tai te jotka osaisitte muuten vastata kysymyksiini.
Eli tiedossa saattaa olla vähän eriskummallisia ja uudenlaisia kysymyksiä, yleensähän kysellään vain kivusta tai leikkauksen kulusta, mistä taidan tietää jo liiankin hyvin.
Menossa suunniteltuun sektioon ja pelottaa aivan hirveästi. Nolostuttavat leikkaukseen liittyvät asiat vielä pahentavat tätä. Ei riitä että pelkää toimepidettä, puudutusta, yleensä vauvan syntymääkin, vaan vieläpä pitää kärsiä tuollaisista sivuseikoista, jotka minua ainakin häiritsevät hyvin paljon...
Onko mahdollista saada mitään rauhoittavaa, esim. ilokaasua, joka tekisi olon hiukan rennommaksi ja iloisemmaksi, ettei tarvitsisi niin kovasti täristä että tipahtaa leikkauspöydältä? (Tätä pitänee kysyä henkilökunnalta, mutta onko konkreettisia kokemuksia?)
Entäs se katetri, laitettiinko/saitteko minkäänlaista puudutusta teille, joille se laitettiin jo ennen varsinaista leikkausta? Kuinka paljon katetrin laitto sattuu? Kaikki toistelee että se vain vähän nipistää ja tuntuu epämukavalta, mutta kun melkein kynän paksuista putkea tungetaan pissareikään niin..miten se voi vain nipistää???
Laitetaanko leikkaukseen päälle leikkauskaapu, ja onko kaapu lyhyt, onko siinä leikkausaukkoa tms. vai joutuuko kaavun kiskomaan niskaan että voivat leikata mahan kohdalta? Makaanko siis leikkaustiimin edessä alapää täysin paljaana?
Niin ja missä vaiheessa alapään karvat siistitään? Kannattaako homma hoitaa kotona? Itse höylään karvojani säännöllisesti nykyäänkin, ja saan ne helposti pois tavallisella höylällä sillä karvat ovat naurettavat harvat haituvat, mikä johtunee osin aiemmista sokerivahauksista.
Mahtaako minulla olla kylmä salissa? Voisi kuvitella että pelkkä kaapu päällä tutisen kuin pakkasessa.
Onko leikkauspöytä kova metallinen, korkea ja kapea sänky, onko siinä mitään muuta suojana kuin joku paperipeite?
Siinä nyt jotain askarruttavia asioita, joita olen jo saattanut kysyäkin kätilöltä, joka ei osannut vastata tai ei valaissut asiaa tarpeeksi, kuten katetrin laitto ja alapään karvojen ajelu.
Kiitos kaikille vastanneille...toivottavasti tieto toisi lisää turvaa, ahdistaa ja jännittää niin kauheasti.
Eli tiedossa saattaa olla vähän eriskummallisia ja uudenlaisia kysymyksiä, yleensähän kysellään vain kivusta tai leikkauksen kulusta, mistä taidan tietää jo liiankin hyvin.
Menossa suunniteltuun sektioon ja pelottaa aivan hirveästi. Nolostuttavat leikkaukseen liittyvät asiat vielä pahentavat tätä. Ei riitä että pelkää toimepidettä, puudutusta, yleensä vauvan syntymääkin, vaan vieläpä pitää kärsiä tuollaisista sivuseikoista, jotka minua ainakin häiritsevät hyvin paljon...
Onko mahdollista saada mitään rauhoittavaa, esim. ilokaasua, joka tekisi olon hiukan rennommaksi ja iloisemmaksi, ettei tarvitsisi niin kovasti täristä että tipahtaa leikkauspöydältä? (Tätä pitänee kysyä henkilökunnalta, mutta onko konkreettisia kokemuksia?)
Entäs se katetri, laitettiinko/saitteko minkäänlaista puudutusta teille, joille se laitettiin jo ennen varsinaista leikkausta? Kuinka paljon katetrin laitto sattuu? Kaikki toistelee että se vain vähän nipistää ja tuntuu epämukavalta, mutta kun melkein kynän paksuista putkea tungetaan pissareikään niin..miten se voi vain nipistää???
Laitetaanko leikkaukseen päälle leikkauskaapu, ja onko kaapu lyhyt, onko siinä leikkausaukkoa tms. vai joutuuko kaavun kiskomaan niskaan että voivat leikata mahan kohdalta? Makaanko siis leikkaustiimin edessä alapää täysin paljaana?
Niin ja missä vaiheessa alapään karvat siistitään? Kannattaako homma hoitaa kotona? Itse höylään karvojani säännöllisesti nykyäänkin, ja saan ne helposti pois tavallisella höylällä sillä karvat ovat naurettavat harvat haituvat, mikä johtunee osin aiemmista sokerivahauksista.
Mahtaako minulla olla kylmä salissa? Voisi kuvitella että pelkkä kaapu päällä tutisen kuin pakkasessa.
Onko leikkauspöytä kova metallinen, korkea ja kapea sänky, onko siinä mitään muuta suojana kuin joku paperipeite?
Siinä nyt jotain askarruttavia asioita, joita olen jo saattanut kysyäkin kätilöltä, joka ei osannut vastata tai ei valaissut asiaa tarpeeksi, kuten katetrin laitto ja alapään karvojen ajelu.
Kiitos kaikille vastanneille...toivottavasti tieto toisi lisää turvaa, ahdistaa ja jännittää niin kauheasti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eipä meidän sairaalassa ainakaan sektioissa anneta ilokaasua, koska vauvan hapetus on tärkeämpää eli me hapetamme vauvaasi ennen vauvan syntymää lisähapella.
Jos kätilöt eivät ole laittaneet sinulle katetria, niin se laitetaan salissa vasta puudutuksen jälkeen eli et tunne (etkä näe) sitä. Ja katetri ei todellakaan ole mikään kynänpaksuinen. Karvoja ei myöskään yleensä ajella.
Salissa yritämme hoitaa intimiteettisuojan niin, että et tuntisi oloasi epämukavaksi. Et todellakaan ole leikkausen aikana alapää paljaana. (Jos katetria ei ole, niin silloin kylläkin, kun laitetaan -mutta et sitä edes huomaa!)
Leikkaustasolta tippuminen taas on mahdotonta. Taso on hieman kallellaan ja siinä on tuet, että et pääse pyörähtämään pois.
Ei ole leikkauskaavussa mitään leikkausaukkoa, vaan kyllä se rullataan ylös pois leikkausalueelta. Päällesi laitetaan lämpimiä lisäpeittoja ja jos viluttaa, niin lämpöpuhallin ylävartalolle lämmittämään.
Leikkaustaso on kapea ja korkea. Siinä on pehmeä alusta ja leikkausliina sinun allasi. Sitä myöskin hieman liikutellaan tarpeen mukaan kaukösäätimellä eli sellaista liikettä ei tarvitse säikähtää.
Rauhoittavaan lääkitykseen suhtaudutaan hivenen nuivasti salissa. Siellä annetaan vai I.V lääkkeitä ja ne voivat likellä olevan syntymän aikana vaikuttaa vauvaan. Ehkäpä voisit kysyä kätilöiötä, jos he antaisivat sinulle suun kautta vaikka opamoxia ennen saliin tuloa. Ja ehkä sinun olisi syytä mennä sairaalaan jo edellispäivänä ja sopia tapaaminen anestesilääkärin kanssa. Ehkäpä hän osaisi hieman lievittää pelkojasi ja sopia kanssasi mahdollisesta rauhoittavasta lääkkeestä.
Kuule, ei me henkilökunta siellä tosiaan vahtaa "paljaita" paikkoja. Me näemme alastomuutta joka päivä. Ei säväytä millään tavalla.
Heräämössä kohtuasi joudutaan painamaan ja siellä sitten joudutaan samalla hieman kurkkimaan, minkä verran vuotoa sieltä alapäästä tulee. Mutta se on vain yksi osa työtämme.
Koitahan unohtaa pelkosi ja noloutesi, jotta pystyisit nauttimaan tulevan lapsesi syntymästä.
Moi! Saitkin jo hienon vastauksen mutta tässä muutama omakohtainen juttu:
eli katetrin laitto sattui tosiaan vähän,yritä olla mahd rento.Sen pois ottaminen ei sitten sattunutkaan yhtään.
Alapään karvat ajelin itse jo kotona.En tiedä oltaisko niitä ajeltu,ei vissiin.
Kylmä oli kun piti olla silleen rullalla,kun selkään laitettiin puudute.Kyllä tärisytti.
Ihania ihmisiä töissä siellä salissa!!
HYVIN SE MENEE,ONNEA!
Yksinkertainen vastaus tähän kaikkeen lienee onkin, että "älä murehdi etukäteen, kaikki on nopeasti ohi etkä sinä jälkeenpäin niitä asioita ajattele". Kun vain sitten osaisi sulattaa tuon asian käytännössä!
Niinpä, tuskin henkilökunta todellakaan tuijottelee paikkojani ajatellen niistä jotakin, eiköhän heidän tehtävänsä ole keskittyä leikkaukseen ja tuskin minä pari päivää myöhemmin vauva sylissäni mietin noloa kokemustani miten jotkut ehkä näkivät paljaan alapääni :)
Pelkään kauheasti kipua, mutta sekinhän on ohi hetkessä.
Ikävää kun on tällä lailla aikaa miettiä tulevaa, niin ehtii ajattelemaan puudutuksen, leikkauksen ja vauvan lisäksi niinkin mitättömiä asioita kuin omaa alastomuuttaan ja yksityisyyttään.
Kiitos kuitenkin jo molemmista vastauksista, ne tosiaan rauhoittavat, kun ajattelee asiaa sairaalan henkilökunnankin kannalta -pikku juttu, jokapäiväistä ja ihan normaalia!
Koitetaan nyt sitten rauhoittua ja miettiä sitäkin katetrin laittoa vasta n. 10 sekuntia ennen kuin se ujutetaan jo paikoilleen.
Katerin laittoa ei juuri huomannut kun se pantiin ennen puudutusta. Karvoja ajeltiin ja sitä en edes ajatellut siinä tilanteessa mitä alapään suojana oli tai ei ollut kun vaan odotin vauvan näkemistä. Voisi
sanoa että etukäteen se nolotti, ei itse tilanteessa kun muutakin ajateltavaa oli.
Salissa oli vielä lämmin, puudute lämmitti, heräämössä alkoi palella ja laittoivat sellasen puhallin-lakanaviritelmän.
mulle tehtiin suunniteltu sektio tammikuussa.Pelkäsin ihan jumalattomasti leikkausta ja saliin mentäessä tärisin ihan kauheasti pelosta. En ole ikinä kokenut sellaista pelkoa.Mutta: koin olevani asiansa osaavien käsissä ja koitin kokoajan ajatella niin.
Katetri laitettiin ennen saliin menoa ja se ei satu,letkun päähän laitetaan puuduttavaa ainetta.karvat ajeli kätilö,koska leikkausalen oltava puhdas ja näyvyyen hyvä. ne ois voinu raakata aamulla itekkin,en pystyny ajattelee sellasta sillon ite.Mua rauhoteltiin salissa, mitään rauhottavaa ei saa,sain vasta kun vauva oli syntynyt,koska olian tosi kauhuissani vielä silloinkin.
mulle laitettiin puudutus selkään ja sitten oisko ollu epiduraali vai spinaali en muista,mutta ei sattunu yhtään,tuntu vaan kauhea rutina kun se piikki meni pitkin selkärankaa..Se kesti ehkä 2minuuttia,että vauva oli ulkona kun leikaus aloitettiin.ainut ikävä puoli mulla oli se, että kun ompelivat mua kasaan aloin tuntea oikealla puolella kipua ja laittoivat lääkitystä lisää.
Se oli outoa, että niin voi käydä, mutta ei se mikään tajuton kipu ollut sekään.
Leikkauksen jälkeen haava oli tosi kipeä noin 3 päivää ja mulla sattu oikea puoli kokoajan enemmän,luuloinkin ekaksi, että mun haava oli vaan oikealla puolella ku vaan siihen sattu.Mulla ei myöskän auttanu selässä oleva kipupumpun kautta annettu lääke ja vaihtoivat 2 päivänä sen panacodin ja burana 600mg ja ne autto, että pääsin jotenkin ylös 2 päivän iltana.Suihkuun pääsin vasta 4 aamuna, sen verran sattu.
(Ainut todella kurja puoli oli pillereisä se, että niistä tulee ummetus ja paha sellanen!en päässy vessaan ite koko aikana siellä ja 5 päivänä peppuun saatu ku yriti ulostaa, niin jumissa oli suolessa kaikki ja jouduin pyytää peräruiskeen ku ei tullu ulos muuten. Se oli aika ikävää ja ummetus jatku vielä kotona ja jouduin ottaa kotonakin peräruiskeen et sain ulostettua. Ei nmittäin tulisi mieleenkään silloin pinnistellä kauheasti,koska sit vatsaan sattuu.)
Katetri oli pakko ottaa pois ettei tuu virtsatulehdusta ja siksi ois pakko päästä ylös...mä olin ihan ihmeissäni ku ne hoitsut vaan hoki,et yleensä kaikki pääsee 2päivänä hyvin ylös ja miksi sulla on niin paljon kipuja?!mulla oli meinaan aika kovia kipuja vielä 4 ja 5 päivän aamuina(ei muuten) kun kipulääkkeen vaikutus ehti hävitä...mutta jokainen on oma tapauksensa. Pääsin kotiin 6päivänä ja sen jälkeen olen voinut tosi hyvin. Jälkitarkistus oli 5 viikolla ja sain luvan alkaa kuntoilee ja seksiäkin tuli kokeiltua jo 3 viikolla.
Kysymykseen?Ollaanko siinä leikkaus pöydällä ihan alasti?Rinnat paljaana kaikkien töllötellessä?Ei se alapään näkyminen haittaa mutta muut paikat saisi kyllä olla piilossa..
Saako olla kosteus voidetta iholla jos edellisenä iltana laittaa pesun jälkeen?Minulla on sellainen iho että jos en saa rasvata se rupeaa heti hilseilemään ja tulee kamalia näppylöitä,en mitenkään voi olla rasvaamatta.
Saako olla rakennekynnet?Saako olla hiusten pidennyksiä?Jos sektio tehdään nukutuksessa niin laitetaanko se sellainen putki kurkkuun?Laitetaanko se silloin kun on hereillä vai kun on nukahtanut?Missä vaiheessa se poistetaan,nukkuessa vai hereillä ja sattuuko?
Voiko isä tulla saliin jos minä olen nukutettuna (edes siksi aikaa kun vauva syntyy)?Jos ei niin voiko hoitaja kuvata meidän omalla videokameralla sen kohdan kun vauva syntyy,itkee ensi kertaa,punnitaan,mitataan ja kylvetään?
kiitoksia vastauksista...
Et ole alasti. Rinnat ovat piilossa ja leikkausliinat peittävät myös alapäätä. Leikkausalue kohta tietysti paljaana.
Ihon saa rasvata edellisenä iltana. Mielellään saliin ilman meikkejä ja muutenkin naturellinä. Ei kynsilakkaa sun muuta, rakennekynsiä. (ne hieman saattavat häiritä saturaatioseurantaa).
Sectio tehdään nukutuksessa vain, jos on kyse hätäsectiosta. Kiireellinen sectiokin tehdään vielä spinaalipuudutuksessa. Jos nukutetaan, niin sinut intuboidaan eli laitetaan putki hengitysteihin ja sinut yhdistetään hengityskoneeseen. Putki poistetaan, kun olet omalla hengityksellä. Et muista siitä todennäköisesti yhtään mitään. Ei se satu.
Isät eivät saa tulla hätäsectioihin eli jos sinut joudutaan nukuttamaan, niin kyseessä on hätähätä ja silloin kenelläkään ei ole aikaa opastaa isää. (Kyse on minuuteista kun vauva syntyy sinun saliin tulon jälkeen). Hoitajat eivät myöskään todellakaan rupea kuvaamaan siellä. Korostan, jos sinut nukutetaan, niin silloin on kyseessä vauvan tai sinun (yleensä vauvan) henkeä uhkaava tilanne. -Toivot varmaan, että he tekevät ennemmin työnsä ja yrittävät saada vauvasi hengissä ulos.
Ja yleensähän hätäsectiotkin päättyvät suomessa hyvin. Sinä olet vielä unessa kun kätilö lähtee vauvan kanssa synnärille. Siellä se isä odottaa ja pääsee pesemään ja punnitsemaan pienokaista. Siellä isä voi sitten kuvata vauvaa niin paljon kuin haluaa. Asiat aina tärkeysjärjestykseen eli hoidetaan sinun ja vauvan asiat kunnolla ja sitten kuvaukset. Eikös?
Minulle tehdään luultavasti suunniteltu sektio nukutuksessa,selkäydin aijempien ongelmien takia puudutus on mahdoton.
Ok. Se onkin liki ainuita syitä nukuttaa hätäsection lisäksi. Jos selkään ei saa puudutusta, niin sitä ei saa.
Ja koska kyseessä ei ole hätäleikkaus, niin siinä tapauksessa se isän saliin tulo voi keskustelulla onnistua. Mutta riippuu sairaalasta. Paikoissa joissa minä (etelä-suomessa) olen työskennellyt, niin isiä ei ole otettu nukutus synnytyksiin. Syynä ihan tilanpuute (unessa anestesiakoneet ovat käytössä ja isiä ei voi laittaa katsomaan leikkausaluetta) ja koska leikkaus kuitenkin tehdään nopeasti, jotta vältetään anestesialääkkeiden vaikutukset vauvaan.
Salin hoitajat eivät kuitenkaan pysty kuvamaan, koska heillä on omat tehtävänsä. Kätilöä voi kysyä. Hänhän odottaa salin reunalla lapsen syntymää, minkä jälkeen lapsi annetaan hänelle.
Vielä olen elossa ja lapset voi hyvin:)
Minulta ajeltiin karvat ja laitettiin katetri jo huoneessa, koska ennen leikkausta annetaan esilääkitys ja tippa menee kanyylista,niin ettei enää voi käydä vessassa.
Sitten työnnettiin sänkyineen leikkaus-saliin ja nostettiin leikkauspöydälle missä annettiin puudutuspiikki tuonne selkään ja se olikin koko operaation tuskallisin kohta,,en halua pelotella, kyllä sen kestää.
Pian tuntui että lämmin aalto levisi jalkoihin ja vatsaan. Lääkäri ehkä nipisti tai mitä lie teki ja kysyi,että sattuuko..
En tuntenut mitään.. vauva vaan nostettiin mahasta.
Haavan ompelu kesti paljon kauemmin kuin itse leikkaus..
Aika jännää oli kun kysyin hoitajalta missä asennossa jalkani ovat ja tämä sanoi, että suorina on vaikka minusta tuntui että ne oli koukussa...
Siinä mun muisteloita.Ei niin kamalaa, mutta enää en menisi.....Enkä saisikaan.
Neuvo vielä.ole rentona kun katetri laitetaan, niin se ei tunnu miltään ja onnea sektioon.
Minä sain pelkosektion kivun vuoksi lähes vuosi sitten. Pelkään neuloja ja kipua kuin ruttoa. Siirsin lapsentekoakin sen takia vuosia, lähes liian kauan!
Minulle laitettiin katetri ennen leikkausta tipan laiton jälkeen synnytysosastolla. Ja usko tai älä, tipan laitto kädenselkään sattui eniten! Katetria varten puuduttavat paikat ensin jollain liuoksella, ei siis tuntunut kuin kevyt painallus tuolla alapäässä. Katetri ei tuntunut miltään koko sen vuorokauden, minkä se oli paikallaan.
Karvoja ei ajeltu.
Puudutuspiikki selkään (sitä pelkäsin ehdottomasti eniten) meni lähes ohi minulta. Keskityin vain sykkyrään pääsemiseen ja kyselin anestesialääkäriltä, että kuinka paljon se sattuu. Sanoi, että enemmän kanyylin laitto tuntuu ja että homma oli jo ohi! Totta puhui.
Painelu ylävatsasta vauvan ulos saamiseksi tuntui hieman epämiellyttävältä, mutta ei sattunut. Imurointivaiheessa rupesi oksettamaan, se tuntui muutenkin hieman epämiellyttävältä. Nitominen ja heräämöön pariksi tunniksi.
Kylmä minulla oli, tärisin kuin horkassa puudutuksen odottamisen ajan. Kysyinkin hoitajilta, että jännitänkö vai olenko todella kylmissäni. Epäilivät molempia, mutta lämpimät peitot auttoivat.
Itse et näe mitään, kun rintojen kohdalle viritetään näkösuoja.
Minulle kätilö sanoi ainakin tuosta karvojen ajelusta, että ei kannata itse ajella niitä koska voi vahingossa nirhaista haavan ja se tulehtua.
Yrittävät estää ettei leikkaushaavaan mene bakteereja.