Haluaisin tietää, onko minulla syömishäiriö. Itse kallistun sille kannalle, että on BED.
Pituutta löytyy 181cm, painoa 124kg, vyötärön ympärys 126cm ja ikää 28-v.
Paino on noussut nyt kuukauden sisällä n. kuusi kiloa.
Jokaisena aamuna ajattelen tänään syöväni terveellisesti ja pieniä tai edes keskikokoisia annoksia. Ennen tuossa onnistuinkin iltaan tai yöhön asti, nykyään en sinnekään.
Oikeastaan minulle on ihan sama mitä syön, kunhan vaan saan syödä. Täysi maha tuo turvallisuuden tunteen. Toki suklaa on ihan ykkönen, yritän vaan välttää sen ostamista.
Kotona ei voi olla mitään vieras varaa, koska minä syön ne viimeistään yön hiljaisina tunteina.
Yöllä syöminen onkin ihan parasta, sillon saan syödä ihan yksin ja rauhassa. Joskus oikeen odotan että herään yöllä, jotta pääsen syömään.
Ajatukseni pyörivät hyvin paljon syömisessä, kiloissani ja kaikessa niihin liittyvissä asioissa.
Mitä surkeampi ja ahdistuneempi olo minulla on, sitä enemmän haluan syödä, lohduttaa itseäni.
Tiedän olevani todella ylipainoinen läski, mutten saa syömisiäni hallintaan.
Laihduttamisesta tiedän paljon, olen neljätoista vuotiaana laihduttanut 27 kiloa, kävin silloin ravintoterapeutilla.
Nyt en vaan tunnu saavan otetta, pari kiloa jos saan pudotettua se tulee heti takaisin.
Häpeän itseäni ja kilojani, en enää tiedä mitä teen itseni kanssa.
Pituutta löytyy 181cm, painoa 124kg, vyötärön ympärys 126cm ja ikää 28-v.
Paino on noussut nyt kuukauden sisällä n. kuusi kiloa.
Jokaisena aamuna ajattelen tänään syöväni terveellisesti ja pieniä tai edes keskikokoisia annoksia. Ennen tuossa onnistuinkin iltaan tai yöhön asti, nykyään en sinnekään.
Oikeastaan minulle on ihan sama mitä syön, kunhan vaan saan syödä. Täysi maha tuo turvallisuuden tunteen. Toki suklaa on ihan ykkönen, yritän vaan välttää sen ostamista.
Kotona ei voi olla mitään vieras varaa, koska minä syön ne viimeistään yön hiljaisina tunteina.
Yöllä syöminen onkin ihan parasta, sillon saan syödä ihan yksin ja rauhassa. Joskus oikeen odotan että herään yöllä, jotta pääsen syömään.
Ajatukseni pyörivät hyvin paljon syömisessä, kiloissani ja kaikessa niihin liittyvissä asioissa.
Mitä surkeampi ja ahdistuneempi olo minulla on, sitä enemmän haluan syödä, lohduttaa itseäni.
Tiedän olevani todella ylipainoinen läski, mutten saa syömisiäni hallintaan.
Laihduttamisesta tiedän paljon, olen neljätoista vuotiaana laihduttanut 27 kiloa, kävin silloin ravintoterapeutilla.
Nyt en vaan tunnu saavan otetta, pari kiloa jos saan pudotettua se tulee heti takaisin.
Häpeän itseäni ja kilojani, en enää tiedä mitä teen itseni kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla oli/on sama juttu. Itselläni alkaa ahmiminen jo hellittää kun olen saamassa elämäni kuntoon. Ahmimishäiriötä ei voi parantaa pelkällä laihduttamisella; ne syyt kun löytyy korvien välistä. Ehkä sun kannattais mennä juttelemaan psykologin kanssa? Jos olet onneton ja voimaton, ei laihdutuskaan onnistu. Koita saada muu elämä ensin kuntoon, laihduta vasta sitten kun olet henkisesti paremmassa voinissa; ne kilotkin pysyy silloin paremmin pois.
Älä lannistu, ihan varmasti tulee vielä päivä kun saat kaikki asiat kuntoon ja kilotkin alkaa siinä sivussa sulaa pois. Aurinkoista keväänodottelua sulle! :)
kysymys sinulle "syöppö".
Onko sinulla harrastuksia? Onko ammattisi sellainen josta pidät ja olen toivonut pääseväsi siihen? Onko sinulla ystäviä?
...Olen kuntoutustuella kolmatta vuotta masennuksen takia. Eli tunteja riittää päivissä painon ja ruuan miettimiseen ihan liikaa.
Harrastuksiakaan ei juuri löydy, keramiikka kurssilla käyn kerran viikossa.
On totta että paino on nimenomaan noussu nyt näiden parin vuoden aikana, kun olen voinut huonosti. Ja mitä masentuneempi olen, sitä enemmän syön.
Ennen tätä masennusta kiikuin normaalipainon ylärajoilla ja olin ihan tyytyväinen itseeni.
Luulenpa että jokin uusi harrastus voisi todellakin tehdä hyvää, niin keholle kuin mielellekin.
En vaan ole osannut ajatella asiaa aiemmin.
Kiitokset näistä vastauksista, tuli uutta ajateltavaa. Vaikka ehkä näitä joskus olen itsekin osannut ajatella, nykyisin ei vaan tahdo ajatus kulkea.
masennuslääkkeet lisäävät ruokahalua. (Oletan sinun syövän jotain lääkettä kun olet kuntoutustuellakin).Terveysasemilla on ainakin joskus ollut kokoontuvia laihduttujaryhmiä. Ilmainen ja saisi tutustua uusiin ihmisiin ja saa uutta puhtia elämään kun pääsee kotoa pois ihan uusiin ympyröihin.
Voi kai sitä syömishäiriöksikin kutsua, mutta lähinnähän sinua vaivaa ahdistuneisuus ja masennus. Rasvaisen ruuan on todettu rauhoittavan mieltä. Siksi sinä sitä ruokaa jatkuvasti mussuta, rauhoittaakseisi oloasi. Syöminen ei siis ole syy vaan seuraus. Sinun pitäisi hoitaa tuo masennuksesi kuntoon, niin kyllä se sitten syömisenkin kanssa helpottaa.
Et kertonut asutko yksin joten hoidatko ruokaostokset itse? Jos hoidat ne itse, niin ainakin omalla kohdallani on auttanut ostoslistan tekeminen. Kun en kirjoita mitään epäterveellistä ostoslistaan, en sitä osta. Silloin sitä ei voi yön tunteina syödä.
Mutta kuten joku jo totesi, tuo syömisesi on seuraus masennuksesta, joten sen hoitaminen on ensisijainen, sitten vasta painon pudotus. Tuolla ostoslistalla voit saada painon nousun pysähtymään jo nyt. Samoin suosittelen syömistä illalla, esim. rahkaa ja marjoja noin tunti ennen nukkumaanmenoa voisi auttaa. Siis ilman sokeria ja kermaa tietenkin! ;)
Perheen kanssa elän ja asun.
Täytyykin kokeilla tuota ostoslistan kanssa kaupassa käyntiä, niin ettei osta sen ohi mitään.
Ongelmana on myös se, että mieheni on myös herkkusuu ja toivoo usein keksiä tai sipsiä kaupasta. Hän on ihan normaali painoinen, syö hän mitä vaan ei paino nouse koskaan.
Yritän aina ajatella, kun miehelle ostan herkkua, ettei nämä ole minun. Mutta silloin yöllä herkästi retkahdan niihin.
Täytyy toivoa, että masennuslääkeet rupeaisi vihdoin puremaan, annosta on jälleen nostettu ja uusi lääke rinnalle aloitettu.
Tuosta uudesta lääkkeestä sairaanhoitaja sanoi, kun olin jo muutaman viikon syönyt, että se saattaa joillakin ihmisillä lihottaa. Hoksasinkin, että sen aloittamisen jälkeenhän mulla on taas paino kääntynyt nousuun.
Tekis mieli lopettaa, koko lääke.
On kuulema olemassa sitten sellainen lääke joka kumoaa tuon lihottavan vaikutuksen, mutta eivät vielä olleet valmiita sitä mulle kirjoittamaan, vaan haluavat ensin seurata mun painon kehitystä.
Ei siinä enää mielestäni seurattavaa ole, kun on lääkkeen aloituksesta jo noussut seitsemän kiloa.
Katellaan miten tässä käy. Saisi edes tuon painon nousun pysähtymään!
Laita ostoslistaan vain parin päivän ruuat, eli käy kaupassa usein ja osta vähemmän. Siinä toimii sama periaate; mitä ei kaapeissa ole, et voi syödä. Ja vanha periaate että älä mene kauppaan nälkäisenä, itselläni sillä on ainakin suuri merkitys!
Keskustele asiasta miehesi kanssa, josko hän voisi jonkin aikaa syödä ne herkut muualla, eiköhän hänenkin etunsa ole että sinä voit hyvin ja luulisi hänen tuon verran auttavan. Tai jos miehesi haluaa väen väkisin kotona syödä herkkuja, ostakoon ne itse ja syököön saman tein!
Itse kun aloitin laihduttamisen, pidin herkkupäivän kerran viikossa ja kirjasin ne herkutkin ostoslistaan tarkasti, eli laitoin että yksi eskimon suklaajäätelöpuikko tai yksi Dacapo-suklaapatukka ja yksi Chupa Chups-tikkari. Näin pysyi itsekontrolli paljon paremmin! Nyt olen päästänyt itseni repsahtamaan ja olen taas ottamassa niskasta kiinni itseäni ja olen palannut tuohon ostoslistaan kun olen todennut sen itselläni toimivaksi.
Olen 170 centtinen ja 85-kiloinen, laihdutin juuri 20 kiloa, joista 7 olen onnistunut taas jo saamaan takaisin. Nyt painnonousuni on pysähtynyt, ja yritän epätoivoisesti laihduttaa ainakin ne 7 kiloa pois, mutta en vain onnistu. Vaivaiset 7 kiloa. Kuulostaako helpolta? Sitä se ei ole!
Sillä olen koukussa syömiseen. Tai en edes syömiseen, vaan ahmimiseen. Jos päästän ahmimisen valloilleen, voin vetää kevyesti kilon ranskalaisia, runsaasti majoneesia, jälkkäriksi ehkä vielä pussillisen karkkia ja patukallisen suklaata. Ehkä silloin voi alkaa olemaan jo hieman ähky olo.
Muuten tunnen oloni todella harvoin ähkyksi. Vaikka söisin kuinka. Mulla on sama juttu kuin sulla, eli suunnittelen, että tänään en syö karkkia, tänään en syö sitä ja tätä ja tota.. kunnes huomaan, että hups, taas on mennyt pari suklaapatukkaa, ihan huomaamattomasti! Musta tuntuu että olen jotenkin sairas. Päästäni vialla.
Pakko vaan yrittää hillitä himojaan. Harrastan myös joka päivä liikuntaa pakonomaisesti, joten kilot varmaan sitä varten pysyvät poissa (vielä toistaiseksi, kokoajan tosin lihon vaan) Olisi vain ihanaa näyttää paremmalta. Toivottavasti se ei jää kaukaiseksi unelmaksi.
Mä olen ylipainoinen,mä tein testin että 'syömishäiriö minullako?' kun tein testin niin minule todettiin syömis häiriö=( olen alkanut laihuttaa,mutta eipä onnistu=(
Älä masennu!Mulla kans samanlaisii juttuja.Oo vaan oma ittes! Mä oon lihonu 5 vuoden seurustelun aikana 90 kilosesta 162 kiloseks ja oon ihan onnellinen mieheni kanssa. Mun lihavuus ei haittaa mun miestä yhtään.Seksielämä kukoistaa niinku alussaki ja ollaan suunniteltu lasta.Oon ittekki 28v 175cm. Tsemppiä sulle!