Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa noin 5kk, ja olen melkeen alusta alkaen tiennyt että hänellä on ystävänään toinen jätkä kenen kanssa hän viettää joskus aikaa kahdestaan.. Olen ollut aina aika mustasukkainen ihminen, vaikka en sitä toiselle osapuolelle ole koskaan näyttänyt. Niellyt vaan ja yrittänyt näytellä normaalia. Vaikka olenkin vasta 22-vuotias, eli niin sanottua uutta sukupolvea, niin elän siinä vanhassa toivossa että olisin naiselleni se ainoa jätkä kenen kanssa hän haluaa viettää aikaa vapaa-ajalla. Tiedän että maailma on muuttunut tuon asian suhteen, ja hauaisin hyväksyä sen, mutta kun en vaan pysty! Mikä helvetti siinä voi olla niin vaikeeta.. En ole vielä sanonut tyttöystävälleni että asia häiritsee minua, enkä tiedä pitäisikö edes. Mutta aina kun hän mainitseekin hänen nimensä, tai rupean itsekseni miettimään että hän oli taas eilen sen toisen kanssa jossain, niin ei yhdessäolosta oikeen tule mitään.. Menen vaan jotenki niin sulkeutuneeksi enkä oikeen tiedä pitäisikö seisoa päällään vai lähteä helvetin pitkälle kävelyllä että asia unohtuisi.
Tiedän, että naiseni ei sen jätkän kanssa ikinä mitään tekisi minun selän takana, mutta tämä toinen jätkä on sinkku ja satun tietämään mitä miehen päässä aina välillä liikkuu jos on vapaa ja tapailee usein tiettyä naista. Lyönpä vaikka vetoa, että jos naiseni tekisi aloitteen siihen jätkään, niin eipä pistelisi vastaan. Tässä tapauksessa luotan onneksi tyttöystävääni, mutta ajatus häiritsee todella paljon! Ja myöskin se, että en halua ikinä että kukaan tulee multa kyselemään että miksi naiseni tapailee toista jätkää.. Se jotenki loukkaa mua helvetisti! En tiedä miksi..
Voi olla, että tyttöystäväni vähentäisi hänen tapaamistaan jos pyytäisin, mutta kun en halua pyytää.. En halua muutenkaan muuttaa naisessani mitään, mitä hän ei itse tajua muuttaa ilman huomauttamista. Niistä tulee jatkossa vaan entistä enemmän ongelmia, jos rupean jotakin kieltämään. Ja minulla ei valitettavasti ole sellasta kilpailuviettiä, että jaksaisin ruveta toisen jätkän kanssa kilpajuoksuun naisesta. Kyllä mä siinä vaiheessa jättäsin leikin kesken, jos nainen rupeaisi edes miettimään kumman ottaa. Se ei sillon ole mun nainen, jos sitä asiaa tarvitsee edes miettiä. Onneksi tuota ongelmaa ei ole. En myöskään pettämistä pystyisi antamaan anteeksi ikinä.. Pettämisellä, tai edes lähelle pettämistä menemällä saa minut pois elämästään todella nopeasti. Tässäkään asiassa en sitä pettämistä pelkää.. Ei naiseni minua petä. Mutta ajatus häiritsee, että se jätkä kyllä voisi tehdä mitä vaan!
Jos tyttöystäväni joskus kysyy, että häiritseekö asia minua, niin totta kai sanon että se häiritsee.. Mähän valehtelisin jos sanoisin että se olis ihan ok.
En varmaan ole yksin tässä maailmassa joka kärsii tämmösestä ongelmasta, mutta mitä helvettiä tässä pitäis tehdä?! Ero nyt ei tule mieleenkään tommosen takia, mutta en kyllä halua näissä tunteissa elää loppuelämäänikään! Se on ku veistä kääntäis sydämessä..
Itsellä kun ei tulisi MIELEENKÄÄN olla kahdestaan jonkun toisen naisen kanssa, vaikka se olisikin ihan viatonta! Ehkä se on vaan niin, että ihminen pelkää sitä mitä ei ymmärrä.. Kun en edes halua ymmärtää tämmöstä asiaa. Vaikka toisaalta haluaisin, että ei tuntuisi näin pahalta..
Tiedän, että naiseni ei sen jätkän kanssa ikinä mitään tekisi minun selän takana, mutta tämä toinen jätkä on sinkku ja satun tietämään mitä miehen päässä aina välillä liikkuu jos on vapaa ja tapailee usein tiettyä naista. Lyönpä vaikka vetoa, että jos naiseni tekisi aloitteen siihen jätkään, niin eipä pistelisi vastaan. Tässä tapauksessa luotan onneksi tyttöystävääni, mutta ajatus häiritsee todella paljon! Ja myöskin se, että en halua ikinä että kukaan tulee multa kyselemään että miksi naiseni tapailee toista jätkää.. Se jotenki loukkaa mua helvetisti! En tiedä miksi..
Voi olla, että tyttöystäväni vähentäisi hänen tapaamistaan jos pyytäisin, mutta kun en halua pyytää.. En halua muutenkaan muuttaa naisessani mitään, mitä hän ei itse tajua muuttaa ilman huomauttamista. Niistä tulee jatkossa vaan entistä enemmän ongelmia, jos rupean jotakin kieltämään. Ja minulla ei valitettavasti ole sellasta kilpailuviettiä, että jaksaisin ruveta toisen jätkän kanssa kilpajuoksuun naisesta. Kyllä mä siinä vaiheessa jättäsin leikin kesken, jos nainen rupeaisi edes miettimään kumman ottaa. Se ei sillon ole mun nainen, jos sitä asiaa tarvitsee edes miettiä. Onneksi tuota ongelmaa ei ole. En myöskään pettämistä pystyisi antamaan anteeksi ikinä.. Pettämisellä, tai edes lähelle pettämistä menemällä saa minut pois elämästään todella nopeasti. Tässäkään asiassa en sitä pettämistä pelkää.. Ei naiseni minua petä. Mutta ajatus häiritsee, että se jätkä kyllä voisi tehdä mitä vaan!
Jos tyttöystäväni joskus kysyy, että häiritseekö asia minua, niin totta kai sanon että se häiritsee.. Mähän valehtelisin jos sanoisin että se olis ihan ok.
En varmaan ole yksin tässä maailmassa joka kärsii tämmösestä ongelmasta, mutta mitä helvettiä tässä pitäis tehdä?! Ero nyt ei tule mieleenkään tommosen takia, mutta en kyllä halua näissä tunteissa elää loppuelämäänikään! Se on ku veistä kääntäis sydämessä..
Itsellä kun ei tulisi MIELEENKÄÄN olla kahdestaan jonkun toisen naisen kanssa, vaikka se olisikin ihan viatonta! Ehkä se on vaan niin, että ihminen pelkää sitä mitä ei ymmärrä.. Kun en edes halua ymmärtää tämmöstä asiaa. Vaikka toisaalta haluaisin, että ei tuntuisi näin pahalta..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkään sinä et tunne ketään ihmistä viiden kuukauden tutustumisen peerusteella vielä ollenkaan. Toiseksi, parisuhteessa oleva ihminen (siis ei avoimessa parisuhteessa) ei juokse iltakausia vastakkaista sukupuolta olevien kavereiden kanssa - pennut tekee ehkä niin, muttei aikuiset. Eli sulla on täysi oikeus pyytää tyttöäsi vähentämään tai jopa lopettamaan tuon sinkkukaverinsa kanssa kulkeminen, jollet sinä kelpaa mukaan. Tässä ei ole kyse mistään sukupolvista ja niiden välisistä eroista, vaan kyvystä sitoutua toiseen ihmiseen. Puhu tyttösi kanssa, jos hänellä on järkeä päässä ja hän on rakastunut sinuun, hän kyllä ymmärtää asian. Jos ei, niin jokin silloin mättää.
nähdä pelkkinä mahdollisina seksikumppaneina. Ystäviä saa olla molempia sukupuolia. En lähtisi kieltämään mieheltäni naispuolista ystävää. (huom. ystävä pitää olla aidosti). Mielestäni se olisi lapsellista. On rikkaus ja plussaa että mies pystyy nähdä naisen ystävänä. Silloin hän ymmärtää myös minua paremmin.
Tottakai tyttösi pitäisi kyllä sitten esitellä sinutkin ystävälleen..
Mutta sinulla ei ole oikeutta määräillä tyttöystävääsi, voit sanoa mielipiteen mutta tuolla tielle ei kannata lähteä, voit muuten sanoa hyvästit hänelle samantien.
Joo, en kovin hyvin tunne viiden kuukauden jälkeen, mutta tässä tapauksessa ihan tarpeeksi.. Enpä ole kertaakaan kysynyt mukaan, ja ei siinä varmasti olisi mitään ongelmaa. On hän useasti sanonut hänelle kun hän on soittanut, että ei pysty nyt näkemään kun poikaystävä kylässä jne. Sanonut minut siis nimeltä, että ovat kai puhuneet joskus minusta. Ja kyllä se toinen jätkä varmasti tietää, että seurustelen hänen kanssaan. Sehän tässä on, kun tyttöystäväni puolelta hommassa ei uskoakseni/tietääkseni ole mitään hämminkia, niin en sen takia haluaisi ilkeästi kieltää häntä tapaamasta sitä jätkää.. Tuntuis jotenki niin väärältä kieltää toiselta joku kaveri sen takia ku ite on mustasukkanen. Toisaalta jos homma menis niin, että tyttöystäväni tajuais itse lopettaa tuon tapaamisen, niin olisin ikionnellinen! Ei siinä mitään, jos jossai kaveriporukassa he näkevät yms. mutta en jotenkin vaan osaa käsitellä asiaa, jos he näkevät kahdestaan. Oon yrittäny ajatella, että samanlailla ne näkee ku jonkun sen tyttökovareinsa kanssa, mutta prkl. jätkä on aina jätkä vaikka miten päin sitä kattois, ja minun jääräpäinen mieli ei hyväksy tommosta vaikka toisaalta haluaisin.
Voit kyllä kertoa miltä sinusta tuntuu mutta et voi kieltää häntä tapaamasta muita ihmisiä, onko seuraava askel kieltää häntä puhumasta muiden miesten kanssa vaikka luotatkin häneen mutta et miehiin hänen suhteensa. Jos lähdet tuolle tielle ajat hänet hitaasti mutta varmasti pois luotasi, puhun kokemuksesta.