Sekö
että kuolin unessani
kun toiselle puolelle jäi elämä.
Vaiko se
että kipuni ytimessä
kuoren murtuessa itkin
tyrehdytti minusta kaiken.
Rakkauden ja todellisuuden tuskaa.
Anna minulle
edes hetken tasapaino
myöskin syy kyynelille
että tietäisin vielä ne mahdollisiksi.
Karheiden käsiesi aallot
vyöryä yli unohtuneen rantani
ja vielä
huuliesi suloiset puremat rinnoillani.
että kuolin unessani
kun toiselle puolelle jäi elämä.
Vaiko se
että kipuni ytimessä
kuoren murtuessa itkin
tyrehdytti minusta kaiken.
Rakkauden ja todellisuuden tuskaa.
Anna minulle
edes hetken tasapaino
myöskin syy kyynelille
että tietäisin vielä ne mahdollisiksi.
Karheiden käsiesi aallot
vyöryä yli unohtuneen rantani
ja vielä
huuliesi suloiset puremat rinnoillani.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuska on raskasta, jopa unessa koettu
itku usein helpottaa ikävän tuskaan.
Anna kyynelvirtana vuolaana valua
pyyhi sitten pois, sano kyynelille hyvästit.
Herkkää runoutta sinulta jälleen, nyt astutaan uuteen aamuun,
uusin ilmein, uusin kujein, eilinen on eilistä, nyt tänään ja tässä.
Kiitos Linda.
ensinnä. Näitä alavireisyyksiä vaan on, halusi
tai ei. Ne tulee ja menee, heittelee immeistä.
Sinun runosi ja palautteesi on aina yhtä positii-
visia, kiitos niistä.
En tiedä kujeista, mutta tämä päivä tuntuu kyllä
eilistä vähän paremmalta.
Kiitos Sinulle jälleen lohdullisista sanoistasi.
Jo alkusanoista kierähdin voimakkaan runosi valtaan. Upea suoritus Linda. Kertakaikkiaan...
KIITOS lukuhetkestä : )
hämilläni olen sanoistasi, kiitos !
Alapas nyt selittää
mistä sinä kaivat nuo mieltä ja sielua
hivelevät sanat?
Siellä sinun koskessasi täytyy olla
joku erikoinen "katiska", mistä niitä ongit :)
Muuten tässä ei ole mitään tolkkua.
Mutta runossasi on,
runoproffa; se on m a h o t o n!
Jyst, jyst. Siellähän se, katiska mistä niitä sa-
noja ravistelen.
Ei vaan, ei ole tolkkua kyllä sanoissasikaan.
Minun mielestäni tässä runossani ollu sitten yh-
tikäs mitään kummoista - käys kuule optikolla.
Luulen että se kannattaa, koska selvästikin Si-
nun näössäsi on jottain vikkaa, vikkaa.
Ja mahoton oot ihan itte.
Kiitos Mari, sanasi kannustavat tässä
päivässäni.
Ja nyt aamutoimiin, palaillaan.
Tässä tää taas on - kuin rukous, mutta kenelle?
Sinä osaat tuon - totisesti, osaat!
Ihan huikeeta!
Tässähän tää on, lie rukkous. Mutta onko se tar-
koitettu Jumalalle, jollekulle ihmiselle - ehkä
molemmille.
Enpä tiedä osaamisesta.
Höpöhöpö huikeuksiesi kanssa, höh.
Mutta tiedät, kuinka sanasi ovat tärkeitä
minulle. Luotan niihin, en usko että jakelet yli-
sanoja, Sinä.
Kiittää ja pokkaa.
Miten mä nyt tän sanoisin. Ehkä mä en sano mitään kun sä sanoit jo kaiken.
Sen verran sanon sittenkin, että musta yleensä nää kaikki viittaukset mereen ja rantaan, ja tyrskyihin ja muuhun semmoseen on niin loppuunkulutettuja, että oikein haukotuttaa. (nää on taas näitä mun antipatioita tiettyjä juttuja kohtaan :D ) Mutta tässä, tässä ne tulevat juuri oikein, tähän ne kuuluvat! Tää on upea!
Ehkä runon hienoin kohta siis:
"Karheiden käsiesi aallot
vyöryä yli unohtuneen rantani
ja vielä
huuliesi suloiset puremat rinnoillani. "
Kiitos linda :)
Sanoshan Sää jottai, ja aikas mukavaa.
Oon muuten ihan samaa mieltä, että mereen ja ran-
taan viittaukset on melko kliseisiä elementtejä
runoissa. Mutta mulla on tapana käyttääkkin nii-
tä usein miten kuvaamaan ihmisen sielua/kehoa.
Joten ns. antipatiassasi olen samoilla linjoilla.
Hienoa, jos ne passasivat mielestäsi tähän runoo-
ni. Ja nimenomaan juuri Sinusta.
Täytyy sanoa kyllä, että en oikeastaan uskonut
Sinun edes tähän runooni kommentoivan. Arvaas
miksi ? Just siks, kun tässä ei ollu semmosta
dramatiikka, josta tiedän Sun tykkäävän.
Ja että just tuo kohta, joka oli kaikkein " peh-
mosin " niin sen sitten nostit ylimmäksi.
Olet yllätyksiä täynnä pliku :D
Kiitoshan kuuluu kommentoijalle - Sinulle.
PS Tulleekohan silakkapihvien tuoksu sinne, jos
oikeen puhallan, puuuuuuh ........
samankaltainen runomakumme kun onkin, niin ruoka asioissa se ei kohtaa :D jääköön silakkapihvien tuoksu sinne ,mieluusti :D:D ei sillä, varmasti olisivat mainioita jos pitäisin kalasta :D
mitä tulee dramatiikkaan niin tästä löytyy sitä, ehkä enemmän kuin itsekään ymmärrät, mun silmään ainaskii :) (tai sitten mä vaan nään ramaattisuutta joka puolella :D ) mut moon välil ihan pehmonen ja lälly, vaikka ne hetket menee ohi suht nopeesti :D
onhan se hyvä, että meistä löytyy muutakin eri-
laisuutta kuin suuri ikäero - ruokamaku.
" moon välil ihan pehmonen ja lälly "
kukapa ei ois Mandisein.
Olet Sie sitten ihana pentu :D
Kiitos.
...alas ja tavoitin Sinun runosi, jo kaiken antaneena toisille, jäi Sinulle myös, ei kuitenkaan tarpeeksi:)
Pimeässä yössä
peiton alla mietin elämääni
ei enää sydämeni tunne kipua
on se revitty niin rikki
Kolkutin portteja elämään
enkä tiedä miten jatkaa
Ja kaikkein hassuinta
uneksin vieläkin
karheista käsistäsi
huuliesi puremista
en jaksa itkeä
jaksan odottaa
en vielä kuollut
Todellisuus voitti unen
että jäi tännekkin jotain :)
Mutta, mutta. Pistitpä taasen tehtävän eteen.
Ei multa synny, vaikka yritinkin. Runossasi oli
paljon aineksia, johon olisi ollut mukavaa vasta-
ta.
Jää vain kiitokseksi Kaaru, suureksi.
Mieheni valkoisessa pitkässä kaapussa,
söi valkoista leipää, sivusta katselin.
Oii kuinka häntä yhäti rakastin,
oisin niin halunnu olla lähellään.
Tiedostin.
On välillämme syvä kuilu, sitä ei voi ylittää.
Unesta kun heräsin, olin onnellien et sain nähdä.
Mut olin surullinen, en saanu kokea hänen läheisyyttä.
Minä minussa on verta ja lihaa.
Hän oli irtaantunnu, oli vapaa.
lindallindal1.
Sorii taas ajatukseni.
Rakkaus vain on niin suurta, yläpuolella kaiken.
Edessä sen tungos suunnaton, anoo.
Elämän lehteä sitä tänääki kirjoitetaan,
toivo sille.
"Anna minulle
edes hetki tasapaino
myöski syy kyynelille
että tietäisin vielä ne mahdollisuudet".
Vajavaista ajatukseni, toivotan aurinkoista päivää.
Kevään valoisuus seki jo tuo lohdutusta.Liisa
Tunnen melkein nuo hetket lähelläni, joista kir-
joitat. Olet niin elävästi unesi kertonut.
Uskon, että olit onnellinen ja surullinen yhtä
aikaa. Se kaipaus ja ikävä menetetystä rakkaasta.
Älä milloinkaan enää pyydä Liisa ajatuksiasi an-
teeksi !
" rukoukseni " ehkä jonkilainen sisäinen avun-
huuto.
Ajatuksesi eivät ole vajavaisia, ne ovat kullan-
arvoisia.
Lämmin kiitos taas myötäelämisestä.
Upeaa
Sallinet
Kadehdin
Osaisinpa sanoa tunteita noin
Etsiä unta ja todellisuutta
Asetata sanoillasi minut erittäin vaikeaan ase-
maan vastaamaan.
Mutta älä ole kateellinen, minulla ei ole mitään
sellaista mitä ei Sinullakin kirjoittamisen sa-
ralla olisi. Sinä olet tunteiden tulkki.
Kiitos, se on vähin mitä voin sanoa.
Minäkään en unohda.
En saata unohtaa.
Mikä elämässä vyöryy.
Vie pyörteen lailla eteenpäin.
Satuttaa.
Ja taas nostaa aallonharjalle keinumaan.
Hyvää iltapäivää koskelle.
ihanneolotila, jos ei kaikki pääse unohtumaan.
Se, että rakkaus olisi läsnä.
Mutta kun elämä ei jaa aina oikeutta, niin saamme
väkisinkin kolhuja siinä.
Kiitos Margitta, illatsua.