Mietin tuota, kun kyselee tekstilleen mielipiteitä, ohjeita kuinka jatkaa?
Olen saavuttanut kohdan, jossa kyselemällä en saa enää apua. Eli voin kyllä kysyä pidetäänkö tekstistä vai ei, mutta otan nuo jokaisen mielipiteen vain mielipiteenä, en ainoana totuutena.
Joten en voi kysyä korjaisinko tekstiä johonkin suuntaan? Jos tekisin noin ja korjaisin ja joku toinen ei tuon jälkeen pitäisi tekstinpätkästä?! Olisin enemmän hukassa, kuin jos annan kokonaisen kirjani luettavaksi jollekkin ja kysyn pitikö tämä kirjasta vai ei.
Mitä ajan takaa?
Eli vaikka joku ei pitäisi kirjani alusta tai lopusta, en voi muuttaa niitä, kokonaisuuden kärsimättä.
Voin ottaa ohjeita vastaan ja tehdä parhaani, mutta kun olen tehnyt oman osuuteni, minun on seisottava tekstini takana ja sanottava että se on MINUN. Virheineen ja hienoine kohtineen.
Lyhyesti, ei voi kumartaa joka suuntaan, pyllistämättä johonkin toiseen suuntaan.
Kaikkia ei voi miellyttää, eikä siihen pitäisi edes pyrkiä.
Nämä ovat kaikki kliseitä? Miksi minä näitä mietin, vuosia kirjoittanut ihminen? Siksi että ensimmäisen sivun jälkeen tekisi mieli kysyä joltakulta, onko tämä hyvä?
Eikä kukaan voi sanoa että se on tai ei ole hyvä?! Vain minä tiedän onko se kokonaisuutta ajatellen oikeanlainen ensimmäinen sivu.
Olen saavuttanut kohdan, jossa kyselemällä en saa enää apua. Eli voin kyllä kysyä pidetäänkö tekstistä vai ei, mutta otan nuo jokaisen mielipiteen vain mielipiteenä, en ainoana totuutena.
Joten en voi kysyä korjaisinko tekstiä johonkin suuntaan? Jos tekisin noin ja korjaisin ja joku toinen ei tuon jälkeen pitäisi tekstinpätkästä?! Olisin enemmän hukassa, kuin jos annan kokonaisen kirjani luettavaksi jollekkin ja kysyn pitikö tämä kirjasta vai ei.
Mitä ajan takaa?
Eli vaikka joku ei pitäisi kirjani alusta tai lopusta, en voi muuttaa niitä, kokonaisuuden kärsimättä.
Voin ottaa ohjeita vastaan ja tehdä parhaani, mutta kun olen tehnyt oman osuuteni, minun on seisottava tekstini takana ja sanottava että se on MINUN. Virheineen ja hienoine kohtineen.
Lyhyesti, ei voi kumartaa joka suuntaan, pyllistämättä johonkin toiseen suuntaan.
Kaikkia ei voi miellyttää, eikä siihen pitäisi edes pyrkiä.
Nämä ovat kaikki kliseitä? Miksi minä näitä mietin, vuosia kirjoittanut ihminen? Siksi että ensimmäisen sivun jälkeen tekisi mieli kysyä joltakulta, onko tämä hyvä?
Eikä kukaan voi sanoa että se on tai ei ole hyvä?! Vain minä tiedän onko se kokonaisuutta ajatellen oikeanlainen ensimmäinen sivu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kehittyy kuitenkin luottamus omaan tekstiin. Itsekin olen pohtinut noita asioita. Välillä voi olla tekstille sokea ja silloin jonkun mielipide voi nopeammin auttaa näkemään heikot kohdat. Toisaalta kun on kirjoittanut paljon, tietää jo aika hyvin mitkä on heikkoja kohtia. Kielioppineuvot on tietysti aina hyviä jos itse ei ole siinä mikään haka (en ole), mutta itse olen jo aika hyvin oppinut näkemään mitä pitää tehdä tekstin heikoille kohdille ja näkemään mikä on tosi huonoa ja pitää jättää pois. Se ei ole kyllä mikään kauhean nopea prosessi vielä minulla Sitä tulee vähän kuin omaksi opettajakseen.
... mietintämyssyyn.
Satuitko katsomaan eilistä Voimala juttua Tv-1:ltä ?
Keskustelua seuratessani tajusin näin ihan harrastajakirjoittajana, että aika lapsellista lätinää jaksavat pitää yllä.
Kaikki tämä siltalasunmuukohuremestouhut nyt on jotenkin herättänyt minut ajattelemaan, että taitaa olla aikamoinen uusiutuminen kustannusalalla Suomessa, vanhat rakenteet puretaan ja tilalle uudet jenkkimalliset tuulet.
Nythän aivan amatöörinä en tiedä sitten onko se kirjan kirjoittaminen julkaisukuntoon jossakin muualla maailmalla sen helpompaa, esim. vaikkapa ameriikassa, jossa on omat agentit tai useampikin neuvonantaja kirjailijoilla, käsikirjoitukset huutokaupataan ja mitä kaikkea systeemiä sitä onkaan, en ole tarkemmin perehtynyt niihin asioihin.
Sekin, että kustantaja maksaa kirjailijalle ennakot kahdesta kolmesta käsikirjoituksesta (siis Voimalassa sanottiin, että Tervolle kolmesta...), niin onko sitten kuitenkin tulossa vielä se, että ne käsikirjoitukset sitten valmistuttuaan vielä huutokaupataan... ? En oikein ole sisäistänyt tätä nykyistä businesjuttua, mutta niinkö se sitten toteutuu
kirjailijan kohdalla, että rahavirrat suuntautuvat kuitenkin lopulta ihan muualle kuin taiteilijalle itselleen. Että kirjailija on vain rahantekokone.
Ihan omana itsenäni olen todennut, että tekstin saatteleminen julkaisukuntoon vaatii aika paljon intoa ja energiaa, ja silti voi tulla floppi, vaikka itselleen se paperipinkka onkin täyttä lihaa ja verta, ja niin älyttömän rakas paketti.
Eilisessä Voimala jutussa tuli sekin hyvin selvästi esille, että vaikka olisi jo ennestään julkkis, joka kirjoittaa sitten jossakin vaiheessa kaunokirjan, niin se ei todellakaan takaa sitä, että hänenkään kirjastaan tulisi automaattisesti myyntimenestys. Kustantamot pitävät julkkiksiakin näytillä pärstägalleriassaan, sillä imagohan on myös tärkeä.
Kirjoitat: ”Kaikkia ei voi miellyttää, eikä siihen pitäisi edes pyrkiä.” Totta.
Kirjoitin tässä taannoin yhden runon, jonka sujautin silloin tuonne Runopalstalle, joka mielestäni sopii nyt hyvin tähän.
¤
tiedoksi vaan sulle Kirjailija
pitikö se pärstä sitten taas olla
sanomalehdessäkin
niin mauttoman jutun yhteydessä
en tykännyt
yhtään
tosi outo kuva
oi miksi oi miksi
lehtimiehet
saavat syömään kädestään
senkin kuvankäsittelyn hymynaama
paljonko maksoivat
tällä kerralla
olen tympääntynyt ja kysynpä nyt
vaikka tiedänkin että et vastaa
oi alfaroomeo
miksi?
...eikä juur mitään jäänyt "käteen". Ehkä mitään syvällistä ei ole enää sanottavissa - kaupallisuus rulettaa.
Mutta semmonen tuli mieleen, että muutama pv sitten oli Jarkko Laine haastateltavana yhdessä ohjelmassa. Kyllä ihmettelin sen lausuntoja. Mun mielestä niissä ei oikein missään vaiheessa ollut mitään tavallisen olion ymmärrettävää...
Ja minusta tuntui, että ei ymmästänyt haastattelijakaan.
kenties toi toi, mikä se nyt on Arno Kotro? Mielestäni ällötävin muka-runoilija, joka yrittää olla esillä millä keinolla tahansa, huh.
Jarkko Laine, siis eikö hän kuollut tässä ihan hiljattain, niin olla niitä parhaita runoilijoita Suomessa kuitenkin. Aikansa underground-kirjailija, joten eihän kirjailijan PUHEITA tarvikaan ymmärtää. Omia puheitanikaan ei kukaan tajua, mutta kirjoitan paremmin.
... no niin, laitoin vain osan siitä "runostani", tää selittää ehkä paremmin, ja valaisee asiayhteyttä tähän ketjuun
?
tai sitten ei...
¤
ei mitään tyyliä
Kirjoittanut: scarabaeus 31.1.2008 klo 15.24
elämistä
toisina päivinä on älyttömän kiire kintereillä
ja suusta sinkoutuukin vain pelkkiä myrkkynuolia
tai jokseenkin omituista huumorintajua
eikä mikään liikuta norsunluisia nappuloita
sillä muusatkin ovat aina välillä karanneena mikä minnekin
talven jäistä ankeutta ja pimeyttä pakoon pinkaisseina
joinakin toisina päivinä
haluankin tuntea vain sametin pehmeyden
hiljaisena katsella kattokruunun
kristallien säihkeen hajottamaa valoa
niinä päivinä jaksan vastata kysymyksiinkin vain kuivasti
sanaisen arkkuni uumenista ladella latteasti
kaiken tämän lisäksi useimpina päivinä
takaraivossa onkin himertelemässä
vain ripaus onnellisten muistojen houkutusta
joten ehkä ei mitenkään ihmeellistä
että ei tule kirjoitettua
runon runoa
harmillista
luin taas muutaman suomalaisen kirjailijan kirjoittaman kirjan
siis näitä uudempia
huoh
jotenkin olen niin kyllästynyt niiden niukkoihin lauseisiin
hikipinkoisen puristettuja ja viilattuja kuivia katkelmia
jonkujen nihilistien elämistä
on ne sellaisia eläimiä
missä niitten scumppalasit ja hummerisakset
eikö niillä koskaan ole oikeaa juhlamieltä
miten se oikein menee heillä
onko niillä aina sorkkarauta auton takakontissa
ja pari dynamiittipötköä etupenkin alla
ja se jumalaton kaipuu jonnekin
varsin takaperoista
jonakin kauniina päivä tekisi mieli kurkistaa
kuinka monella on takaboxissa varaköysi hinausta varten
tai bensapönikkä täynnä että matka pääsee jatkumaan
jos bensamittari sattuukin valehtelemaan
ja kottero tyssää taas siihen ankean änkeröiseen paikkaan
jonnekin takahikiän maitolaiturin kupeeseen
mitä kaikkea ne kuskaavat
joku tietysti saattaa kuljettaa ruohonleikkuriakin mukanaan
kesät talvet
mikäpä siinä sitten
kuljettakoon vaan ihan rauhassa minun puolestani
mutta luultavasti lumilapio puuttuu arvatenkin
ja minä kuskasin itseni tänne
sillä ajattelinkin tänään taas yllättää itseni
ja tulla sen yhden kirjailijan kantabaariin
vähän syynäämään että josko vaikka sittenkin saisin tartunnan
alkaisi minultakin tulla sitten sellaisia käppäniä lauseita
tyhjiin puristetuista ihmisistä
kun kuuntelen tässä samassa ilmapiirissä kaikenmaailman äimistelyjä
näin keskipäivän korvilla täällä kahvilan nurkkapöydässä ei ole ruuhkaa
ihan itsekseni istuskelen ja ryystän cappuccinoani
mutta ei tässä ole sellaista vaahtoa kun pitää olla ja aito suklaakin puuttuu
sitä ei ole ripoteltu laisinkaan
vaan jotakin onnettoman mietoa sokerista kaakaojauhetta
koko sotku
yök kuinka brutaalia ei mitään tyyliä
elämäntyyliään voi kyllä ainakin yrittää muunnella
testaan nyt oikein kunnolla mitä tapahtuu luovuudelleni
puhkeaako kukkaan kertakaikkiaan
jahka tästä nyt päräytän iloisena ja kepeänä
bentleylläni takaisin tietsikkani ääreen työpajalleni
ahertelemaan
siellä se vasta sitten onkin varmaan jännä fiilis
tuleeko niitä tavallisia lauseita mitä aina ennenkin
koukeroisia korulauseita
vai mitä tietsikkaruudulle ilmestyy
kun juttuja puurtamaan alan
tarinoita kasaamaan
jotenkin sellaiselta ainakin nyt ennakkoon tuntuu
että aika kuivakkaa tekstiä tulee pukkaamaan
ja siitähän en voisi olla kuin älyttömän iloinen
siitähän se suomalainen bestseller lähtee...
voi v###u
nyyh
ääääääääääääääääääähhhhhhhhhhhhhhhhhhh
eikä näköjään tarvitse kuin vähän älähtää jopas
alkaa tapahtua tällainen runo tulla tupsahti heti kättelyssä
sille kirjailijalle nimenomaan kun vaan ajattelinkin
että samoilla nurkilla nyt luuraan
joten tämänhän voi hyvin laittaa kyllä samaan
pötköön ja sopii kuin nenä päähän koko runo:
tiedoksi vaan sulle Kirjailija
pitikö se pärstä sitten taas olla
sanomalehdessäkin
niin mauttoman jutun yhteydessä
en tykännyt
yhtään
tosi outo kuva
oi miksi oi miksi
lehtimiehet
saavat syömään kädestään
senkin kuvankäsittelyn hymynaama
paljonko maksoivat
tällä kerralla
olen tympääntynyt ja kysynpä nyt
vaikka tiedänkin että et vastaa
oi alfaroomeo
miksi?
http://areena.yle.fi/toista?id=1112792
Piti jo aiemmin laittaa tiedoksi, mutta unohdin, joten laitan nyt:
Kiiltomadon keskustelupalstalla on kohdassa
Kustannusbisnes
mukavan valaisevaa tietoa Kirjailijanaluillekin.