En tiedä onko minulle tapahtumassa jotain pysyvää vai onko tilanteeni vain ohimenevää. Oireita on vaikea kuvailla, mutta olen huomaavinani elämässäni ja itsessäni tapahtuvan muutoksia. Olen 23 vuotias mies. Opiskelen päätoimisesti, minulla on pari ystävää, edellisestä suhteesta on aikaa vuosi, mikään ei ulkoisesti ole vialla. Kuitenkin:
- Minulle on tullut väkivaltaisia ajatuksia. Ne liittyvät ihmisiin joilla ei ole mitään osaa elämässäni.
- Joskus tunnen, että seurassani on joku toinen ihminen vaikka näin ei ole. Pari kertaa olen esim. kaatanut kokista kahteen lasiin vaikka olen yksin.
- En saa koulutöitäni hoidettua kunnolla.¨
- Yhteydenpito ystäviin ja vanhempiin on vähentynyt.
- Tunnen olevani erilainen henkilö kuin ennen, vihainen ja etäinen.
- Puhun joskus itsekseni, lähinnä järjettömyyksiä.
Eniten olen huolissani tuosta väkivallasta. Pelkään että joskus teen vielä ihmisille jotain. Kuitenkin samalla tiedän että en antaisi koskaan anteeksi itselleni. En myöskään uskalla enää käyttää alkoholia kuten opiskelijapiireissä on tapana.
Yksi mahdollinen syy tilanteeseeni voisi olla stressi. Koulu ja ihmissuhteet ovat olleet vaikeita jo ennen "sekoamista", vaikkakin olen hoitanut asiat kunnialla. En tiedä mitä voin tehdä, olen varma että kukaan ei usko että voisin olla vaarallinen tai haitaksi kenellekään. Kumpa koko asia olisikin vitsi, mutta jotenkin tunnen uppoavani syvemmälle hitaasti.
- Minulle on tullut väkivaltaisia ajatuksia. Ne liittyvät ihmisiin joilla ei ole mitään osaa elämässäni.
- Joskus tunnen, että seurassani on joku toinen ihminen vaikka näin ei ole. Pari kertaa olen esim. kaatanut kokista kahteen lasiin vaikka olen yksin.
- En saa koulutöitäni hoidettua kunnolla.¨
- Yhteydenpito ystäviin ja vanhempiin on vähentynyt.
- Tunnen olevani erilainen henkilö kuin ennen, vihainen ja etäinen.
- Puhun joskus itsekseni, lähinnä järjettömyyksiä.
Eniten olen huolissani tuosta väkivallasta. Pelkään että joskus teen vielä ihmisille jotain. Kuitenkin samalla tiedän että en antaisi koskaan anteeksi itselleni. En myöskään uskalla enää käyttää alkoholia kuten opiskelijapiireissä on tapana.
Yksi mahdollinen syy tilanteeseeni voisi olla stressi. Koulu ja ihmissuhteet ovat olleet vaikeita jo ennen "sekoamista", vaikkakin olen hoitanut asiat kunnialla. En tiedä mitä voin tehdä, olen varma että kukaan ei usko että voisin olla vaarallinen tai haitaksi kenellekään. Kumpa koko asia olisikin vitsi, mutta jotenkin tunnen uppoavani syvemmälle hitaasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota yhteyttä lääkäriin tai suoraan mielenterveystoimistoon.
Äläkä pelkää. Minullakin on joskus kovassa stressissä sellainen olo, että sekoan tähän paikkaan. Usein tuntuu siltä, että huushollissa on "kummituksia", vilkuilen olkani yli, että eikö siinä todellakaan ole ketään. Joskus jossakin dokumentissa sanottiin, että sähkömagneettiset kentät saavat joissakin niiden säteilylle herkissä ihmisissä aikaan olon toisen henkilön läsnäolosta. Vaan en ole vielä kummituksilleni kaatanut limsaa lasiin :/
Kerran kyllä kirjoitin kirjeen yhdelle, jotta olisitko ystävällinen ja antaisit minun nukkua rauhallisesti. Jos on jotain asiaa, pistä tähän kirjallisena, niin palaan asiaan :D
Mene heti lääkärille, ettei tilanne pahene. Tilanteeseen pitää saada joku muutos.
Tsemppiä! Rauhallista mieltä!
lääkäri sitten tekee?
vihan tunne tekee kuvaamiasi fiiliksiä nuijia joku asfalttiin... älä kuitenkaan tee niin. on parempiakin keinoja jos löydät mielestäsi vihaa, jota et ole voinut purkaa...Nyt olisi luotettavalle kuuntelevlle ystävälle tilausta..jos mä olisin sä, mä hakeutuisin lääkäriin tai nimenomaan mielenterveystoimistoon esim opiskelijaterveydenhuollon kautta(terkkari). Olet nimittäin vielä ihan loistokunnossa, kun pystyt erittelemään fiilikset ja tajuut, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Kukaan, joka tajuu tilanteensa ei ole "hullu" tai pöpi....Liikkeelle rohkein mielin..Voimia vaiheisiisi ja Taivaan Isän Siunausta elämääsi...terv. lähimmäinen
Stressiä ei kannata päästää liian pitkälle, sillä voit saada psykoosin jos omaat alttiutta sille. Itselleni kävi juuri niin. Stressi sai uppoamaan omiin ajatuksiin aina vain syvemmälle ja lopulta aloin kuulla harhoja ja ne lisäsivät stressiä. Se oli paha oravanpyörä jonka onneksi sain poikki. Nykyään sitten syön lääkkeitä ja odottelen diagnoosia joka voi olla skitsofrenia.