Enää ei toimeen

en mielelläni yksilöi itseäni netissä kovin tarkasti joten sanon sen, että koirani on metsästyskoira, seisoja. ei kuitenkaan tuo Suomessa lintukoirana suosittu saksanseisoja vaan muu. minun koirani on siis rotukuvausten mukaan "lapsiystävällinen, ihmisläheinen, helposti koulutettava, ei vahtiviettinen (minun tosin näköjään vahtii kotona...) jne.", eli muutoin helppo tapaus.

Koiran murrosikään kuuluu se että uroksen ego kasvaa ja se joutuu helpommin tappeluun muiden kanssa.Mielestäni puistoilua/koirien tapaamista ei tule lopettaa, koska tällöin koirasta tulee epäsosiaalinen..jos koira on ns kiltti rotu(aikuisena yleensä siis sosiaalinen samaa sukupuolta olevien kanssa) murkkuiän uhittelut menevät iän myötä ohi. Koiraa komennetaan aina kun on jotain murinoita puistossa, sinä päätät laumanjohtajana että ei tapella! Jos koira hyökkäilee silmittömästi muiden kimppuun on asia vähän huonompi..silloin pitää valita kenen kanssa puistoon menee. oma koirani 1v uros esim murisee joillekkin itseään nuoremmille isommille uroksille ja enää ei aina samantien alistu kun vanhempi murisee jne.

murrosikä kirjoitti:

Koiran murrosikään kuuluu se että uroksen ego kasvaa ja se joutuu helpommin tappeluun muiden kanssa.Mielestäni puistoilua/koirien tapaamista ei tule lopettaa, koska tällöin koirasta tulee epäsosiaalinen..jos koira on ns kiltti rotu(aikuisena yleensä siis sosiaalinen samaa sukupuolta olevien kanssa) murkkuiän uhittelut menevät iän myötä ohi. Koiraa komennetaan aina kun on jotain murinoita puistossa, sinä päätät laumanjohtajana että ei tapella! Jos koira hyökkäilee silmittömästi muiden kimppuun on asia vähän huonompi..silloin pitää valita kenen kanssa puistoon menee. oma koirani 1v uros esim murisee joillekkin itseään nuoremmille isommille uroksille ja enää ei aina samantien alistu kun vanhempi murisee jne.

Lue lisää

koiraneuvolasta luin kerran jutun, jossa pohdittiin koirien välisiä suhteita ja koirapuistossa käyntiä. Ihmettelin itse, kun meillä rupesi kanssa murkkuikäinen uros yhden äkin rähisemään puistossa ja käynnit loppui siihen.
Kirjoituksen idea meni jotenkin näin:

Koira on laumakeskeinen eläin ja sen pitää laumanaan perhettä, jonka keskellä se elää ja siihen kuuluvia muita eläimiä. Koiran luontaisiin ominaisuuksiin ei kuulu lauman ulkopuolisten "muukalaisten" kohtaaminen. Koira on onnellisin silloin, kun se saa olla omassa laumassaan ja se voi tuntea olonsa epämukavaksi kohdatessaan tunkeilijoita. Pahimmassa tapauksessa koira ahdistuu kohtaamisista niin paljon, että kokee tarvetta häätää vieras koira pois. Näin varsinkin, jos lauman sisällä johtajuus ei ole kunnossa (johtaja eli ihminen häätää aina tunkeilijan pois).

Koira ei kaipaa sosiaalisia tilanteita eli tilanteita, joissa se olisi tekemisissä sille vieraiden koirien kanssa. Koirapuistot ja vieraiden koirien keskenään tutustuttaminen on ihmisen keksintö. Luonnossa eri susilaumoihin kuuluvat sudet eivät ole tekemisissä toistensa kanssa, vaan välttävät eri laumojen välisiä kohtaamisia. Koiran ei tarvitse tavata jokaista vierasta koiraa, emmehän mekään ihmiset tervehdi jokaista vastaantulevaa tuntematonta tai esimerkiksi uimahallissa (vertaus koiralle koirapuisto) emme pysähdy leikkimään vieraiden kanssa.

Sosiaalinen koira ei tarkoita koiraa, joka tulee toimeen ja haluaa leikkiä jokaisen vastaantulevan koiran ja ihmisen kanssa. Sosiaalinen koira on sellainen, joka ei stressaannu/pelkää vieraasta ympäristöstä tai tilanteista, vaan käyttäytyy rauhallisesti, jopa välinpitämättömästi ympäristöään kohtaan, koska luottaa "pomonsa" hoitavan laumanvartioinnin.

On koiria jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa ja haluavat leikkiä kaikkien kanssa. Suurin osa koirista ei kuitenkaan ole tällaisia, koska se on niiden luonnon vastaista. Jos huomaa koiran käyttäytyvän kohtaamistilanteissa agressiivisesti tai vetäytyvästi ei sitä missään nimessä tule enää vastaisuudessa pakottaa sellaisiin tilanteisiin. Tämä voi vain entisestään laukaista pahempia ongelmia.

Koira joka joutuu pakotettuna häätämään vieraan tunkeilijan, koska oma pomo ei sitä jostain syystä tee, alkaa helposti kyseenalaistaa myös omaa laumajärjestystään ja johtajuusongelman siemen on kylvetty: "kun pomo ei toiminut, niin minä toimin. onko pomo luopunut asemastaan? olenko siis uusi pomo?" Koiraa ei siten tietentahtoen tulisi asettaa tilanteeseen, jossa sen täytyy toimia johtajana. Ongelmat seuraavat helposti puistosta kotiin.

luettua... kirjoitti:

koiraneuvolasta luin kerran jutun, jossa pohdittiin koirien välisiä suhteita ja koirapuistossa käyntiä. Ihmettelin itse, kun meillä rupesi kanssa murkkuikäinen uros yhden äkin rähisemään puistossa ja käynnit loppui siihen.
Kirjoituksen idea meni jotenkin näin:

Koira on laumakeskeinen eläin ja sen pitää laumanaan perhettä, jonka keskellä se elää ja siihen kuuluvia muita eläimiä. Koiran luontaisiin ominaisuuksiin ei kuulu lauman ulkopuolisten "muukalaisten" kohtaaminen. Koira on onnellisin silloin, kun se saa olla omassa laumassaan ja se voi tuntea olonsa epämukavaksi kohdatessaan tunkeilijoita. Pahimmassa tapauksessa koira ahdistuu kohtaamisista niin paljon, että kokee tarvetta häätää vieras koira pois. Näin varsinkin, jos lauman sisällä johtajuus ei ole kunnossa (johtaja eli ihminen häätää aina tunkeilijan pois).

Koira ei kaipaa sosiaalisia tilanteita eli tilanteita, joissa se olisi tekemisissä sille vieraiden koirien kanssa. Koirapuistot ja vieraiden koirien keskenään tutustuttaminen on ihmisen keksintö. Luonnossa eri susilaumoihin kuuluvat sudet eivät ole tekemisissä toistensa kanssa, vaan välttävät eri laumojen välisiä kohtaamisia. Koiran ei tarvitse tavata jokaista vierasta koiraa, emmehän mekään ihmiset tervehdi jokaista vastaantulevaa tuntematonta tai esimerkiksi uimahallissa (vertaus koiralle koirapuisto) emme pysähdy leikkimään vieraiden kanssa.

Sosiaalinen koira ei tarkoita koiraa, joka tulee toimeen ja haluaa leikkiä jokaisen vastaantulevan koiran ja ihmisen kanssa. Sosiaalinen koira on sellainen, joka ei stressaannu/pelkää vieraasta ympäristöstä tai tilanteista, vaan käyttäytyy rauhallisesti, jopa välinpitämättömästi ympäristöään kohtaan, koska luottaa "pomonsa" hoitavan laumanvartioinnin.

On koiria jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa ja haluavat leikkiä kaikkien kanssa. Suurin osa koirista ei kuitenkaan ole tällaisia, koska se on niiden luonnon vastaista. Jos huomaa koiran käyttäytyvän kohtaamistilanteissa agressiivisesti tai vetäytyvästi ei sitä missään nimessä tule enää vastaisuudessa pakottaa sellaisiin tilanteisiin. Tämä voi vain entisestään laukaista pahempia ongelmia.

Koira joka joutuu pakotettuna häätämään vieraan tunkeilijan, koska oma pomo ei sitä jostain syystä tee, alkaa helposti kyseenalaistaa myös omaa laumajärjestystään ja johtajuusongelman siemen on kylvetty: "kun pomo ei toiminut, niin minä toimin. onko pomo luopunut asemastaan? olenko siis uusi pomo?" Koiraa ei siten tietentahtoen tulisi asettaa tilanteeseen, jossa sen täytyy toimia johtajana. Ongelmat seuraavat helposti puistosta kotiin.

Lue lisää

..taitaa olla totta !
Levitä sanaa muillekkin ja laajasti,
koirapuistot ovat historiikkiä.
Pakko mennä lenkille oikeesti.

..kylläkin kirjoitti:

..taitaa olla totta !
Levitä sanaa muillekkin ja laajasti,
koirapuistot ovat historiikkiä.
Pakko mennä lenkille oikeesti.

niin tällainen tunkeilijan häätäminen "pakkotilassa" on erittäin ominaista sellaisille roduille tai yhdistelmille, joilla on vähääkään suojelu tai vartiointiviettiä. Sellaista koiraa ei tulisi ollenkaan viedä puistoon, koska koiralle epämiellyttävä tilanne laukaisee vieraalle rähisemisen hyvin herkästi etenkin koiralla, jonka jalostettuihinkin ominaisuuksiin kuuluu se oman lauman suojelu.

Se kun sanotaan, että koirilla tuo rähinä kuuluu "murkkuiluun" ei mielestäni pidä paikkaansa. Koira on tuossa iässä aikuistumassa ja sen ei enää tule käyttäytyä pennun lailla. Aiukuisuuden kynnyksellä koiran oma laumasidonnaisuus korostuu, kun se alkaa ymmärtämään sen lauman rakenteita, jossa se elää.

Vieraille koirille rähinöinti puistoilutilanteissa ei johdu siitä, että koira haluaa elvistellä kyseisille vieraille koirille tai näyttää niille kingeytensä. Tämä luulo on yleinen, mutta väärä. Kyse on siitä, että koira rähinöinnillä näyttää omalle laumalleen omia kykyjään nousta varteenotettavaksi kilpailijaksi laumajohtajuudesta. Edelleen se on pomo ja johtaja, joka häätää tunkeilijan. Eihän remmirähinöintikään johdu siitä, että koira inhoaa niitä vastaantulevia koiria, vaan siitä, että koira ei pidä omistajaansa johtajana.

Oli miten oli, niin sellaista koiraa, joka joskus oma-aloitteisesti on ollut rähinöissä mukana puistossa, ei tulisi sinne koskaan viedä uudestaan. Miksi väkisin yrittää pakottaa koira tottumaan tilanteeseen, jossa se kuitenkin toimii vaistonsa mukaan? Koira ei totu olemaan rähjäämättä puistosse, jos se kerrankin on sen jo tehnyt.

luettua... kirjoitti:

niin tällainen tunkeilijan häätäminen "pakkotilassa" on erittäin ominaista sellaisille roduille tai yhdistelmille, joilla on vähääkään suojelu tai vartiointiviettiä. Sellaista koiraa ei tulisi ollenkaan viedä puistoon, koska koiralle epämiellyttävä tilanne laukaisee vieraalle rähisemisen hyvin herkästi etenkin koiralla, jonka jalostettuihinkin ominaisuuksiin kuuluu se oman lauman suojelu.

Se kun sanotaan, että koirilla tuo rähinä kuuluu "murkkuiluun" ei mielestäni pidä paikkaansa. Koira on tuossa iässä aikuistumassa ja sen ei enää tule käyttäytyä pennun lailla. Aiukuisuuden kynnyksellä koiran oma laumasidonnaisuus korostuu, kun se alkaa ymmärtämään sen lauman rakenteita, jossa se elää.

Vieraille koirille rähinöinti puistoilutilanteissa ei johdu siitä, että koira haluaa elvistellä kyseisille vieraille koirille tai näyttää niille kingeytensä. Tämä luulo on yleinen, mutta väärä. Kyse on siitä, että koira rähinöinnillä näyttää omalle laumalleen omia kykyjään nousta varteenotettavaksi kilpailijaksi laumajohtajuudesta. Edelleen se on pomo ja johtaja, joka häätää tunkeilijan. Eihän remmirähinöintikään johdu siitä, että koira inhoaa niitä vastaantulevia koiria, vaan siitä, että koira ei pidä omistajaansa johtajana.

Oli miten oli, niin sellaista koiraa, joka joskus oma-aloitteisesti on ollut rähinöissä mukana puistossa, ei tulisi sinne koskaan viedä uudestaan. Miksi väkisin yrittää pakottaa koira tottumaan tilanteeseen, jossa se kuitenkin toimii vaistonsa mukaan? Koira ei totu olemaan rähjäämättä puistosse, jos se kerrankin on sen jo tehnyt.

Lue lisää

On eri asia jos esim sakemanni,rotikka jokin terrieri tms alkaa rähjätä puistossa siinä murrkkuiän aikana, niitä ei kannata sinne enää viedä, mutta jos esim noutaja rähisee tuskin murkkuiän jälkeen on ongelmia..

tästä....... kirjoitti:

On eri asia jos esim sakemanni,rotikka jokin terrieri tms alkaa rähjätä puistossa siinä murrkkuiän aikana, niitä ei kannata sinne enää viedä, mutta jos esim noutaja rähisee tuskin murkkuiän jälkeen on ongelmia..

Lue lisää

kerrankin rähissyt koira viedä takaisin sinne puistoon? Ihan vain kokeillakseen kerta toisensa jälkeen, että rähiseekö uudestaan?

Sitten kun sattuukin se iso vahinko, niin ollaan jo itkemässä ja ihmettelemässä "miten se meitin kultapuppeli nyt noin teki" ja toisen koiran lääkärilaskut pystyssä. Eikös se ihmisestäkin pidä paikkaansa, että joka kerran lyö lyö kyllä uudestaankin? Koira joka puree, puree uudestaankin? Eikös sitten koira joka käy toisen päälle tekee niin myös jatkossakin?

Onko vaikea ajatella, että kaikki koirat todellakaan ihan rotuunkin katsomatta ole soveltuvaisia puistoihin? Kyllä se noutajakin osaa ärähtää ja käydä päälle. Totta tuo, että puistot on ihmisten keksintö, ihmisten viihdyke. Ja laiskuutta, kun ei jakseta oikesti lenkittää koiraa, vaan pääsee helpommalla, kun menee pällistelemään johonkin aidatulle alueelle katselemaan kun koirat repii toisiaan kappaleiksi.

luettua... kirjoitti:

koiraneuvolasta luin kerran jutun, jossa pohdittiin koirien välisiä suhteita ja koirapuistossa käyntiä. Ihmettelin itse, kun meillä rupesi kanssa murkkuikäinen uros yhden äkin rähisemään puistossa ja käynnit loppui siihen.
Kirjoituksen idea meni jotenkin näin:

Koira on laumakeskeinen eläin ja sen pitää laumanaan perhettä, jonka keskellä se elää ja siihen kuuluvia muita eläimiä. Koiran luontaisiin ominaisuuksiin ei kuulu lauman ulkopuolisten "muukalaisten" kohtaaminen. Koira on onnellisin silloin, kun se saa olla omassa laumassaan ja se voi tuntea olonsa epämukavaksi kohdatessaan tunkeilijoita. Pahimmassa tapauksessa koira ahdistuu kohtaamisista niin paljon, että kokee tarvetta häätää vieras koira pois. Näin varsinkin, jos lauman sisällä johtajuus ei ole kunnossa (johtaja eli ihminen häätää aina tunkeilijan pois).

Koira ei kaipaa sosiaalisia tilanteita eli tilanteita, joissa se olisi tekemisissä sille vieraiden koirien kanssa. Koirapuistot ja vieraiden koirien keskenään tutustuttaminen on ihmisen keksintö. Luonnossa eri susilaumoihin kuuluvat sudet eivät ole tekemisissä toistensa kanssa, vaan välttävät eri laumojen välisiä kohtaamisia. Koiran ei tarvitse tavata jokaista vierasta koiraa, emmehän mekään ihmiset tervehdi jokaista vastaantulevaa tuntematonta tai esimerkiksi uimahallissa (vertaus koiralle koirapuisto) emme pysähdy leikkimään vieraiden kanssa.

Sosiaalinen koira ei tarkoita koiraa, joka tulee toimeen ja haluaa leikkiä jokaisen vastaantulevan koiran ja ihmisen kanssa. Sosiaalinen koira on sellainen, joka ei stressaannu/pelkää vieraasta ympäristöstä tai tilanteista, vaan käyttäytyy rauhallisesti, jopa välinpitämättömästi ympäristöään kohtaan, koska luottaa "pomonsa" hoitavan laumanvartioinnin.

On koiria jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa ja haluavat leikkiä kaikkien kanssa. Suurin osa koirista ei kuitenkaan ole tällaisia, koska se on niiden luonnon vastaista. Jos huomaa koiran käyttäytyvän kohtaamistilanteissa agressiivisesti tai vetäytyvästi ei sitä missään nimessä tule enää vastaisuudessa pakottaa sellaisiin tilanteisiin. Tämä voi vain entisestään laukaista pahempia ongelmia.

Koira joka joutuu pakotettuna häätämään vieraan tunkeilijan, koska oma pomo ei sitä jostain syystä tee, alkaa helposti kyseenalaistaa myös omaa laumajärjestystään ja johtajuusongelman siemen on kylvetty: "kun pomo ei toiminut, niin minä toimin. onko pomo luopunut asemastaan? olenko siis uusi pomo?" Koiraa ei siten tietentahtoen tulisi asettaa tilanteeseen, jossa sen täytyy toimia johtajana. Ongelmat seuraavat helposti puistosta kotiin.

Lue lisää

Koira EI tarvitse koirapuistoa.
Kuvittele omalle kohdalle semmoinen, että joka aamu menet eri paikkaan töihin ja joudut joka kerta tutustumaan uusiin ihmisiin ja luomaan sos kontakstit heihin. Koira joutuu tekemään sen koirapuistossa kerta toisensa jälkeen.Tutkimaan onko nyt tämä uros/narttu agressiivinen/iloinen/alistaja yms. No mitä siitä tulee ei ainakaan sosiaalisia koiria. Ja tämä on ns suoraan lainattu pertin tekstistä (En jaksanu sanatarkkaa muotoa hakea koiraneuvolan sivuilta)
Eli lyhyesti koiran ei tarvii mennä koirapuistoon luomaan sosiaalisia kontakteja, sinä ja teidän perhe on sen lauma muuta se ei tarvii.

KATEELLUSIA!
Sillä, minä en ainakaan ole koskaan nähnyt, kun puistossa koirat repii toisiaan kappaleiksi!
Yleensä koirat nuuskivat toisiaan, leikkivät keskenään, haistelevat puistoa. Juoksevat sydämensä kyllyydestä ja samankokoiset painivat. Urokset saattavat mielistellä narttuja tai yrittää selkään, mutta nartut/omistajat estävät sen.

No, sitten pari kertaa kaikki ei ole mennyt ihan niin. Joku koira on ollut niskakarvat pystyssä jo tullessaan, ja saattanut rähähtää tai koettaa näykkästä. Mutta yleensä sellainen jää omaan rauhaansa, ainakin minun koirani osalta. Jos/kun koirani koettaa mennä sellaisen luo jutustelemaan, käsken sen pois tai kutsun luo.
Ei tarvitse montaa kertaa muistuttaa, niin se tyytyy muuhun, sosiaalisempaan seuraan.
On myös ensikertalaisia, pentuja ja hyvin arkoja yksilöitä, jotka pelkäävät vähän. Mutta jos niiden antaa turvautua, antaa olla vapaasti ja pikku hiljaa tutustua, ne yleensä äkkäävät jutun jujun ja pian/muutaman kerran jälkeen juoksevat niinkuin muutkin koirat.
Pääasia on, että koira on hallinnassa! Aivan yhtä hallinnassa, kuin sen pitää olla vapaana pidetyllä lenkilläkin. Jos vastaan tulee koira, sen luo ei saa rynnätä missään mielessä.
Meillä ei kyllä ainakaan ole ollut mitään ongelmaa puistossa. Eri asia voisi olla, jos antaisin koiran tehdä puistossa ihan mitä huvittaa: kurmottaa pentuja, painia liian kovaa, alistaa toisia, vastata rähinänaloituksiin.
Mutta silloinhan koiralla vasta stressiä olisikin: se joutuisi itse huolehtimaan itsestään ja minusta suuressa vieraiden koirien ilmentymässä. Tuskin sillä hauskaa olisi. Sen sijaan kun minä käsken ja huolehdin koirastani, sen turvallisuudesta ja hallinnasta, se voi leikkiä miten lystää ja ei joudu tappeluihin tms. koska minä määrään. Se saa olla rennosti eikä ole vaihtoehtoa olla tottelematta. Tietysti kehun tottelemisesta. Koirapuistossa olo on ainakin meille kaikin tavoin hyödyksi ja huviksi. Ja, kyllä koira liikuntaakin saa: edestakainen matka koirapuistoon on 8 km, joten liikaa virtaakaan koiralla ei ole puistoon mennessä.

Murkkuiässä kyllä näkyi, että koira ei ole enää pentu. Se ei kellahtanut selälleen jokaiselle heti, eikä mielistellyt isompia. Sen sijaan se alkoi käyttäytyä aikuisen elein, ylväästi, väisti pentujen lipemisiä yms. Se alkoi torjua urosten astumisyrityksiä ärähtämällä ne pois selästään. Se ei ollut enää niin intoa ja virtaa täynnä, eikä tykännyt enää eniten juosta karkuun, vaan leikittää nuorempia.
Se alkoi "hoivata" pentuja. Jos joku ärähti sille (2 kertaa elämänsä aikana), sanoin koiralleni jo valmiiksi "loppu", "nätisti", "tänne" tms. Näin korostin sitä, että vaikka toinen ärähtää, koirani ei saa jatkaa tai reagoida, vaan sen pitää tukeutua minuun. Se alistuukin hienosti toisille koirille, vaikka on usein puiston isoin. Harvemmin se enää selälleen heittäytyy(paitsi omasta tahdostaan esim. pennuille, leikkii niin niiden kanssa) mutta se väistää tai alkaa nuuskia, kävelee pois yms.
Jos koirani on hyvin häntä pystyssä ja "liian ylväs", komennan sitä äänensävyllä tai käsken pois. Yleensä se onkin hyväntuulinen ja tykkää kaikista. Se ei todellakaan stressaanu puistoilusta ja pennusta asti onkin saanut paljon sosiaalistamista. Niin ja koirani on sekarotuinen, jossa on puolet laumanvartijaa.

Minusta on turhaa verrata koiria susiin. Nyky-yhteiskunnan koirat eivät ole susia, eivät tiedä, mikä on susi, eivätkä elä susilaumassa.
Koirat kuin myös sudet ovat hyvin sopeutuvaisia ja älykkäitä eläimiä.
Susi ei joudu myöskään matkustamaan junassa, autossa, bussissa, lentokoneessa. Se ei joudu sopeutumaan kissoihin, kaneihin, hevosiin yms. Sen ei tarvitse sietää ventovieraita vastakkaista sukupuolta olevia susia. Sen ei tarvitse elää vieraan lajin, ihmisen seurana ja palvelijana!
Koirat voi opettaa vaikka mihin varsinkin pentuina. Etenkin ne voi opettaa tottelemaan ja luottamaan omistajaansa kaikissa tilanteissa. Tietysti roduissa on eroja.
Koira on eri asia kuin susi, sen varmaan tietävät myös koirasuden omistajat. Millainen olisi susi koirapuistossa? Millainen olisi aito susi perheessä?
Sama kuin vertaisi kotikissaa ja ilvestä kuin jos vertaa koiraa ja sutta.
Tottakai ihmisen pitää olla koiralleen johtaja, mutta eri tavoin kuin susilaumassa. Susilauma on ihan erilainen ja siinä johtajuus perustuu tietääkseni ikään, sukulaisuuteen ja vahvuuteen. Kuinka moni on synnyttänyt koiransa tai päihittäisi sen oikeasti verisessä taistelussa ilman apuvälineitä? En ainakaan minä. Minä ruokin koirani, ja olen ruokkinut pennusta asti joten se pikemminkin luulee minua keinoemokseen kuin susijohtajaksi tai emoksi.
Ja koiraahan on verrattu sudenpentuun, ei suteen.
Meillä ainakin mitä tahansa saa tapahtua ja koiran tehtävä ei ole hoidella asioita. Pihaan saa tulla koira tai mikä tahansa, jos minä olen kotona. MUTTA yksin en koiraani koirapuistoon jättäisi enkä kenenkään muun kanssa, koska tiedän,että vierailla ihmisillä ei ole koiraani auktoriteettiä eikä arvovaltaa. Heillä ei ole johtajuutta, suhdetta eikä kiintymystä koiraani, vaikka kuinka möreä-ääninen mies olisi. Koira pikemminkin väistäisi häntä, kuin tottelisi ja mielistelisi.
Minusta 1. sääntö on, että koira ei saa olla aggressiivinen ja omistajan pitää olla koiran johtaja kun puistoon mennään.