Miksi ei kukaan puhu Marketta Mylläristä? Hän sairastui rintasyöpään muutama vuosi sitten. Se havaittiin kasvaimen ollessa 7cm pituinen. Hän kieltäytyi sairaalahoidosta ja hoiti itsensä terveeksi vuodessa, ja on pysynyt terveenä siitä asti. Ihanan tuntuinen ihminen. Hänenlaisensa ihmiset osoittavat, että syövän ei tarvitse olla kuolemantuomio, ja meidän ajatuksillamme on valtava voima.
Rintasyövästä
parantuminen
131090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kenties K:lla alkava sukunimi? Täällä ei puhuta/kirjoiteta yleensäkään kenestäkään muusta kuin itsestään, eikö se ole aika loogis?! Minusta on. Tämä on vertaistuki-palsta, täältä saa tietoa ja vertaistukea.
Kerropa tosiaan onko kyse samasta ihmisestä....
Sama henkilö kai.
On täällä ollut kyselyjä 'ihmeparanemisista', mutta kun joku (minä:) mainitsi Margien, tuli pelokkaita kommentteja, että "olisi ihmishenkiä vaarassa, jos monet alkaisivat uskoa tuollaiseen". Asiahan on juuri päinvastoin. Jos joku paranee, paraneminen on mahdollista. Ja jos se on mahdollista, eikö olisi kiinnostavaa tietää mahdollisimman paljon siitä, miten paraneminen tapahtui, jotta muutkin voisivat p♪2ästä samoihin tuloksiin?
Ei kai täällä ole tarkoitus velloa säälissä? Eikö ole tärkeämpää yrittää parantua?
Minulle Margien tapaus on ollut tavattoman inspiroiva.
tästä tapauksesta lisää. Uskon tuohon parantumiseen ja haluaisin itsekin kokeilla "hänen tapaansa hoitaa itseään".
tahansa syöpä, voi koteloitua.....
Ja ketä kiinnostaa tämä kys. henkilö, niin vaikka os. http://www.helmet.fi löytyy kirja jossa hän kertoo kokemuksistaan. Joko tekijän nimellä, (on tuo MK siihen aikaan) tai sitten sanahaulla; rintasyöpä. Olen joskus aikoinani kirjan lukenut.
Margiella on omat sivut: http://www.margie.fi/
Itse luen nyt meditaation vaikutuksista. Ainslie Meares ja Ian Gawler ovat kirjoittaneet hyviä kirjoja aiheesta. Jännittynyt, stressaantunut keho on altis sairastumiselle.
Todella mielenkiintoista! Itse olen tähän asti ainakin selvinnyt ilman sytoja. Olen kaikenlaisia "konsteja" käyttänyt ja jos syöpään tulen kuolemaan, niin varmasti täällä kirjoitan suurin kirjaimin, kuinka ei olisi pitänyt tehdä.
Ja kiitos noista kirjavihjeistäkin!
Minäkin olin hyvin stressaantunut ja ahdistunut, kun syöpäni olen saanut.
Kun olen stressistä päässyt, niin nyt on helppo olla positiivisella mielellä. Positiivisuus elämässä on hyvin tärkeää, mutta miten siihen pääset, jos on kiirettä ja stressiä.
Eli kaikki kiire pois ja itsehoitoa itselle itsekkäästi!!
mieluummin, ennen kuin kuolet. Sen jälkeen voi olla hankalampaa, kun ei ole sitä fyysistä ruumista enää käytössäsi.
Joku kertoi, että jonkun tutkimuksen (olenpa aika epämääräinen) mukaan vain neljännes onkologeista suostuisi itse sytostaatteihin, jos saisi syövän. he kai tuntevat ne aineet niin hyvin. Toisaalta, on eri asia sanoa, mitä tekisi sairastuttuaan, ja mitä itse asiassa sitten tekee. Näitä asioita on vaikea tietää etukäteen.
Lääketiede tuntee joitakin harvoja tapauksia, joissa ihmisen elimistö on tuhonnut syövän. Siitä on tehty tutkimuksia (TV1:ltä tuli jokin aika sitten tiedeohjelma, josssa asiasta kerrottiin) mutta mekanismia ei ole selvitetty. Paraneminen ilman hoitoja on kuitenkin äärimmäisen harvinaista, joten harkitkaa hyvin tarkkaan mikäli kieltäydytte hoidoista.
Toki ihmisen asenteella ja mielialalla on suuri merkitys, mutta totuus on kuitenkin se, että leikkaushoito on edelleen varmin tapa päästä syöpäkasvaimesta eroon.
paljon esimerkkejä että syöpään kuolee ilman nykyisiä kehittyneitä hoitoja.
Sinä itse syöpää? Muista että tätä en kysy pahalla, mutta oikeesti on vaan niin että jotka ei itse ole kokenut tätä samaa niin heidän on aika vaikea mennä toisen asemaan.
Itse olen sairastunu alle 40 pari vuotta sitten agressiiviseen rintasyöpään ja rinta leikattiin pois ja sain kaikki hoidot ja voin sanoa, kylläkin vain omasta kokemuksesta, että en missään nimessä olis jättänyt hoitoja, leikkausta väliin, elämä on kuitenkin niin tärkeää ja ihanaa (ainakin välillä ;) ) että en uskaltas ottaa riskiä.
olen juuri täyttänyt 45. viime vuoden syyskuussa löysin patin rinnastani, siitä alkoi tutkimukset. syöpä löytyi, tehtiin osa poisto tällä hetkellä sytostaatti hoito jonka jälkeen aloitetaan säde hoito.
olen samaa mieltä, kukaan ei voi tietää jos ei koe tätä itse. myös jokaisen kokemukset on erilaisia. itse olen kestänyt hoidot hyvin vain pientä väsymystä olen kokenut muutamana päivinä hoidon jälkeen. en olisi koskaan ajatellut jättää hoitoja väliin,en vieläkään vaikka suurin muutos on tapahtunut minussa ulkoisesti.
silti olen onnellinen ja nautin jokaisesta päivästä.
mutta puoli vuotta sitten löytyi pikkuinen mutta ärhäkkä kasvain, ja se poistettiin leikkaamalla. En halunnut tietää koko asiasta siinä vaiheessa. Jätin itseni tohtoreiden käsiin. Yhäkin tekisin saman päätöksen - leikkauttaisin kasvaimen. Imusolmukkeita en kuitenkaan antaisi poistaa. Tunnen, että minut tarpeettomasti mutiloitiin. Odotan, milloin käsivarsi pullistuu norsun jalan muotoiseksi. Olen aivan lohduton siitä. Hyökkään desinfiointipullolle heti, kun saan pienenkin naarmun. Ja tätä tulee jatkumaan lopun elämäni. ja kun olisi tarkoitus elää vielä puoli vuosisataa. olen vasta 44.
Sädehoidon jätin kesken. Sitäkään en itse hoidon takia, vaan logistiikka vaan oli niin mahdoton. Olen kirjoittanut siitä täällä aikaisemmin, ja saanut monenlaista palautetta. Kirjoitin hiljattain kirjan kokemuksistani, ja etsin sille nyt kustantajaa. En tiedä, miten paljon kysyntää sille tulee olemaan. Tarinani ei liene erityisen inspiroiva. En ole ihmeparantunut, kasvain oli pieni, olin hyvin onnekas. Se, mitä tuon kirjassani esille, on 'vaikean potilaan' näkökulma. Ehkä se kiinnostaa toisia. Toivon, että kiinnostaa. Voihan muut tuntea itsensä paremmiksi kuin minä olen ollut. Kirjoitin huumorilla. Mutta kirjaani ei voi millään tavalla verrata tuon Margien kaltaisten ihmisten kertomuksiin. He ovat todella parantaneet itsensä. Minä olen vain kiusannut sairaanhoitajia ja kuluttanut yleisiä varoja hoitoihin, joita en edes oikein halunnut.
heti. Minä sain verenmyrkytyksen,kun en desifioinut heti pientä naarmua leikatulta puolelta. Mutta nykyään hyökkään minäkin desifiointipullolle herkästi...