Taitaakin monella äidillä kangastella mielessä vain omat edut ja omat vapaat,kun syyllistävät meitä isiä lomista ja vapaista ettemme riittävästi tuota jälkikasvuamme silloin hoida. Tässä vain esimerkki omasta elämästäni, ja luulen jokusen kollegani tunnistavan myös itsensä tässä. Olen yksityisyrittäjä, joten lomat on muutenkin tiukassa ja jokaisen sopimuksessa olevan ehdon olen osaltani hoitanut kunniallisesti, myöskin tapaamiset. Ei tunnu äiti tuo ymmärtävän mistä muusta kuin rehellisestä raatamisesta syntyy nekin eurot, jotka maksan virallisena elatusapuna, puhumattakaan kaikesta muusta taloudellisesta avustuksesta mitä poikani hyväksi ostan entisen kerjätessä rahaa mitä kummallisimmilla tekosyillä. Kyllä siinä Isän sydän käy kamppailua, jos lapsen äiti soittaa ettei ole varaa käydä kaupassa! Vaikka ei suoranaista nälkää näkisikään, on keinoja kyllä millä imetään kuiviin. Vielä kymmenen vuotta niin olen vapaa tuosta yhden nuoruusvuosieni yön seuralaisesta!
Yhteishuollosta
sananen..
18916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin, ihmetellä vain sopii, että miten ydinperheessä äiti jaksaa lomatta hoitaa lapsensa ja kuten meillä, myös kustantaa kaiken lapsiin liittyvän ruoasta vaatteisiin ja lämmityksestä kotivakuutuksiin... Eli toivottavasti te isät, jotka vuodesta toiseen podette huonoa omaatuntoa lapsenne olosuhteista äidin luona, muistatte, että äidillä on aivan yhtäläinen velvollisuus huolehtia oman lapsensa tarpeista, lomista ja hyvinvoinnista! Jos äiti on niiin avuton reppana, että kitistä pitää joka asiasta lapseen liittyen sille isälle, ottakoon yhteyttä sosiaalitoimeen lastensuojelullista apua pyytääkseen tai antakoon lapsensa suosiolla pois kokonaan, niin voi elää huoletta vain itselleen!!!
niin väärä käsitys "yhden nuoruusvuoden yön" seuraamusten kannosta. Rahalla ei saa sitä aikaa, jonka normaali vanhempi lapselleen automaattisesti suo, ja puolisolleen hetken levon vastuusta.
Unohdetaan niin herkästi, kuinka rasittavaa, on valvoa, esim. sairaan lapsen kanssa yö, ja mennä aamulla töihin, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. (jos ja mikäli sen hoitopaikan sille sairaalle onnistuu jollain kiemurtelulla hankkimaan, sekin kun syö RAHAA, josta etävanhemmalla on vain käsitys että lähit heittelee sitä kaksin käsin roskiin vain etävanhempien kiusaksi) Aivan normaalikin lapsi sairastelee aikasen paljon lapsuus-ikäkautenaan. Aika pieniä ovat olleet tasoitukset näissä tulon menetyksissä, olen kuullut. (joskus joku sossusta on saanut reseptilääkkeet ilmaseksi, siinä kaikki) Ja taasen on perhe syönyt jauhoisempaa makkaraa, rahojen puutteessa.
Omaa etuaanhan se lähi toki ajaa, kun hetken haluaisi hengähtää. Mitä sitä hänelle suomaan?
>>>> Itselleni on onneksi siunaantunut mies, joka oikeasti välittää olla lapsensa kanssa, vaikkemme yhdessä asukkaan. Silti hän aina täältä, kahtena päivänä kolmesta, käytännössä löytyy. (Hänellä on oma asunto) Siitä huolimatta maksaa korkeata elatusmaksua, ehkä siksi kun näkee arjessa, mihin raha kauttani menee.>>>>>>
ja silti heillä on aikaa lapsille joka päivä ja jopa kaikki lomat. Miksi isät voivat työskennellä ilman lapsia koko viikon ja ottavat vain lapset lomilla, jos silloinkaan? Onko isän oikeus työskennellä vailla vastuuta jälkeläisistä, ja nauttia heistä vaiN LOMALLA???
mielessä eniten??
Mielestäni on lähivanhemman turha narista siitä, että lapset ovat luonaan enemmän. Se on seurausta siitä että on erottu. Etävanhempi maksaa lapsista erikseen elatusmaksua lähivanhemmalle.
Lasten hoito ei tosiaankaan jakaudu millään ilveellä tasapuolisesti eron jälkeen, kun asutaan eri osoitteissa ja parh. tapauksissa eri kaupungeissa jne.
Etävanhempi (-kin) tod. näk. menee yhteen uuden puolison kanssa ja saa lapsia jne jne. Etävanhemman aika jaetaan silloin aikaisempien lasten ja seur. lasten puolison kanssa. Lomista puolet ja puolet ihan luonnollinen seuraus.
Semmoista se on,elämä.
Piti vielä lisätä, että se että etävanhempi ottaa lapsensa luokseen lomilla/viikonloppuina tms., ei ole seurausta lähivanhemman oikeudesta lomaan omasta lapsestaan. Vaan tämän lapsen oikeudesta viettää aikaa ja tavata tätä etävanhempaansa. Jos pääsi unohtumaan...
Joka valitsee ryhtyä lähihuoltajaksi, valitsee silloin toista vanhempaa ilman lähes ydinperheellisen tilanteeseen verrattavissa olevan vastuun. Hän saa taloudellisen avun lapsia varten ja lapset saavat oikeuden tavata huoltosopimuksen mukaisesti, josta toki jotkut idiootit etähuoltajat kieltäytyvät.
Lähihuoltajalla ei ole kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin kestää. Hän saa siitä palkinnoksi huomattavasti enemmän aikaa omien lastensa kanssa. Jos etähuoltajan varaan ei voi laskea paljon mitään, on löydettävä keinot muunlaiseen lastenhoitoapuun, sillä ymmärtäähän sen jokainen, että yksinään lapsista pääsääntöisesti vastaava tarvitsee kuitenkin myös henkireikää. Sukulaisverkostot - myös miehen puolen mummula!! , lapsenvahti, sos.toimen kautta tukiperhe tai muu lastenhoitoapu, jos tilanne se, että etähuoltaja ei huolehdi omaa osuuttaan. Kesäleirejäkin löytyy moneen lähtöön ja monen hintaista.
Isällä ei etänä ole muuta oikeutta kuin tavata silloin kun huoltosopimuksessa niin lukee ja mahdollisesti muina aikoina jos lähivanhempi siihen suostuu, sekä yhteishuollossa olla mukana päätöksenteossa, mikä koskee lasten koulua, terveydenhoitoa, muuttamista ja matkailua. Jos lähi on yksinhuoltaja, ei päätöksentekoonkaan ole oikeutta.
Sellainen on lähivanhemman ja etävanhemman ero. Nimensä mukainen. Lähivastuu isompi ja etävastuu etäisempi. Valitettavasti näin reilusti tämä jakautuu eron jälkeen. Jos haluaa täysin saman vastuun kummallekin, on sovittava vuoroviikkosysteemi, laitettava lasten lapsilisät korkeakorkoiselle kasvamaan, maksettava puoliksi joka ikinen lapsen lasku (koti ei sisälly kuluineen, koska se on oltava molemmilla) ja yhteispäätöksellä sovittava muut ostokset, jotka myös maksetaan puoliksi, eikä kukaan maksa elareita kenellekään.
Tai sitten on oltava eroamatta.
Vihoviimeinen vaihtoehto jos mikään ei luonnistu eikä lähivanhemmuus istu, on vaihtaa huoltoroolit toisinpäin.
muuallakin ettei elatusmaksu kata kaikkia lapsesta aiheutuvia kuluja..se on vain pieni korvaus jonka etävanhempi lapsestaan lähivanhemmalle maksaa.
Kun lähivanhempi joutuu 24h/vrk.ssa 7 päivänä viikossa vastuun lapsistaan kantamaan..lisäksi kuunnellut esipuberteetti-ikäisiä..murkkuikäisiä kiukuttelijoita,niin väkisinhän sitä väsyy.
Kun ei ihminen oo mikään masiina,vaan tunteet pinnassa niin kyllä sitä saa joskus naristakkin.Sitä paitsi yhdessähän ne lapset tehtiinkin,miksi sitten vain vastuu eron jälkeen lähivanhemmalle annettiin?
Ero ei ole myöskään aina oma toive!
Luepa huolella seuraava viesti,josko sieltä tulisi valaistusta asiaan,jos ei vielä kirkastunut.
Ei kai elatusmaksun olekkaan tarkoitus KAIKKIA kuluja kattaa, olethan sinäkin elatusvelvollinen?
Ja toisekseen; olet ilmeisesti itse halunnut olla lähivanhempi, ei kaikki päivät voikkaan olla ruusuilla tanssimista.
Millään tavalla ei ole aikomus väheksyä sinua, mutta napinasi tuntuu hiukan turhalta..
..se oli ennemminkin siten että mieheni aikoinaan halusi "ison perheen ja paljon lapsia"(itse hän oli ainoa lapsi)..kuinka ollakkaan meni 12 vuotta ja hän kyllästyi omien sanojensa mukaan "elämään lasten ja minun kanssani"..toinen syy oli sitten se taustalla orastava suhde toiseen naiseen.
Mieheni teki 16 tuntisia työpäiviä silloin..ei hän halunnut lapsia(5 lasta) vaivoikseen,eikä olisi työnsä vuoksi heitä pystynyt hoivaamaan(nuorin lapsistamme oli tuolloin 3 vuotias,kaksi muutakin alle kouluikäisiä,isommat 11 ja 10v.).Joten eipä minulla ollut "vaihtoehtoa" muunlaiseen ..tosin ei ollut haluakaan "luopua" omistani.
Tokihan minä olen elatusvelvollinen..kuten miehenikin sen huomaa jo kuukauden ruokakuluistakin,ym.
Mutta kun sopimus lasten tapaamisesta tehtiin,se tapaaminen piti olla kahden viikon välein viikonloppusin..siinä huomioitiin tuleva elatusmaksukin.
No,sittemmin lapset ovat tietty kasvaneet..ja kulutus sen myötä lisääntynyt.
Ex jätti jo eromme alussa lasten tapaamiset vain 3-6 viikon välein tapahtuvaksi..koska haluaa itse pitää "vapaata".
Missä on se paljon puhuttu lasten "tapaamisoikeus"etävanhempaansa?
Kuka kuuntelee lasten toiveita kun he ilmoittavat haluavansa tavata isänsä useammin?
Kyllä se minäkin joskus kaipaan "vapaata",ja hiljaista hetkeä..se on aivan normaalia aikuisella ihmisellä.En koe omia tai mieheni lapsia rasitteena..mutta luonnollista ettei vaan aina jaksais!
Mikä sinä olet sanomaan etten minä saisi "naristakkin"joskus jos haluan?Eihän se ole sinulta mitenkään pois.On parempi purkaa mielessäolevat asiat paperille kuin viattomiin ihmisiin;)
Peräänkuuluttaisin sinun "älyäsi" kun arvostelet muita tietämättä taustoja/tai elämäntilannetta.
jakaudu aina "tasan"..etä ja lähivanhemman kesken,kun se etävanhempi ei ota lapsia lainkaan lomalle luokseen..mutta siitäkään ei varmaan saisi "narista"..ettei kalikka kalahda;)
VAIN etävanhemmalla on oikeuksia..ja lähivanhemmalla velvollisuuksia?Ja mitkähän olivatkaan ne lapsen oikeudet?Siis sinun mielestäsi.
hän minun mielestäni velvollinen myös siitä maksamaan! On hyvin helppo jättää perhe pulaan ja äidin vastuulle, siitä ei hyödy kuin mies, jolla ei ole vastuuta muusta kuin itsestään.
Se mitämies yleensä lapsista elareina maksaa, ei todellakaan kata puolia kuluja lapsista.
Elarit perustuu kuviteltuihin kuluihin, ja noin arvioihin, ei todellisiin menoihin.
Se perustuu huoltosopimukseen.
Paljonko sinä olisit valmis maksamaan yli yleisen arvion exmiehesi kotiin elatusapua, jos lapset olisivat pääsääntöisesti siellä?
Luulit sitten että kurjasta erosta kuuluisi maksaa "kipurahaa"? Että sen joka kokee kärsineensä enemmän, kuuluisi saada se toinen kärsimään edes taloudellisesti? Eikö ajatus ole aika lapsellinen ja pelkkää kostonhimoa...
Nyt voisi olla ilkeä ja kysyä kuten kovin usein täällä kysytään jotain murheitaan esittäviltä nyksiltä, että miksi ovat ottaneet miehen jolla on jo lapsia...bla blaa, että miksi otit ja teit lapsia sellaisen miehen kanssa, jolle on hyvin helppoa jättää perhe pulaan ja äidin vastuulle ja hyötyä siitä vain itse, kun ei ole vastuuta kuin itsestään? Mutta koska en ole ilkeä, en kysy sitä, erehtyminen kun on meille jokaiselle vain inhimillistä.
Elatusapu on vain apu. Totta kai se jonka tarvitsee hankkia isompi koti (joka on myös hänen omaisuuttaan ja lapsille jäävää perintöä mikäli kyseessä on omistusasunto) joutuu maksamaan enemmän kulujakin. Ja kun lapset ovat ajallisesti enemmän siellä, totta kai heistä on enemmän kuluja, kuin vain tapaamissopimuksen mukaisesti tapaavalla etävanhemmalla. Mutta etävanhemmallakin (joka vastuunsa hoitaa) ON kuluja lapsistaan, sen takia ei elatusapua lasketakaan niin, että sen tulisi kattaa koko puolet lasten elosta lähivanhemmalla. Jos näin olisi, etävanhempihan maksaisi enemmän, koska KYLLÄ hän hankkii myös omaan kotiinsa tilaa, huonekaluja, harrastevälineitä, leluja, tavaraa, vaatteita ja ruokaa, vettä ja sähköä. Hän kuluttaa lapsiinsa mahdollisesti muutakin kuin vain ruokarahat tapaamisviikonlopun aikana. Siis puhun olettamuksena tässä hyvästä etävanhemmasta, joka todella noin toimii.
Ymmärrän katkeruuden, jos etävanhempi luistaa sovituista tapaamisista eli lapsen oikeuksista, eikä ole tehnyt kotiaan heillekin kodiksi edes jollain tavalla millä osaa (ts. hankkinut heille omia sänkyjä tms. tavaraa), mutta mikäli hän hoitaa asiat kuten kummankin allekirjoittamassa sopimuksessa seisoo, sitten pulina seis.
Erotessa syntyy kaksi taloutta, eikä se mene niin, että syystä tai toisesta lätkimään lähtenyt kustantaa pelkästään toisen elämää ja asuu itse työmaamurjussa kaupungin kaatopaikalla. Hänellä on oman taloutensa menot myös. Elatusmaksun suuruus perustuu MYÖS sen ihmisen maksukykyyn, joka sitä rahaa maksaakin.
Jos kuvitellaan, et lapseni asuisivat isänsä luona, ja joutuisin maksamaan elareita, niin uskon ettei minun vastuu jäisi lainkaan siihen. Olisin valmis ottamaan lapset luokseni, viettäisin aikaani heidän kanssaan ja ostelisin heille aivan varmasti kaikkea tarpeellista tai vähemmän tarpeellistakin. Teen sitäpaitsi niin nytkin. En tarkkaan koskaan laske mitä lapset kuluttaa, jotta minun osuuteni olisi täsmälleen sama kuin isän osuus, se olisi jo sairasta.
sinulla on kokemusta..kun niin yleistäen tekstissäsi syyllistit kaikki kauniimman sukupuolen edustajat?
Voin sanoa omalta kohdaltani sen että raha l.elatustuki ei ole se tärkein.Mielelläni ottaisin lapsilleni enemmän aikaa omalta isältään kuin nuo elatusmaksut.
Jos itse olisin saanut valita olisin "erotettu"-suhteesta nimikkeen sijaan valinnut sen ehjän perheen mallin..jossa lapsilla molemmat vanhemmat arjessa mukana,ja jossa kumpikin huoltovastuun kantoi.
Lasteni isä ei ota lapsia lomille luokseen,tosin kaksi päivää neljän vuoden aikana olen lomaa lapsista saanut..eikä ex-mieheni ole ees yrittäjä.
Harrastukset,polkupyörät ym. maksan minä yksin..töitä saa vaan tehdä hankintojen eteen enemmän.Enkä tod. ole suurituloinen.
On meilläkin tiukkaa taloudellisesti ollut..mutta
pärjätty silti jotenkin.
Ois kiva jos asioita ei yleistettäis,jos omalla kohdallla on ikävästi käynyt eihän se tarkoita sitä että kaikki eronneet ex-puolisot olisivat sydämettömiä ilkeilijöitä.