Orvon laulu

eihän se tokikaan haittaa, vaikka et päässyt si-
sälle. Ydinajatus tässä on yksinäisyys, ihminen
joka vaeltaa kosken rannalla ja kuuntelee luonnon
ääniä orpoudessaan. Ihmisen ikävässä toisen luo.

Enhän mie, miten mie nyt otan tuon sanojen käytön
ilmaisusi - en kai osaa muuta kuin kiittää.
Kun ei sitä itseään osaa mitenkään arvostaa, on
se mieltä lämmittävää jos joku toinen sen tekee.

Rutistus tytölleni.

olen hämmennyksissäni Sinunkin sanojesi edessä,
kiitos.

Peace and Love.

juuri noista mainitsemistasi asioistahan tässä
runossani on kyse.
Ja kuten tuolla edellä sanoin, ihmisen ikävästä
toisen luo.

Hienoa, jos runoni herätti ajatuksia.
Ja vielä miellyttävämpää on lukea sitä, että
sanot uusien lukukertojen jälkeen siitä löytyvän
uusia sävyjä, painotuksia ym.

Kiitos.

Nyt olet kyllä onnistunut mahtavasti.

Siinä on kiteytettynä ne ajatukset, jotka on ru-
nossani. Olet vaan tehnyt sen pehmeämmin kuin mi-
nä, hienoa.

Kiitos Kaaru.

sama läksy Liisa.

Kivien taskut, kosken kuohut ja hiljainen raito-
jen huounta - kaikki yhdessä herättää jonkilais-
ta kaipausta yksinäisyydessä, orpoudessa.

Palautteesi on aina yhtä mieltä liikauttavaa,
kiitos Liisa.

Sitä lintujen laulua Sinunkin päivääsi toivon.

arvaa vaan, onko minun vaikea sanoa palautteesee-
si jotain - kyllä. Tarvitsee taas raapia tuota
puista nuppia, ja siinäkin on vaaransa kuten tie-
dät * nauraa *

Mutta sitten vetääkin samaan hengen vetoon hil-
jaiseksi ...

Upea, kerrassaan upea vastine.
Ja vaikka kuinka yritin, en yksinkertaisesti saa
siihen " kantta "
Joten nöyrryn vain lukemaan sitä, ja nappaan sen
ehdottomasti talteen niin kuin Kaarunkin vasta-
runon.

Kiitos Mys Mystisein, Runottarien runotar.

Kummallista, kuinka kommentointi tuntuu toisinaan
vaikealta. Kuinka löytää oikeat sanat kuvaamaan
niitä tuntemuksia, mitä luettu runo synnyttää.

Mutta ei ole helppoa aina vastata palautteisiin-
kaan, ei varsinkaan Sinun laistesi.
Äärettömän vaikeaa, koska esimerkiksi sanomasi;

" elämänmakuiset runosi herättävät ajatuksia,
tunteita, saavat miettimään, kuinka joku osaakin
kertoa NÄIN hienosti/koskettavasti " ja kaikki
muu - hämmennys on oikea sana Sinullekkin.

Kiitos, se kuuluu AINA kommentoijalle - Sinulle.
Olen enemmän kuin otettu sanoistasi E.ve.

Tämä maisema täällä, se rauhoittaa kun on paha
olla - kosken kuohut ja rauha.

Kiitos että olet poikennut, ja oikein hyvää uutta
päivää.

t. linda

tänään oli vuorossa Pekka* :)))

Sinulle ja tuolle seuraavalle kommentoineelle,
että en lue kyseisen runoilijan runoja. Minulle
on yhden tekevää, kuka hänen runojaan kommentoi
ja kuka ei. Ja jos joku vastailee itselleen, jo-
hon nyt en kuitenkaan hänen kohdallaan usko, niin
sekin on minulle täysin yhdentekevää.

Kiitos että olette poikenneet, vaikka
kommenttinne eivät runoani koskeneetkaan.

Kiitos että olet poikennut ja annoit aamuuni
hymyn, sanasi lämmittävät kuten aina.

että vaikka sanasi ovat ylisanoja runostani,
niin kyllä ne hivelevät huonoa itsetuntoani -
kiitos.

jaa-a, toivottavasti se on lakannut - kupoliin
ottaminen.

En tiedä kuka olet, ja oletko mahdollisesti aiem-
min kommentoinut runojani. Mitä ilmeisemmin kui-
tenkin olen lukenut, kun toteat että erilainen.
Olen kyllä joskus aikoja sitten tuonut tänne hie-
man samanoloisia runoja, mutta siitä on aikaa.

Sinunkin palautteesi lämmitti, kiitos.

asustelen täällä Hämeen härkäteiden tuntumassa,
ja Sinun " runon ja rajan tiellä " nosti tuon
ajatuksen mieleeni.

Jos runoni mielikuva oli mielestäsi elävä, olen
silloin onnistunut siltä osin ainakin. Minäni ei
ole koskaan tyytyväinen tuotoksiini, ja kyllähän
tässäkin runossa korjattavaa olisi.

Ihanaa tuo yhteisen makuupussin tunne :D

Kiitos Sinulle mieltä lämmittävästä palauttees-
ta.