Olen 40 ja tosi yksinäinen, minulla ei ole ketään läheistä ihmistä. Olen karkoittanut itse ystäväni kun muutama vuosi sitten sairastuin masennukseen, diagnosoitiin vaikea masennus. Joskus tuntuu et kaipais ystävää mut se menee nopeasti ohi ja tuntuu hyvältä olla yksin neljän seinän sisällä. En saa elämästä kiinni enää ollenkaan, edes normaalit kotiaskareet tai itsestä huolehtiminen eivät luonnistu. Asiat hoidan kun jaksan ja siten kaikki on rästissä. Olen nyt kuntoutustuella oltuani ensin pari vuotta sairaslomalla. Haluaisin tietää onko muita samanlaisessa tilanteessa ja olisiko kenties joku kuka olisi ottanut askeleen parempaan tästä.
Yksinäisyys
Niksula
3509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun saavat olla kuntoutuslomalla, hetken siis hengähtää ja levätä, ja miettiä elämäänsä uudesta näkökulmasta. Uskon, että sinä olet myös paranemaan päin. Aina elämä ei tunnu hyvältä, mutta vaikeudet ovatkin sitä varten, että ne voitettaisiin! :)
Minä myös olen yksinäinen ja onneton. Samalla sitten myös masentunut ja saamaton, ja tietenkin työtön.
Olen 40 sinkku, jolla ei ole lapsia, eikä juuri ystäviäkään. Muutama hyvä kaveri on ja pari ihmistä perheen ja suvun parista, joiden kanssa tulee juteltua joskus.
Olen ihan normaalin näköinen, pukeudun hyvin ja huolehdin ulkonäöstäni. Olen hymyilevä ja ystävällinen ulospäin, vaikka sisällä on itkevä sielu. Joskus kun tuntuu tosi hirveältä, sitä on vain yksin kotona, eikä halua käydä kaupassa tai edes postilaatikolla tai roskia viemässä. Se on kamala ja ahdistava olotila.
Toivon että joskus voisin tavata kivan ihmisen, josta tulisi ystävä, rakastettu ja elämänkumppani.
Vaikka olenkin tavannut ihmisiä, ei vaan ole onni tullut siinä asiassa minun kohdalleni...... vielä.
Minulla ei tosiaan ole yhtään ystävää.
Usein sitä toivoo ystävästä ja kenties kumppanista ja jopa rakkaudesta. Sitten tulee seuraava päivä eikä sängystä nouse kuin vessaan ja kahvia keittämään kun yksinkertaisesti ei jaksa eikä kiinnosta. Uskon vahvasti loppuelämäni olevan tälläistä, ei minun päälläni olevaan kivikasaan enää aurinko paista.