiallinen alkoholin käyttö.
Lapsi unohdetaan kokonaan näissä väittelyissä. Ihan pahaa tekee, kun molemmin puolin moititaan ja arvostellaan lapsen hoitoa.
Lapsi itse siinä sitten silmät pyöreänä.
Onhan nyt ihan selvää, että tuollainen kissanhännänveto jatkuu jatkumistaan. Lapsi kuulee aikuisten motkottavan ja suorastaan haukkuvan toisiaan päin silmiä tai ainakin selän takana. Vatvotaan vanhoja asioita, lapsen eri tilanteista väitellään ja riidellään, lapsi ei tiedä mikä on hätänä, mutta ymmärtää, että häntä tässä pompotellaan.
Pahinta on, kun aikuiset kuulustelevat lapselta syömiset ja nukkumiset, vieraat, puheet jne. Lapsi ei muista, ja silloin syytetään lastakin.
Kyllä lapsen etu olisi, että hänen "parastaan" ajattevat aikuiset olsivat tosissaan lapsen parhaan puolella. Lapsi ei ole puoli-ihminen, vaan häntä pitää kunnioittaa siinä kuin vanhempiakin. Hänen mielipiteensä ovat olemassa, vaikka hän ei niitä osaa ilmaista. Hän rakastaa varauksetta vanhempiaan ja kaikkia ihmisiä, jotka häntä hoitavat. Lapsen ystävyys on ehdotonta eikä hän arvostele. Näin hienoja tunteita eivät toistensa kanssa tappelevat aikuiset ota vastaan.
He eivät ole lasten kunnioituksen arvoisia.
Moni on kovin vaatinut anopilta/miniältä kunnioitusta itselleen ja sanonut, että se on ansaittava. Miten se ansaitaan, siitä ei ole ollut sen tarkempaa puhetta. Aloittakaa sillä, että kunnioitatte lapsianne.
"Pahinta on, kun aikuiset kuulustelevat lapselta syömiset ja nukkumiset, vieraat, puheet jne..Hän rakastaa varauksetta vanhempiaan ja kaikkia ihmisiä, jotka häntä hoitavat. Lapsen ystävyys on ehdotonta eikä hän arvostele."
Meillä oli hiljainen ja syrjäänvetäytyvä pojanpoika hoidossa ja kun tuli ruoka-aika ei poika halunnut syödä eikä juoda mitään vaikka muut söivät ja poikaakin useasti pyydettiin ja erilaisia juomia tarjottiin. Kun äiti tuli poikaa hakemaan, muuten aina niin harvasanainen ja puhumaton poika meni kiireesti äitinsä luokse ja sanoi "ei edes vettä annettu". Että kyllä ne lapsetkin osaavat nämä pelit..
ollutkaan mitään peliä.
Tarjosiko kukaan lapselle sitä vettä, mitä hän ilmeisesti kaipasi ja odotti.
Toi sama olisi voinut käydä mullekin, paitsi, että pojan tytär kyllä ei ole ujo ja osaa vaatia vettä.
Hänelle ei kelpaa juomaksi mikään muu, kuin pelkkä vesi.
Maitoa juo vain kaakaon muodossa. Ei limskoja, ei mitään kaupan mehuja, vain vettä.
Jos ette älynneet tarjota janoiselle pienelle ujolle pojalle vettä, mitä olisi halunnut, niin hän koki, ettei saanut sitä mitä tarvitsi ja siksi sanoi äidilleen, että ei edes vettä annettu, vaikka oli jo kova jano.
Jos poika olisi ollut rohkeampi ja itse uskaltanut pyytää, niin ei mitään ongelmaa olisi tullut.
Voi kun olet niin olevinaan aina tietäväsi muiden asiat ja aina myös syylistämässä!!!
Pojan teidettiin juovan useimmin vettä ja MYÖS VETTÄ TARJOTTIIN!!! Ongelma on kasvatuksessa, kun ovat kotona tuhonneet pojan itsetunnon ettei uskalla kenellekään mitään puhua. Tarhaankaan ei sopeutunut, kun ei puoleen vuoteen puhunut kellekään aikuiselle yhtäkään sanaa ja muiden lapsien kanssa ei osannut leikkiä. Ätinsä vain kommentoi lastansa, että se nyt vaan on semmoinen omituinen lapsi.
Ei elämä mene tietyn ihannemallin mukaan ja niin yksioikoisesti kun taidat kuvitella..
Hiljainen ja ujo serkkutyttö oli päivän hoidossa. Ruoka tietenkin tarjottiin, ja omat ja sekkutyttö saivat osansa. Ruuan jälkeen leikit jatkuivat.
Kun äiti tuli, tyttö puhkesi rajuun itkuun ja kanteli, että hänet pakotettiin syömään pahaa ruokaa!
pitää nyt olla niin herkkänä ja vetää herneet nenään joka asiasta. Missä teidän huumorintajunne on?????
Leikilläni tuota kokeilin, että älysittekö lapselle ollenkaan vettä tarjota, kun et siitä erikseen maininnut. tiedän, että lapsilta voi odottaa mitään vaan. Olipas aika ovela lapsi, siis yllättävä veto häneltä.
Mitä tai ketä muka olen syyllistämässä.
Rauhotu jo, jos leikkiä yritin laskea, mutta täällä se on kai kaikki kiellettyä ja kaikki niin helvetin ryppyotsaista.
lapset just on. Jos aikuiset kaiken uskoisivat, niin voisi syntyä melkoiset selvittelyt, lasten lausahduksista.
Seon noiden lasten juttujen kanssa, vähän sama mitä sanotaa savolaisten jutuista, että vastuu on kuulijalla.