mun täytyy lopettaa tämä ikävöinti, tiedät varmasti tunteeni, vaan en saa sinuun kontaktia, en voi ottaa, vaikka haluaisinkin.
Surun kyynelin sen teen, itsestäni välittämättä, tunteistani välittämättä, kuinka minulle käy sen jälkeen en tiedä,..kokoan itseni ja jatkan matkaani, kuilun partaalla, mutta selviydyn siitä, kuten aina.
Rakastuin sinuun, en sen enempää, sait minut tuntemaan jotain, mitä en ollut ennen kokenut. ja jos en merkinnyt sinulle mitään, senkin hyväksyn. Asiat vaan on niin..teen surutyön ja jatkan matkaani, eteen päin.
Surun kyynelin sen teen, itsestäni välittämättä, tunteistani välittämättä, kuinka minulle käy sen jälkeen en tiedä,..kokoan itseni ja jatkan matkaani, kuilun partaalla, mutta selviydyn siitä, kuten aina.
Rakastuin sinuun, en sen enempää, sait minut tuntemaan jotain, mitä en ollut ennen kokenut. ja jos en merkinnyt sinulle mitään, senkin hyväksyn. Asiat vaan on niin..teen surutyön ja jatkan matkaani, eteen päin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Missä päin doris ikävöi?
itäisessä puoliskossa.
Kevät tulossa ja sä vaan suret?
Turhaa tuollainen, miehiä riittää :)
se lohduttaa, tiedän, että turha itseään kiusata. Mutta kun on saanut tartunnan, se ei helposti parane, vain potemalla (huokaus)...
Koitan keksiä keväälle jotain oikein kivaa, otan etäisyyttä vaikka.
Niin, yritin mäkin lenkillä tänään, kauniissa keväisessä auringon paisteessa. Kilometrit vaihtui toisen perään, ei helpota ei. Huomenna uudestaan ja kilometrejä enemmän, tuskin helpottaa, mutta oon kohta kovassa kunnossa tällä menolla ainakin. Joten löytyisiköhän sitä vastustuskykyä sitten paremmin, huoh.
...siitä ei juuri ole iloa :(
No sit kun olet unohtanut olet hienossa kunnossa, ajattele miten hienoa se on :)
saa muuta ajateltavaa, ajatukset tuulettuu..taidan itsekin vielä lähteä, etten itkee pillittämään ala kohta. Vahva sisältä, myös vahva ulkoa. Voi ei, kaikkee on kokeiltava, ettei järki menis..
mut se nyt puuttuu et joudun kohta varmaan juoksemaan,,,
ainakaan, vaan mistä tietää? Tunteitaan ei pääse pakoon, niitä voi vain muokata, antaa ajan tehdä tehtävänsä. Vaikka ei sekään taida auttaa.
Kumpaa lienee aika tekee kultaa vai haalistaa muistot. Se on totta unohtaminen on vaikeaa, kun mitään ei ole kerennyt edes kunnolla alkaa, jää liikaa tilaa haaveilulle. Konkreettisesta on helpompi päästää irti, löytyy nääs realiteetit, toisin kuin haaveista.
on tässäkin kysymys, taitaa sen vuoksi haalistaa. Ja on niitä realiteettejäkin jo olemassa, vai olenko itse ne muovannut?
Ei hän minusta välitä..
Niin minäkin luulen,,,
mutta otetaan keväästä kaikki irti, eritoten auringosta! =D
kait se on niin tehtävä, vaikka en halua yhdistää aurinkoa ja ikävän tuskaa yhteen, ovat niin kaksi vastakkaista asiaa..taidan olla jo höpi, mut tehdään niin:)
ja alkaa pyöräilykausi vai miten se oli?
joten,,,?