Ongelmani ovat sosiaalisten tilanteiden pelko, jännittyneisyys, ahdistus, itseinho...
Nyt kaikesta lähtemisestä, kotoa poistumisesta, on tullut lähes mahdotonta. Tämä on siis välttämiskäyttäytymistä pahimmillaan. Perun menoja, keksin tekosyitä.
Erityinen ongelma on lähteä julkisilla kulkuneuvoilla jonnekin. Lähtö on helpompaa, jos saan autokyydin.
Miten lähtemistä saisi helpommaksi? Se ei auta, että "lähde ahdistuksesta huolimatta". Niin minä aina päätän etukäteen, mutta kun lähtö on edessä, en lähdekään. Joskus perun ihan viime hetkellä, olen jo meikannut ja pukenut jne.
Koti on minulle ainoa paikka, jossa oloni on hyvä ja turvallinen. Minulta on kadonnut halu poistua kotoa, vaikka kuinka yritän järkeillä asiaa (ahdistus pitää kohdata, elämä jää elämättä jne.). Haluaisin vain pysyä turvassa.
Yritän opiskella, mutta mietityttää, olisiko sairasloma minulle sopivampi. Minulla jää niin hirveästi asioita tekemättä, että kun tein itselleni aivan järjettömän suuren edistysaskeleen, kävin kävelyllä, en voinut iloita siitä ollenkaan.
Lääkäri ei kylläkään ole sitä mieltä, että tarvitsen sairaslomaa. Ymmärrän sen, ymmärränhän siis senkin, että minun pitäisi ehdottomasti lähteä kodista että ahdistus helpottuu. Mutta MITEN? :(
Nyt kaikesta lähtemisestä, kotoa poistumisesta, on tullut lähes mahdotonta. Tämä on siis välttämiskäyttäytymistä pahimmillaan. Perun menoja, keksin tekosyitä.
Erityinen ongelma on lähteä julkisilla kulkuneuvoilla jonnekin. Lähtö on helpompaa, jos saan autokyydin.
Miten lähtemistä saisi helpommaksi? Se ei auta, että "lähde ahdistuksesta huolimatta". Niin minä aina päätän etukäteen, mutta kun lähtö on edessä, en lähdekään. Joskus perun ihan viime hetkellä, olen jo meikannut ja pukenut jne.
Koti on minulle ainoa paikka, jossa oloni on hyvä ja turvallinen. Minulta on kadonnut halu poistua kotoa, vaikka kuinka yritän järkeillä asiaa (ahdistus pitää kohdata, elämä jää elämättä jne.). Haluaisin vain pysyä turvassa.
Yritän opiskella, mutta mietityttää, olisiko sairasloma minulle sopivampi. Minulla jää niin hirveästi asioita tekemättä, että kun tein itselleni aivan järjettömän suuren edistysaskeleen, kävin kävelyllä, en voinut iloita siitä ollenkaan.
Lääkäri ei kylläkään ole sitä mieltä, että tarvitsen sairaslomaa. Ymmärrän sen, ymmärränhän siis senkin, että minun pitäisi ehdottomasti lähteä kodista että ahdistus helpottuu. Mutta MITEN? :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sairasloma ei ehkä olekaan tuohon tilanteeseen oikea juttu ainakaan nyt.
Tilaa vaikka pirssi jos et muuten saa lähdettyä. Seuraavalla kerralla lampsit vaikka jalan tai ajat fillarilla.
Onko sulla mitään lääkitystä kainalaosauvaksi?
Lääkitystä minulla on, Seronil ja lisäksi beetasalpaajaa ja mietoa rauhoittavaa. Sinänsä hyvä, että tuo rauhoittava on mieto, mutta se ei auta kovin hyvin tässä tilanteessa.
Minulla liittyy jännitykseen se, että punastun ja hikoilen ja suhtaudun kumpaankin ahdistumalla. Siksi pyöräily ei oikein onnistu... Tai parastahan olisi, jos hyväksyisin itseni hikisenä ja punaisena, mutta inhoan sitä olotilaa vain niin paljon. :(
Hikoilu on siis niin voimakasta, että minulla on siihen lääkityskin - se vain ei auta.
Onko sulla terapeuttia lääkärin lisäksi?
Vielä yksi pointti. Oletko ollut yhteydessä lääkäriin. Kenties annoksen Seronilin nosto voisi myös auttaa. Sen ei tarvitse olla sitä loppuelämän vain siksi aikaa kunnes liikkuminen taas helpottuu.
Terapeuttia minulla ei ole, lähinnä siksi, että sitoutuminen niin tiiviiseen "suhteeseen" saattaa olla vaikeaa, puhumattakaan terapeutin hakemisesta... Haluaisin jutella jonkun kanssa esim. kerran, pari kuussa mutta se ei taida olla mahdollista. :( Psyk.polilta minut tavallaan pistettiin ulos. Johonkin ahdistus-ryhmään olen kai menossa.
Seronilin annostus on 80mg/päivä. Mietin kyllä, että pitäisikö vaihtaa lääkettä, vaikka sitten johonkin, jota olen jo kokeillut. Sekin tuntuu hirveän vaikealta... :(
Just tänään viimeks peruin menon koska en uskaltanut lähteä kotoa ulos :( Oli taas sellanen tunne että kaikki katsoo kuin jotenkin tarkkaillen mua ja suunnilleen ajattelee että mielenterveysongelmainen. Ja muutenkin se on niin vaikeata olla eksyneenä ajatukseen siitä mitä muut ajattelee. Kävin viimeksi ulkona ma viemässä roskat. Sulla on vielä jotenkin hyvin asiat jos opiskelet jossakin.