Hei,
Olen uusi täällä, mutta BEDin kanssa vanha tuttu. Tällä kertaa haluan siitä eroon lopullisesti! Olen ihan hukassa ja eksynyt välillä itseni kanssa, ajattelen vain koko ajan, että tänään en sorru. Mutta koska aivot eivät ymmärrä kielteisiä käskyjä, retkahdan sitäkin pahemmin. Ahdistun siitä, että syön ja tuskaani syön vielä enemmän. En tiedä, miten saisin itseni hilattua takaisin normaalisyömisen maailmaan ja monesti olen luvannut ja vannonut, että tämä oli viimeinen kerta kun ahmin. Mutta tarkoitan sitä nyt ihan tosissani. Ajattelin, että vertaistuki olisi käänteentekevä lisäapu. Olettehan kanssani? Keskusteluryhmissä on se mahtava plussa, että on upeaa voida raportoida hyvin sujuneesta päivästä, jolloin keittiö ei saanut valtaa. Jaetaan nämä hyvät hetket toistemme tueksi!
Olen uusi täällä, mutta BEDin kanssa vanha tuttu. Tällä kertaa haluan siitä eroon lopullisesti! Olen ihan hukassa ja eksynyt välillä itseni kanssa, ajattelen vain koko ajan, että tänään en sorru. Mutta koska aivot eivät ymmärrä kielteisiä käskyjä, retkahdan sitäkin pahemmin. Ahdistun siitä, että syön ja tuskaani syön vielä enemmän. En tiedä, miten saisin itseni hilattua takaisin normaalisyömisen maailmaan ja monesti olen luvannut ja vannonut, että tämä oli viimeinen kerta kun ahmin. Mutta tarkoitan sitä nyt ihan tosissani. Ajattelin, että vertaistuki olisi käänteentekevä lisäapu. Olettehan kanssani? Keskusteluryhmissä on se mahtava plussa, että on upeaa voida raportoida hyvin sujuneesta päivästä, jolloin keittiö ei saanut valtaa. Jaetaan nämä hyvät hetket toistemme tueksi!
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen kans uusi täällä, eilen tutustuin tähän palstaan ja krjoitin Vastaustani kysymykseen "kuinka unohtaa ruoka"... Täällä tuntuu olevan nuorta porukkaa, mutta tämä sairaus ei ole pelkkä "teinitauti". Itse olen lähellä 40v ja sairastuin vasta 20vuotiaana. Mutta kokemuksia on siis 20vuodelta. On onnistuneita, ns. terveitä kausia ja kirjoitinkin siihen edelliseen keinoista, joilla pystyn elämään normaaleja kausia. Mietin, mistä kaikki sai alkunsa ja syynä oli sydänsurut ja yksinäisyys. Ei ollut tuolloin luotettavaa ystävää lähelläni ja ruuasta tuli "uskollinen ystäväni". No, sydänsurut meni, mutta olin oppinut käsittelemään pettymyksiä ja turhautumista ruuan kanssa. Mitä kurjempi olo oli, sen enempi söin ja sitten taas itseinho kasvoi ja söin ja kierre oli valmis... Nyt minulla on sairaus aika hyvällä mallilla, ahmimispäiviä tulee n. 2krt/vko. Mutta kehun itseäni niistä viidestä (aika usein jo kuudesta) normaalista päivästä viikossa. On alkanut siis tulla todella paljon "hyviä päiviä". En laske kaloreita, mutta pidän kuitenkin ruokapäiväkirjaa niin että näen mihin aikaan vuorokaudesta syön eniten. Ilta ja tv on ehkä ne pahimmat kompastuskivet. Iltapalan koetan aloittaa vasta klo 21, koska sit kaupat on kiinni, eikä pääse ostamaan lisäruokaa. Ostan vain yhden päivän ruuat kerrallaan. Mutta ei mitään tiukkapipoista dieettiä, normaaleja ruokia, ettei elämä ala "maistua puulta". Mielelläni kerron omista onnistumisen ja epäonnistumisen ajoista ja niin mielelläni luen muiden kokemuksia...
Hei. Minulla on aika varmasti BED, vaikkei sitä olekaan diagnosoitu. Olen 19-vuotias nainen ja etsin juttelukaveria mm. mielenterveyspuolelta. Minun syömisongelmani johtuvatkin ahdistuksesta, piintyneistä tavoista ja pakkomielteistä.
Joskus tulee syötyä paljonkin kaikkea epäterveellistä useista vanukkaista suklaalevyyn ja jäätelöpakettiin. Mutta joskus taas tekee mieli jotain normaalia ja syön hedelmiä. Joskus taas en halua syödä mitään ja tuntuu, että laihdun helpommin jos en syö mitään. (ja sehän ei ole totta) Terapiassa käyn ja olen olut ravitsemusterapeutillakin pari kertaa, muttei se ole oikein auttanut. Olen yrittänyt laskea kaloreita ja pitää ruokapäiväkirjaa, muttei se oikein toimi.
Ylipainoa on 20kg. Haluaisin laihtua, koska en halua diabetesta tai sydän- ja verisuonitauteja. Lisäksi haluaisin mahtua pienempiin housuihin ja koska olen vyötärölihava, haluaisin sivuprofiilini muuttuvan. Ja haluaisin jaksaa urheilla enemmän. Tällä hetkellä harrastan karatea ja tanssipelaamista, mutta en kuitenkaan laihdu, sillä syön niin paljon. Olisi todella mukavaa saada jutteluseuraa.
ehkä jutella kanssasi enemmänkin.
olen parikymppinen ja syömisongelmia ollut yli 6 vuotta. aluksi anoreksiaa ja ortoreksiaa mutta nykyään bediä.. myös normaalihkoja vaiheita ollut tässä jossain vaiheessa mutta aina sitä ihan kivasti luiskahtaa pohjalle :(
Heitä vaikka spostia jos kiinnostaa [email protected]
(myös muut voi ottaa yhteyttä jos siltä tuntuu)
...jolla myös ahmiminen ongelmana. Ikää kohta 30 ja syöminen hallitsee elämää edelleen. Jos joku haluaa mailata ja vaihtaa ajatuksia niin kirjottele osotteeseen [email protected].