Olin 7-vuotias Helsingin olympialaisten aikaan v.1952. Kisoissa olin isäni kanssa ja muualta tulleina nukuimme (muistikuvieni mukaan) vesi-lammikkoisessa puistossa isossa teltassa, jossa oli paljon muitakin yöpyjiä ja peittona/lakanana oli jotain tumman vihreää kreppipaperin kaltaista, hyvin karheaa. Ja nytpä kysynkin, onko jollakin muullakin samanlaisia muistumia ja tuntemuksia?
Helsingin olympialaiset
asps
4256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja ihailin kansakoulutoverini Ritvan valkoisia kenkiä, joissa oli olympiarenkaat koristeena. Sittemmin kuulin, että lankoni oli päässyt olympialaisiin isänsä kanssa. Nykyinen miesystäväni oli ollut kyyditsemässä jotakuta henkilöä, joka olisi antanut vapaalipun hänelle. Ei ollut silloin eikä nytkään kiinnostunut urheilusta, ei mennyt. Nämä ovat ainoat asiat, jotka jotenkin liittyvät minuun ja olympialaisiin. Olit varmaan iloinen, kun pääsit seuraamaan.
Vanhempani olivat kisoissa ja sain tuliaisiksi sellaisen sinivalkoisen pussukan, se oli käsilaukku.
Kovasti oli kertomista, näkivät tummaihoisia ensimmäistä kertaa elämässään silmästä silmään.
Kyllä oli meillä lapsilla kuuntelemista, olihan se suuri tapahtuma, ja Armi Kuuselankin olivat vilaukselta nähneet jossain, samalla reissulla
pitkään lapsuudenkodissani. Muistan neliskulmaisen lasisen tuhkakuppilautasen, jossa oli lasin sisälle valkoisella piirretty stadion torneineen ja ehkä myös Paavo Nurmen patsaan kuva. (Kai Paavo Nurmen patsas oli jo silloin?)
Sen lisäksi oli pellistä taivutettuja, värikkäitä ja messinkisiä vain kohokuvioin koristeltuja pienten ja yksi suuremman tulitikkuaskin suojus. Kaikissa esineissä oli aiheina stadion, Paavo Nurmi ja olympiarenkaat.
ja luulen muistikuvieni perustuvan kerrottuun. Asuimme Helsingissä ja seurasimme yleisurheilua stadionilla. Maratonia olimme katsomassa Mannerheimintien varressa vanhan sokeritehtaan kulmassa. Olympialaisten aikaan jonain päivänä satoi oikein kunnolla ja koko perhe suojautui sateelta suuren pöytäliinan suojaksi hankitun plastiikkaliinan alle. Se oli lapsen mielestä jännittävä ja hassu juttu.
Kävimme muutenkin usein katsomassa yleisurheilukilpailuita stadionilla. Isä otti yleensä mukaan myös paristokäyttöisen matkaradion, josta voi seurata selostusta samaan aikaan. Ensimmäisellä kerralla hän oli pelännyt, että muut katsomossa voisivat kokea sen häiritsevän, mutta kävi päinvastoin. Radioselostajat olivat hyviä ja yleensä muutkin halusivat kuulla selostuksen. En ole varma oliko radio mukana jo olympialaisten aikaan.
Seuraavien olympialaisten aikaan jouduin olemaan työmatkalla ulkomailla ja siihenkin liittyy hauska muisto. Seurustelin itseäni nuoremman miehen kanssa ja hänen kaverinsa kysyivät, eikö minua harmita etten pääse katsomaan olympialaisia. Vastasin kurillani, ettei harmita koska olen jo nähnyt yhdet olympialaiset Helsingissä. Sanomaani seurasi täydellinen hiljaisuus. (Vanhin heistä oli syntynyt vuonna 1952.) Onneksi myös poikaystäväni nauroi, kun juttelimme asiasta jälkikäteen.;))