N. 5 vuotta sitten tunsin epämääräistä voimakasta ahdistusta noin kahden kuukauden ajan, enkä tehnyt asialle mitään, en tutkinut itseäni tai edes uskaltanut pohtia asiaa. Siitä tuntui jäävän jokin patoutunut kohta minuuteni. Myöhemmin tietysti olen joutunut tekemään tiliä tunteideni kanssa,ja nykyään olen paljon paremmin sinut itseni kanssa ja tutkiskellut paljon itseäni. On silti vienyt aikaa sisäistää ja hyväksyä se, että silloin joskus "petin" itseäni niin pahasti, etten edes hyväksynyt ahdistavia tuntemuksia.Sysäsin tavallaan kaiken muun syrjään, ajattelin etten voi elää, mutta jatkoin kuitenkin mitään pohtimatta. Se oli typerää.
Edelleen ahdistus palaa välillä, mutta nykyään sillä on muoto.Epämääräistä se on silti. Minulla on kuitenkin pitkän aikaa palaillut ahdistavat ja epämääräiset tuntemukset ja ajatukset, ja tunnen myös suurta turhautuneisuutta ja väliaikaisia masennuksen puuskia. Välillä mikään ei tunnu miltää, ja hetken päästä kaikki on taas mainiosti. Olenko jotenkin kaksijakoinen persoona? Kuuluvatkohan nuo tuntemukset ja olotilat vain perusluonteeseeni? Voisiko se vuosien takainen huonojen olotilojen kieltäminen vaikuttaa? Missä vaiheessa ois syytä hakea apua?
Tää oli sekava viesti, mut toivoisin et vastailisitte. Nää asiat mietityttää mua paljon.
Edelleen ahdistus palaa välillä, mutta nykyään sillä on muoto.Epämääräistä se on silti. Minulla on kuitenkin pitkän aikaa palaillut ahdistavat ja epämääräiset tuntemukset ja ajatukset, ja tunnen myös suurta turhautuneisuutta ja väliaikaisia masennuksen puuskia. Välillä mikään ei tunnu miltää, ja hetken päästä kaikki on taas mainiosti. Olenko jotenkin kaksijakoinen persoona? Kuuluvatkohan nuo tuntemukset ja olotilat vain perusluonteeseeni? Voisiko se vuosien takainen huonojen olotilojen kieltäminen vaikuttaa? Missä vaiheessa ois syytä hakea apua?
Tää oli sekava viesti, mut toivoisin et vastailisitte. Nää asiat mietityttää mua paljon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
se mitä silloin pelkäsin oli kaikki ne ahdistavat tunteet, mutta koska ne olivat tärkeä osa minuuttani, niin pimitin tavallaan osan itsestäni. Nyt ymmärrän, että kaikenlaiset olot kuuluvat elämään ja ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät mitään vallitsevia olotiloja. :)
Silti edelleen ahdistaa ja turhauttaa moni asia. Haluaisin tehdä jotakin uutta, tuntea että minusta on johonkin... Elämäntilanteeni on jumittunut. :(
Hiukan yllättynyt olen, että joku kuvaili olotilaani ja menneitä kokemuksia.. Jos ikäkin sattuisi 24v. lähettyville..
Toki päihteillä on ollut myös vaikutusta asioihini, vaikken nyt missään mudassa ole ryöminyt.