odotan? Suako? Mutta sullahan on nykyään joku toinen nainen, enkä mä ole edes saanut olla sun oma kuin ihan pienen hetken.
Missä ihmeen vaiheessa musta tuli tällainen luuseri, joka roikkuu ajatuksissaan epätoivoisesti jonkun miehen perässä? Ei tällaisesta voi kertoa muuta kuin täällä palstalla. IRL kaikki vain pitäis mua outona. Ja niin kai mä oonkin. Ainakin tässä maailmassa outo. Ihminen joka on ollut uskollinen jollekin miehelle jo kaksi vuotta ilman että edes on tämän kanssa- kai se sitten on jonkinlainen ihme, koska toisethan eivät osaa olla uskollisia sille ihmiselle, jonka kanssa he oikeasti ovat.
Missä ihmeen vaiheessa musta tuli tällainen luuseri, joka roikkuu ajatuksissaan epätoivoisesti jonkun miehen perässä? Ei tällaisesta voi kertoa muuta kuin täällä palstalla. IRL kaikki vain pitäis mua outona. Ja niin kai mä oonkin. Ainakin tässä maailmassa outo. Ihminen joka on ollut uskollinen jollekin miehelle jo kaksi vuotta ilman että edes on tämän kanssa- kai se sitten on jonkinlainen ihme, koska toisethan eivät osaa olla uskollisia sille ihmiselle, jonka kanssa he oikeasti ovat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole odotustesi kanssa yksin. Itse olen mies, joka on liki kolme vuotta kaivannut rakastamaansa naista. Ei se kyllä ole helppoa olla runosieluinen romantikko, kun sitä rakkautta joutuu panttaamaan. Olen niin kyllästynyt tähän yksinäisyyteen ja kosketuksen puutteeseen, mutta vaikka minun usein tekeekin mieli antaa mennä ja etsiä joku uusi, niin se olisi vain valhetta, pitäisi pettää joko toista tai itseään. Sydän kaipaa sitä yhtä ja ainoaa, joka sen kerran hymyllään lumosi.
koko tarinasi. Onko kyse rakkaudesta, jota et voi sanoa ääneen, kun toinen on varattu? Vai jättikö joku sut kolme vuotta sitten?
Enpä nyt koko tarinaa viitsi täällä kertoa, mutta lyhyesti homma meni niin, että olimme naimisissa. Vaikka rakastin kyseistä ihmistä yli kaiken, niin silti sitä vain jostain syystä tuli tehtyä typeriä asioita, jotka loukkasivat toista, ja saivat tämän lopulta lähtemään. On se mystistä, kuinka syvästä luottamuksesta huolimatta asiat joskus ajautuvat siihen pisteeseen, että molemmat tulkitsevat toisiaan väärin ja alkavat sitten pelkojensa pohjalta kaivaa kuoppaa syvemmäksi ja syvemmäksi. Kai se ainakin omalta osaltani oli suurelta osin pelkoa siitä, että tämäkin suhde päättyy eroon kuten entisetkin seurustelut, ja sen vuoksi suhtautui kaikkeen niin voimakkaalla tunteella. Mutta silti kaiken riitelyn keskellä sitä aina tahtoi kullan omaan kainaloonsa, ja siinä sohvalla vierekkäin istuessa tajusi ettei tuota otusta voi muuta kuin rakastaa.
Onhan tässä tullut monet kerrat mietittyä, että miksi minä itken kun silloin aikanaan asiat kriittiseen pisteeseen ajoinkin, vaikkakin tahattomasti. Ex-vaimo on nyt toisen miehen kanssa, mutta kaikesta huolimatta rakastan häntä yhä. Hänkin on useita kertoja suoraan ja epäsuorasti ilmaissut kaipaavansa minua ja pari kertaa olemme tavanneet, mutta silti hän tuppaa aina vetäytymään ja käyttäytymään kuin ei oikeasti olisi mitään tarkoittanutkaan. Ymmärrän kyllä hyvin että hänen on vaikea luottaa minuun, mutta minä joka tapauksessa rakastan häntä yhä ja odotan sitä päivää kun jälleen olemme yhdessä. Silti pelkään, että sitä ei koskaan tapahdu. En kuitenkaan tahtoisi luovuttaakaan, koska se merkitsisi valheeseen pudottautumista.
oikeaa elämää ja irrottautumista sadusta, joka päättyi jo. Älä tuhlaa elämääsi haikailuun, vaan anna itsellesi lupa rakastua uudelleen. Vanha totuushan on *se yksi ainoa ainutlaatuinen elämä jokaisella vaan on*.