Kirjoitin sen sujuvasti ja omalla äänelläni, milestäni. Sanoin kaiken sanottavani, katsoin mielestäni asiaa monelta puolelta. Kyseessä on oman elämäntilanteeni kuvaus, ei fiktiota. Olen tyytyväinen tekstin laatuun.
Nyt kuitenkin oivalsin, että sisältö on köykäinen. Itsekeskeinen, kypsymätön. Esitän tilanteet hauskasti, mutta naurun kohde olen minä itse. Nauran tekstissäkin itselleni, mutta lukija varmaan nauraa vielä enemmän.
Siis kaiken kaikkiaan - taidan olla aika lapsellinen ihminen.
Ottaisinko riskin ja lähettäisin käsikirjoituksen kustantajille, ja alistuisin itseaiheuttamalleni huvittuneisuudelle, kun kirja lopulta on lukijoiden käsissä, vai laitanko sen hyllylle, odottamaan omaa henkistä kasvuani? Paljastanko yksityiselämäni toisille riivittäväksi?
Nyt kuitenkin oivalsin, että sisältö on köykäinen. Itsekeskeinen, kypsymätön. Esitän tilanteet hauskasti, mutta naurun kohde olen minä itse. Nauran tekstissäkin itselleni, mutta lukija varmaan nauraa vielä enemmän.
Siis kaiken kaikkiaan - taidan olla aika lapsellinen ihminen.
Ottaisinko riskin ja lähettäisin käsikirjoituksen kustantajille, ja alistuisin itseaiheuttamalleni huvittuneisuudelle, kun kirja lopulta on lukijoiden käsissä, vai laitanko sen hyllylle, odottamaan omaa henkistä kasvuani? Paljastanko yksityiselämäni toisille riivittäväksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos minä olisin kirjoittanut itsestäni ja vielä niin, että kirjan päähenkilö ei ole jonkun muun niminen, että voisin selittää sen fiktioksi niin en kyllä haluaisi julkaista sitä.
Toisaalta sellaiset kirjat jotka ovat "faktaa" ja omaelämänkerrallisia on kyllä monista kiinnostavia. Jos olet tehnyt ison työn niin et kai mitään menetä jos lähetät sen?
ystävälle ja kysyin tuosta sisällön liiallisesta keveydestä ja oman yksityiselämäni paljastamisesta.
"Kirjoitat oikein hyvin", hän sanoi. "Mutta koko tarina täytyy tietysti kirjoittaa uusiksi."
Olin toivonutkin hänen löytävän jotain parantamista. Jospa siitä vielä ihan kelvollinen tekele tulee, kun lisäämme kiinnostavuutta, poistamme pahimmat kohdat, parantelemme sanavalintoja jne. Uudelleen (ja uudelleen) kirjoittaminen on kirjoittamisen hauska vaihe. Kova työ on tehty, nyt sitä hiotaan ja viilataan.
Olisi ollut tosi typerää lähettää se kustantajalle suoraan tulostimesta. Omalle tekstilleen on sokea, ainakin heti alkuun. Ja varsinkin, kun se on oma ensimmäinen kirjanmittainen tekele.
Pist tänne pal(oj)a. Täällä saa yllättävän hyviä(kin) kommentteja.
En taida hirvitä... IIIKKK!!
En tietenkään ole varma, oletko sinä "Lapsellinen kirjoittaja" keskustelun avaaja, vai provottaako joku.
Sen silti mainitsen, että jos ei tänne ilkeä pistää, niin mihin sitten?
"Mä haluan Suomen Idolix mut mä vaan en kehtaa laulaa..."
ja sitten nauratti.
Idolix, muttei kehtaa laulaa.....ja nyt jo nauran ihan oikeesti.
Niin, että miksi uskaltaisin tarjota kirjaa julkaistavaksi, jos en rohkene edes osaa siitä näyttää täällä?
Voisikohan siitä tulla hankaluuksia kustantajan kanssa, jos työtä on jo esitelty netissä? Sehän on tavallaan silloin jo julkaistu? Ehkä menettäisin viimeisetkin mahdollisuuteni löytää kustantajan?
Ei, kyllä minä haluan kirjani julkaistua, jos se vaan kenellekään kelpaa. Se minua siinä vain masentaa, että monet ovat kirjoittaneet samantapaisista aiheista ja kirjoittaneet ylevän epäitsekkäästi ja viisaasti. Minä keskityn pikku asioihin, jotka ärsyttävät minua. Koko teksti on aika itsekeskeinen. En tiedä, onko se iso miinus, jos teksti muuten on hauska ja informatiivinen.
Mutta kukaan ei sanone kirjani luettuaan: "Kylläpä on ihailtava ihminen!" Paremminkin arvelisin heidän naureskelevan: "Onpa itsekeskeinen tyyppi."
Jos kirjasi tosiaan on niin epäkypsä kun annat ymmärtää, ei ole pelkoa, että se julkaistaan, joten sinun ei tarvitse pelätä lukijoiden reaktioita.
VOIT SIIS HUOLETTA LÄHETTÄÄ KÄSIKIRJOITUKSESI KUSTANTAJALLE.
Lähetän jokaiselle kustantajalle. Hylkäyskirjeiden kerääminen on kuulemma hauskaa. Ja paketit eivät maksa kovin paljon. Ja paluupostimaksu...
Kallista lystiä tämä bestsellerin kirjoittaminen, eikö vaan?
Toisaalta, ei kai sillä olisi väliä, jos joku ilkeyksissään julkaisikin kirjoitukseni. Jos on oikein hölmö, niin on viisasta kirjoittaa siitä, ja tehdä rahaa typeryydellään. Minusta ainakin on mukava lukea toisten munauksista.
Ja vielä taas toisaalta; oli kiva saada tarinani kirjoitettua, vaikka sitten vain kavereille ja sukulaisille.
Tuli sellanen tunne, että sä oot se Einari ja kirjotit kirjan siitä Big Brotherista.
Enkä edes miespuolinen ollenkaan. Enkä kirjoita ihmissuhteista. Se menisi jopa minun avautumishaluni yli.
"Sisältö on köykäinen" - ja silti haaveilet kirjan julkaisemisesta? Jos huomaat jo itsekin tässä vaiheessa, että tekstisi on huono, miksi edes mietit.
Toisaalta kirjoittaja ammentaa tekstiinsä aina jotain omasta elämästään, mutta harvat lukijat saavat tietää sen.