Eikö minua huomata?

Olen ollut viimeaikoina aika yksinäinen. Onhan minulla ollut porukkaa ympärilläni, mutta en ole avautunut kellekkään. Siksi oloni on kai yksinäinen. Olen niin täynnä kaikkea paskaa, jota kukaan tuskin edes ymmärtäisi, vaikka kertoisinkin. Itseasiassa... tuskin edes tarkalleen tiedänkään, miksi minulla on paha olla.

Kotona asusutelen isän kanssa. Isä joutui sairaalaan vähän aikaa sitten ja pelkäsin niin paljon, että en enää näkisi häntä ikinä. Hänellä oli kuitenkin pieni vaiva ja se paranee äkkiä. Kun hän tuli tänään kotiin odotin että hän kysyisi mitä minulle kuuluu, tai että mitä koulussa nykyään. Ei kuitenkaan kysynyt. Jos edes katsoi päälle. En minäkään sen parempi siinä tilanteessa ollut ja en tiedä, että odottiko isä samaa kuin minä.

Vähän aikaa sitten aloin vähän puhumaan mitä koulussa on tapahtunut ja näin. Isä kuunteli vähän aikaa, mutta rupesi kuitenkin puhumaan naisystävänsä kanssa jostain hiton makkaroista. Nainen on mukava mielestäni, mutta aina kun yritän puhua isälle jotain niin se tunkee väliin ja alkaa puhelemaan jotain omia asioitaan isälle. En oikein osaa muutakuin häipyä jonnekkin muualle puremaan hammasta.

Pitäisikö minun sanoa isälle suoraan? Olen sitä miettinyt, mutta luulisin, että hän ei uskoisi ja luulisin, että hän vain sanoisi, että olen mustasukkainen. Ei minusta tunnu ainakaan siltä, että olisin mustasukkainen... mutta varmasti ketä tahansa ärsyttäisi se, että ei kuunnella mitä koitaa sanoa! Aion ainakin pitää vain mykkäkoulua, kun en muutakaan osaa. ;/
4556
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Niin, että olen muuten 14 vuotta...

Äänestä
  • Ihan ymmärrettävää.. Kannattaa toki sanoa asiasta isällesi mutta mieti tarkkaan etukäteen mitä aiot sanoa ja sanot sen sen verran napakasti että hän myös ymmärtää mistä on kyse. Valitse sellainen aika kun hän ei tee mitään muuta esim. katso telkkaria ja kun naisystävä ei ole lähettyvillä. Kerrot vaan avoimesti miltä tuntuu niin hyvin menee..

    Äänestä

Ole vaativampi ja näytä, että he ovat tärkeitä.

Kokeile, mitä tapahtuu, anna itse positiivista palautetta ja katso aktivoiko se heitä.

Mutta voi sanoa,"ISÄ TÄMÄ ON TÄRKEETÄ, KUUNTELE" tai naisystävälle "ANNA MINUA SANOA TÄMÄ LOPPUUN"

Vitsaile " TEIDÄN MAKKARAT ON SIIS TÄRKEÄMMÄT KUIN MINUN KOULU", älä loukkaannu niin helposti tai sitten suutu kunnolla

Äänestä

Olen yrittänyt puhua isälle. Olen kertonut miltä minusta tuntuu ja näin. Minusta tuntui, että hän ei ottanut sitä tosissaan. Minusta tuntuu, että hän ei ota minua ollenkaan tosissaan. Tekisi mieli ottaa veitsi käteen ja viillellä käsi sillä verille ja viedä se isän eteen... se olisi ainoa keino millä saisin hänet ottamaan minut tosissani! Tiedän, se on tyhmää, enkä aio sitä tehdä. Silti päässäni joku käskee niin tekemään ja olen taistellut sitä vastaan jo kauan! En halua olla sellainen, joka vahingoittaa itseään.

Nyt vasta mulle on herännyt sellaisia mustasukkaisuuden tunteita. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Minusta tuntuu, että kaikki mitä teen häiritsee isää. Tänäänkin katselin elokuvaa niin se ämmä tuli siihen hölisemään ja näin selvästi että isääkin kiinnosti elokuva jota katsoin ja se nainen vain yritti saada isän huomion pois siitä elokuvasta. Minusta tuntuu, että se nainen yrittää olla parempi kuin minä... en ole uskaltanut kysyä isältä kumpi meistä on sille tärkeämpi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


oiufyulyf kirjoitti:

Olen ollut viimeaikoina aika yksinäinen. Onhan minulla ollut porukkaa ympärilläni, mutta en ole avautunut kellekkään. Siksi oloni on kai yksinäinen. Olen niin täynnä kaikkea paskaa, jota kukaan tuskin edes ymmärtäisi, vaikka kertoisinkin. Itseasiassa... tuskin edes tarkalleen tiedänkään, miksi minulla on paha olla.

Kotona asusutelen isän kanssa. Isä joutui sairaalaan vähän aikaa sitten ja pelkäsin niin paljon, että en enää näkisi häntä ikinä. Hänellä oli kuitenkin pieni vaiva ja se paranee äkkiä. Kun hän tuli tänään kotiin odotin että hän kysyisi mitä minulle kuuluu, tai että mitä koulussa nykyään. Ei kuitenkaan kysynyt. Jos edes katsoi päälle. En minäkään sen parempi siinä tilanteessa ollut ja en tiedä, että odottiko isä samaa kuin minä.

Vähän aikaa sitten aloin vähän puhumaan mitä koulussa on tapahtunut ja näin. Isä kuunteli vähän aikaa, mutta rupesi kuitenkin puhumaan naisystävänsä kanssa jostain hiton makkaroista. Nainen on mukava mielestäni, mutta aina kun yritän puhua isälle jotain niin se tunkee väliin ja alkaa puhelemaan jotain omia asioitaan isälle. En oikein osaa muutakuin häipyä jonnekkin muualle puremaan hammasta.

Pitäisikö minun sanoa isälle suoraan? Olen sitä miettinyt, mutta luulisin, että hän ei uskoisi ja luulisin, että hän vain sanoisi, että olen mustasukkainen. Ei minusta tunnu ainakaan siltä, että olisin mustasukkainen... mutta varmasti ketä tahansa ärsyttäisi se, että ei kuunnella mitä koitaa sanoa! Aion ainakin pitää vain mykkäkoulua, kun en muutakaan osaa. ;/

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu