Fakta on että AA perustuu osin raamattuun ja kristinuskoon, se näkyy teksteissä ja perustajien näkökulmissa. Vaikka tuota asiaa ei miettisikään niin eräs asia mietityttää: onko AA:n ohjelma ehdoton auktoriteetti sellaiselle joka on jossain vaiheessa juonut liikaa ja törppöillyt sen vuoksi?
Meinaan, itse olen käynyt AA:ssa 9 v ajan. En ole kuitenkaan suostunut siihen ajatukseen että olisin päivä kerrallaan loppuikäni juomatta. Kaipaan juomista, nimenomaan sosiaalista juomista ravintoloissa, muiden ihmisten rentoutunutta keskustelua ja seuraa. Siksi olen retkahdellut usein (2-3 kk välein) yhdeksi illaksi ottamaan.
Olen huomannut sen, että raittius toki on varmasti näkynyt fyysisen kunnon paranemisena ja tietysti maksa ja keskushermosto saavat elpyä. Mutta: minusta on tullut sosiaalisesti vetäytyvä, jäykkä ja estynyt ihminen! Siis vastakohta menneelle, rennolle sosiaaliselle ihmiselle. Olen koettanut soveltaa ja omaksua ohjelman askelia, vaan en osin osaa enkä osin edes halua (mm. kummin hankkiminen ja kaikkien omien luonteenvirheiden kertominen jollekin täysraittiille tökkii).
Kun menee ravintolan ohi, missä ihmisiä rupattelee sisällä, tai kesällä terassilla, tulee aina haikeus ja kaipuu.
Meinaan, itse olen käynyt AA:ssa 9 v ajan. En ole kuitenkaan suostunut siihen ajatukseen että olisin päivä kerrallaan loppuikäni juomatta. Kaipaan juomista, nimenomaan sosiaalista juomista ravintoloissa, muiden ihmisten rentoutunutta keskustelua ja seuraa. Siksi olen retkahdellut usein (2-3 kk välein) yhdeksi illaksi ottamaan.
Olen huomannut sen, että raittius toki on varmasti näkynyt fyysisen kunnon paranemisena ja tietysti maksa ja keskushermosto saavat elpyä. Mutta: minusta on tullut sosiaalisesti vetäytyvä, jäykkä ja estynyt ihminen! Siis vastakohta menneelle, rennolle sosiaaliselle ihmiselle. Olen koettanut soveltaa ja omaksua ohjelman askelia, vaan en osin osaa enkä osin edes halua (mm. kummin hankkiminen ja kaikkien omien luonteenvirheiden kertominen jollekin täysraittiille tökkii).
Kun menee ravintolan ohi, missä ihmisiä rupattelee sisällä, tai kesällä terassilla, tulee aina haikeus ja kaipuu.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kai nyt iso mies osaa itse päätellä mihin uskoo ja mihin ei ? vai eikö usko ?
ja kenen sanomana sitten uskot ? ja mitä ?
ja mitä et ?
sanotaan nyt kyllä ja ei . valikoi siitä mieleisesi. uskotko sitten haluaamaasi ?
muuten en osaa vastata. jos juominen on sinusta parempi vaihtoehto nii mikset juo ?
jos taas raittiina eläminen on parempi vaihtoehto nii mikset elä niin ?
kenen sulle pitää puolestasi asiat päättää ?
ai nii, nyt palattiin taas alkuun.
minä ainakin tiedän, hienon termin oppineena, olevani alkoholiaddikti. eikä juomaa kaipaa kun tietää, että ilman on kaikin puolin parempi.
eikä ole tarvetta vakuutella tekosyitä itselle ja muille, jotta saa juopotella. koska tekosyy sille ja ihan mille vaan löytyy kyllä jos niin tahtoo.
mitä sinä oikein tahdot ? mieti sitä kokonaisuutena.
Sekin lienee yksi riippuvuus monien muiden joukossa.
"Siksi olen retkahdellut usein (2-3 kk välein) yhdeksi illaksi ottamaan."
Tuo jäi mietityttämään, että onko sinut saatu sellaiseen synnintuntoon, että yhden illan kupin otto noinkin harvoin on jokin katastrofi ja onnettomuus?
Alkoholistilla se voi johtaa katastrofiin, mutta tapauksessasi ei, joten so what?
Mielestäni jos alkoholisti pystyy pysyvästi rajoittamaan ottamisen yhteen iltaan, niin silloin hän hallitsee alkoholia, eikä päivastoin.
Se juomattomuuden synnyttämä tyhjiö on tuttu itsellekin. Varsin tasapaksulta, tylsältä ja lattealta joskus elämä tuntuu kuivin suin, ja pintaan työntyy tosikkomaisuus ja pipoa alkaa kiristämään.
Joistain juomisen kokonaan lopettaneista tulee suomeksi sanottuna tosi vittumaisia ihmisiä, jotka ovat hyppimässä toisten silmille asiassa kuin asiassa.
Em. ilmiö mielestäni peilautuu usein tänne palstallekin, kun pitäisi rakentavasti keskustella aiheesta, niin mennäänkin henkilökohtaisuuksiin - soppa ja riita on valmis.
"Joistain juomisen kokonaan lopettaneista tulee suomeksi sanottuna tosi vittumaisia ihmisiä, jotka ovat hyppimässä toisten silmille asiassa kuin asiassa.
Em. ilmiö mielestäni peilautuu usein tänne palstallekin, kun pitäisi rakentavasti keskustella aiheesta, niin mennäänkin henkilökohtaisuuksiin - soppa ja riita on valmis."
Näinhän se on.
En malta ottamatta tätä "EHDOTONTA FAKTATIETOA" sisältävää lausahdusta tästä samasta linkistä esiin:
"Alkoholismi on parantumaton sairaus. AA on ehdoton, viina ei alkoholistille sovi. Se johtaa alkoholistin kuolemaan nopeammin kuin jos elää raittiina."
Raitistuneen totuus on se AINOA totuus. Fakta!
Muuta totuutta ei ole (heidän mielestään).
:D
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000033159545
Kiitos Kalle fiksusta palautteesta! Olen juuri tuo alkuperäinen avauskirjoittaja. Olen tosiaan miettinyt pääni puhki, että olenko sittenkään alkoholisti. Suunnilleen kaikki tuntemani aa-laiset kun lasillisen otettuaan jatkavat sitä minimissään viikon putken, monet kuukausia samaan syssyyn hoitamatta mitään asioitaan. Itse taas olen retkahdellut määräajoin, yksi ilta tai iltapäivä-ilta, mutta ei jatkoa seuraavana aamuna aa-tietoisena. Aikoinaan ennen aa:ta kyllä viikonloput meni usein ottaessa, aamustakin alkaen. Mutta, jos oli joku meno missä piti olla selvinpäin, pystyi olemaan ilman alkoa.
Siis: olenko sittenkin ollut alkoholin suurkuluttaja, kenties juoppo, mutta en alkoholisti? Tähän en ole vastausta löytänyt. Kaipaus rentoon ravintolaelämään on suuri, sille en voi mitään. Viikonloput tuntuvat tylsiltä kotona istuessa vaimon kanssa, hyvin tylsiltä. Ja hän taas on suhteeni ehdoton: ei tippaakaan hyväksy ottamistani, joten on tässä kärvistelyä ja ilottomuutta saamari tarpeeksi paljon!
Kurkkaan palstalle silloin tällöin ja joskus kirjoitan. Nyt tuli tunne, että vois laittaa pari riviä.
Olen ollut pitkään raittiina, käynyt AA:ssa, ja edelleen ihmettelen sitä samaa asiaa kuin täällä muutkin. Miten raittiuden myötä ihmisestä voi tulla niin v-mäinen, nipottaja, kaikentietäjä, ilonpilaaja, fundamentalisti (!!!!????) ........ luetteloa voisi jatkaa loputtomiin!!!!!
Raittiina oleminen ei todellakaan tarkoita samaa kuin alkoholismista toipuminen!!!!!
Olen tietysti sokea omille ominaisuuksilleni, tiedetään, joten ei tarvitse rynnätä silmät kiiluen palautetta antamaan!!!
Sinulle suosittelen ihan asiallisesti jotain, mitä tahansa harrastusta. Liikunnasta löytyy mielestäni helpoiten mutta itse olen kokeillut mm savenvalantaa, kalastusta, rekisterinumerojen numerojärjestyksessä hakemista ( pääsin 1:stä 100:aan ja lopetin ja nyt tuijotan jokaisen auton rekkaria), luontoa sen kaikissa muodoissa .... luetteloa voisi jatkAA...............
Mielekästä ELÄMÄÄ!!
Mitäs ihmettä siinä on, ettei viina alkoholistille sovi? Sehän on totta ja sen tajuaa vain se, joka on alkoholisti. Eivät hyvä lapsukainen kaikki suinkaan alkoholisteja ole vaikka kovasti ryyppäävätkin. Jokainen itse tietää onko alkoholisti vai ei.
En myöskään ymmärrä ulkopuolisten AA mölinöitä. Ei sinne tarvitse kenenkään tulla, eikä kukaan kehota ketään lopettamaan dokaamista tai örveltämistä ja elämänsä ja terveytensä tuhoamista. Siitä vaan jokainen juokoon niin paljon kuin sielu ja terveys sietää. Ihmisellä on vapaa valinta.
AA:sta voi kuitenkin löytyä apu juomisen lopettamiseen niille, jotka haluavat raittiin elämän ja sitä kautta aloittaa uuden paremman jakson elämässään ilman jatkuvaa morkkista ynnä muita skitsoja etc.
Koettakaahan porskutella.
sanoma ei voi olla ehdoton totuus. AA:n ohjelma ja käytäntö perustuvat kokemukseen ja vapaaehtoisuuteen. Minäkin kauan raittiina AA:n jäsenenä olleena hämmästelen joskus toisten jäsenten kovin ehdottomia kannanottoja.
Toipumisen tielle lähteminen on mahdollista, kun alkoholisti itse tajuaa tilansa ja haluaa muutosta elämäänsä. Alkoholin käytöstä luopuminen on useimmille ratkaisevan tärkeää. AA:n kirjallisuudessa kehoitetaan kunnioittamaan mitä tahansa tapaa, jolla alkoholisti raitistuu ja pysyy raittiina niin tahtoessaan. Enin osa tuntemistani aa-laisista on saanut pysyvän raittiuden vasta useiden kohtuujuomiseen yrittämisten tai laitoshoidon jälkeen.
Uusi elämäntapa saattaa rasittaa perheen ihmissuhteita kovastikin, jopa eroon asti.
AA-kummin sijasta voi käyttää myös seurakunnan tai terveydenhoidon palveluita. AA-kummi tosin kertoo sinulle oman stoorinsa ja tapansa noudattaa/soveltaa ohjelmaa, mitä ammattiauttajat eivät tee. Mutta he ovat kuulleet työssään niin monenlaista, että en usko sinun pystyvän järkyttämään heidän mielenrauhaansa.
En ole ennen käynyt täällä palstalla, joten olen ihan vihreä täällä. Halusin kuitenkin kommentoida. Aika moni meistä humalassa on rento, puhelias, sosiaalinen. Kun humaltila nousee liian suureksi olemme huutavia, liian riehakkaita ja jopa ääliöitäkin. Minusta on hullua että alkoholia ottamalla muutamme persoonaamme. Uskaltaisitko opetella olemaan selvinpäin puhelias ja sosiaalinen? Ei elämän tarvitse olla tylsää vaikkei terasseilla ja baarissa istukaan. Se on selvää ettei oman puolison kanssa kotona hirveästi ole juteltavaa kun ollaan oltu pitkään yhdessä. Entä jos kutsuisitte vieraita? Tai tekisitte jotain? Minulla on sellainen syntymähumala etten tarvitse alkoholia. Kyllähän sitä tuli nuorempana käytettyä, mutta en tarvitse sitä enää: Uskallan laulaa karaokea, vitsailla, hullutella ja tanssia ihan selvinpäin. Se että ihmiset ottaa jonkin verran alkoholia ei minua häiritse, mutta kun huomaan että esim. miehestäni tulee yliriehakas, niin minua tympäsee koska se ei ole enää aitoa vaan alkoholin aikaansaamaa. (Ja tässä tilassa on myös lähellä se että hän loukkaantuu sydänjuuriaan jostain ja sitten joudun lepyttelemään ja olemaan mielinkielin)
AA = Absolute abstinence
Alkoholi = In Vino Veritas!
olisi voinut olla minun kirjoittama. Juuri noin se on minullakin. Taidat olla meikäläisen reinkarnaatio? No ei, mutta hyvä että en ole ainut. Nuo tuntemuksesi osuvat vaan 101% yhteen omieni kanssa.
Eihän se AA mikään ehdoton totuus tietenkään ole. Omaa päätä kannattaa käyttää.
omaa päätä käyttämällä aina kapakan ovesta sisään. "Ainahan sitä yhdet voi ottaa, kuka estää?"
vie aina vaikeuksiin, niin silloin tietysti kannattaa kuunnella viisaampiaan.
Sun pitää vielä juoda lisää, noin mulle sanotaan AAssa.
Et omaksu ohjelmaa, koska et uskalla ottaa askelia. Niillähän se toipuminen kuitenkin tapahtuu.
Oot vain ollu juomatta ja haluat juoda edelleen. Juomisesta on kuitenkin haittaa ja pitää vähän välillä elpailla AAssa?
Ite olen suhannut tuolla tyylillä AAssa kymmenen vuotta. Nyt en oo juonut muutamaan kuukauteen ja aina kun olen alkanut ottaa, muutama kerta menee ihan nätisti, mutta jossain vaiheessa sitten homma leviää käsiin.
Eipä sillä ole väliä olenko alkoholisti vai suurkuluttaja, jotenkin kuitenkin tuhraan aikaani ja terveyttä liian paljon juomiseen, enkä saa otetta AAhankaan.
Kymmenen vuotta kuunnellut samojen tyyppien samoja tarinoita ja aina vaan tuntuu, että olen ulkopuolinen...
Onko totuus? Absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan.
Sinun ongelmasi on sama kuin on useimmilla alkoholisteillakin, eli et halua luopua juomisesta niin kauan kuin saat siitä vähänkin hyvää oloa. Juominen kuitenkin aiheuttaa jo sinullekin ongelmia ja pahaa oloa, mutta ei vielä niin riittävästi, että olisit valmis lopettamaan juomisen.
Yleensä juomisen lopettaminen tulee ajankohtaiseksi vasta sitten kun siitä saatu paha olo on suurempi, kuin siitä saatu hyvä olo. Eli tavallaan tuo AA:laisten antama neuvo juomisen jatkamisesta on oikea, sinun pitää juoda vielä lisää, että sen aiheuttama paha olo lisääntyisi.
Kirjoitit kuunnelleesi kymmenen vuoden ajan samojen tyyppien samoja tarinoita...
Tuo on asia johon halusin puuttua, nimittäin tätähän se on aika usean AA:laisen kohdalla. Puheet voi hyvin arvata jo etukäteen, koska ne ovat jo vuosikausien ajan pysyneet samana, eli minkäänlaista kehitystä ei jäsenessä ole tapahtunut.
Kun juoppo raitistuu, ja hän alkaa toteuttaa AA:n ohjelmaa, hänen toipumisensa täytyisi lähteä käyntiin.
Näinhän ei useimmilla AA:n jäsenillä kuitenkaan tapahdu, ei vaikka kuinka löisi "persettä penkkiin". Pelkkä kuunteluoppilaana oleminen ei vielä riitä, vaan olisi tärkeätä aloittaa heti alussa oman juomishistorian ja sen seurauksien läpikäyminen.
Minua kehotettiin pohjanmaalla olemaan ensin puolitoista vuotta pelkästään kuunteluoppilaana, ja avaamaan suuni palavereissa vasta sen jälkeen!
Minua alkoi kuitenkin kyllästyttää ne samojen kaverien samoin toistuvat jutut, joten en jäänyt odottelemaan "omaa puheenvuoroani".
Minun ei kuitenkaan ole tarvinnut näinä vuosina aloittaa juomista uudestaan (vaikka näin minua varoiteltiin), joten olen saanut omalla kohdallani toipumisen jotenkin käyntiin.
Itse kyllä pidän itseäni alkoholistina. Ja juominen on aiheuttanut mulle ongelmia ja pahaa oloa jo kaksikymmentä vuotta. Kuten sanoin, kun alan ottaa, aluksi menee "sivistyneesti". Voin juoda suht normaalisti muutaman kerran, kunnes jonain kertana kaikki lopulta aina riistäytyy.
Kyllä mä tiedän, miksi sanotaan, että juo lisää. Eikä se ole mulle ongelma, että niin sanotaan.
Oli liioiteltua antaa ymmärtää, että kaikki AAssa jatkasivat samaa jorinaa vuodesta toiseen. Kyllä siellä on myös tyyppejä, joilla on oikeasti tapahtunut henkistä kasvua ja joilla on elämä AAn ulkopuolellakin.
Olen aika tarkkaan käynyt läpi omaa juomishistoriaani AAssa, terapiassa ja ystävieni kanssa.
AA on mulle "seisova pöytä". Sieltä voi ottaa sitä, mitä haluaa ja tarvitsee ja sellaista, mikä itselle sopii. Mutta mulla on vähän vaikeaa lounaspuffetinkin kanssa; en osaa ottaa sopivasti.
On mulle annettu palavereissa aina puheenvuoro ihan kuin kaikille muillekin. Ihme, että sua on käsketty vaan kuuntelemaan? Sellaisessa ryhmässä en oo käynyt missään päin Suomessa, enkä Ruotsissakaan, että ei olisi uusiakin rohkaistu puhumaan.
Jotain sellaista oli ajatuksena, että mitä väliä on, mitä nimeä käyttää. Alkoholisti, suurkuluttaja, ongelmajuoja, addktoitunut alkoholiin...
Mun kohdalle osuu sekin, että putket pitenee ja raittiit pätkät lyhenee. Ja ikävä kyllä olen alkanut tuntea alkoholia kohtaan voimakasta himoa selvinpäin ollessakin, kun ennen himosin sitä vain lisää humalassa ja poistamaan krapulan.
Eipä tässä tälle päivälle tän enempää.
Elä ja anna elää
Vaikka AA olisikin joillekin ehdoton auktoriteetti, niin itse joudut ratkaisemaan oman suhtautumisesi AA:n toipumisohjelmaan.
Ei AA:ssa ole mitään johtajia, jotka voisivat määräillä elämästäsi. Ei ohjelmakaan mitään määrää, se vain kertoo, miten sadat tuhannet muut ovat päässeet toipumisen alkuun ja saaneet surkean juovan elämän tilalle tavallista hyvää elämää päivä kerrallaan iloineen ja vastoinkäymisineen - mutta ilman alkoholia.
Itse olen sitä mieltä, että niin suurta onnettomuutta ja ahdinkoa ei olekaan, etteikö sitä pystyisi alkoholilla pahentamaan.
Usein alkoholia on alettu käyttää sosiaalisten pelkojen takia. Kun alkoholi on poissa, niiden kanssa joutuu pärjäilemään ilman sitä. Monella on ollut liiallisen alkoholinkäytön alla piilevä masennus tai muita mielenterveysongelmia.
Nykyisin on hyviä masennuslääkkeitä, jotka eivät koukuta eivätkä aiheuta useimmille edes sivuoireita. Psykoterapiasta on myös apua, jos itse on motivoitunut.
Eivät kaikki vuosikausia raittiina olleetkaan ole tehneet neljättä askelta tai hankkineet kummia. Jotkut pitävät useita eri ihmisiä uskottuinaan. Näiden ei tarvitse edes olla AA:laisia, vaan psykoterapeuttiterapeutti, oma terveyskeskuslääkäri tai työterveyshoitaja ovat myös mahdollisia, samoin seurakunnan työntekijä, A-klinikan terapeutti, hyvä ystäväkin.
Ohjelma vain ehdottaa. Kukin ottaa itselleen sen mikä siitä itselle sopii.
Ei meillä aikuisilla ole ketään, joka meitä hoitaisi kuin lasta ja tietäisi meidän puolesta, mikä on meille parasta. Itse sitä joutuu ottamaan toista puoliskoa itsestään kädestä kiinni ja taluttamaan ja pitämään huolta koko itsestään.
Miksi yleensä käyt AA.ssa jos et halua raitistua?
Juhli vaan ja nauti!!!!!
on kieltänyt dokaamasta? Itsehän sinä päätät juotko vai et tai mitä elämälläsi teet. Jos haluat juoda sosiaalisesti, niin kuka sinua kieltää. Valitettavasi se ei yleensä onnistu jos on alkoholisoitunut joskus. Jospa olet erikoistapaus, mene ja tiedä.
Jos elämäsi oli parempaa silloin kun dokasit niin miksi sit hakeuduit AA:n piiriin?
Minä olen tehnyt jo montakymmentä vuotta selväksi itselleni sen, että haluan elää raitista ja mukavaa elämää enkä hillua ympäri päissäni pitkin Helsinkiä aamusta iltaan.
sä et ole alkoholisti,olet tavis.
mut äkkiä sä pääset HOLISTIKSI jos sitä haluut.
mä en halua leikkiä viinalla,SE ON VARMAA!
luuletko,että vaimon kanss ois hauskempaa.ett sä oisit "PIERUSSA"?
Onhan se totta että viina kuuluu suomalaisen elämänmenoon. Ongelmaksi se muodostuu vasta sitten kun se menee jonkun määrätyn rajan tli. Kaikilla meillä on raja eri kohdassa. Jos on rehellinen itselleen niin varmasti tietää, missä se raja menee. Ongelma on siinä, että me valehdellaan itsellemme. Nyt kun olen oivaltanut syyn, on helppo olla kohtuukäyttäjä. Toivottavasti ajankohta ei ole liian myöhäinen. Vaimoni kuukahti maksakirroosin saattelemana. Neuvomaan toista ihmistä minusta ei ole, koska itse olen lipittänyt vuosikaupalla kaiken maailman litkuja. Siitä huolimatta kehoitan raitistumaan, oman terveyden takia.