Eihän

Sinua estää sanomasta?

Mikään ei lämmitä mieltä ja sydäntä kuin moiset tunnustuksen:)

>>---> kirjoitti:

Sinua estää sanomasta?

Mikään ei lämmitä mieltä ja sydäntä kuin moiset tunnustuksen:)

ajatteleeko tuo erityinen kuten sinä. Entäs jos ei tykkääkään, että on mulle erityinen. Jos vaikka ahdistuu ihailustani.:) Tai pitää minua hulluna, kun tuollaista kerron..

kun ei tiedä kirjoitti:

ajatteleeko tuo erityinen kuten sinä. Entäs jos ei tykkääkään, että on mulle erityinen. Jos vaikka ahdistuu ihailustani.:) Tai pitää minua hulluna, kun tuollaista kerron..

Jos ei tykkää tms., voit unohtaa ajan kanssa ja jatkaa sitten elämässäsi eteenpäin.

Saattahan se toinen olla samanlainen hullu ;)

kun ei tiedä kirjoitti:

ajatteleeko tuo erityinen kuten sinä. Entäs jos ei tykkääkään, että on mulle erityinen. Jos vaikka ahdistuu ihailustani.:) Tai pitää minua hulluna, kun tuollaista kerron..

Sinähän kerrot sen saadaksesi itse tietää totuuden etkä hänen vuokseen, kai? Minulla kaiveli ja ihmetytti miten on asian laita ja ajattelin että miksi en voisi kertoa. Tein sen ja tiedän nyt että sanomani ei uponnut hedelmälliseen maahan. Oli hyvä saada se selville ennen kuin hukkaan aikaani ja voimiani enempää tyhjän takia. Nyt tiedän että voin jatkaa matkaani taakseni vilkuilematta. Tiedän että minut on luultavasti jo unohdettu ja se helpottaa minuakin unohtamaan. Se on se epätietoisuus joka lamauttaa toimintakyvyn ja vangitsee ajatukset. Sitten kun asiansa selvittää, kävi miten kävi, voi jatkaa matkaansa eteenpäin ja saavuttaa taas jotakin saavuttamisen arvoista muualla. Jos joku ahdistuu siitä että toinen kertoo pitävänsä niin eipä taida olla asiat hyvässä jamassa. Hyvä päästä irti sellaisesta tilanteesta pikimmiten.

Oli niin tai näin kirjoitti:

Jos ei tykkää tms., voit unohtaa ajan kanssa ja jatkaa sitten elämässäsi eteenpäin.

Saattahan se toinen olla samanlainen hullu ;)

taitaa olla, kun en tiedä miten toinen jaksaa kestää tätä mun "hulluutta"....olisiko samanlainen, ei varmaan uskaltaisi olla. Ehkä haaveilen vielä hetken. Selvitän totuuden myöhemmin. Elämä menee tässä samalla kyllä mukavasti eteenpäin:) Ei elämä ole pelkästään tunteita...ainakaan ennen hänen kohtaamista ei ollut ;)

kerrot? kirjoitti:

Sinähän kerrot sen saadaksesi itse tietää totuuden etkä hänen vuokseen, kai? Minulla kaiveli ja ihmetytti miten on asian laita ja ajattelin että miksi en voisi kertoa. Tein sen ja tiedän nyt että sanomani ei uponnut hedelmälliseen maahan. Oli hyvä saada se selville ennen kuin hukkaan aikaani ja voimiani enempää tyhjän takia. Nyt tiedän että voin jatkaa matkaani taakseni vilkuilematta. Tiedän että minut on luultavasti jo unohdettu ja se helpottaa minuakin unohtamaan. Se on se epätietoisuus joka lamauttaa toimintakyvyn ja vangitsee ajatukset. Sitten kun asiansa selvittää, kävi miten kävi, voi jatkaa matkaansa eteenpäin ja saavuttaa taas jotakin saavuttamisen arvoista muualla. Jos joku ahdistuu siitä että toinen kertoo pitävänsä niin eipä taida olla asiat hyvässä jamassa. Hyvä päästä irti sellaisesta tilanteesta pikimmiten.

mä tykkään. Kyse on siitä että uskaltaisin kysyä suoraan, voisiko toinen tykätä. Siinä on tässä tapauksessa pisara "hulluutta" mukana. Rukkasia olen ottamassa, en mitään kertomassa.

se, että kirjoitti:

mä tykkään. Kyse on siitä että uskaltaisin kysyä suoraan, voisiko toinen tykätä. Siinä on tässä tapauksessa pisara "hulluutta" mukana. Rukkasia olen ottamassa, en mitään kertomassa.

pelätä. Jos ne on tullakseen niin paras saada ne niin pian kun mahdollista. Vitkuttelu vain pahentaa asiaa. Ei aikaa kannata hukata johonkin mistä ei mitään synny.

kannata kirjoitti:

pelätä. Jos ne on tullakseen niin paras saada ne niin pian kun mahdollista. Vitkuttelu vain pahentaa asiaa. Ei aikaa kannata hukata johonkin mistä ei mitään synny.

synny. Oletko hän kenties?

tiedät ettei kirjoitti:

synny. Oletko hän kenties?

jahkaa omassa mielessään toisen tunteita ja kirjoittelevat kysymyksiään tänne, jotkut vuosikauopalla, niin kuin ne täällä ratkeaisivat. Ajan hukkausta, tunteitten tuhlausta, hyödytöntä touhua joka ei anna muuta kun enemmän pyöriviä ajatuksia. Ainoa tapa saada selville ja lopettaa turhat huuhailut on ottaa asioista selvää asionomaisen itsensä kanssa. Ei siinä tarvita kun vähän rohkeutta ja uskallusta että pääsee asioissa eteenpäin. Jos uskot tarinastasi syntyvän jotain niin ei sitä täällä ainakaan tapahdu.

palstalaisista kirjoitti:

jahkaa omassa mielessään toisen tunteita ja kirjoittelevat kysymyksiään tänne, jotkut vuosikauopalla, niin kuin ne täällä ratkeaisivat. Ajan hukkausta, tunteitten tuhlausta, hyödytöntä touhua joka ei anna muuta kun enemmän pyöriviä ajatuksia. Ainoa tapa saada selville ja lopettaa turhat huuhailut on ottaa asioista selvää asionomaisen itsensä kanssa. Ei siinä tarvita kun vähän rohkeutta ja uskallusta että pääsee asioissa eteenpäin. Jos uskot tarinastasi syntyvän jotain niin ei sitä täällä ainakaan tapahdu.

että täällä jotain tapahtuisi. Kyllä asiat tapahtuu muualla. Täällä haaveillaan. Ja pidän haaveilusta, se saa mut hymyilemään. Ei mulla ole kiirettä mihinkään. Olen minä joskus suhteiseen sännännyt neuvomallasi tavalla. Jälkeenpäin tuntuu, että aika meni hukkaan. Suhteessa. Olisi pitänyt hidastella, miettiä, haaveilla...

kun ei tiedä kirjoitti:

ajatteleeko tuo erityinen kuten sinä. Entäs jos ei tykkääkään, että on mulle erityinen. Jos vaikka ahdistuu ihailustani.:) Tai pitää minua hulluna, kun tuollaista kerron..

ajatuksia tarvitsekaan tietää, senkun vaan kertoo mitä toisesta ajattelee eli juuri sen, että hän on sinulle erityinen.

Jossei hän tykkää siitä, että on erityinen sinulle, niin se on kyllä hänen menetyksensä, ei sinun. Entäpä jos hän salaa toivoo sinulta tuonkaltaista tunnusta? Silloin ihailusi menee hukkaan, jos jäät vaan miettimään asiaa hiljaa.

Minä ainakin olisin hyvin iloinen ja onnellinen, jos sydämestäni tietyn paikan omaava henkilö paljastaisi minulle tuollaista:)

Ja muutes, mitä ahdistavaa ihailussa on? Sehän on piristävää, elämän suola kenties...eikä sellaista voi hulluna pitää, kun uskaltautuu tunnustamaan ihailunsa erityiselle:)Se on aivan päinvastoin!

Minun oli ainakin aivan pakko tässä taannoin kertoa ihastumisestani vaikka jänksitti aivan kamalasti...helpotti kummasti kun sain asiani kerrottua kohteelle ja suhtautuminenkin oli positiivisesti yllättynyttä ja arvostavaa:)

Älä itse ole onnesi tiellä esteenä:)

>>---> kirjoitti:

ajatuksia tarvitsekaan tietää, senkun vaan kertoo mitä toisesta ajattelee eli juuri sen, että hän on sinulle erityinen.

Jossei hän tykkää siitä, että on erityinen sinulle, niin se on kyllä hänen menetyksensä, ei sinun. Entäpä jos hän salaa toivoo sinulta tuonkaltaista tunnusta? Silloin ihailusi menee hukkaan, jos jäät vaan miettimään asiaa hiljaa.

Minä ainakin olisin hyvin iloinen ja onnellinen, jos sydämestäni tietyn paikan omaava henkilö paljastaisi minulle tuollaista:)

Ja muutes, mitä ahdistavaa ihailussa on? Sehän on piristävää, elämän suola kenties...eikä sellaista voi hulluna pitää, kun uskaltautuu tunnustamaan ihailunsa erityiselle:)Se on aivan päinvastoin!

Minun oli ainakin aivan pakko tässä taannoin kertoa ihastumisestani vaikka jänksitti aivan kamalasti...helpotti kummasti kun sain asiani kerrottua kohteelle ja suhtautuminenkin oli positiivisesti yllättynyttä ja arvostavaa:)

Älä itse ole onnesi tiellä esteenä:)

mitä toinen miettii. Tai taidan jo arvata, ettei hän ehkä pidä sitä asiallisena käytöksenä, jos kerron miten erityinen hän on. Ehkä olen jo ylittänyt sen rajan mikä on sopivaa ja mikä ei. Tykkäämisen näyttäminen ei kai aina ole sopivaa. Viestisi on kyllä totta, tai noinhan itsekin ajattelen. Mutten usko että kaikki on samaa mieltä, valitettavasti. Sulla nyt vaan sattui sellainen ihastuksen kohde, joka piti siitä.