oudot erilaiset

ei oikein osattu edes sanoa että onko supistuksia vai ei, alaselässä menkkamaista kipua. pääsin noilla viikoilla sairaslomalle ja olin äippälomaan asti kun kivut vain pahenivat. supistuksia ne ei kuitenkaan sitten olleet koska nyt rv 38 ja paikat täysin kiinni..tässä sitä nyt odotellaan että jotain tapahtuisi.
minä itse vaadin slomaa neuvolalääkäriltä. Soitappas nyt sinne neuvolantädille ja sano että haluat lääkärinvastaanotolle, jos ei anna aikaa niin mene päivystykseen,n ekirjoittavat siellä ainakin vähän lomaa,jos tuntuu sitlä ettei töitä jaksa/uskalla tehdä kipujen vuoksi.

minä soitin yhdestä vaivasta neuvolaan ja siellä sanottiin:"tänne voi sitten soittaa, jos tulee paljon veristä vuotoa." Olin ihan "että mitä!? onks tää ees neuvola, ku luulin et täältä saa nauvoja" sit sieltä vaan ähistiin ja mutistiin että odota nyt jos vuotoa alkaa tulla. Pitäisi vaan odotella kotona, jos vaikka lapseni sattuis kuolemaan...

Suosittelen soittamaan aina äitiyspolille, siellä osataan asiat. minäkin pääsin heti tarkastukseen. siellä otetaan asiat vakavasti.

neuvolasta teen valituksen, koska ei tuollaisia ohjeita voi antaa...

Moi,

Ihan samanlaisia näkemyksiä itselläni. Syynä tuohon on, että harjoitussupistuksia on lähes kaikilla, ja suurimmalla osalla ne eivät johda ennenaikaiseen synnytyksen. Lisäksi käytössä olevin menetelmin on mahdoton tietää, kenen supistukset vaikuttavat kohdunsuuhun ja kenen eivät. Ällistyttävää kyllä, tutkimustulosten mukaan edes lepohoidosta ei ole kiistattomasti osoitettu olevan hyötyä ennenaikaisten synnytysten ehkäisyssä, vaikka tuhannet äidit ovat iät ajat maanneet "jalat ristissä" loppuraskaudesta eri syistä. Supistuksia voidaan myös lääkitä, mutta lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja/tai ne ovat hyvin kalliita, joten niitä ei määrätä kevein perustein ennenkuin ennenaikainensynnytys on ihan konkreettisesti uhkana. Tämä on siis näkemykseni mukaan "virallinen" linja.

Henkilökohtaisesti olen vähän eri mieltä monestakin asiasta, mm. mielestäni äidin tuntemuksia pitäisi kuunnella tarkasti ja jos hän on sitä mieltä että supistuksia tulee liikaa ja lepo niihin auttaa, sairaslomaa ei voi kieltää. Se, mikä on liikaa, onkin sitten todella vaikea itse kunkin tietää. Itse olen huomannut, että stressi lisää supistuksia todella herkästi, sellainenkin stressi, jota ei normaalisti "pidä minään".

Ikävintä omasta mielestäni on, jos elää epätietoisuudessa siitä, onko omalla töissä sinnittelyllä ikäviä vaikutuksia lapseen, ja toisaalta samaan aikaan potee syyllisyyttä siitä, ettei pysty tekemään töitä kunnolla, vaikka "mitään ongelmaa" ei lääkärin/neuvolatädin mielestä ole. Eräs kokemut kätilö sanoi että sairaslomalle jääminen parantaa monen äidin oloa tällaisessa stressitilanteessa enemmän kuin odottaisikaan. Toisaalta yksin kotona levossa makaaminen ei sekään ole fyysisesti eikä psyykkisesti mukavaa pidemmän päälle, kokemusta on!

Itse olen synnyttänyt yhden lapsen ennenaikaisesti. Ennen viikkoa 30 minulla oli nähdäkseni satunnaisia harjoitussupistuksia, jotka liittyivät rasitukseen. En ollut niistä mitenkään huolissani, mitä nyt vältin reipasta urheilua. Mielestäni voin eritäin hyvin. Viikolla 30 alkoivat säännölliset, täysin kivuttomat supistukset verenvuodon kera. Minut otettiin sisään synnärille samantien. Koska supistuksia tuli säännöllisesti noin 5-10 min välein yötä päivää, niitä lääkittiin osastohoidossa ( lepo tietysti) viikolle 32 , jolloin kotiutettiin ilman seurantaa, ajatuksena että a) supistukset eivät ole "vaarallista" sorttia, koska kohdunkaula ei ollut niihin reagoinut (olihan ne lääkitty suurimmaksi osaksi pois... huoh) ja toisaalta b) viikkoja oli "niin hyvin". Supistukset jatkuivat kotona ennallaan, kivuttomina. Kotilääkitystä tai ehdotonta lepokomennusta ei määrääty. Näin siis NKL:lla.

Rv 35 2 menivät vedet ja lapsi syntyi seuraavana päivänä. Terve tyttö tuli onneksi, mutta alkuhankaluudet (pienipainoisuus, keltaisuus, huono syöminen, imetyksen mahdottomuus) olivat sitä luokkaa, etten haluaisi kokea samaa uudelleen.

Osasyynä itselläni ennenaikaisuuteen saattoi olla B-streptokokki -infektio, joka todettiin viikolla 30 ja hoidettiin pois. Tuo on saattanut heikentää kalvoja niin että vedet menivät kun supistukset pääsivät pikkuisen avaamaan kohdunkaulaa.

Toisessa raskaudessa supistuksia on ollut jo varhaisemmassa vaiheessa enemmän, jo noin viikosta 20, tai sitten huomaan ne paremmin. Todella runsaasti niitä tuli rv 25-26 paikkeilla, sitten rauhoittuivat vähän (ehkä sairasloman takia, ehkä muutenkin). Nyt viikon 30 lähestyessä niitä tulee useampia tunnissa ja lepääminen suurimman osan päivästä on välttämätöntä, ettei niitä ala tulla liian tiuhaan. Erään lääkärin mukaan supistuksia tulee monille runsaasti juuri viikon 25 paikkeilla ja sitten taas voivat alkaa uudelleen viikon 30 jälkeen.

Toisessa raskaudessa olen sekä itse että myös hoitavat tahot (neuvolahenkilökunta ja äitiyspoliklinikan lääkärit) ottaneet asian paljon vakavammin yhden ennenaikaisuuden vuoksi. Olen ollut sairaslomalla 2-3 viikon pätkissä viikosta 25. Tänä aikana olen "omien hermojeni" takia käynyt kahdesti ultrassa yksityisellä tarkastuttamassa kohdunkaulan tilanteen. Viikolle 28 sain ajan vastaavaan tarkastukseen NKL:n ÄPK:lle josta eteenpäin seuranta hoidetaan siellä. Yksityisellä olen käynyt osin siksi, että oma/neuvolalääkärin käsin tekemä sisätutkimus on ollut ammattitaidoton ja epäluotettava (10 minuutin runnominen, verenvuotoa, epämääräisiä lukuja kohdunkaulan pituudesta yms mukavaa). Toistaiseksi kaikki on ok, kohdunkaula ei ole lähtenyt lyhenemään.

Joka tapauksessa, jos supistelua tulee runsaasti, siis useampia tunnissa, pitäisi niiden syytä tutkia. Tämä tarkoittaa käytännössä bakteeriviljelyjä kohdunkaulalta ja virtsasta infektioiden poissulkemiseksi. Jos näistä ei löydy mitään, paljon muuta ei voida tehdä kuin määrätä kevyempiin töihin työpaikalla tai kokonaan sairaslomalle ja toivoa parasta. Paikasta riippuen seurantaa on kai yleensä tarjolla n. 2-4 vk välein, riippuen tietysti myös kohdunkaulan tilanteesta ja supistusten määrästä.

Huh, melko pitkä selitys tuli. Toivottavasti jaksoit lukea ja asiat selventyivät.