Mitä ajattelet ihmisestä, joka on koulussa aina yksin. (ruokalassa, välkällä, tunnilla jne..)
Vastatkaa mahd. moni
kkkkkkkkkrista
9716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihmisestä kuka on..Jos mielenkiintoinen ehkä yrittäisin tutustua mutta jos huomaan että hänkään ei halua mitään kontaktia tai viihtyy paremmin yksin niin annan olla yksin,.Siis jos hänkään ei juttele minulle niin miksi minä hänelle..ja varsinkin jos on negatiivinen,kiukkuinen jätän suosiolla omaan rauhaan..
Sitä paitsi aina ei tiedä toisesta ihmisestä joskus jotkut ihmiset haluavat olla yksin.
Takerrun nyt muutamaan asiaan...
Jos yksin oleva näyttää "negatiiviselta," se ei automaattisesti tarkoita, että hän on täys kusipää, jota ei kannata lähestyä. On nimittäin otettava huomioon, että hän saattaa olla niitä tapauksia, jotka ovat yksin vasten tahtoaan. Kuka nyt yksinäisyydestä masentuneena jaksaisi hymyillä? Eikö se olisi vielä oudompaa, jos joku virnuilisi yksikseen? Seura luultavasti piristäisi hänet ja hänestä kuoriutuisi aivan eri ihminen. Ei ehkä ekalla kerralla, mutta kenties seuraavalla.
Ja tietenkin monet myös yksinkertaisesti viihtyvät yksin... Mutta ei sekään sitä automaattisesti tarkoita, etteikö heille seura kelpaisi. Kaikkea kohtuudella.
Täys erakkous ei ole hyvä juttu, mutta ei ole ylisosiaalisuuskaan. Miksi silti oletetaan, että sosiaalisuus voi aina olla vain hyvä juttu? Mua toisinaan säälittää ihmiset, jotka eivät voi mennä vessaankaan ilman, että kaveri venaa oven takana. Kusevat ilmeisesti mieluummin housuun kuin yksin. Tai ettei voi tehdä haluamaansa asiaa, kun kukaan kaverikaan ei halua ja yksin ei kykene.
---
Itse olen usein yksin. Syy on tällä hetkellä se, etten jaksa tyrkyttää itseäni. En vain jaksa olla silleen "moimoimoi kuka sä oot, mitä kuuluu, saaks istuu..." Mutta kyllä minulle saa itseään tyrkyttää ihan vapaasti. Ja kenties kannattaisikin. Ei ihmiset vaan tajua. Mutta onneksi olen hyvää seuraa, joten voin viihdyttää itseänikin. :D
"On nimittäin otettava huomioon, että hän saattaa olla niitä tapauksia, jotka ovat yksin vasten tahtoaan. Kuka nyt yksinäisyydestä masentuneena jaksaisi hymyillä? Eikö se olisi vielä oudompaa, jos joku virnuilisi yksikseen? Seura luultavasti piristäisi hänet ja hänestä kuoriutuisi aivan eri ihminen. Ei ehkä ekalla kerralla, mutta kenties seuraavalla. "
Tarkoitin sitä jos jatkuvasti on naama korpulla, ja jo valmiiksi semmonen haista paska......Näen kyllä ihmisestä heti ensimmäisten sekunttejen ajan kun puhun sille pitääkö se minusta vai ei.Asenne merkkaa myös paljon,jos vaikka toinen olisikin yksin ja tulisin juttelemaan niin kyllä se sillon hymyilee..siis vastaa hymyyn,jos olette samalla aaltopituudella.Tiedät varmaan mitä tarkoitan..Ja lisäksi kaikkien ihmisten kanssa ei voi vaan tulla toimeen tai olla kaveri. Mutta kuten sanoin jo ensimmäistä kertaa kun puhutte keskenään nii se selvittää paljon.
Joidenkin ihmisten kanssa lähtee vaa heti juttu lentää helpost,ja varsinkin jos on samankaltainen ko ite..Tai muutenkin on helppo jutella..Itse ainakin myös odotan että myös toinen puhuu,osaa ilmaista ajatuksia.. Jos seisoo vaan tuppisuuna,silmät tapittaen ni ei semmost kyl kukaan kestä..ja lähden menee..kyllä nyt jonkin verran pitää itteeään osata ilmaista..
Mull on ainaki semmonen myötätunto niit kohtaa, sill tiiäne t yksinoleminen saattaa joskus olla parempi vaihtoehto, ku satuttaa itteään menemäl porukkaa tms. tai siis on itekki ollu joskus paljon yksin ja sen takii mull on myötätunto nii tkohtaa j haluis mennä juttelee kaverin
oo.
sitäpaitsi yksinäiset ihmiset pärjää paremmin kuin sellaset, jotka tarvii kavereit kokoajan ympärilleen... ja meijän koulus on muutama yksinäinen ihminen ja ne on ainakin tosi kivoja, mitä oon joskus niitten kaa puhunu!!
Kyllä se minussa ainakin myötätuntoa herättää, vaikkei oikein voikaan tietää, miksi joku on yksin. Olin itsekin usein (en silti kokoajan) yksin koulussa, vapaa-ajat sen sijaan aina.
Lukiostani ei ainakaan tule mieleen muuta kuin yksi tyttö, joka oli nähdäkseni aina yksin tai en ainakaan huomannut hänen koskaan puhuvan kellekään. Toki olisin tavallaan halunnut mennä juttelemaan, mutta olen vain ihan liian ujo siihen.
Että tyypillä ei joko oo kavereita, se on kiusattu, tai sit se ei vaan pidä ihmisistä, tai haluaa omaa rauhaa? Mä oon kaikkia. Kyl haluu ystäviäkin tietty... mut ei se hyvältä kuulosta et koko ajan yksin on... ... Sellanen ihminen on luultavasti aika yksinäinen... huoh. Näitä on liian paljon...
Mitä ajattelen itsestäni? :P Viihdyn paremmin kirjan ja musan parissa kuin miettimässä hankalia kontakteja. Ihmisten kanssa oleminen on stressaavaa. Vaikka vois kyllä olla hassua, jos joku haluis mulle jotain sanoa. Jotenkin vaan aina viihdyn omissa maailmoissani. Muita yksinäisiä en ole nähnyt tämän hetkisessä koulussani. Ennen menin jopa juttelemaan, jos näin yksin liikkuvia ihmisiä. Helpompi lähestyä kuin porukoita, joilla on jo omat inside-juttunsa.