on alkoholin suurkuluttajat,muka.Minua ei ole ikinä kukaan loukannut niin pahasti kuin tälläinen ihminen,ja sotkenut kaikkien välit valheillaan,haluaa kaikille pahaa kun itse voi pahoin.
En enää tunne empatiaa,ja pidän välimatkaa.
En enää tunne empatiaa,ja pidän välimatkaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Masentunutkin on varsin herkkä ihminen, mutta silti se rakentaa ympärilleen kuoren ja on yleensä kohtalaisen romahtanu, kun/jos joku huomaa sairauden.
Samoin masentunut usein sitä omaa sisintään suojellessaan tölvii läheisiää, ajaa ne pois, ettei ne vaan näkis totuuttaa ja puuttuis asiaan.
On tervettä pitää välimatkaa juovaan alkoholistiin.
Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus. Läheisten tölvimiset, valehteleminen, pettäminen ja varastaminen kuuluu monilla taudinkuvaan. Omat tekemiset selitetään parhain päin ja vika ja syyllinen omaan juomiseen haetaan itsen ulkopuolelta.
Toisaalta alkoholisti on vakavasta sairaudesta kärsivä ihminen ja ihmisarvo on jokaisella, olipa sairaus mikä tahansa.
Alkoholisti ei ole itse päättänyt ja valinnut sairastua alkoholismiin, mutta vain hän itse voi valita, haluaako alkaa toipua vain jatkaa entistä.
Me läheiset emme voi auttaa muuten kuin pitämällä näppimme erossa juomarin asioista ja antaa ajan tehdä tehtävänsä - suuntaan tai toiseen.
Jos uskot Jumalaan tai johonkin Korkeampaan, niin rukous ei ole koskaan vahingoittanut ketään.
Jos pystyt ajattelemaan, että sinua on loukannut hengenvaarallista aivosairautta sairastava tunne- ja sielunelämältään sairas ihminen, pystyt jättämään hänen toimensa omaan arvoonsa. Anna sen mennä kuin vesi joutsenen selästä, ojenna sinä siipesi ja elä kiitollisena siitä, että et ole alkoholismin kahleissa, kuten sinua loukannut.
kirjoitettu.
varsinkin viimeinen osuus. tuon kun muistais :)
Hoho. Aikamoista lässytystä.
"Omat tekemiset selitetään parhain päin ja vika ja syyllinen omaan juomiseen haetaan itsen ulkopuolelta.
Toisaalta alkoholisti on vakavasta sairaudesta kärsivä ihminen..."
Syy juomiseen haetaan itsen ulkopuolelta? Ja seuraavassa lauseessa selitetään jo juomista sairausdogmilla! Tuohan on täysin ristiriitaista!
Lopuksi muistutan, että tutkimusten mukaan retkahtamisen kanssa korreloi erityisesti kaksi asiaa:
- sisäisten selviytymisstrategioiden puute
- käsitys, että alkoholismi on sairaus
jos syyllinen pannaan lainausmerkkeihin.
"Syyllinen" siis haetaan ulkopuolelta, jotta ei tarvitse ottaa vastuuta käyttäytymisestään.
Tällöinhän viesti muuttuisi sarkastiseksi, olet aivan oikeassa. Enpä nähnyt kuitenkaan lainausmerkkejä. Calmaton aikaisempien viestien perusteella epäilen, että hän ei tarkoittanut viestiään sarkastiseksi.
Koko AA:n voimattomuusoppi on täysin ristiriitainen. Pähkähullua on se, kun alkoholisti päättää lopettaa juomisen ja astelee päätöksensä seurauksena toveriseuraan, jossa häntä onnistuessaankin muistutetaan elämän loppuun asti "voimattomuudestaan". Hän on kuitenkin osoittanut voimansa joka päivä eläessään viinatta!
ja sitä tietä varmaan muutamaan muuhunkin asiaan nähden.
Lausummehan me nyt kuitenkin Tyyneysrukouksessa "rohkeutta muuttaa mitkä voin"
Vrt. alikersantti Lehto Tuntemattomassa: "Pelkäähän täällä nyt saatana jokainen, mutta luulis sentään käden saavan liikkuun..."
kun lukee oranssin juttuja niistä putuu kokonaan inhimmillisyys? Itsehän me päätämme otaammeko vai ei kaikkihan sen tietää mitä sitä lässyttää, vikahan on itsessä, ei muissa, mutta kyllä vertaistensa kanssa on mahtava kulkea elmässä,
eikä aina ja iankaikkisesti taistella vastaan oli se mitä tahansa, joillekkin tulee jopa toisten pelastumisesta kauhea riippuvuus taistella heidän onnistumisiaan vastaan henkeen ja vereen. Kauhea on sellaisen ihmisen kohtalo ja elämä, aina vastahankaan ei mikään ole hyvin vai, ei edes toisten kanssa eläjien pelastuminen alkoolista, ei voi olla totta, että ottaa tuon elämän tehtäväkseen.
--- SIUNAUSTA!
"Kato jos sie rupiat juomaa, sie saat juua lopu ikkääs. Mut jos sie et juo hitolkaa, nii minkä hää tekköö? Kato se se o tän raitistumise ratekia."
Minähän en ole kenenkään raitistumista vastaan. Itse asiassa AA:n "avulla" raitistuneille kuuluu hatunnosto. He ovat raitistuneet vaikeimman kautta, kun omavoimaisuus olisi ollut se helpompi tie. Vaatii suurta voimaa raitistua kun käy viikosta toiseen kuulemassa, kuinka voimaton on. Tämä on suuri paradoksi.
Oikeinkos meinat, että masentunut ottaessaan liikaa lääkkeitä tai viillellessään itseään syyttää siitä itseään? Kyllä se on olosuhteiden vika, kun kukaan ei ymmärrä, kukaan ei välitä, en saanu lapsena mitä halusin ja kaiken lisäksi puolisokin on ihan perseestä. Joten ei jää vaihtoehtoja, kun vetää kuuppa sekaisin napeilla, viillellä, hypätä katolta...näytää niille, että kyllä te minusta pääsette!
Ja kun joku lopulta saa sen tunnustamaan, etä se on sairas, se voi jopa mennä läkäriin ja saada apua! Kuten alkoholistin, hänenkin on loppuikänsä tarkkailtava itseään vaarallisten merkkien varalta.
Missäs minä muka puhuin masennuksesta mitään? Ei saa rinnastaa omeneita appelsiineihin - se on argumentointivirhe.
Otin kantaa calmaton kirjoituksen ristiriitaan, jossa hän antaa ymmärtää, että alkoholistit etsimällä etsivät syytä muualta kuin itsestään, ja sitten hän itse kirjoittaa täyttä hömppää "hengenvaarallisesta aivosairaudesta".
Sairauden asteelle menevästä masennuksesta en ole itse kärsinyt, mutta käsittääkseni depressiosta on perin hankala parantua omalla päätöksellä. Alkoholismista taas täysin mahdollista. Miljoonat ihmiset parantuvat alkoholismista, koska niin haluavat.
Raitistuin AA:ssa vuonna 1994. Viisi vuotta ramppasin joka viikko palavereissa ja kuuntelin tämän "kotelokansan" (sanovat alkoholismin koteloituvan päähän ;-)...) synkkiä yksinpuheluita.
Lopulta alkoi ottamaan päähän koko AA hömppä. Lopetin käymisen, olin vielä useita vuosia raittiina AA:n jälkeenkin, kunnes korkkasin. Ajattelin, nyt katsotaan kuinka käy.
Tätä olen nyt katsellut jo yli viiden vuoden ajan ja odottanut, koskas se alkoholismi sieltä "kotelostaan" hyökkää. Ei ole hyökännyt.
Pystyn ottamaan varsin kohtuullisesti, jopa todella vähän ja harvoin. Tämän mahdollisti oma ajatteluni asioista ja etten enää yksinkertaisesti halua juoda paljon.
Mulle yksi entinen AA kaverini sanoi, etten mikään alkoholisti ollutkaan, olin vain suurkuluttaja.
Niinpä niin.
Omasta mielestäni join aiemmin varsin alkoholistisesti, kolme jopa neljä kertaa viikossa kännit!
Että se siitä "sairaudesta" :D
Joka epäileeitseään, EN KEHOITA ketään kokeilemaan samaa!
Joillekkin AA saattaa olla vaihtoehto hengissä pysymiseen...
Me kun nyt vaan emme ole samanlaisia. Eikä suurkuluttajan ja "oikean" alkoholistin mittatikkua säilytetä Pariisissa lasikaapissa niinkuin metrin mittaa.
Minusta se on yksi vitun maku, millä tavalla joku raitistuu ja pysyy raittiina, kunhan vaan siinä onnistuu. Yhdellekään en ole kateellinen ja kaikkien onnistuneiden puolesta olen iloinen. Oli sitten saanut sykäyksensä avo- tai kiinni-minnestä, AA:sta, BB:stä, ruunan kusta juomalla tai pään ympäri kierretyillä banaanikääreillä. Mitä helvetin väliä sillä on?
Näistä asioista keskusteltaessa on hyvä muistaa, että ei täällä yhdenkään karvat nouse pystyyn, jos joku kertoo OMAA TARINAANSA siitä miten onnistui toipumisessaan. Mutta sitten kun joku ryhtyy puolustamaan ponnella omaa malliaan osoittamalla kaikki viinan tuoksun nenässään tunteneista kolme kuukautta ojanpohjalla kuolleena mädäntyneisiin asti siihen OMAAN parantumisosoitteeseensa, niin johan hilseilee ihot! Ja ihan oikein niin!!! Yhdessäkään parantolassa tässä maassa ei alkoholismista parane seitsemän sälliä (lyyliä) kymmenestä, niin että ovat vielä vuoden kuluttua laitokseen tulostaan raittiina. Syön mittani p****a ja kastan joka palan vilttihatussa jos joku tämän todeksi osoittaa.
Tällöin ei siis niinkään tunneta vastustusta itse asiaa kohtaan vaan tätä fanaattista esittämistapaa kohtaan. Minusta tässä kohdassa tarvitaan joku (sheriffi) tekemään ikävältä tuntuvia päätöksiä; tämä kuuluu asiaan ja tämä ei. On täysin turha odottaa kenenkään tällaista siivoustyötä saavan kiitosta työstään.
Ei käy sheriffin työ kateeksi...
On olemassa sellaisia tyyppejä, jotka onnistuvat toipumisessaan.
Sitten on myös sellaisia jotka eivät onnistu.
Taidot loppuivat, ovat vajaataitoisia ;-)
alkoholisti? Täysin terve?
Jep! Terve kuin pukki! Ei mitään lääkkeitä, ei tauteja, ei viruksia, ei edes flunssaa. Viinaa otan kerran ehkä pari kertaa kuussa pikku hiprakkaan asti, ei koskaan krapulaa, en jatka seuraavana päivänä dokaamista, en suuresti hölmöile joten ei ole morkkiksiakaan.
Aikaisemmassa elämässäni otin kaatokännin 3-4 kertaa viikossa. Jos en ollut jurrissa, olin ainakin pikku vapisevassa kohmelossa koko ajan.
Miten tähän pääsin? AA:ssa opetettiin; opimme uskomaan... ...meitä suurempi voima...
Minun oppini on; opin ajattelemaan...
Toisaalta, ikäni puolesta on tuota elämän kokemusta ja filosofiaa, sopisin useimmalle tänne kirjoittavalle isäksi, jopa isoisäksi.
Se on kai sitten niin; Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus ;-)
Terveenä on hyvä elää...
Onneksi olkoon, kateeksi käy. Myönnän sen reilusti!
Ei masennuksesta, eikä alkoholismista voi parantua ilman omaa päätöstä, mitkään lääkkeet ja psykologit ei auta, jos oma halu ja päätös puuttuu, mutta toisaalta kummastakaan ei toivu yksin ja pelkällä päätöksellä.
Toistan, että alkoholismista nimenomaan toipuu yksin ja omalla päätöksellä. Yli puolet raitistuneista on käyttänyt maailman tehokkainta toipumisohjelmaa - omavoimaisuutta.
Olen usein yrittänyt kertoa täällä (jopa sinullekin), että alkoholismiin liittyy aina paljon muutakin kuin vain juominen. Se juominen on vain ainoa toimiva tapa lääkitä itse sairautta, eli alkoholismia.
Se juominen on siis oikeastaan vain alkoholismin oire, ja siksi hyvin pieni osa itse sairautta.
Alkoholismi on aina myös koko perheen sairaus.
Kun yksi perheen jäsen sairastaa alkoholismia ja juo, vaikuttaa se kaikkien muiden perheenjäsenten elämään merkittävästi.
Koko perhe elää alkoholistin rytmillä ja tämän juomisen ehdoilla. Koko perhe myös salailee ja häpeilee, valehtelee ja vähättelee sen yhden juomista. Lisäksi perheenjäsenet syyllistävät itsensä sen yhden juomisesta, ja varsinkin lapsiin tämä syyllisyys vaikuttaa voimakkaasti. Heille elämästä tulee pelkkää suoriutumista, kun he joutuvat ottamaan jonkin roolin vedettäväkseen, ihan vain pystyäkseen elämään elämäänsä edes jotenkin.
Kun tätä kaikkea on jatkunut vuosikausia, ovat perheenjäsenet jopa enemmän avun tarpeessa kuin itse juoppo, joka on kuitenkin saanut toteuttaa itseään tasaisin väliajoin juomalla "perseet olalle".
Miten omavoimasesti tulee esim lapsen toimia, että hän pystyisi elämään edes lähimain normaalia elämää, kun äiti tai isä juo?
"Miten omavoimasesti tulee esim lapsen toimia, että hän pystyisi elämään edes lähimain normaalia elämää, kun äiti tai isä juo?"
Vaikka puitkin tuon lauseesi kysymyksen muotoon, esitit kysymykselläsi olkinukeksi kutsutun argumentointivirheen - pyrit tarkoitushaluisesti luomaan kuvan siitä, miten minä muka suosittelen alkoholistin (pienille?) lapsillekin omavoimaisuutta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke
Mitään tällaistahan en ole koskaan esittänyt. Alkoholistin lapsi tarvitsee aikaa luottamuksen palautumiseen senkin jälkeen kun korkki on jo kierretty kiinni. Ja tarvittaessa pätevää ammattiapua - sellaiseksi en katso Al-Anon-ryhmiä.
Alkoholistille itselleen olen kyllä valmis omavoimaisuutta suosittelemaan.
Se että isä tai äiti vaihtaa viinanjuonnin uskomushoitoriippuvuuteen ei suinkaan kaikissa tapauksissa paranna perheen elämänlaatua merkittävästi.