Sopeudunko maiseman yksinäisyyteen
niin kuin viileiden unieni hiekkaan
varisseiden kuparisten lehtien kuuraan.
Raitojen hartaaseen huountaan
ja kivien jäisiin taskuihin
kilahtavien kristallien syntymiin.
Tulisitko lähemmäksi
niin kauan kuin vielä
kosteat silmäni
antavat hämärässä nähdä.
Kätketyn hellyytesi
astuvan luokseni Sinua ennen.
Mutta tiedä
Sinun tulisi olla ja nähdä itsessäsi minut
tietääksesi, tietääksesi.
niin kuin viileiden unieni hiekkaan
varisseiden kuparisten lehtien kuuraan.
Raitojen hartaaseen huountaan
ja kivien jäisiin taskuihin
kilahtavien kristallien syntymiin.
Tulisitko lähemmäksi
niin kauan kuin vielä
kosteat silmäni
antavat hämärässä nähdä.
Kätketyn hellyytesi
astuvan luokseni Sinua ennen.
Mutta tiedä
Sinun tulisi olla ja nähdä itsessäsi minut
tietääksesi, tietääksesi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
tähän minä en päässyt aivan sisälle, täytyy ehkä lukea muutamaan otteeseen. Mutta en voi kuin ihailla tuota sanojen käyttöä, ja sitä että vaikka en tätä "omakseni" heti koekaan, tunne saavuttaa minut silti.
eihän se tokikaan haittaa, vaikka et päässyt si-
sälle. Ydinajatus tässä on yksinäisyys, ihminen
joka vaeltaa kosken rannalla ja kuuntelee luonnon
ääniä orpoudessaan. Ihmisen ikävässä toisen luo.
Enhän mie, miten mie nyt otan tuon sanojen käytön
ilmaisusi - en kai osaa muuta kuin kiittää.
Kun ei sitä itseään osaa mitenkään arvostaa, on
se mieltä lämmittävää jos joku toinen sen tekee.
Rutistus tytölleni.
tehdä hienoja ja puhuttelevia runoja!
Peace
olen hämmennyksissäni Sinunkin sanojesi edessä,
kiitos.
Peace and Love.
..ja toiveita ennen toisen tuloa
ja toinen kun tulee silmissään
ja sydämmessään samat toiveet ja halut
ja kahdesta kohdatessaan tulisi kuin
yhtä rakkaudessaan.
ajatusta herättävä runo ja jokaisella
uudella luku kerralla löytyy uusia
sävyjä,painotuksia,tasoja.
jotenkin koskettavaa,pidin.
juuri noista mainitsemistasi asioistahan tässä
runossani on kyse.
Ja kuten tuolla edellä sanoin, ihmisen ikävästä
toisen luo.
Hienoa, jos runoni herätti ajatuksia.
Ja vielä miellyttävämpää on lukea sitä, että
sanot uusien lukukertojen jälkeen siitä löytyvän
uusia sävyjä, painotuksia ym.
Kiitos.
Yksinäisyys
sodin sitä vastaan
nautin siitä osittain
ja Sinua kaipaan
Sisin myllertää
uneksii onnesta
katsoo kauniin
lumista maisemaa
Olen edessäsi
paljas avoin
näetkö kätketyn hellyyteni
Sinun tulisi olla
ja nähdä itsessäsi minut
Tänään tämä tiedoksesi
Nyt olet kyllä onnistunut mahtavasti.
Siinä on kiteytettynä ne ajatukset, jotka on ru-
nossani. Olet vaan tehnyt sen pehmeämmin kuin mi-
nä, hienoa.
Kiitos Kaaru.
Orvon osan saanu.
Kyselt kuin minäki?
Oisko meillä sama , läksy?
Tuon luonnon nuo kaikki , kivienki "taskut"
Kuvavaa omaa ..kuvaa
Näkiskö kasvoissa toisen omankuvan?
Huokaan, sittenhän kaikki oiski , toisin?
"Orvon laulu"
Siinä syviä värejä melangooliset sävelet
Jotenki "Orvon laulua" soitin.
Sinulle tielles soivan linnun laulua tänää.Liisa
sama läksy Liisa.
Kivien taskut, kosken kuohut ja hiljainen raito-
jen huounta - kaikki yhdessä herättää jonkilais-
ta kaipausta yksinäisyydessä, orpoudessa.
Palautteesi on aina yhtä mieltä liikauttavaa,
kiitos Liisa.
Sitä lintujen laulua Sinunkin päivääsi toivon.
Mitä mä osaan tästä sanoa, kun kaikki sanat tuntuvat kalpeilta runosi rinnalla... *huoks*
Tässä on jotain, jotain... ah, Linda...
Suljen silmäni ja olen
uniesi viileässä maassa
rantojesi vierillä
Ja hengitän sanojasi
niin kuin raidat hengittävät
aamunyön hämärää
Jossain siellä, rakkaani
uniesi viileässä maassa
minä elän
arvaa vaan, onko minun vaikea sanoa palautteesee-
si jotain - kyllä. Tarvitsee taas raapia tuota
puista nuppia, ja siinäkin on vaaransa kuten tie-
dät * nauraa *
Mutta sitten vetääkin samaan hengen vetoon hil-
jaiseksi ...
Upea, kerrassaan upea vastine.
Ja vaikka kuinka yritin, en yksinkertaisesti saa
siihen " kantta "
Joten nöyrryn vain lukemaan sitä, ja nappaan sen
ehdottomasti talteen niin kuin Kaarunkin vasta-
runon.
Kiitos Mys Mystisein, Runottarien runotar.
Kyllä täytyy sanoa, taas kerran, että elämänmakuiset runosi herättävät ajatuksia, tunteita, saavat miettimään, kuinka joku osaakin
kertoa NÄIN hienosti/koskettavasti, tuntemuksistaan/kokemuksistaan/ajatuksistaan. Usein näistä löytää itsensä!
Kiitos linda, lukuelämyksestä....
Kummallista, kuinka kommentointi tuntuu toisinaan
vaikealta. Kuinka löytää oikeat sanat kuvaamaan
niitä tuntemuksia, mitä luettu runo synnyttää.
Mutta ei ole helppoa aina vastata palautteisiin-
kaan, ei varsinkaan Sinun laistesi.
Äärettömän vaikeaa, koska esimerkiksi sanomasi;
" elämänmakuiset runosi herättävät ajatuksia,
tunteita, saavat miettimään, kuinka joku osaakin
kertoa NÄIN hienosti/koskettavasti " ja kaikki
muu - hämmennys on oikea sana Sinullekkin.
Kiitos, se kuuluu AINA kommentoijalle - Sinulle.
Olen enemmän kuin otettu sanoistasi E.ve.
Maiseman kauneus lohduttaa yksinäistä
hiekka on hienoa ja kuuraiset lehdet
väriloistossaan ainutlaatuisia.
Hartaiden huokaustenkin tähden
ja kivien jäätyneistä pinoista
niistäkin voi kristallit syntyä.
Rakkaus tulee, näet tai et itkuisilta silmiltäsi
ottaa omakseen ja pitelee hellästi hellyydellä.
Niin, ja tuo viimeinen säkeistö pistää miettimään hmm…
Pitäisi nähdä itsessään rakkaan sisin, kasvot, kaikki, tietääkseen…
Juups, hienon runon kirjoitit jälleen kerran, kiitos!
Tämä maisema täällä, se rauhoittaa kun on paha
olla - kosken kuohut ja rauha.
Kiitos että olet poikennut, ja oikein hyvää uutta
päivää.
t. linda
alapuolelle murukullan keskusteluun vastaa joku, erik von, eino 90v. tai sixtiesman? se vastailee itelleen.
tänään oli vuorossa Pekka* :)))
Sinulle ja tuolle seuraavalle kommentoineelle,
että en lue kyseisen runoilijan runoja. Minulle
on yhden tekevää, kuka hänen runojaan kommentoi
ja kuka ei. Ja jos joku vastailee itselleen, jo-
hon nyt en kuitenkaan hänen kohdallaan usko, niin
sekin on minulle täysin yhdentekevää.
Kiitos että olette poikenneet, vaikka
kommenttinne eivät runoani koskeneetkaan.
Oudon värisyttävät.
Tunnetta,,,sitä siinä on.
Ihanaa iltaa koskelle.
Kiitos että olet poikennut ja annoit aamuuni
hymyn, sanasi lämmittävät kuten aina.
Upeaa sanankäsittelyä kertakaikkiaan. Sanat eivät riitä palautteeseen, mahtava vaikutelma.
Kiitos ihanasta lukuhetkestä : )
että vaikka sanasi ovat ylisanoja runostani,
niin kyllä ne hivelevät huonoa itsetuntoani -
kiitos.
Erillainen, koskettava.
Kolmas säe koukutti.
Kiitos!
jaa-a, toivottavasti se on lakannut - kupoliin
ottaminen.
En tiedä kuka olet, ja oletko mahdollisesti aiem-
min kommentoinut runojani. Mitä ilmeisemmin kui-
tenkin olen lukenut, kun toteat että erilainen.
Olen kyllä joskus aikoja sitten tuonut tänne hie-
man samanoloisia runoja, mutta siitä on aikaa.
Sinunkin palautteesi lämmitti, kiitos.
Menneinä vuosina heräilin runon ja rajantiellä,loppusyksyn pakkasaamuina katsomaan luonnon taideteosta livenä. Kiitokset mielikuvan elävyydestä. Tuli myös tunne siitä toisesta, lämpimästä, samassa makuupussissa..
Terveisin, Tarkkiss
asustelen täällä Hämeen härkäteiden tuntumassa,
ja Sinun " runon ja rajan tiellä " nosti tuon
ajatuksen mieleeni.
Jos runoni mielikuva oli mielestäsi elävä, olen
silloin onnistunut siltä osin ainakin. Minäni ei
ole koskaan tyytyväinen tuotoksiini, ja kyllähän
tässäkin runossa korjattavaa olisi.
Ihanaa tuo yhteisen makuupussin tunne :D
Kiitos Sinulle mieltä lämmittävästä palauttees-
ta.