Mulla on todella suuri ongelma mikä on ajanut viimeisen avoliittoni ja pari muuta suhteen alkua loppuun, eli se etten kykene luottamaan. Jos on vähänkään aihetta mieleen tulee heti että mua kusetetaan ja käytetään hyväksi, teen sen heti myös selväksi toiselle osapuolelle. On useamman kerran käynyt niin että olen ollut väärässä ja toinen on tietysti loukkaantunut epäilyistäni... Lopulta lähden itse pois suhteesta koska oman viallisuuden kohtaaminen on niin raskasta. Kysymys on ilmeisesti heikosta itsetunnosta tai jostain... asia on vain pahentunut vuosien varrella. Ystäviä minulla on saman piirteen takia hyvin vähän, en halua luottaa kehenkään liikaa etten saa nenilleni. Toisaalta jos johonkin ihmiseen luotan, luotan häneen aivan täysillä. Siihen vain menee vuosia ja vuosia aikaa... Taidan siis jäädä ikuiseksi vanhaksipiiaksi?
En voi luottaa kehenkään!
_mustikka_
82053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
asia vaikka näin : mikä on pahinta mitä tapahtuu ? No toinen siis pettää sun luottamuksen.. kuoletko siihen??? toi on vähän tollasta jos sairaalloista ylpeyttä, juuri että pelkää kokoajan että joku valehtelee. Koita päästä eroon tollasesta ja äkkiä.
Epäilen kaikkia ja kaikkea.
Varsinkaan en pysty uskomaan ainuttakaan positiivista asiaa itsestäni (jos joku vaikka on sanonut joatin). Epäilen heti vittuiluksi tai haihatteluksi.
Olen tehnyt itse elämästäni todella vaikean. Voikohan tästä "parantua"?
Kun toiset lopettavat vittuilun ja haihattelun. Et sinä ole sairas, jos ihmisiin ei voi enää luottaa. Valehtelua ei pidetä nykyisin pahana asiana ja kaikki vittuilevat ja haihattelevat. Koen samaa tilannetta parhaillaan , mutta en ole luulosairas tai muutenkaan kipeä mistään.
ei voi oppia luottamaan muihin, jos ei ensin opi luottamaan itseensä.. ei voi uskoa mihinkään ennen kuin uskoo itseensä.. ei voi hyväksyä muiden puutteita ja virheitä ennen kuin hyväksyy omansa..
luottamus on kaksisuuntaista, molempien täytyy luottaa itseensä voidakseen luottaa toisiinsa ja ollakseen toistensa luottamuksen arvoinen.
Kyllä Vanhapiika elämässä pärjää, vapaammat lähtökohdat hänellä on kuin avioliittolaisilla.
Minusta "selän takana puhuminen" on nimenomaan sitä, että ei sanota asianomaiselle suoraan vaan jollekin kolmannelle osapuolelle, jolle asia ei pätkääkään edes kuulu...
Miehenä käyn samaa kamppailua itseni kanssa läpi, keneen voi oikeasti luottaa? Valkoisia valheita kuullut paljon ja ei ole oikein sellaista, joka olisi myös lojaali samalla tavalla kuin itse olen hyvässä asemassa ollessani, luottamuksen alla. Toivottavaa olisi aina, et se olisi molemminpuolista.
Pelureita kohdannut, mustamaalaajia, valehtelijoita, vedättäjiä, laskelmoivia hyväksikäyttäjiä, manipuloijia, ylimielisiä ja liian itsekkäitä ihmisiä. Onneksi pärjään itseni kanssa. Luottamusta on vaikea rakentaa, jollei ole tukea ja turvaa luotettavalta taholta tarjolla.
Yksin paras.
Kukaan ei häiritse uniasi.
Kukaan ei tyhjennä jääkaappiasi töissä ollessasi.
Jos raha-asiat menee mönkään, voit katsoa peiliin.
Ei huolta siitä, missä toinen menee.
Vapaus päättää aikataulut, syömiset, menemiset...
jne.