Tunnen eräänihmisen,äidin,jolle kaikki kaikessa on oma-aika.Omat jutut harrastuksineen,syödä täytys "omassa rauhassa" nukkua joka yö (vaikka kyseessä 7kk lapsi).Äiti tarviis niinku päivällä omia jttujaniin paljon, että vie lapsensa hoitoon muutamiksi tunneiksi päivittäin!! Eikä kyse todela ole mistään tärkeistä menoista vaan ihan siitä että saa mm.syödä rauhassa.Kuulostaa musta aivan uskomattomalta!? Ite ainaskin varauduin siihen et ku lapsen saa,niin sillon omat jutut jää väistämättä taka-alalle,tottakai,ainakin osaksi ja hetkellisesti..7kk on niin pienikin viellä!!
Halusin sanoo tän,koska ihmetyttää.Ihmetyttääkö teitä muita?Tottakai äidilläkin on oikeus omaan aikaan ja juttuiin, mut et omaa syömistä ja muuta ei saa pieni vauva häiritä ni johan on!!? Eikä kyseessä ole mikään teiniäiti.
Halusin sanoo tän,koska ihmetyttää.Ihmetyttääkö teitä muita?Tottakai äidilläkin on oikeus omaan aikaan ja juttuiin, mut et omaa syömistä ja muuta ei saa pieni vauva häiritä ni johan on!!? Eikä kyseessä ole mikään teiniäiti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sitten kauhean helpot lapset, mutta näin kolmen äitinä en ole kokenut, että lapset häiritsisivät mun syömistäni noin yleensä. Toki joskus niinkin käy, mutta koen saavani rauhaa ja omaa aikaa myös ollessani lasten kanssa kotona. Kyllä he aina sen verran itsenäisestikin leikkivät.
Ja 7 kk iässä lapseni ovat nukkuneet vielä hyvinkin kahdet päiväunet.
minustakin! Yksi lapsi vielä. Ja nuin pieni? Mitä ihmetä hän haluaa tehdä tolla kakella omalla ajalla??? Itse ainakin haluan hoitaa oman lapseni!! Hoitoon mummille ja vaarille vien sillon tällön mut et JOKA PÄIVÄ?
Kyllä toi on outoa toimintaa...jos totta!
..vaan tällaista asiaa; Mikä siinä on kun noita teiniäitejä pitää aina mollata? Itse en ko. ryhmään kuulu, mutta ihan yhtä hyvin ne lapsensa hoitaa kuin vanhemmat kanssasisarensa.
Kypsyys äidiksi ei ikää katso!
Jeps, kyllä mä ainaki haluan rauhassa syödä. joten nyt tässä odottelen et poika menis päiväunille et saisin hetken rauhottua hyvän ruoan parissa. On se nyt kumma jos vähän haluaa omaa aikaa. :) jeps, tossa tosiaan oli jokapäivästä kyse.. hmm.. en osaa sanoa. ehkä hiukan omituista. Kohtuus kuitenkin kaikessa.
omituista vaan tavallista aika monelle "nykyäidille".
Kieltämättä minun kokemukseni tästä asiasta on ei teiniäideistä,mutta sieltä nuoremmasta päästä kuitenkin.Enkä suinkaan yleistä tällä nyt.
Ja mummot ja ukit antavat alun tälle.Itse olisin kyllä niin "julma" mummi etten ottaisi edes tavoikseni joka päivä tunti kaupalla ja joka viikonloppu ottaa pienokaista hoitoon,niin rakas kuin hän olisikin.
Olen pohtinut tätä asiaa tuttavaperheen kautta jossa näin on ja itse olen sitä mieltä että tyyliin kerran kuussa viikonloppuna yökylään ja muulloin sitten tarpeen,ajan yms kanssa olisi kohtuullista.Tietysti jos näyttäisi että lapsi jäisi sitten huonolle hoidolle jollain tapaa niin asiaa pitäisi pohtia kaikkien kanssa uudelleen joka suunnasta.
"Osaakohan" kuinka moni nykyäiti heijata jalalla vauvankoppaa,kun toisella kädellä auot sivuja kirjasta isommalle ja toisella kädellä hämmennät vaikka soppaa:):)koko ajan kuunnellen mitä siellä lastenhuoneessa tapahtuu:):)
on jokapäivästä, tai edes LÄHES niin jo on omituista ÄIDILTÄ! Lapsi, oli minkä ikäinen tahansa, mut noinkin pieni tarvii äitiä paljon. Ja jos äiti ei jaksa lapsen kanssa olla, miten käy myöemmn? Kunlapsesta tulee vaativampi?? Mites jos mummut ja papat ei jaksakaan vaik hoitaa? Meneekö hermo ja...?! Kamalaa käytöstä. Jo senkin takia että "työllistää" omia vanhempiaan!!!
ja myös kaikissa muissa tietämissäni tapauksissa isovanhemmat ovat neljän-viidenkymmennen välillä,eli omatkin juoksuajat ovat vielä menossa:):)
Jos tämä äiti katsoo parhaakseen tehdä näin niin mitäpä se muille kuuluu...??? Itse en veisi niin usein, mutta eipä minua haittaa sekään jos joku muu vie jos siihen mahdollisuus on. Joku täällä kirjoitti lapsen kärsimisestä, mutta hei haloo, ei se lapsi siitä varmaan kärsi kerta kuitenkin kunnon hoidossa on!
Mikset kysy siltä äidiltä itse?
Ihan älytöntä tollanen. Aivankun olisit itse teini. Ihmiset tekee omat ratkasunsa, hoitaa asiansa omalla tavalla. Ethän sinä voi tietää miten raskalta hänellä on? Miten vaativa lapsi on jne?
Ja mitä sitten ylipäätään. en nyt oikein ymmärrä.
Ja mitä hemmettiä se täällä kiinnostaa ihmisiä, jotka eivät edes tunne kyseistä äitiä???
Oudoksun sinua.
Jos minulla olisi mahdollisuus viedä nämä päivittäin tai edes viikoittain muutamaksi tunniksi hoitoon, en kyllä miettisi hetkeäkään, veisin välittömästi.
Minäkin söisin mielelläni rauhassa. Ylellisyys johon kaikilla ei ole mahdollisuutta, mutta jos on, hell yes! Jos lapselle on hyvä hoito niin se ei levänneestä ja jaksavasta äidistä rikki mene.
***
Etkö vasta kertonut, että olet mennyt töihin ja vienyt lapsesi hoitoon?
Kerroin kyllä että tein työvuoroja, ja teen yhä mutta hyvin harvoin, ja lapset ovat sillä aikaa kotona isänsä kanssa suurmmaksi osaksi.
Hoitopaikka on vain toisella (se muutama tunti päivittäin), lääkärin suosituksesta puheenkehityksen tukemiseksi. Vaikeampi tapaus on vielä kotona :D
***
joten siihen en vapaata kaipaa.
Sen sijaan voisin kyllä ottaa tuontuostakin "ylimääräisiä" vapaita esim. lukemiseen ja kirjoittamiseen ja tavallaan otankin esim. silloin kun pikkuiset ovat isompien sisarusten kanssa pulkkamäessä, uimassa, metsäretkillä, leipomassa tms. Samoin on meillä miehen kanssa yksi ilta ja yö viikossa kahdenkeskistä aikaa, jolloin pienimmät ovat hoidossa.
Vastaavasti hoidan lapsenlapsiani parina yönä viikossa ja kuljetan/askarrelutan/leikitän/ulkoilutan kaikkia pieniä silloin kun se minun aikatauluuni sopii.
En usko että kukaan lapsista moisesta kärsii.
lisää omaa aikaa?!
Tällä hetkellä minulla ei ole omaa aikaa lainkaan. Kyllä, tarvitsen sitä siis "lisää".
***
Muistan itsekin, kun vuoden välein syntyneet lapseni olivat aivan pieniä, että joskus kaipasi hetken rauhaa, mutta että päivittäin... EI EI! Olisi riittänyt, jos olisi saanut sen pari tuntia viikossa tehdä ihan mitä huvittaa.., mutta kun mies teki pitkää päivää seitsemänä päivänä viikossa, niin kyllä vapaahetket olivat aika vähissä, mutta enpä olisi oikein sen enempää kaivannutkaan, kuin ehkä sen parituntisen viikottain. Lasten kanssa voi tehdä niin paljon, kun on hiemankaan järjestelykykyä. Itse nimenomaan nautin ruokailuhetkistä lasten kanssa, vaikka eihän siinä itsellä ollut täydellistä ruokarauhaa.
Tuosta rauhassa nukkumisesta sen verran, että en edes olettanutkaan saavani nukkua öitäni rauhassa ennen kuin lapset olivat lähempänä vuoden ikää (eikä tietysti aina senkään jälkeen).
asiasta.
Minulla ei kyllä ole yhdenkään lapseni kanssa ollut sitä ongelmaa etteikö ruokarauhaa olisi ollut.Aina ovat sen verran viihtyneet omissa oloissaan että syödä on saanut(valitettavasti,muutama hetki ois voinu jäädä väliinkin:):)mutta wc-rauhaa jonkun lapsen kohdalla kaipasin,oiskohan ollut ensimmäinen,hän oli tyytyväinen ja viihtyi kun olin näköpiirissä,mutta kun hävisin niin silloin alkoi meteli.
Jos on noin itsekeskeinen niin onkohan todella tullut harkittua lapsen hankintaa ihan perusteellisesti aikanaan? Onhan oma rauha ja aika ihna ihanaa ja kaikki tarvitsevat sitä jollain tasolla, mutta perhe-elämä on väistämättä asioiden jakamista oman perheen kanssa.
Jotenkin alkoi säälittää lapsi joka varmaan vähän isomapana saa kuulla olevansa tiellä jne muut apalautetta olemassaolostaan jos jo vauvan kanssa on tuollaista... Tai ainakin kaikkea ikävää tulee mieleen ainoastaan. Voihan tuokin ihminen havahtua kohta siihen, että talossa on pieni ihminen joka vaatii huomiota ja mallia aikuisilta siihen miten ollaan ja toimitaan.