Pelkään aivan hirveästi, että miehelleni tai lapselleni tapahtuu jotain, en kestäisi jos menettäisin heidät, rakastan kumpaakin aivan suunnattomasti.
pelottaa
pelokas(n)
5358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmismieli pystyy kehittämään kaikenlaisia pelkoja. Osaan on aihetta, osaan ei. Kuitenkin kaikki pelko on todellisuutta pelkääjälle. Usein se on voi olla tärkeän asian menettämisen pelkoa.
Pelko alkaa kasvamaan ehkä pienestäkin alusta ja voi saada valtavat mittasuhteet huomaamatta suureksi kasvettuaan. Tällöin oma minuus kutistuu ja pelko hallitsee. Ennemmin tai myöhemmin asialle on tehtävä jotakin. On aloitettava pommin purku.
Kaiken A ja O on kohdata pelko silmästä silmään. Se on kaikkein vaikein ja kipein , ylitsepääsemättömältä tuntuva vaihe. Kun tämän on tehnyt, on saanut rohkeutta. Rohkeana minuus saa oikeat mittasuhteet ja samoin pelko alkaa kutistumaan realistisiin mittasuhteisiin.
Mietippä tätäkin. Vaikka kaikkein pahin pelkäämäsi vaihtoehto toteutuisikin, Sinä selviäisit ja kestäisit sen kuitenkin! Kaikki ratkeaa aikanaan, eikä ihminen häviä mihinkään. Vaikeimpinakin aikoina vauhti vain hidastuu, mutta ei koskaan pysähdy. Onnea matkaan!
hyvin kirjoitetusta vastauksesta.
Aloin ajattelemaan omia pelkojani; bussi, lentokone, juna, lossi, moottoritie....
Mistä saisin rohkeutta kohdata pelkoni? Kävin terapiaa 3 v. mutta silti ei rohkeus riitä..ja mikä ikävintä, en tahtoisi pelkojeni hallitsen elämääni kuten ne nyt tekevät.
Mistä sinä sait rohkeutesi kutistaa mörkö pieneksi ja sitä kautta pois?
vastata tuohon. Rohkeus on tullut vasta jälkikäteen, saaduista voitoista.
Jos on monenlaisia pelon aiheita, on myös monentyyppisiä pelkoja. Samaan aikaan voi olla hyvin rohkea muissa asioissa. Itse olen lennellyt riippuliitimellä tuulissa, kaahannut moottoripyörällä, salama osunut viiden metrin päähän ja autolla pujahtanut hirven häntää hipoen.
Nämä ovat helppoja minulle.
Mutta jos keskitytään kaikkien pelkojen äitiin, se oli itsensä hyväksyminen, kohtaaminen. Myös yksinäisyyden tajuaminen mailmankaikkeudessa ja minuuden tuhoutuminen vaikeimpina hetkinä.
Osa peloista on saanut alkunsa aivan pienenä lapsena koetusta, mitättömästäkin asiasta. Vanhempana tälläinen kranaatinsirpale alkaa oireilemaan ja lähtee liikkeelle. Hikoilee pintaan. Silloin sen joutuu kohtaamaan. Samoin elämässä kasvaminen pakottaa kohtaamaan asioita, joita on aina paennut. Kasvun paine pakottaa ratkaisuun.
Mitä olen oppinut: Kaikki asiat ratkeaa joskus. Saa työvoiton. Siihen voi kulua kymmenenkin vuotta, tai pitempäänkin.
En syönyt mömmöjä, en holisoitunut. Pahoja tapoja paeta. Vaikeudet vain siirtyvät ja pahenevat. Kun lopulta saa voiton, on se palkkio vaivannäöstä ja antaa valtavan luottamuksen kohdata tulevia vaikeuksia. Niitähän elämässä täällä maanpäällä riittää. Totta on sekin. Ei ole voittajia tai häviäjiä. Kaikilla on töitä täällä kivenpyörittäjien kylässä.
hyvä vastaus. Kiitti, vaikken ollutkaan kysyjänä!
pelot pitää pyrkiä aina kohtaamaan ei pidä jäädä tuleen makaamaan itse en täänään pelkää muuta kuin pientä tiliä