Miksi pää lykätäniin pienia kuin esim 7-8kk ikäisiä hoitoon?? Tai yleensä, miksi ei olla sitä 1-3 vuotta ainakin kotosalla kun lapsi on niin pieni???? Ihmettelen syvästi äitien itsekkyttä!!!
Miksi niin nuorena hoitoon?!
Ihmettelen syvästi
712813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
toimeentulo on yleensä se joka ratkaisee, ei niitä asuntolainoja ym. menoja kotihoidontuella ainakaan makseta. Toki itsekin kyllä kummastelen niitä äitejä, jotka eivät "jaksa" olla edes äippälomaansa vauvan kanssa kotona, kun täytyy jo töihin rynnätä.
hyväpalkkaisilla naisilla tulenee oikeasti talouteen "reikä" ollessaan pelkillä tuilla kotona.
Minulla pienipalkkaisella se on miltei päinvastoin että talous on tappiolla jos vien lapsen hoitoon jne.
Ja toiset äidit osaavat yhdistää työn ja perheen ongelmitta eikä se ole äidin rakkauden mitta onko hän töissä tai kotona.
jos ei pysty itse hoitamaan ja maksamaan kaikkia kulujaan.
Sossu pitäisi lopettaa kokonaan, koska ihmiset eivät pysty arvioimaan omia mahdollisuuksiaan vaan yllittävät ne kaikin keinoin, esim. lisäksi ottamalla kaikenmaailman hirvittävillä koroilla
ylimääräisiä lainoja ja mistään ei selvitä.
On rikos jättää lapsi tarhaan ja erottaa hänet äidistään.
Nykyisin on ehkäisypillereitä ja katumuspillereitä.
Toivon, että ne tulevat ilmaisiksi, koska se tulee paljon halvemmaksi kuin tarhahoito ja sossunluukutus.
Lisäksi ilmastonmuutoskatastrofiin ei lapsia saisi byykata, se on jo ihan kauheeta, mitä ne joutuvat kärsimään.
Eivätkä saa edes äidinrakkautta, isästä puhumattakaan.
Kaikki lapsilta viedään, mutta nainen ei viitsi edes ehkäisystä huolehtia.
Lintumaailmassa vain käki vie poikasensa vieraaseen pesään......??????
mistä nyt puhut, vaan heittelet mielipiteitäsi ilmoille ihan mututuntumalla.
Juu, kyllä sossun voisi lopettaa kokonaan, ja toimeentulotukeen yms. tukiaisiin menevät verorahat jättää pidättämättä varsinkin pienituloisten ansioista. Sittenhän ei välttämättä tarvitsisi kenenkään käydä siellä sossunluukulla.
Ei ihmisillä tarvitse olla korkeakorkoisia lainojakaan, kyllä se talous voi mennä tiukille ilman niitäkin varsinkin jos on minimitulot. Vai onko sinulla se harhaluulo, että sossusta käyvåät hakemassa rahaa sellaiset, joilla on velkaa ja pelkkiä ylellisyyksiin kulutettuja lainoja? Ei sellaisia sossu ota huomioon ollenkaan, jos et sellaista tiennyt. Kyllä siellä lasketaan ihan perustoimeentulo, ja silläkään ei kukaan pääse rikastumaan, vaikka sinä taidatkin luulla niin.
Vai että ei viitsi nainen edes ehkäisystä huolehtia...eiköhän se ole molempien, sekä naisen että miehen vastuulla!
meilläpäin jos lapsen vie hoitoon,niin siitä maksetaan päivähoitomaksua eikä niitä lapsia sinne ilmaiseksi viedä... hieman huteja kirjoituksessasi...
"Ei tarvitse hommata kakaroita jos ei pysty itse hoitamaan ja maksamaan kaikkia kulujaan."
No työssä käyvillä äideillä ja iseillä nimenomaan on varaa hommata niitä kakaroita, tosin työelämään pitää vaan joidenkin palata hieman nopeammin kuin toisten.
"On rikos jättää lapsi tarhaan ja erottaa hänet äidistään. "
Voin kertoa sinulle uutisen: ei ole rikos jättää lasta tarhaan... ei ainakaan suomen lain mukaan. Ja lasta ei vahingoita pätkääkään pienet erossaolot äidistään.
"Eivätkä saa edes äidinrakkautta, isästä puhumattakaan."
Onko omakohtaista kokemusta? Kyllä meidän perheessä lapset nauttivat molemmista.
Ylipäätänsä kirjoituksesi oli mielestäni hatara, vihamielinen ja asiavirheitä täynnä.
sallia sterilisaatio kaikille halukkaille. Itse en sitä ole monen vuoden ruinaamisen vuoksi saanut, vaikka mikään muu ehkäisykeino ei meille sovi. Kumiallergiaa, ja hormonit tai kierukka ei sovi jne. Niinpä niitä lapsia sitten tulee aina välillä, vaikka kuinka yrittää olla varovainen.
Eli tästä päätellen lisääntyminen on vielä yleisesti ottaen ihan toivottavaa. Lapsi muuten pitäisi elättää vähintään sen 18 vuotta, joten on aika vaikea ennustaa, että koko sen ajan on elatuskykyinen.
Kuten joku jo sanoikin, niin vois sen sossun lopettaa. Moni lapsiperhe pärjäisi paljon paremmin kun ei olisi niin korkeat verot. Voisi saman tien lopettaa myös vanhusten huollon. Jos eivät ole elämänsä aikana säästäneet tarpeeksi tai tehneet tarpeeksi lapsia heistä huolehtimaan, niin oma on mokansa.
jossain perheissä tarvitaan rahaa selviämiseen - ei ole puoliso, mummut ja muu suku maksamassa vuokria tai ruokia!
Mitään en olisi toivonut niin paljon kuin, että olisin voinut olla tyttäreni kanssa kotona kolme ensimmäistä vuotta - niin pahalta tuntui viedä 1,5 -vuotiasta hoitoon. Työn ja äitiyden yhdistäminen on tosi raskasta ja kotona olisi päässyt sekä äiti että tyttö helpommalla. Mutta on ajateltava myös sitä, että tyttö saa terveellistä (lue kallista) ruokaa ja kunnolliset vaatteet päällensä sekä säädyllisen kodin.
Sinä olet ehkä niitä onnekkaita, joilla on ollut taloudellinen mahdollisuus olla kotona - miehesi maksaa kenties asumisesi - mutta kaikki eivät ole, joten älä tuomitse meitä huonompiosaisia!
etten ole joutunut laittamaan ketään mukuloistani tarhaan vaan hoito on aina järjestynyt kotona joustaen yhdessä miehen kanssa tai vaihtoehtoisesti kotiin tulleen lastenhoitajan avulla. Nyt näiden kahden nuorimman kanssa mieson osapäiväisesti kotona ja iltapäivät sujuvat hoitorinkinä aikuistuneiden lasteni kanssa niin hoidamme vuorotellen kaikki toistemme lapsia.
Lasten tasapainoiseen kasvuun tarvittavat sosiaaliset kontaktit kodin ulkopuolelta ovat järjestyneet leikkipuiston, seurakunnan päiväkerhon ja erilaisten harrastusten kautta.
En kuitenkaan edes unissani arvostelisi äitejä ja isiä, jotka käyttävät tarhapalveluja.
Kaikilla ei ole joustava työ eikä sellaista sukua tai ystäväpiiriä jossa hoito sujuisi jouhevasti.
Ja kaikki isät tai äidit eivät todellakaan halua jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin - eikä se silti tee heistä huonoja vanhempia.
Kunnioitan suuresti kotivanhempia. Se on raskasta, aliarvostettua ja suurta itsekuria vaativaa työtä ja toivoisin yhteiskunnan tarjoavan todellisen mahdollisuuden siihen kaikille niille, jotka tahtovat siihen mahdollisuuteen tarttua.
Kaikille se ei kuitenkaan sovi ja sitäkin minusta tulee kunnnioittaa. On monenlaista hyvää vanhemmuutta ja niin kauan kuin kaikki perheenjäsenet sen puitteissa voivat hyvin niin kaikki on ok.
Itsellä on se tilanne, että menen töihin kun lapseni on reilun vuoden ikäinen. Talolaina painaa päälle, ja ajattelin josko ehtisin olla yli puoli vuotta töissä että saisin seuraavaksi parempaa äitiyspäivärahaa... Tämä koko perhettä ajatellen! On vaikea maksaa lainaa, ostaa ruokaa ja vaatteita jos olen yhtä pienillä tuloilla kuin nyt.
Mielestäni tuo töihinmeno on kaikkien oma valinta, ja toisaalta... Jotkut äidit voisivat haluta töihin tienaamaan vaan ei olekaan sitä työpaikkaa valmiina! Ei ole helppoa sekään.
ei muuten tarvitse mennä töihin puoleksi vuodeksi saadakseen parempaa äitiyspäivärahaa seuraavasta, kunhan se edellinen lapsi on alle kolmevuotias kun jäät seuraavalle äippälomalle, joten tuohon seikkaan on turha vedota kun vie vuoden ikäisen hoitoon!
Eikö tosiaan tarvi? :) Siis jos nyt olen saanut vahvistetun verokauden mukaan, ja tulot ovat aikalailla nousseet sen jälkeen ja myös tulevaisuudessa, niin minkä mukaan sitten saan äitiyspäivärahaa? Olen ollut siinä käsityksessä, että jos haluan seuraavasta parempaa, minun täytyy olla puoli vuotta töissä (jolloin äp-raha laskettaisiin sen mukaan), että saisin parempaa äp-rahaa kuin nyt. Olipas monimutkaista mutta toivottavasti tästä ymmärsi...
jäät äitiyslomalle, ennen edellisen 3-vuotis päivää, saat saman äityspäivärahan kuin siitä edellisestäkin. Siis tietysti olettaen, että olet edellisen kanssa jäänyt ä-lomalle töistä etkä työttömyydestä tai opiskelijana, niin saat ihan kivan rahan. Tämä uudistus ei ole kovin vanha juttu, mutta sitäkin parempi!
Pointti olikin se, että saan parempaa äitiyspäivärahaa kuin ensimmäisestä, kun tulot ovat nyt nousseet tarpeeksi siitä edellisestä... Tietääkseni on edelleenkin voimassa, että äitiyspäiväraha lasketaan joko vahvistetun verotuksen mukaan tai viimeisen 6kk:n tulojen mukaan jos ovat nousseet yli 20%? Näin ollen.
Olet aivan oikeassa et tarvii mennä puoleks vuodeks töihin. Näin aion itsekin tehdä.. ja paiskia oikein kunnolla ylimääräistäkin :)
onko sun tulot nousseet sillä välin kun olet ollut kotona?
Vahvistetun verotuksen jälkeen on nousseet jo (ei vaan olleet silloin riittävästi), ja kun menen töihin niin sitten tulee tuntuvaa palkankorotusta.
jos suoraan opiskelusta jäät äitiyslomalle niin saat sen hurjan 15,20e/pvä ja verot pois! jipiiiiiiiii!!! ja minäkin kävin opiskelujeni ohella töissä, enkä silti saanut sen parempaa kun en tienannut kuin 500e kk! että vallan mahtava juttu!
Tämä on sitten vain mun oma mielipide. En hae tappelukaveria enkä tuomitse muita. Jokaisen on elettävä siten, että on onnellinen. Kai...
Mä olen ihan samaa mieltä siitä - äidin ja lastentarhanopettajan näkökulmasta ajatellen - että lapsen olisi hyvä saada olla kotona tai edes pienessä ryhmässä 3-vuotiaaksi saakka. Kun toinen lapsemme syntyy elokuussa, aiomme hoitaa mieheni kanssa lapset kotona siihen asti, että nuorempikin täyttää kolme.
Lähdin itse yliopistolle takaisin lapseni ollessa 10 ja puoli kuukautta. Aviomieheni hoiti lasta siihen asti kotona, että tyttö täytti 1 v 2 kk. Sen jälkeen olemme palkanneet yhdessä kahden naapurimme kanssa lastenhoitajan tyttärillemme.
Olen onnellinen siitä, että ehdin valmistua ja hoitaa opintojeni jämät ennen toisen lapsen syntymää. Olen myös onnellinen siitä, että tyttöni on hyvässä hoidossa ja hänellä on kiva hoitokaveri. Olen onnellinen siitä, että mieheni työn ansiosta saamme juustoa leivän päälle, toista se oli koti-isäaikana.
Mutta sitä en kiistä ollenkaan, etteikö lapsen olisi parempi olla kotona oman vanhempansa seurassa. Virikkeellisyys ja sosiaaliset suhteet sekä niistä nauttiminen eivät kerta kaikkiaan kuulu alle 3-vuotiaan kehitystehtäviin. Silloin luodaan perusturvallisuutta. Sosiaalisten kontaktien ja virikkeiden merkitys korostuu myöhemmin. Ja jos ajattelen lapsen kannalta, niin onhan se aivan idioottia ja tyhmää, että vieras ihminen on lapseni kanssa niin suuren osan päivästä. Olen kuitenkin tärkein ihminen pienelle lapselleni, ja hän varmasti haluaisi olla minun / mieheni kanssa, vaikkei hän sitä pysty suusanallisesti kertomaankaan! Mun mielestä se on paskapuhetta, että PIENI lapsi voi saada päivähoidosta jotakin, mitä hän ei kotona saa. Pieni lapsi ei tarvitse muuta kuin vanhemmat ja tavalliset arkiaskareet! (Olettaen tietysti, että vanhemmat ovat kotona täyspäisiä jne.) Voihan sitä mennä äidinkin kanssa leikkipuistoon tai leikkikerhoon silloin tällöin, jos niiden virikkeiden puutteeseen tuntuu nääntyvän.
Se, miksi olemme hoitoratkaisumme tehneet, palvelee parhaiten perhettämme. Jos mieheni ei tarvitsisi niin kipeästi alansa työkokemusta eikä minulla olisi olleet opintojen päättäminen niin pienestä kiinni, lapsi olisi myös ollut tammikuusta toukokuun loppuun eli nämä viisi kuukautta kotona.
Minun mielestäni raha ei ratkaise. Varsinkin jos talossa on kaksi tienaavaa ihmistä. Me emme aio ottaa mieheni kanssa isoja velkoja niin pitkään aikaan, kun lapseni ovat pieniä. Se, millä autolla ajan ja minkälaisessa luukussa asun (puhumattakaan muista elämän ylellisyyksistä) ei merkitse mitään sen rinnalla, että saan pitää lapset lähelläni silloin kun he ovat pieniä. Rahankeruun suhteen minulla on vielä melkein 40 vuotta tehokasta peliaikaa. :)
onnellisessa asemassa, kun sinulla on se mies, joka jakaa vastuuta myös taloudellisesti.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että lapsen paras paikka on kotona kolmevuotiaaksi, mutta jäin itse leskeksi lapsen ollessa muutaman kuukauden enkä pystyisi mitenkään tulemaan toimeen käymättä töissä. Ihmisillä on sellainen käsitys, että lesket ja yksinhuoltajat saavat kauheasti yhteiskunnalta tukea, mutta totuus on se, että rahaa on tasan sen verran kuin tienaat työstäsi.
Oma lapseni on perhepäivähoidossa oikein herttaisella ja ihanalla tädillä. Hän on kaksi vuotta vanha ja minusta kyllä näyttää siltä, että hän nauttii kavereiden seurasta ja osaa jo vähän leikkiäkin heidän kanssaan. Jos olisi mahdollista hoitaisin lapseni kotona, mutta plussat ja miinukset yhteenlaskettuna, tämä on meille kuitenkin paras ratkaisu. Omat työpäiväni sijoittuvat onneksi väliin 9-15, joten hoitopäivä ei koskaan veny mahdottoman pitkäksi.
Ymmärrän tilanteesi täysin! Tiedän, ettei leskeneläkkeellä juhlita. Jos mieheni kuolisi tai ottaisi minusta eron, joutuisin toimimaan kuten sinä. Mutta varmasti huomasit, että perustelin ratkaisujani omasta elämäntilanteestani kä.sin
Eli minun mielipiteeni on se että, noh meillä poju meni hoitoon 9kk iässä ja näyttää todella nauttivan saadessaan olla muiden lasten seurassa, ei ole kertaakaan jäänyt huutamaan hoitoon jäädessään. Eikä kyllä sitten iltasellakaan ole isille ja äitille kiukunnut.
Mitä myöhemmällä iällä lapsen vie hoitoon, sitä vaikeampaa se eroaminen vanhemmasta on lapselle. Tulee sellaisia "äitin poikia" jotka eivät ilman äitiä pärjää...
Ja sitten siihen rahalliseen puoleen... Minun mielestäni se on miestä kohtaan VÄÄRIN, että mies joutuu ansaitsemaan kahden edestä ja maksamaan kaiken... MInä en itse pystyisi siihen, että elän ihan siivellä!!!!
Ja vielä se kun joku kommentoi että pitäsi jättää lapset hankkimatta jos ei ole valmis niitä hoitamaan.. Tuo nyt on yhtä p:n jauhamista!!!!! Kyllä ne lapset on yhtä rakastettuja kuin nekin joita hoidetan jaa paapotaan kotona...
Meillä pojua on yritetty melkein 2vuotta!! Ja aina olen tiennyt sen että en tule jäämään kotiin hoitovapaan jälkeen, mutta silti rakastan lastani enemmän kuin mitään tässä maailmassa..
Eikä se ole äitin itsekkyyttä.. Se nyt vaan on jokaisen vanhemman oma asia.. Eikä siihen pitäisi olla kellään mitään valittamisen aihetta. EI KELLÄÄN..........................! Eiköhän ne vanhemmat kuitenkin lapsensa tunne parhaiten, että miten valmiita ne on hoitoon lähtemään
Mitä myöhemmällä iällä lapsen vie hoitoon, sitä vaikeampaa se eroaminen vanhemmasta on lapselle. Tulee sellaisia "äitin poikia" jotka eivät ilman äitiä pärjää...
Hei! Voisitko kertoa, mihin tämä sinun tietosi perustuu vai onko tuo pelkkää mutu-tuntumaa. Se, mihin omat teesisi perustan, perustuvat pitkälti kiintymyssuhdeteoriaan. (Lue esim. Sinkkonen & Kalland 2005) Sen teorian varjossa teesisi on käännettävissä juuri toisin päin.
En väitä, että lapset kärsisivätkään hoidossa. Mutta mikään tutkimustulos ei ole koskaan pystynyt kumoamaan sitä asiaa, että alle 3-vuotiaan lapsen paras paikka on kotona. Tietysti se tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat onnellisia ratkaisunsa kanssa. Ja onhan totta, että lapsi voi kasvaa ehjäksi aikuiseksi, vaikkei saavutakaan kaikessa parasta mahdollista.
Ja miten niin ansaitsemaan kahden edestä ja elää siivellä? Onko pikkulapsiaikana mahdotonta elää vähemmillä rahoilla? Eikö se ole myös siivellä elämistä, että toinen hoitaa enemmän lasta ja kotia. Voi toista ihmistä käyttää hyväkseen muutenkin kuin rahamielessä.
Kirjoitat, että kenelläkään ei tulisi arvostella toisten ihmisten ratkaisuja hoitoon viemisen tai kotona hoitamisen suhteen, mutta itse kuitenkin arvostelet niitä, jotka hoitavat lapsensa kotona. Sinun mielestäsi sellaisista lapsista tulee "äitinpoikia" ja isää kohtaan se väärin, jos äiti hoitaa lasta/lapsia kotona. Tämäkin on nyt varmasti aivan perhekohtaista ja en todellakaan usko, että kotona hoidetut lapset ovat ns. mammanpoikia.. kuten en myöskään usko sitä, että jos lapsi viedään hoitooon, niin se olisi jotenkin väärin. Ja tiedän monia perheitä, joissa isän mielestä perheen elättäminen ja äidin ja lapsen kotona olemisen mahdollistaminen on kunniatehtävä, eivätkä he ajattele, että puoliso elää siivellä...
Meillä on 7 kk ikäinen vauva ja tarkoitus on viedä hänet hoitoon n. 1.5-vuotiaana. Meilläkin on iso omakotitalolaina mutta kun isä käy töissä niin varmasti pärjätään tuohon asti, kun karsii kaikki turhat menot!
miehen siivellä elämistä, jos hoitaa yhteisiä lapsia kotona. Meillä me molemmat ajattelemme lasten parasta, mikä meidän mielestämme on kotihoito. Eikä se miehenikään mielestä ole laiskottelua tai siivellä elämistä, että hoidan lapset kotona. Se on tällä hetkellä minun TYÖNI, josta ei vain makseta kovin hyvin.
Omat lapseni aion laittaa hoitoon silloin kun vanhempi on 3v. ja nuorempi 1,5v. En silti kiistä, sitä etteikö lapsen paras paikka ole olla kotona. Ja olisinkin pitempään, jos kotihoidontuki olisi isompi.. Ja sitähän emme voi tietää, miten aikainen hoitoonlaitto vaikuttaa lapsiimme. Ainakaan heti.. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kokonaisuus ratkaisee. Jos koti on muuten hyvä, lämmin ja rakastava, niin tuskin hoitoonlaittaminen voi aiheuttaa kiintymyssuhteeseen todella pahoja aukkoja.. Ja jos hoitopäivien pituudet on kohtuullisia.
Aamen: turhat menot. Ja toi on aivan totta, että ei myöskään pidä arvostella kotiäitejä, jos tässä kerta suvaitsevaisuutta peräänkuulutetaan.
Munkin viestini ja uskomukseni on se, että lapsen kannalta olisi parasta viedä hänet hoitoon 3-vuotiaana. Tai näin ainakin päiväkodin suhteen. Mutta aina ei voi ajatella lapsen kannalta, kuten minä jouduin tekemään jättäessäni 10-kk lapsen kotiin lähtiessäni itse omiin hommiin. Tämä oli meidän perheen kokonaistilanteen kannalta paras ratkaisu tällä kertaa: odotan silti kotiäitivuosia seuraavan kanssa.
"Mitä myöhemmällä iällä lapsen vie hoitoon, sitä vaikeampaa se eroaminen vanhemmasta on lapselle. Tulee sellaisia "äitin poikia" jotka eivät ilman äitiä pärjää..."
Onkos tuo nyt sitten ihan ammattilaisen mielipide?
"Ja sitten siihen rahalliseen puoleen... Minun mielestäni se on miestä kohtaan VÄÄRIN, että mies joutuu ansaitsemaan kahden edestä ja maksamaan kaiken... MInä en itse pystyisi siihen, että elän ihan siivellä!!!!"
vai on se miestä kohtaan VÄÄRIN? Entäs lasta? Kun viedään 9kk iässä hoitoon? Sekö sitten sinin mielestäsi ei ole väärin? Ajattelet siis mieluummin miesrukkaasi, joka ei saakaan kaikkea mitä mieli halajaa, kuin lastanne, jonka olisi oikeastikin parempi kotona.
Minäkin olen niitä jotka lellii lapsensa pilalle olemalla kotona, tyttömme on jo 1v3kk ja vieläkin olen hänen kanssaan kotona, annan hänen nukkua aamulla rauhassa, syödä rauhassa, leikkiä rauhassa, voi voi kun nyt hänet jo on pilattu, eikä olekaan hoitoon viety!
Itse kerkesin olemaan 6vuotta päivähoitoalalla töissä ennen kuin jäin äitiyslomalle, ja voin kertoa sinulle, että se ei todellakaan ole parempi mitä aikasemmin lapsensa hoitoon vie.
En todellakaan elä mieheni siivellä, vaan hänen kanssaan MEIDÄN lasta kotona hoitaen. Ja meilläkin on talolaina ja iso onkin, eikä mies ole mikään huippupalkkainen, mutta selvitään kun halutaan selvitä, siitähän se usein kiinni on kahden aikuisen perheessä.
On eri asia, jos ei oikeasti pärjää kotihidontuella, kuin se että ei halua pärjätä.
Joskus lapsi on pakko laittaa pienenä hoitoon, useimmiten kyse on tahdosta!
olisi laiskottelua, ei missään nimessä... Mutta kuitenkin toisen varoilla joutuu elämään
perustuu, että mulla on kato silmät ja korvat.. Näkee ja kuulee melko usein tapauksii missä lapsi huutaa äitiään, kun tottunut olemaan vain hänen kanssaan..
Ja ihan kirjojen mukaanko sinä kasvatat lapsesi, kuule ihan omankin järjen käyttö on sallittua... Tullee lapselle ankee lapsuus, ku kaikki kirjat luet ja niitten oppeja rupeet noudattaa
Ja kato raha ratkaisee, kun pakko kahta autoa pitää ja asuntolainakin maksettava.. Ja minusta ei vain ole sellaiseen, että toiselta joutuu pyytämään rahaa "anna kulta kymppi ku pitäs sukkii ostaa"..
herranjestas sentään. Vai ihan näkemällä ja kuulemalla. Eli oikeastaan sinulla ei ole mitään hajua muusta kuin omasta lapsesta. Mä kyllä luulen, että ihminen joka on ollut monta vuotta töissä päiväkodissa näkee ja kuulee kyllä paljon enemmän näitä asioita kuin sinä ja osaa täten kertoa faktoja toisin kuin sinä.
Ja tiedoksesi vaan Meillä on 200 000e talolainaa ja kaksi autoa, mies tienaa huonompina kuukausina 1600e käteen ja silti olen hoitovapaalla lapsen kanssa. Että jos johonkin vetoat, niin vetoa siihen, että olet liian mukavuudenhaluinen etkä halua edes lapsesi vuoksi luopua yhtään mistään.
Ja kun teillä kerta on jo yhteinen lapsikin, niin eiköhän niiden menojenkin pitäisi siinä vaiheessa olla yhteisiä. Joten en ymmärrä ollenkaan tuota rahan kerjäämistä mistä puhuit.
Kumpikaan teidän perheen aikuisista ei siis ymmärrä lapsensa parasta.
Totta kai perustan kasvatukseni oman järjen käyttöön ja yritän saada arjestamme mahdollisimman toimivaa pienin myönnytyksin. Onhan esimerkiksi sanottu, että pienen lapsen ei olisi hyvä nähdä televisiota. Mun lapseni on vaan sellainen, että jos jotakin meinaa saada tehtyä, niin hänet on hetkeksi vangittava tv:n ääreen silloin tällöin. Joskus on tullut myös korotettua liikaa ääntä tai puhuttua typeryyksiä miehen kanssa lapsen kuullen. Eli ei todellakaan elämä mene oppikirjojen mukaan.
Suuremmat linjat ovat mielestäni kuitenkin suuria linjoja. Esimerkiksi lapsen ja vanhemman vuorovaikutus ja sen tiiviys on niin suuri kysymys, että siihen löytyy tukea jopa psykologisista ja kasvatuksellisista teorioista. Olen joutunut opiskelemaan hyvin paljon ko asioita, ja ihmisillä on monenlaisia tulkintoja kasvatukseen liittyen. Sitä tosiseikkaa ei ole kukaan kuitenkaan kiistänyt, että alle 3-vuotiaan olisi parasta viettää varhaiset vuotensa kotona. Olettaen edelleen, että vanhemmat ovat täyspäisiä.
Ja olen todellakin työskennellyt päiväkodissa pienten osastolla ja nähnyt sen ihanan ja virikkeellisen arjen, jota me ammattikasvattajat (!) tarjoamme. Siitä on kuule virikkeet kaukana, kun joku lapsi ehtii olla kakka housussa useampia tunteja, kun huomio on mennyt vaikkapa aamupalan jakamiseen, syöttämiseen, astioiden palauttamiseen ja ulos lähtemiseen. Tai kaukana on myös toisten lasten seuran hauskuus, kun lapsi on odottanut hikipäässä 20 minuuttia ulkovaatteissaan tarhan eteisessä, kun hitaimpia puetaan. Koskaan en ole nähnyt taaperoikäisiä lapsia vuorovaikutteisessa leikissä keskenään siten, etteivätkö he ilahtuisi, kun aikuinen ottaa syliin. Lisäksi on kokemusta myös mielenterveysongelmaisesta työparista sekä työllistetyistä (alkoholi, mielenterveysongelmat, syrjäytyminen, sosiaalinen kyvyttömyys) joita ei oteta työllistymisjaksoille muualle. Entäs tautikierteet, kadonneet lelut, isompien lasten tuuppimiset ja näiden pelottavat kovat äänet jne?
Luuletteko ihmiset todella, että näistä asioista kerrotaan ensimmäisenä vanhemmille?
Itse laittaisin päiväkotiin 3-4-vuotiaan lapsen, joka osaa sujuvasti kertoa asioita ja osaa saada jo psykologistenkin valmiuksiensa puolesta paljon irti vertaisseurasta ja virikkeistä. Eikä ne pienetkään siellä kärsi tai voi huonosti, mutta edellämainitsemiini tosiseikkoihin perustan sen, etten laittaisi lastani ikinä päiväkotiin. Terveisiä kulissien toiselta puolelta!
P.S. Mistähän johtuu, että useimmat päiväkotikollegani halusivat hoitaa lapsiansa mahdollisimman pitkään kotona tai laittaa heidät kivalle pp-hoitajalle?
Lueskelin tätä viestiketjua ja silmiin pisti lauseesi
"Eli oikeastaan sinulla ei ole mitään hajua muusta kuin omasta lapsesta"
Pitäisikö kenelläkään olla?
Onko kenelläkään mitään hajua muutenkaan kenenkään toisten lapsista kuin omistaan?
Mielestäni ei, paitsi tietysti sinulla, joka näytät tietävän vain ja ainoastaan oikeat ratkaisut kaikkeen ja nämä sinun supermahtavat ratkaisut ovat parasta tietysti kaikille vanhemmille ja heidän lapsilleen...
No mutta olethan tietysti äiti, kaikkitietävä, lähes jumala joka saat tuomita muita kaikista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kun itse kuitenkin tiedät kaikista maailman äideistä ja lapsista kaikkista parhaiten kaiken.
Näytit jopa tietävän ettei edellinen kirjottaja eikä myöskään tämän puoliso (joka ei kai ole edes kirjoitellut tänne mitään) ymmärrä sitäkään vertaa lastensa parhaasta, kuin sinä heidän lapsistaan tiedät.
Olet muuten tosi mahtava!
t. yksi alle 2-vuotiaan pp-hoitoon vienyt äiti.
Tämä täältä, kiitos ja näkemiin.
nimenomaan pp-hoitajalla
tämä tuli sanottua ihmiselle, joka väitti näkevänsä ja kuulevansa, että pienenä hoitoon jättäminen on parempi juttu lapselle kuin olla kotona pidempään, syystä että lapset menee "pilalle" kun vaan on kotona äidin kanssa.
Kyllä, tiedän muustakin kuin omasta lapsestani, syystä, että olen lastenhoitaja ja kerkesin olemaan töissä monia vuosia lasten kanssa ennen äitiyslomalle jäämistäni. Joten voin siis sanoa TIETÄVÄNI, että 9kk ikäinen ei oikeastaan kuulu päiväkotiin, ei sitten millään.
Pienen lapsen parhaaksi päivähoitoon meneminen on ainaostaan silloin, jos asiat kotona ovat huonosti. Ymmärrän, että toisten on pakko viedä vauvat hoitoon, toiset tekevät sen halusta.
Sano sinä mitä sanot, et sinäkään minua tunne, joten buhuu, sanonpahan vaan...
No niin, jotenkin arvasinkin, että säkin taidat olla alan ihmisiä. Ja ruusunpunaiset lasit ovat sen mukaisesti tippuneet silmiltä. Kun on katsonut sitä lasten säilöntää ja siihen liittyviä toimenpiteitä sekä tehnyt yhteistyötä vähintäänkin arveluttavien työkavereiden kanssa, ei pienen ja puhetaidottoman lapsen kanssa halua ottaa mitään riskejä.
Meille tulee toinen vauva elokuussa ja odotan sitä aikaa jo aivan valtavasti. Vaikka olen jo nyt väsynyt, odotan aina iltapäivää, että saan tytön kotiini lastenhoitajalta. Syödään rauhassa välipalaa, käydään ulkona, katsellaan sylikkäin pikkukakkosta jne. Tyttö nauttii ja niin minäkin. Miksi siis tekisin lapsen, jos hänen kanssaan olemisesta ei nauti?! Päivähoitoinstituution ylläpitämistäkö varten?
Tuo kiireettömyys ja lapsen kanssa normaalin arjen eläminen täyspäiväisesti on sellainen ilo, jonka puolesta olen valmis luopumaan vaikka siitä viimeisimmästäkin autonrotiskostamme. Varsinkin meidän tapauksessa, kun emme ole joutumassa kadulla tai kuolemassa nälkään. Mulle on niin selvää, että kun lapsi on pieni, niin ainoa sijoituskohde on HÄN! Ja kaipa olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että myös mieheni arvostaa kotihoitoa ja tajuaa sen, että työssäkäyvä piffaa kotona olevalle sukkahousurahat ja jumppamaksut.
Äitini sanoi viisaasti, että nyt lasten aikuistuessa tajuaa, että lapsiin sijoittaminen ja panostaminen on ainoita tekoja, joita ihminen ei vain pysty katumaan. Ihme juttu, sillä ei meistäkään ole varmaan aina pystynyt tuntemaan iloa ja ylpeyttä. ;) Vastaavasti mieheni äiti on työskennellyt 35 vuotta lastentarhanopettajana. Kun mietimme tyttäremme hoitoa, hän sanoi, että tehkää mitä teette, kunhan ette alle 3-vuotiasta päiväkotiin laita. Olen vakuuttunut!
näin se on. Luulen, että jos vanhemmat pääsisivät viikoksikin kärpäseksi kattoon, katsomaan pienten lastensa hoidossa olemista, he hoitaisivat lapsensa itse tai jollakin muulla tavalla.
Siinä ei yksinkertaisesti voi hoitaa hyvin lapsia, kun ryhmät on ylibuukattu, sijaisia ei ole varaa palkata, joten jos joku ryhmän aikuisista sattuu olemaan kipeä, niin pärjättävä on kahdestaan, mahdollisesti viidentoista
0-3vuotiaan kanssa.
varsinkin kun lapsi ei vielä edes kävele, huh huh, puistattaa ajatuskin omasta lapsesta päiväkotiryhmässä.
Meillä oli yhdessä pk:ssa mielenterveysongelmainen alkoholisti hoitaja, en uskaltanut jättää häntä edes nukkariin yksin lasten kanssa, koska hän sai päähänsä mennä toiseen päähän taloa vastaamaan puhelimeen, käymään kaupassa, ilman että ilmoitti kenellekään ja ilman että odotti, että joku muu tulisi olemaan lasten kanssa, joten vessakäynnitkin itsellä flunssa-aikana aika kortilla..
Toinen eläkettä lähellä oleva opettaja oli ilmeiswen kyllästynyt työhönsä ja saattoi riuhtoa lapsia melko ikävästi hermostuessaan, ei niin kovaa, että jälkiä olisi jäänyt, mutta kuitenkin niin, että lapset pelästyi aika lailla, joka kerran jälkeen siitä tuli sanottua, mutta aina se jatkui.
Ja kun ainakin helsingin kaupungilla on vakinaistettu, ei ulos enää noin vaan saadakaan, se on vuosien prosessi, eikä se siltikään takaa mitään.
Siis en ikinä, laittaisi lastani, joka ei osaa kertoa jos jotakin tapahtuu päiväkotiin. Enkä kyllä pph:llekaan, heitä ei edes kukaan ole vahtimassa, joten..
On siis hyviä hoitajiakin, mutta myös niitä mätiä, jotka saattaa hoitaa juuri teidän lastanne, eli kannattaa tosiaan miettiä kahdesti.
kaiken kun oot ollu joskus hoitamas lapsia. eli jos on pikkusisaria jollakin hekin tietävät kaiken pikkulapsista, jopa paremmin kuin sinä omasta kersastasi.
se sulle kuuluu milloin muut lapsensa hoitoon vie ja milloin ei?!? Ei VOI olla varaa kenenkään tuntemattoman tulla sanomaan että nyt olet itsekäs kun viet lapsen hoitoon!!! Ja vaikka olisikin itsekkäistä syistä kyse, niin edelleen, mitäs helvettiä se sulle kuuluu ja mitä sinä siitä välität????
että koska ihmiset eivät toimi niinkuin parasta olisi niin pitäisi valtiovallan määrätä : eli aikasintaan 2-vuotiaana hoitoon ja alle 12- vuotiaan toisen vanhemman työpäivä max 6t .
Joku taho ajamaan lapsen etua kun tällä hetkellä sitä ei kukaan tee ( toki jotkut vanhemmat ymmärtävät lapsen parhaan ja ovat perillä lapsen kasvusta ja kehityksestä eivätkä anna rahan ja maallisen mammonan olla etusijalla ).
Valinnoista on useimmiten kyse . Hienosta autosta, kesämökistä ,isosta asunnosta ,lomamatkoista ,ylellisyyksistä ..vaan jos lapsi saisi valita hän valitsisi vanhempien ajan .
Mutta raukkaparat joutuvat jo 10kk oravanpyörään, uraputkeen ,suorittamaan ...ja sitten ihmetellään lasten pahoinvointia ja burnouttien ja masennusten lisääntymistä .Ei jaksa !
lasten kotonahoitamista enemmän.. Suomeksi sanottuna enemmän rahaa, kiitos! Jos hoitovapaalla jää näppiin 440e/kk (sis.lapsilisän) niin ei paljon naurata..
Tietysti puolison palkka päälle, mutta siltikin..
Itse aion osa-aikatyöhön vanhempainvapaan jälkeen. Lapset saa olla kotona, mutta eivät aina äidin kanssa.
ja suomi24:llako kirjoittava ihminen on sanomaan mikä on oikein...??? Meillä poika menee 1v ikäisenä päiväkotiin ja se on oikein meillä!
Oletkos oikein tutkinut asiaa että jos vie lapsen alle 2v hoitoon niin masennus, burnoutit jne lisääntyy...??? Ei kyllä pidä paikkaansa jos muuten koti on turvallinen ja hyvä kasvupaikka.
Kirjoituksestasi huomaa jotenkin "tyhmyyden", anteeksi vaan. Ja itse en voi sietää tyhmyyttä... Hoida omat lapsesi mallikelpoisiksi kansalaisiksi äläkä huolehdi mitä meidän muiden jälkikasvusta tulee kerta emme itsekään siitä ole huolestuneita!
Olen yksinhuoltaja, jonka esikoinen jo kouluikäinen eli ei lisiä hoitotukeen. Mutta me pärjätään. Vuokran ja laskujen jälkeen jää n.300 euroa kuussa kolmelle ihmiselle ruokaan ynnä muuhun. Kaipa minäkin voisin palata töihin, mutta mieluummin kituutan ja olen kotona kun esikoinen tulee koulusta ja pikkuinen saa olla vielä kotona. Mutta mulla onkin sellainen kasvatus, että maallinen mammona ja omaisuus ei ketään onnelliseksi tee. Me ollaan onnellisia näin =)
Mä vein lapseni hoitoon sen ollessa 1v5kk, ja hoitotäti sanoi sen olevan "täydellinen" ikä viedä lapsi hoitoon. se sanoi, että ne 3veet mitä hänellä on ollu, siis jotka on tullu suoraan kotihoidosta, on aivan mahdottomia.Tai siis et ne ei sopeudu niin hyvin ku nää nuoremmat, ku ne on ollu vaan kotona, äidin säännöillä ja tavoilla.
Meillä on mennyt hoidossa hienosti, lapsi ollut nyt puoli vuotta, 6h/3pv/vko! tykkää mennä eikä välillä lähtisi ollenkaan, kun talo täynnä samanikäisiä leikkikavereita. kun kotona ei ole ketään, mutta ku aina se sama ja välillä niin tylsä äiti :)
aikoinaan kolmikuisena hoitoon ja suht täysjärkisenä olen pysynyt.
Itse olen menossa takaisin töihin sydän kylmänä, kun lapseni on 1,5-vuotta. Talo- ja opintovelat pitävät huolen siitä, ettei kotona ole mahdollista olla mitättömän pienellä kotihoidontuella kolmea vuotta, vaikka haluttaisikin. Miehenkään tulot eivät riitä nykyisellä hintatasolla elättämään neljän hengen perhettä vuosia.
70-luvulla kun on ollut vähän erilaisia nuo äitiysvapaat... Hyvin on äitini minut kasvattanut vaikka hoitoon noin nuoren "jouduinkin". Eipä vain ollut muuta mahdollisuutta.
Onko se itsekästä kun vie lapsen hoitoon? Voi huhhuh! Eiköhän itsekkäämpää ole haluta omia lapsi itsellään kotona kuin antaa hänen tutustua muuhun ympärintöön ja muihin lapsiin!
ja muulla tavallako ei lapset voi tutustua ympäristöön ja muihin lapsiin kuin menemällä hoitoon? Pienet on teillä piirit!
olen kanssasi asiasta aivan samaa mieltä
lapsen kasvusta ja kehityksestä !!! Juuri tämän takia toivoisin että vanhempien pitäisi käydä joku kurssi ennen lapsen tuloa jossa selvitettäisiin mikä lapselle on hyväksi !!!
Ainahan sitä tietty selittelee itsellensä asiat parhain päin -harva tulee sanomaan et olen itsekäs enkä piittaa mikä lapselle olisi paras .
Niinpä. Vanhempia ei saa syyllistää. Jokainen äiti on paras äiti lapsellensa, ja äiti tekee aina vaistomaisesti parhaansa: paiskoipa sitten vaikka 19 tunnin työpäiviä sekä omat jumpat ja lounaat päälle. Jos kovin alkaa esittämään kritiikkiä, niin kohta voi olla tunnelma pilalla ja paha mieli. ;)
asti kun vauva on sen 3 vuotta. Siis jos sä maksat mun elämisen. Ainakin se osan mitä tarvitsen sen surkean kotihoidontuen lisäksi. Se ois semmoinen 700-800 kuussa. Oisko sulla antaa? Ois hyvä homma!
siihen asti, kun lapsi on 3 vuotta.
Olen ollut kaukaa viisas: opiskellut, ollut koulutustani vastaavissa töissä ja säästänyt.
Nyt voin maksaa säästötililtä itselleni tuon 700 e/kk "palkkaa".
Jotain hyötyä edes siitä, että hankkii lapsen yli kolmekymppisenä.
yli kolmenkymmenen,mutta eipä ole noita säästöjä pienipalkkaisella alalla asuntolainaa maksellessa kertynyt.
Meille sossut sanoivat tänään, että pitäisi alle 2v tyttäremme viedä päiväkotiin kun ei saa muuten ikäistänsä seuraa...
Yritin selittää, että näkee samanikäistä serkkupoikaa kerran viikossa, ja että itse olen vielä vanhempainlomalla...
Saapi nähdä nostavatko tästä suuren melun kun kieltäydyn lastani näillä perusteilla päiväkotiin viemästä.
samaisella palstalla, että "jos äiti ei jää kotiin hoitamaan lasta, kunnes hän on 3vuotta, niin hänet leimataan huonoksi äidiksi, mutta jos isä ei pidä päivääkään isyyslomaa, niin miksi se ei tee hänestä huonoa isää?"
Voin antaa sulle mun tilinumeron. Maksa sinne joka kuukausi rahaa, mun palkan verran, tai edes puolet siitä. Sitten jään ilomielin kotiin hoitamaan 9kk ikäistä lastani.
Joko alkaa raksuttamaan siellä pienessä päässä?
vain kolmasosakin mun nettopalkasta, niin ilman muuta jäisin. Neljäsosastakin voisi jo alkaa laskea, onnistuuko. Ilman muuta olisin mieluummin kotona kun tekisin ensin pitkän työpäivän töissä ja sitten kotityöt siihen päälle. Kun ei lastenhoitomaksujen jälkeen nyt edes niin kovin kauheasti siitä palkasta käteen jää. Kuitenkin sen verran, että sen avulla saadaan maksettua asuminen ja ruoka joten kuten.
kaikki vaan ei toimi samalla tavoin kuin sinä. Ihan yhtä hyviä ihmisiä varmasti tulee heistä, jotka ovat olleet hoidossa kuin niistä, jotka ovat äitin tai isän kanssa olleet kotona. Jos sinä kasvatat lapsesi kotona, niin hyvä, jotkut palaa töihin ja lapsi on hoidossa, sekin on ihan yhtä hyvä. Että ihmettele vain, ei se muuta sitä asiaa, että et ole sen kummallisempi äiti kuin muutkaan.
Onkos muita jotka makseli pelkkiä asutolainan korkoja jonkin aikaa voidakseen olla kotona pidempään lapsen kanssa!?
Meillä toimittiin näin äitiyspäivärahan loputtua vuoden verran.
Itse en halunnut niin pientä vielä hoitoon ja onneksi saimme perheen raha-asiat hoidettua niin että sain jatkaa kotona!:)
Mutta on jokaisen oma asia miten pienen vie hoitoon.
Rakastava piiri lapsen ympärillä tärkeintä.
saattavat olla niin korkeat, ettei toisen palkka riitä niiden sekä elämisen hoitamiseen.
Jos viet lapsesi hoitoon ja käyt töissä, olet julma äiti. Jos taas jäät kotiin, olet laiska yhteiskunnan elätti. Niin tai näin, aina paha jonkun mielestä.
Itse ajattelen niin, että tämä on jokaisen oma valinta. Kukin tehköön kuten parhaaksi näkee, enkä katso että tämä olisi hyvä äiti paha äiti -kysymys.
Itse olen opettaja ja siitä näkökulmasta katsottuna en ole huomannut eroa niissä lapsissa, ketkä ovat olleet kotihoidossa tai päivähoidossa. Lasten psyykkiset ongelmat juontavat juurensa lähinnä kodin epävakaisuudesta, rakkaudettomuudesta ja vanhempien elämänhallintaongelmista. Mitkään näistä eivät suoranaisesti riipu siitä, onko lapsi viety aikanaan päivähoitoon vai ei.
Kokonaisuus ratkaisee.. Päivähoidossa tai ei, niin voi tulla tai olla tulematta psyykkisiä ongelmia ym. vaikeuksia.
Kotiäitinä kyllä ärsyttää nekin kommentit, että olen muka siivellä eläjä tai yhteiskunnan elätti.. Mutta ikinä minun ei ole tarvinnut mieheltäni rahaa pyytää (viittaan aikaisempaan kirjoittajaan: anna kulta kymppi, pitäis ostaa sukkia) .. Meillä on yhteiset rahat.
En ole oikein ikinä sitä käsittänyt, miten lapsia kotona hoitava vanhempi olisi jotenkin elätti tai siivelläeläjä. Lapsethan ovat yhteisiä ja heidän parastaanhan siinä ajatellaan. Hoitovapaanhan voi isäkin pitää. Ei se ole äitien yksinoikeus/-velvollisuus.
siitä ollako kotiäiti vai työssäkäyvä vaan siitä ettei noin pientä pitäisi viedä VIELÄ hoitoon -ja sitä ei voi kasvatuksen ammattilainen kiistää että on lapsen edun mukaista saada olla 2-3 ensimmäistä ikävuotta kotihoidossa !
oli ihan vaan sellainen heitto, tuli eka mieleen, mut pointti kuitenkin se että toiselta joutuu rahaa pyytämään.. Meillä periaatteessa on yhteiset rahat, mutta kuitenkin meillä on omat tilit, että jos rahat loppu niin toiselta pyydetään ja isommat lainat maksetan takaisin.
Ja sse siivellä elämis juttu on lähinnä minuun itseeni liittyvää. Minulle riitti silloin kun opiskelin, että mies joutui maksamaan lähes kaiken. Että en halua olla toisen elätettävänä. Minä olen ollut ihan tarpeeksi elätettävänä, että nyt on minun vuorono osallistua lasteni elättämiseen.
Ja muutenkin nuo jutut on vähän turhan väritettyjä, ärsytti vaan taas tämä aihe niin älyttömästi.
JOs joku haluaa olla lastensa kaa kotona, ni olkaa ihan rauhassa vaikka siihen asti ku ne on 10v.. Mutta ne äitit jotka palaavat töihin niin sekin on okei ja thats it..
En vaan ymmärrä, että minkä takia pitää puuttua toisten ihmisten valintoihin. Kyllä ne vanhemmat itse tietää parhaiten mikä lapselleen on parasta, paremmin kuin jotkut kirjankirjoittaneet, olivat sitten vaikka psykologeja tai ihan mitä hyväänsä. Mutta he eivät tunne juuri sinun lastasi!!!
Kyllä se lapsi saa sitä rakkautta ja läheisyyttä, vaikka hän meneekin hoitoon
Ja vielä se että jos poika olisi ollut jollain tavalla sairas esim paha astma, niin luultavasti olisin hänen kanssaan jäänyt kotiin..
Mutta poika on todella reipas ja täysin terve. Hoitoon menoon jälkeen hän on ruvennut "juttelemaan" paljon enemmän. Minä olen kokenut hoitoon menon pelkästään positiivisenä
Kaikki sitä niin vaan suosittelee et olkaa kotona se kolme vuotta. Mut minkäs helvetti teet ku tuet on niin olemattomat. työttömät ja juopot kyllä saa sitä rahaa paljon paljon enemmän ku me ketkä ollaan muksun kanssa kotona.
ja sitten kieltäytyä aina ottamasta työtä vastaan.. Vaikka siinäkin on rajoituksia niin kyllä joku porsaanreikä löytyis aina ettei päiväraha katkeis ;)
paperille ja rehellisesti sitten katsoa mitkä ovat silkkaa ylellisyyttä . Asumisesta myös -ennen kun lapsia alkaa tekemään voisi laskeskella mihinkä on varaa . Onko se todella niin tärkeää että on uusi iso asunto , mielellään vähintään rivari jos ei omakotitalo .
Tiedän monta perhettä jotka voivottelevat että pakko pistää lapsi 10kk hoitoon ( aiemmin eivät ota ) kun ei rahat riitä -ja sitten kun äitikin on töissä niin kappas vaan ...isompi asunto ,isompi auto ,ulkomaanmatka jne jne ...eli sinne sen toisen tulot sitten hupenevat . Todellinen syy työhönmenolle on siis jotain muuta kun pakko !
Joillakin, kuten meillä on tilanne tämä: lapsi, koira, vanhemmat ja asutaan kaksiossa... Rakennetaan taloa koska pienellä paikkakunnalla ei pahemmin asuntotarjontaa ole, isommat vuokra-asunnot kohtuuttoman kalliita ja ennemmin maksan itselleni. Valintakysymyksiä, ylellisyyttäkin ehkä mutta mieluummin sitä kuin kituuttamista!
Mä en kyllä tajua, miksi tästä asiasta pitää kinastella!
Jokaisen tilanne on omanlaisensa, ei sitä voi vieras ihminen tietää, se on perheen sisäinen asia, miten tämä homma hoidetaan.
Asiasta voi ja pitääkin keskustella, mutta tollanen toisten haukkuminen on kyllä lapsellista.
Meillä on 1,5 vuotias lapsi joka ei ole ollut hoidossa, kuin ehkä tunnin kerrallaan... Oli todella sydäntäraastavaa, kun tajusimme, että muuta vaihtoehtoa ei ole.
Taloudellisesti olisimme pärjänneet jos mitään lisämenoja ei tule, vaikka mies onkin "vain" kunnan duunari. Valitettavasti lisämeno tuli, kun joudumme tekemään keväällä kiireelllisen remontin, enempää asuntolainaa ei ole enää varaa ottaa, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Saimme lapsemme ihanalle perhepäivähoitajalla, jolla lapsemme todella viihtyy. Äidin perään itki viikon... aamuisin noin 5 min/ aamu, ekana aamuna vähän pidempään.
Sen jälkeen on mennyt hoitajalle tosi iloisena :)
Myöskin minä nautin töissäolosta, kun aikuiskontaktit on olleet tosi vähissä, kun muutimme lapsen syntymän aikoihin vieraalle paikkakunnalle aivan maalle...
Meille ratkaisu oli oikea, sanoo nyt kuka tahansa muuta.... tosin jos rahatilanne olisi ollut toinen, olisin kyllä jäänyt kotiin kuitenkin.
Lapsemme ei kuienkaan ole hoidossa pitkään, sillä meille on tiedossa perheenlisäystä, joten olemme sitten taas kotosalla.
Turhien viestien ketju... Jotkut innostuu kinailemaan onko päiväkoti oikea paikka - mikä ei nähtävästi ole. Eipä ole varmaan perhepäivähoitajakaan. Entäs ryhmäperhepäivähoito?
Itse olen ollut perhepäivähoitajalla, joka päivät pitkät maalasi tauluja - lapset leikkivät mitä leikkivät... Toinen paikka oli, jossa hoitajan omat lapset heittelivät hoitolapsia leluilla - äiti ei tietenkään välittänyt mitä omat lapset tekivät. Olinpa sitten niin ihanallakin perhepäivähoitajalla, josta ei kertakaikkiaan ole pahaa sanaa sanottavana.
Olen ollut myös työharjoittelussa aikoinaan päiväkodissa, jossa oli tarpeeksi henkilökuntaa lapsilukuun nähden ja lapset tuli kyllä hoidettua siten että olisin omanikin sinne voinut viedä!
Oma yhteenvetoni on, että riippuen päivähoitopaikasta, paikkakunnasta, hoitajasta jne, voi olla hyvä tai huono. Jossain voi olla ylityöllistettyjä hoitajia, mielenterveysongelmaisia, mitä vain, MUTTA voi olla niitä hyviäkin paikkoja, jossa lapsella on hyvä ja turvallinen olo - oli se sitten päiväkoti, ryhmis tai perhepäivähoitaja! Jokaisella näillä ammattilaisillakin on oma näkemyksensä vain omasta kokemuksestaan.
tuo on tietenkin totta, on niitä hyviäkin hoitopaikkoja ja hoitajia, koskaan ei vaan voi tietää, että millainen sen oman lapsen paikka on kun ei itse ole näkemässä ja lapsi on vielä niin pieni, että ei osaa kertoa.