18 vuotta täyttänythän ei virallisesti ole enää lapsi, mutta osa pitää jopa yli parikymppisiä vielä lapsina. Haluisinkin kysyä teiltä, milloin mielestänne ihminen on aikuinen ja milloin lapsi. Onko kysymys enemmän henkisyydestä vai fyysisyydestä riippuva? Onko 18-vuotias vielä lapsi?
Itse olen vielä 17, mutta täytän muutaman kuukauden kuluttua 18. Aina välillä kaduilla liikkuessa saa kuulla, että miten teillä lapsilla menee sen ja sen suhteen. Onhan niitä vanhan näköisiäkin 17-vuotiaita, mutta minä olen tällaista teinimuottia, jolla on lapsen kasvot. Olen ihan normaalimittainen.
Rasittaa joutua aina välillä kuuntelemaan, että lapsi sitä ja tätä. Tämä jatkuu varmasti, kun olen kahdeksantoistakin. Minua hieman hävettää, koska henkisesti pidän itseäni täysin aikuisena. Osaan toimia järkevämmin kuin monet täysikäiset ja ajatella hyvin analyyttisesti sekä objektiivisesti eri asioita. Onko ylipäänsä syytä hävetä, vai miten teillä on tämän asian suhteen ollut? Haluan kuitenkin, että minua kohdellaan aikuisena, kun täytän sen 18.
Itse olen vielä 17, mutta täytän muutaman kuukauden kuluttua 18. Aina välillä kaduilla liikkuessa saa kuulla, että miten teillä lapsilla menee sen ja sen suhteen. Onhan niitä vanhan näköisiäkin 17-vuotiaita, mutta minä olen tällaista teinimuottia, jolla on lapsen kasvot. Olen ihan normaalimittainen.
Rasittaa joutua aina välillä kuuntelemaan, että lapsi sitä ja tätä. Tämä jatkuu varmasti, kun olen kahdeksantoistakin. Minua hieman hävettää, koska henkisesti pidän itseäni täysin aikuisena. Osaan toimia järkevämmin kuin monet täysikäiset ja ajatella hyvin analyyttisesti sekä objektiivisesti eri asioita. Onko ylipäänsä syytä hävetä, vai miten teillä on tämän asian suhteen ollut? Haluan kuitenkin, että minua kohdellaan aikuisena, kun täytän sen 18.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos olisit jo henkisesti aikuinen niin sinulle riittäisi se mitä itse ajattelt itsestäsi. Ei pitäisi häiritä jos joku vielä sinua lapsena pitää. Kaikilla on niin eri käsitykset asiasta. Monilla on teini-iässä kova tarve tuntee itsensä vanhemmiksi kuin on. Erityisesti, että muut ajattelisivat niin.
"Jos olisit jo henkisesti aikuinen niin sinulle riittäisi se mitä itse ajattelt itsestäsi. Ei pitäisi häiritä jos joku vielä sinua lapsena pitää."
Et tainnut ymmärtää pointtiani. Kyse ei siis ole henkisyydestä, vaan fyysisyydestä. Pian 18 vuotta täyttävän tuomitseminen lapseksi tietämättä hänen henkisestä kypsyydestään, osoittaa ennemminkin aikuisen lapsellisuutta.
Itseä pidetään usein pelkkien fyysisten ominaisuuksien perusteella aikuisena ja on helppo sanoa, että toinen on niin nuori ja typerä. Tarkoitan, että kun täytän 18 vuotta, olen virallisesti aikuinen - henkisiltä ominaisuuksiltani olen sitä jo ollut pidemmän aikaa.
Vielä sen verran, että osa jo sanookin, etten minä enää mikään lapsi ole, kun ovat minut nähneet. "Aikamies", "iso mies" jne. ovat tuttuja lausahduksia, mutta kyse oli osasta aikuisia, jotka eivät suostu näkemään edes 18-vuotiasta aikuisena.
Minulle periaatteessa riittääkin se, mitä itse ajattelen, mutta hieman tuo sattuneesta syystä häiritsee, että "oman arvovallan" perusteella tullaan nuorempia lapsiksi kutsumaan. Vaikka onko se sitten lopulta edes loukkaus? Minua kohtaan on, koska pidän itseäni jo aikuisena.
No, se on niiden mielipide kuuntele omaa ääntä. Sano niitä "ukkomiehiä", vaikka vanhoiks luukasoiks, jos hyvältä tuntuu :D. No, nuo ihmiset jotka sinua kutsuvat lapseksi ovat yleensä itse tottuneet kuulemaan, että he ovat lapsia nuorina. Täten he toistavat vanhaa tarinaansa. Ehkä elämän kokemus on osasyynä.
Älä tee kärpäsestä härkästä.
Aikuisuuden raja on minusta erittäin liikkuva ja eri tilanteissa ja eri ihmiset saattavat ajatella erilailla.
Ei ole yhtään epänormaalia, että esim. omat vanhemmat pitävät kolmekymppistä poikaansa lapsena. Sitähän hän heille on.
Fyysinen aikuisuus on määrätty alkavan kun täyttää 18. Ihminen saa täysivaltaiset oikeudet ja velvollisuusdet muihin aikuisiin nähden. Sitä ei kuitenkaan näe naamasta vaan henkilökortista.
Vanhemmille ihmisille on ihan luontaista puhua lapsista vielä 18-25 vuotiaistakin, koska eiväthän sen ikäiset kuitenkaan samanlaisia aikuisia ole kuin he itse(elämänkokemus jne.) Varmaan itsekin myönnät ajattelevasi harmaa tukkasista "papoista", että ovat vanhuksia. Vaikka voihan olla, että he ovatkin vielä työssäkäyviä ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista tunnetta siitä, että olisivat jotenkin vanhoja.
Ja sitäpaitsi se mitä pidät nyt objektiivisenä ja analyyttisena ajatteluna ei välttämättä ole sitä enää mielestäsi kun olet esim. 50v.
Henkiseen aikuisuuteen kuuluu ymmärtää toisten ihmisten käytöstä sekä tarkastella kriittisesti myös omia ajatuksia ja tekoja. Onko se toisaalta niin paha jos oku puhuu lapsista kun on kyse sinusta? Eiän puhuja puhuessaan lapsista välttämättä puhu lapsellisuudesta.
Vai että kun täyttää 18v niin on sitten automaattisesti aikuinen? Siis "fyysisesti" ?Silloin saa laillisesti kaljaa ja pääsee johki kauheeseen teiniräkälään, ja siinä ei ole mitään aikuismaista. Kyllä sen ite sitten huomaa milloin on aikuinen. Itse pidän itseäni vielä suht nuorena, kasvan aikuiseksi tässä pilkkuhiljaa.. Olen kohta 24v, ehkä joskus 30v voin ajatella itseni "aikuisena". Ryhmässäni koulussa on muutamia 18-vuotiaita ja ne ainakin ovat niiiiiiiiiin lapsellisia joka ikinen.
on määritelty iän ei pään sisällä tapahtuvien asioiden perusteella. Kirjoituksesi perusteella olet ehkä FYYSISESTI aikuinen, mutta henkisesti erittäin lapsellinen.
18w on vain luku,ei todellakaan tarkoita että aikuinen.No monethan ajattelee et miten sen aikuisen sitten määrittelee? kropalla ei miu mielestä ole osuutta aikuisuuteen. Vaan henkisellä iällä. Aikuinen on sellainen joka osaa ottaa vastuuta muistakin kuin vain itsestään.Ja osaa olla oma itsensä. Eli elämän perusasiat ja periaatteet.
18 kesäinen voi olla lapsi että aikuinen,riippuu vain ihmisestä.
Miksi juuri 18v? Sillä ei ole mitään tekemistä aikuisuuden kanssa. Se on vain lain mukaan että on 'täysi-ikäinen'.
Edelleen olen sitä mieltä että kyllä sen sitten joskus huomaa kun on aikuinen. Todella vaikea kenenkään sitä analysoida milloin joku on aikuinen.
Viimeinen ikäraja on suomessa on 25v. Sen ikäinen saa vasta adoptoida. Mun mielestä se kuvaa paremmin yhteiskunnan käsitystä kuka on aikuinen ja aikuisuuteenhan kuuluu sitä vastuullisuutta. Eikös? Se 18v on vain se kaljaikä.
Selvä, voitte halutessanne tuomita minut henkisesti lapseksi. Sitä en todellakaan ole - sen tässä ja nyt sanon.
Joskus kun vertaan itseäni ikätovereihini, huomaan miten naiiveja heistä lähes kaikki ovat. Innostutaan milloin mistäkin ja tehdään naurettavan lapsellisia tekoja. Ei, minä en ole sellainen.
Olen ollut henkisesti aikuismaisen kypsä mielestäni pari vuotta, minkä huomaa siitä, etten lähde mitä lapsimaisimpiin pelleilyihin mukaan, mitkä ovat ikätovereistani olevinaan niin hauskoja. Joskus minua kutsutaan tylsäksikin, mutta ei, en vastaisuudessakaan aio tehdä mitään lapsellisuuksia, koska en ole sellainen niitä tekevä.
Menestyn elämässä itsenäisyydelläni, koska en tarvitse muita 24/7 ja osaan toimia hyvin oman pääni mukaan. Koulunkäynnin olen aina hoitanut huolella, ja esseekirjoituksieni kehutaan osoittavan kypsää ajattelua. Nämä teesini suorastaan tuomitsevat osan teistä analyysit vääräksi.
Joskus vain sattuu harmittamaan tuo minua vanhempien ihmisten ajatus oman itsen ylivertaisuudesta ja nuorempien alapuolelle laittaminen tarkoitusmaisella kutsumaisella lapseksi. Jokohan meni jakeluun?
Ongelmasi on se, että olet ns. mulkku jätkä ja tosikko.
Tein tarkoitushakuisesti kärpäsestä härkäsen, mihin sinäkin raukka menit! Ei pidä uskoa kaikkea, mitä Internetissä näkee ja kuulee. Eat shit, you retard!
Lapsihan se tosiaan se 18-vuotiaskin on henkisesti, suurimmassa osassa tapauksia. Meikäläinen elää niin kuin parhaaksi näen, ja tähän asti on hyvin mennyt.
Frendei riittää, samoin mania ja böönii, voisko paremmin enää mennä...
Minä en ole ainakaan väittänyt ettet voisi tuntea itseäsi aikuiseksi. Tiedän kyllä sen tunteen! Se on faktaa että 10v päästä viimeistään tajuat miten lapsellinen olit teininä.. :)
Kirjoituksiesi perustella vaikutat todella ärsyttävältä ja pikkuvanhalta, joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken. Mieti sitten 10v päästä noita juttuja.. "olen aikuinen henkisesti 17-vuotiaana". Johan sulle nauraa variksetkin.
Minusta sinun teksteissäsi, Soon18, jo näkyy, että olet kypsä ajattelija.
Nämä solvaajat puolestaan eivät ole vielä löytäneet itseään ja tulevat mollaamaan kateudesta ja vihasta, eivät osaa hallita tunteitaan ja kirjoittelevat asioita kiihtyneessä mielentilassa.
Itse olen kanssa pian 18-vuotias tyttö ja koen olevani ainakin ikäisiäni paljon kypsempi.
Olipa todella kypsää tuo vähän aikasempi vastaus..
Oikeasti se on niin, että kaikki tuossa iässä tuntee olevansa muita huomattavasti kypsempiä. Se on se kiire aikuistua ja halua tuntea olevansa parempi kuin muut vaikka kaikki ovat samanarvoisia. Itsetunto kysymys mielestäni.
Vastaan kullekin sopivalla tavalla. Ne, jotka eivät asialliseen keskusteluun täällä kykene, voivat odottaa vastaavaa vastausta.
Vielä mietityttää se, miten paljon olette antaneet vanhemmilleni vaikutusvaltaa täytettyänne sen 18. Nyt saan kuitenkin suht vapaasti tehdä mitä haluan, koska vanhempani tietävät minut kunnolliseksi ja vastuulliseksi nuoreksi. Tietty joissakin asioissa joudun vielä kuuntelemaan vanhempieni sanaa, mutta kuinka on täysi-ikäisenä?
Periaatteessahan saat tehdä täysi-ikäisenä mitä haluat. Minua kiinnostaa oletteko kunnioittaneet vanhempianne sen verran, että heidän kärkkäät kielteiset vastaukset olette ottaneet huomioon ja muuttaneet mieltänne? Jos esimerkiksi päätät lähteä hieman epämääräisten tyyppien mukaan ja luotat heihin, mutta vanhempasi eivät ja kärkkäästi kieltävät lähtösi, onko soveliasta lähteä vai ei? Pidän itseäni kyvykkäänä toimimaan itsenäisesti ja lähtisin, mutta kuinka tämä vastaavissa tapauksissa yleisesti ja soveliaimmin menee?