Tuli mieleen pitkäaikaisten kokemusten perusteella seuraava logiikka: mikäli kiinnostavaa ihmistä haet ja vaikka kuinka tunnustaisi kemiat pelaavan, niin viimeistään silloin kun hän huomaa ja/tai mä huomaan todella edistyneeksi tanssijaksi, niin heti tipahtaa parisuhdemielessä tutustelu pois, kun sitä ollaan vain tanssimassa.
Ainakin näin alkaa kuvittelemaan toisesta, vielä jos jutut alkaa pyörimään tanssin ympärillä, niin selvä peli, no chance.
Summasummarum: tanssi alle taitojesi mikäli haluat seuraa muuallekkin kuin parketille.
Ainakin näin alkaa kuvittelemaan toisesta, vielä jos jutut alkaa pyörimään tanssin ympärillä, niin selvä peli, no chance.
Summasummarum: tanssi alle taitojesi mikäli haluat seuraa muuallekkin kuin parketille.
Vastaukset 37
Vanhimmat
oikeassa, mutta parisuhde on niin monialainen kysymys, että hyvä tanssitaito harvemmin on haitaksi parisuhteen etsinnässä.
Torttua lohkes parhaiten juuri ensimmäisenä tanssikesänä, kun tanssitaito oli aloitteva höystettynä parilla kolmella tanssikurssilla. Sittemmin saanti on tippunut joka kesä vaikka taitotaso nousut vuosien mittaan. Olenkin ihmetellyt asiaa, kun pitäis lohkee sitä paremmin mitä paremmin tanssii. Syynä voi tietysti olla kriteeritason nousu tanssitaidon parannuttua.
Miten asiaa kommentoi Truuhum ?
faktoja komentoi , ei olekuin hävinneessä muistissa jotain hämäriä kuvia hommasta kun ladossa hypittiin heinissä
ei ole rikollista kysyä kiinnostavalta ihmiseltä, että olisko hän tanssimassa myös ihmisiin tutustumismielessä. Mikäli hän vastaa olevansa vain tanssimassa, tai suorasukaisemmin "en ole kiinnnostunut", niin silloin sinun ei tarvitse tuhlata aikaasi häneen. Kun miehen tehtävä on olla aloitteelline, niin on viisainta tehdä aloite varhaisessa vaiheessa. Itse olen ihan kohtalaisen hyvä tanssija ja nopea oppimaan. Jos daami vastaa minun tutustumistiedusteluun "en ole seuranhakutarkoituksella liikenteessä, mutta tanssisin kanssa mielelläni jatkossakin", saatan vastata "itse taas olen nimenomaan täällä ihmisiin tutustumassa - tanssi on kakkosjuttu, ja en välttämättä tanssi sinun kanssa jatkossa". Tuo sanominen vaatii rohkeutta, mutta loppuupahan tuo turhuutava "vain tanssimassa"-kulttuurin viljely lavoilla seuranhakijan näkökulmasta.
paras kommentti. Eläköön parisuhde tanssivan kumppanin kanssa.
...saa äkkiä ahdistelijan ja vonkaajan maineen naisten hakurivissä, ehkä ei edistä pyrkimyksiä suoruuskaan.
sellainen nainen, joka oikein "liimautuu" ja antautuu tanssiin ilman sen kummempaa tarkoitusta, saa myös miestenrivissä kyseenalaisen maineen. Ne daamit, jotka omassa rivissään ovat haku päällä, eivät leimaa miehiä, jotka osaavat lähestyä naista. Jos pelkää leimaantuvansa, ei saa ikinä mitään.
.."puhumaan" nimimerkin jatko sujuu?
Logiikkasi ei oikein pelaa. Kun olet vain seuraa hakemassa ja tanssiminen ei muuten kiinnosta, kuinka voit olla kohtalaisen hyvä tanssija. Ja jos (eikä kun) saat seuraa lakkaat tietysti heti tanssimasta koska sehän on turhaa sivutoimintaa.
Selitys lienee että ilmeisen huonosti on tärpännyt tähän mennessä. "puhumaan" onkin joutunut ahkeraan selaamaan paikalla olevia tarjokkaita läpi. Siitä kohtalainen tanssitaito. Sitten kun kaikki potentiaalisilta näyttävät seuralaisehdokkat on käyty läpi, onkin aika poistua paikalta tai jäädä mahdolliseti kyttäämmän tuleeko paikalle uusia ehdokkaita.
Mitä tarkoitat "liimautumisella". Jos tarkoitat hyvää vartalokontaktia ja sitä kautta hyvää seuraamista, saa tällainen nainen mietenrivissä todellakin maineen. Nimittäin hyvän tanssijan maineen.
...hyvät tanssijat tunnistetaan ja siitäpä palataan jälleen aloittajan aiheeseen.
Vanha kansa se on tämänkin jo tiennyt, sananparret "rohkea rokan syö" ja "ujo mies ei saa kaunista eukkoa"
Tanssimista todellakin saa ajatella seuranhakumuotona. Minua eivät häiritse tanssia pelkästään liikuntamielessä harrastavat, mutta en itse kuulu tähän joukkoon.
Ne daamit, joita olen hakenut, ovat sanoneet, että perusasiat minun tanssissa on kohdallaan. Näitä ovat oikea rytmi, tanssiasento ja muiden huomioiminen. Kuviovalikoima ei ole kovin monipuolinen. Tästä olen päätellyt, että osaan kuitenkin tanssin perusjutut riittävällä tasolla.
Minua on tärpännyt tähän mennessä kohtuullisen hyvin. Jätän hakematta parhaiten tanssivat daamit. He eivät ole todennäköisesti seuraa hakemassa. Haen aloittelijoita ja keskitason tanssijoita. Näiden tanssijoiden joukosta olen löytänyt seurustelukumppaneita. Tästä päätellen ei tanssitaidollani, perusjuttuja lukuunottamatta, ole ollut kumppaninhaun kannalta mitään merkitystä. Miksi tehdä helpoista asioista vaikeita?
Kaikki tarjokkaat naidaan , hyvän kyydinantajalle ehkä parit varvit . uuden aika taas sen jälkeen . Tuntuupa noita riittävän on nirppaa, taitoisia, vähemmän taitoisia . yleensä vain kauniita, mutt tussu jalkovälissä ja hyvät imut Kruunaa tanssi-illan
pojista ja tyttäristä paranee: sanoo huippumoderni vanhain- ja miksei nuortenkin, mikäli me yhtenä suurena ja sinänsä tokin melko sopuisana vanhaintanssiperheenä milloinkaan mitään varsinaisesti opiksimme tahoillamme tahtoisimme ottaa, tanssisananlasku ja muistuttaa samaan pastillinraikkaaseen hengenvetoonsa, että näissä vanhaintanssipiireissä niin kutsutun vanhan tanssikansan gloorian tärkein tukipilari on perinteisesti ollut siinä, että uskomattomankin monet po kansan sinänsä toki päällisin puolin tarkasteltuna hyvinkin järkeviltä kuulostaneista opetuksista pahimmassa tapauksessa jopa vakaumuksellista vanhaintanssielämänasennetta ammentaneista tahoista ei ole koskaan tullut edes ohikiitäväisillä vanhaintanssihetkillänsä asettaneeksi yhtäkään kuulemistaan opetuksista miltään osilta kyseenalaiseksi, vaikka käytäntö eli siinäkin tilanteessa parhaillaan vastustamattomasti ohikiitävä vanhaintanssihetkikin http://www.geocities.com/vaino.harha/LivingNextDoorToAlice.asx
sitä osoittaisi. Tässä havainnossamme ei ole mitään yllättävää, sillä kaikissa muissakin piireissä useimmat lapset ensinnäkin kunnioittavat vanhenpiaan eivätkä juurikaan ole asetelleet vanhenpiensa opetuskertomuksiakaan kyseenalaisiksi ja toisaalta suorastansa himoitsevat saada opetusta enneminkin viihdyttävien tarinoitten ja yhä enenevässä määrin interaktiivisten mobiilipuhelinpelien välityksellä kaupungin toiselta puolelta työ- ja koulu- sekä ostarimatkojen lomissa puuduttavan oppikirjapänttäämisen sijaan.
Ei siis ole mikään ihme, että vanhemmat – niin juuri, totta se erittäinkin pitkälti on: näissä vanhaintanssipiireissäkin jokainen on jonkun toisen toinen toistansa herkkäuskoisenpi lapsi – käyttävät siekailematta tilaisuuksiaan hyväkseen: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että jättiväthän he hernekeittoeukko opetuksessaankin mitäilmeisimminkin todella hyvistä syistänsä, joita tässä voisimme yhdessä vain arvailla, mikäli osaisimme mitään vilunkia epäillä, kertoilematta, missä menee rohkean ja uhkarohkean kirotunkin häilyväinen raja ja missä ja kenen kanssa näin ollen uhkarohkea, mahdollisesti jopa ujona verrattaenkin yleisesti toki muutoin tunnettu herra rokkansa syö. Ken tämän tosiasian oivaltaa voi jättää hyvästit ainaisille, näissä vanhaintanssipiireissä sanottuna vanhaintanssiparinmuodostusongelmillensa. On toki myönnettävä, että tuohon saakka piinanneitten vanhaintanssiparinmuodostusongelmien ratkeamisen hintana saattaa olla ja vanhaintanssikäytännössä onkin hirvittävä vanhaintanssiparinpurkautumissumaongelma, mutta eihän kenenkään vanhaintanssielämäkään täysin ongelmatonta ja siten hämmingitöntäkään koskaan ole.
on hämmästyttävänkin rajallinen ja siten kirotunkin äärellinen ja siksipä myöskin standardi vanhaintanssija, lähtipä hän tilastollisestikin tarkasteltuna täysin satunnaisesta sekä tahi joko nuorten että tahi tai vanhain tanssimosta, jota jatkossa selvyyden vuoksi kutsuttakoon luvillanne yksinkertaisesti vanhaintanssimoksi, mihin suuntaan tahansa, palaa kymmenien ja satojen muitten jokseenkin erilaisten ja silti melkein samanlaisten vanhaintanssimoitten kautta kuljettuaan lähtöpaikkaansa, mikäli hän on kyllin toiveikas. Tuo pätee tietenkin myös huhuihin, jotka kiertävät vanhaintanssimosta toiseen ja kiirivät ynpäri jokaisen orkesteriaitionkin jopa silmittömänkin paljon nopeammin kuin po, huomattavallakin ylinopeudella vanhaintanssimosta toiseen siirtyilevä vanhaintanssija.
Tätä taustaa vasten ajateltuna ei ole mikään suoranainenkaan ihme, että tuohon ylle allekirjoittanutkin sai eräänä vanhaintanssi-iltana kuulla tarinoita jostain kaukana asuvasta herrasta, joka oli niin taitava ja viisas sekä tavattoman komea että käsittämättömän ihana, ettei hänelle löytynyt mistään vertaa. Kun allekirjoittanut alkoi jäitten ja lantrinkenkin kera murehtia juuri kuulemaansa synkkää vanhaintanssiuutista hyvälle ja erittäinkin läheiselle ystävällensä, Sir Hörhölle, tämä selitti, ettei kyse ollut mistään ylivoimaisen musertavasta vanhaintanssikilpailijasta, vaan ainoastansa siihen ylle allekirjoittaneesta itsestään: Nythän oli siinä hyvinkin pitkälti niin, että siihen ylle allekirjoittaneen vanhaintanssimaine oli ehtinyt kiertää ties montako kertaa kaikki em allekirjoittaneelle jokseenkin tunnetut ja po allekirjoittaneelta täysin tuntemattomat vanhaintanssipiirit. No onhan sillä vanhaintanssimaineellakin varmasti teidänkin mielestänne ja siten täysin vanhaintanssikiistatta myöskinsä pimeä puoli: nythän on erittäinkin pitkälti niin, että se ei vanhaintanssimaine juurikaan mitään kantajansa vioista hiisku edes silloin, kun po viat ovat seurausta ällistyttävänkin suuresta täydellisyydestä. Ken tätä väitettä epäilee, voi muistella tuohon ylle allekirjoittaneen kahdettatuhannetta vanhaintanssimatkaa eli nimenomaisesti sitä, allekirjoittaneen kiivainpien vanhaintanssiarvostelijoitten mielestä hyvinkin traagillista vanhaintanssitapausta, jossa po allekirjoittaneen vanhaintanssitäydellisyys johti hirvittävänkin ikäviin seurauksiin, vaikka sen allekirjoittaneen mitä ilmeisimminkin täysin vanhaintanssivilpittömänä tarkoituksena oli päästää vanhaintanssiprinsessa Napa-Miina vanhaintanssilemmentuskastaan ja kuinka po allekirjoittanutkin joutui sen jäljestä turvautumaan jäihin ja lantrinkeihinkin.
harjoittelemalla ei tuhon ylle allekirjoittanut, eräitten toisten mielestä vanhaintanssien kruunaamaton kuningas suinkaan vanahaintanssillisiakaan taitojansa hankkinut vaan pitämällä myöskinsä vanhaintanssi-illasta toiseen hauskaa. Eikä tuo allekirjoittanut yhtäkään koreografioistansa varsinaisesti päntännyt eikä vetänyt läpi puolivuosittaisen vanhaintanssivapaayönsä kestäviä vanhaintanssitreenisessioita vaan ikäänkuin leikki melkein viattomia vanhaintanssileikkejä kutenesimerkiksi jäitäkin on maistettu, tarjotin on lastattu, ei saa missään nimessä sanoa huu eikä haa mutta nauraa toki saa, musta-maija ja sini-vuokko, vihoviimeinen pari vanhaintanssimosta ulos ja harrasti myöskinsä vanhaintanssiväittelyitä, mutta eniten hän jo vanhaintanssialusta pitäen piti vanhaintanssipiilosilla olosta: Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että melkein aina, kun niitten todella upeitten daamien oli tehtävä niitä vanhaintanssi-iltoja edeltäviä kauhean tärkeitä vanhaintanssipäätöksiä kutenesimerkiksi käherrettävä ja suoristettava kultaisia kutreja ja helkkarin pitkiä räpsyviä ripsiä, suljettava ja avattava kaikkien ja sinänsä toki täysin mahdollisten ja aivan mahdottomienkin vanhaintanssiasujen seläntakaisia vetoketjuja ja nappeja, siihen ylle allekirjoittanut meni piiloon ja niitten todella upeitten daamienkin oli joko etsittävä hänet tai kärsittävä todella pahoista aavistuksista.
Niin sai vanhaintanssialusta pitäen koko vanhanhaintanssihovi juosta ylös ja alas sekä nuorten että vanhain tanssimoitten portaita, tarkastaa karaokebaarit, vilkaista vanhaintanssikapakan baaritiskin alle, käydä läpi tiheillä kammoilla Internetin vanhaintanssifoorumit ja vanhaintanssiseuranhakupalstat, naputella vanhaintanssilavojen väliseiniä ja kääntää nurin kinppakyytien takaistuimia ja aika usein näihin etsintöihin meni hyvinkin pitkiä aikoja, sillä siihen allekirjoittanut, joittenkin toisten mielestä vanhaintanssien kruunaamaton kuningas paitsi keksi uusia piilopaikkoja niin myöskinsä varsin herkästi teeskenteli olevansa joku muu kutenesimerkiksi kirjovehka tai vaatepuu.
– niinjuuri sen kenties juuri sinulle tismalleen oikean – arvoisa ja sinänsä toki tuohon ylle allekirjoittaneenkin mielestä harmillisen harvinainen em allekirjoittaneen lukija, nuorten tahi vanhain tanssijankaan etsintään ei kenenkään pitäisi tuhlata edes vajata puolta saati koko sekä nuorten että vanhaintanssi-ikäänsä: nythän on hyvinkinpitkälti niin, että vaikka siinä alussa kuinka tuntuisi, että se todella upea daami tahi helkkarin komea herra on juuri se oikea, niin lopulta kuitenkin käy toinen toistansa ikävemmillä tavoilla ilmi, että sehän olikin daami tahi herra jokseenkin väärä ja taaskin päättyivät nekin nuorten ja vanhain tanssijutut hirvittäviin kyyneliin ja arvokasta sekä nuorten että vanhaintanssiaikaa kuluu räkäisten nenien niistelyihin ja etenkin jäljestä päin kaikessa rauhassa ajateltuna täysin turhiin kiistelyyihin, jotka nekään eivä omiaan himoittuja vanhaintanssitunnelmia nostamaan ole.
Tässä mielessä käydyn hirvittävän vanhain tahi nuortentanssiriidan jälkeinen ja siten joskus hyvinkin kiihkeä vanhain- tahi nuortensovintotanssi saattaa kieltämättä olla po tanssijoitten molemminpuoleinen yritys myöntää sekä itse kullekin että toinen toisillensa, ettei sitä juuri oikeaa nuorten eikä vanhainkaan tanssijaa kenties olisikaan olemassa, mutta samalla tällainen sovintotanssi on merkinnyt hämmästyttävänkin useissa tutkituista vanhain ja nuorten tanssitapauksista alkusoittoa tuollaisessa vanhain ja nuorten tanssitilanteessa tarkastellun parisuhdanneristelijän uppoamiselle, vaikka vanhain ja nuorten myöskin tanssitunnelma siinä kiistatta käväiseekin suorastansa tanssillisessa stratosfäärissä ja korkeammallakin. Mainittu uppoaminen johtuu tarkemmin ajateltuna varmasti teidänkin mielestänne siitä, ettei standardi vanhain tahi nuorten tanssija sisimmässään ensinnäkään kykene hyväksymään puhtaasti tanssillisestikaan tarkasteltuna omaakaan vajavuuttansa saati kenenkään toisen ja toisaalta ei standardi vanhain eikä nuortenkaan tanssija millään suostu uskomaan, etteikö juurkin sitä oikeaa voisi kaikesta koetusta sekä vanhain että nuorten tanssivastoinkäymisestä ja etenkin sanotusta huolimatta joskus vielä löytää, kunhan tarpeeksi kauan ja huolellisesti etsisi eikä taaskin tekisi niitä samoja nuorten ja vanhain tanssivirheitä.
tanssinaivisteja, jotka sanovat, ettei sellaista täysin väärää vanhain tahi nuortenkaan tanssijaa ole eikä ainakaan heidän vanhaintanssielämissään ole koskaan ollut. Tavallaan sekä nuorten- että vanhaintanssinaivistin onkin helppo sanoa noin, sillä helkkarin vaikeahan heistä kunpaisenkaan on myöntää mielipidettään sellaisesta, mille he eivät edes vuosienkaan siitä nuorten tahi/ja vanhaintanssijutusta vierähdettyä löydä sanoja. Juuri niin totta se erittäinkin pitkälti on – on naurettavankin helppoa olla uskomatta täysin vääriin nuorten ja vanhain tanssijoihin, mutta huomattavankin paljon vaikeanpaa on päästä pakenemaan niitten aiheuttamista raastavista kaipuista ja viekoittelevista houkutuksista:
Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että joutuihan itse Sekä Nuorten- että Vanhaintanssiopiston rehtorikin mukanaan kolmessa huolellisesti ilmastoidussa linja-autossa matkustava toistasataapäinen sekä nuorten että vanhain tanssikinppakyyti hurmatuksi ja vanpatuksi niin, ettei heistä jäänyt muuta kuin enemmän tahi vähemmän hiljaa nyyhkyttäviä parkoja, jotka se bussiyhtiö heitti sen linja-autoaseman laiturille, mistä lähiomaiset heidät löysivät ja toimittivat parisuhdeklinikalle. Samalla tavalla ovat joutuneet lukuisat muut ja sinänsä toki mitään vanhaintanssipahaakaan aavistamattomat sekä nuorten että vanhain tanssihenkilöt ahmaistuiksi, mikäli toimistanne tässä kohdin tällainen ilmaisumuoto suinkinsa sallitaan, ilman mainittavaa vetoomusoikeutta. Osittakaamme siis tältä sekä nuorten että vanhain tanssipohjalta ajatellen edes hiljaista kunnioitustamme noita sekä nuorten- että vanhaintanssien vuoksi perhe- ja parisuhdeklinikoille rahdattuja naivistitanssiväenpaljousparkoja kohtaan, jos kerran on aivan mahdotonta löytää ketään kostamaan heidän puolestaan, ketään joka antaisi noitten hirvittävien sekä nuorten- että vanhaintanssitekojen tekijöille sen, mitä tarkemmin ajateltuna tästäkin varoittavan hyvän sekä nuorten että vanhain tanssitavan mukaan kuuluisi!
standarditanssija toki oppii niin taitavaksi, että kykenee pudottamaan sekä nuorten- että etenkin vanhaintanssisatulasta parhaankin sekä nuorten- että vanhaintanssijoista tämän ehdittyä ottaa ehkä tahdin ehkä kaksi. Mutta tuo on, kuten hyvin, karvaista sekä nuorten että vanhaintanssikokemuksistamme nipin ja napin selvinneinä tiedämme, vasta alle puolet vanhaintanssivoittoa: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että etenkin kolmannen ja sitä alenpien luokkien sekä nuorten että vanhaintanssimusiikkien tulkitsijat selviytyvät kilvasta kerta toisensa jäljestä pelkillä sinermillä saamatta vanhaintanssillishenkistä naarmuakaan, koska he ovat laaduiltaan sitä, mitä sinänsä toki ainoastaan omista mielistään ovat, eivätkä siten mitäilmeisimminkään erota todella hyvääkään koreografiaa todella huonosta eikä heillä etenkään tältä vanhaintanssipohjalta ajateltuna mitenkään voi olla pienintäkään aavistusta musertavasta nuorten- tahi/ja vanhaintanssitappiostaan. Eräshän heistä jopa katkaisi äkkipikaistuksissaan kaikki sekä nuorten että vanhain tanssivälinsä, kun hän kilpaillessaan konpastui ulokkeiseen orkesterinaitioon, jonka vanhaintanssiroudari juuri oli saanut valmiiksi, mahtavaan äänitarkkailupöytään, joka rajusta törmäyksestä paloi.
Oikeat sekä nuorten että vanhain tanssijat standarditanssija sen sijaan kukistaa koskematta heihin kyynerpäälläkään. Ensimmäisenä yleensä luovuttaa joku kohtelias perusaskelikko, sitten pari sekä nuorten- että etenkin vanhaintanssifuskaajaa ja kaikki he elastisesti loikkaavat parketilta buffettiin, jossa kaikeksi onneksi sattuu olemaan jäitä ja lantrinkejakin parketilta katsottuna lähimmälle oluthanalle vievän väylän varrella. Parketille jäävät kolmannen ja sitä alemman luokan sekä nuorten- että vanhaintanssijat järjestävät voitontansseja ja vaativat harvinaisia ja siten hämmästyttävänkin vaikeita rytmejä myöskin soitettaviksi. Mutta eihän ketään muita eikä edes sitä orkesteria se vanhaintanssiasia siinä mielessä näytä kiinnostavan. No vanhaintanssijärjestäjät toki pitävät siinäkin asiassa melkein aina yleisön puolta.
komeasta herrasta?
– Molen saannu kuulla siitä…niiiiiiiiin paljon. Mä en kestä enää!
– No mitäs sä arvelet tästä vanhaintanssitapauksesta?
– En pidä kuulemastani.
– Näin on …tana! Miten ihmessä luulisit hänen saavan sen aikaan?
– Notkistimella.
– Jäillä ja lantrinkeillakinko?
– Niillä ja hapaneroilla.
– Tai sitten mukana kanniskeltavalla vanhaintanssitunnelmatahtigeneraattorilla?
– Eli vanhaintanssitunnelmallistimella?
– Niinjuuri sillä!
– A…hhh..aaa…a…?!?!
– Sehän vissiinkin on suorastansa rikollista!
– Tuohan merkistisi sitä, että herra täten juonikkaasti salakuljettaakin himoittuja vanhaintanssitunnelmia mukanaan sinänsä toki ainoastansa siten piilevinä mahdollisuuksina, joiden todennäköisyys joka kerta näyttäisi etenkin näin sivulta tarkasteltuna olevan hämmästyttävänkin lähellä nollaa.
– Mutta eikö tuo erittäinkin pitkälti merkitse sitä, että valahdettuaan kumijalan takapenkiltä siihen sekä nuorten että vanhain tanssimon porttikonkiin ja tutkailtuaan kauhean pöllämystyneen näköisenä sen tanssimon geometriaa, hänen tarvitsee ainoastaan lisätä vanhaintanssitunnelmatahtigeneraattorinsa täysin salaperäistä jännitystä niin, että niitten todella upeitten daamien jaloissa verkko- ynnä muut vastaavat sukat alkavat suorastansa pyöriä, jolloin todennäköisyys vanhaintanssitunnelmasta väistämättä alkaakin vahvistua ja muuttuu lopulta vanhaintanssilliskäytännöllisesti tarkasteltuna täydeksi varmuudeksi!
– Niinjuuri ja silloin tapahtuu tietysti onnistuminen!
– Sehän on selvä se. Ja mitä todennäköisemmin hän varmuudenvuoksi vielä sekoittelee niitten todella upeitten daamien sievät pääkköset niin, että he eivät enää välitä, vaikka herran vissyyn tulee vielä jäitä ja lantrinkejakin!
Hyviä nuo viivat joita käytit.
Helpompi lukea kun ei tarvitse siristellä että pysyy oikealla rivillä.
tanssitunnelmien edistämismielessähän ne mitäilmeisimminkin olivat viivatkin siinä eivätkä mistään muusta syystä, mutta huomasitko, kuinka siinä herralla ovelasti vissy vaihtui lantrinkiksi ja lantrinki vissyksi?
– Kyllä mutta se ei upea daami ole sitä kuin vanhaintanssi-ihmeen kaupalla huomaavinaan.
– Mitäköhän se herra seuraavaksi tekee?
– Vaikea sanoa, mutta luulen että lopulta hän kävelee tiehensä se todella upea daami kainalossaan.
– Mutta entäs, jos aamulla se daami ja rahat ovatkin poissa?
– Pitäisiköhän meidän ilmoittaa tästä poliisille?
– Ei helkkarissa: nythän on etenkin tarkemmin ajateltuna hyvinkin pitkälti niin, että hänhän on itse syypää siihen. Eikä meillä sitäpaitsi ole siitäkään mitään muitakaan pitäviä vanhaintanssitodisteita ja onhan etenkin satunnainenkin sekä nuorten että vanhain tanssihuikentelu toki mahdollista ilman mukanakanniskeltavia vanhaintanssitunnelmatahtigeneraattoreitakin.
– Totta tosiaankin! Eihän ennenkään ollut mitään vanhaintanssitunnelmallistimia saati tahtigeneraattoreita ja silti välillä näki sekä nuorten että vanhain tanssihuikentelijoita täysin satunnaisessa tulo- ja menojärjestyksessä.
huolestuttavankin merkillistä, että ne todella upeat daamit alkavat heti vanhaintanssihuikennella ja eräät jopa vanhaintanssihurjastella, kun se mitä ilmeisimminkin täysin selkärangaton herra valahtaa siittä kumijalan takapenkiltä.
– Olen suureksi harmikseni pannut merkille saman asian, mutta lainatakseni erästä vanhaintanssikohtalotoveriani: nythän on kaikesta huolimatta hyvinkin pitkälti niin, että eihän sellainen ole ainakaan periaatteessa mitenkään mahdollista!
– Merkitseeko tuo siis väistämättä sitä, että emme sittenkään voisi ryhtyä pieneenkään vastaiskuun edes strategisesti tärkeimmällä sekä nuorten että vanhain tanssirintamalohkollamme tahi juonikkaaseen pikkukoukkaukseenkaan vanhaintanssivihulaisen selustaan?
– No ei todellakaan merkitse!
– Mukava kuulla, että olet samaa mieltä! Mihin meidän mielestäsi tulisi ryhtyä?
Tuossa kohdin noitten melko komeitten herrain vanhaintanssikeskustelu muuttui siinä määrin salamyhkäiseksi, ettei siitä sivustakuulija saanut mitään selvää etenkin, kun nuo herrat käänsivät heille selkänsä ja nostivat hämmästyttävänkin karvaiset kämmenselkänsä toinen toisillensa sinänsä toki hyvinkin arvoituksellisesti supattelevien suittensa eteen. Siinä vanhaintanssikeskustelussa vilahteli toisten sivullisten mielestä sellaisia kauhean tenkillisiä sekä nuorten että vanhain tanssitermejä kutenesimerkiksi täysin jatkuvat, huolellisesti harkitut vanhaintanssihäiriöt. Joittenkin muitten sivullisten mielestä siinä ensin sanottiin vastakarvakiertovanhaintanssikorografian käyttökelpoisuus vanhaintanssikohteen saavuttamisessa ja vasta sitten siinä puhuttiin vanhaintanssihäiriömielessä mahdollisimman yksinkertaisesta mate- ja siihen saumatta nivoutuvasta po kohteelle kaksin tahi useanpikertaisesta metelöinnistä, sekä nuorten että vanhaintanssikyynerpäävoimain melko heikoista ja etenkin todella vahvoista vanhaintanssivaikutuksista jne jne.
päässä tuosta salaliitosta, lähellä valtaisaa baaritiskiä ja mainitun sekä nuorten että vanhain tanssimon katosta hypnoottisesti tuikahtelevan vanhaintanssipallon takana huili elastisena maineikas ja siten notkea ja tietenkin etenkin omasta mielestänsä helkkarin komea herra, jolla ei taustalla tekeillä olevasta vanhaintanssisalaliitosta huolimatta ollut pienintäkään vanhain- eikä varsinkaan nuortentanssihuolenhäivää, ei varsinaista vanhaintanssikotia eikä vanhaintanssikotisotia, ei vaivaa tahdista eikä epätahdista, sillä tuossakin sekä nuorten että vanhain tanssimossa oli orkesteri, oikea unelmaorkesteri, jossa oli sähkyjousia ja –kitaroita ja runpupattereita ja urkuharmoneita ja ihana enkelikuoro ja se orkesterikin oli sen herran mielestä täydellinen ihan joka suhteessa. Ja ihmekös tuo, sillä se kapellimestari oli lehti-ilmoituksella ensin kerännyt yhteen kaikki muusikot ja pannut orkesterin taitavasti kasaan ja jos jokin muusikoista ei oikein ollut sopinut, niin he olivat yksinkertaisesti veistäneet siitä instrumentista palan pois ja kaikki oli taaskin sujunut kuin rasvattu.
Itse kullakin muusikolla oli oma melko vakituinen paikkansa ja oma pikkuinen jakkiliittimensä ja jokainen teki, mitä kapellimestari lystäsi. Vaikka nuo muusikot eivät musiikkiyhtiöjärjestyksellisistä syistä varsinaisesti omistaneet sitä orkesteria, niin sitä varsinaisemmin se orkesteri mitäilmeisimminkin omisti ne muusikot, mistä merkkinä se antoi muusikoitten noine pikkuisine jakkiliittimine itseensä kytkeytyä. Muusikoista toiset olivat täysin akustisia eli jokseenkin mekaanisia ja kolmannet jokseenkin synteettisiä ja suorastansa täysin sähkyisiä ilman ilmavirroistakaan liikahtelevia osia ja eräät heistä alkoivat soida itse tartuttuaan hämmästyttävänkin notkeina mikrofoneihin ynnä muihin niitä vastaaviin tellinkeihin. Kaikkia noita muusikoita yhdisti se orkesteri ja heillä oli aina paljon tekemistä: siinäkinhän oli silloin hyvinkin pitkälti niin, että oli tehtävä aamu tahi päivä siitä huolimatta, vaikka oli jo ilta tahi yö tai oli järjestettävä seuramatka Lapin kautta suoraan kaukomaille, vaikka matkailupalvelualojen lakkovahdit olisivat sen jo tanssimon ovella vastassa tai piti melkein joka ilta tehdä hopeinen kuunsilta vaikka sitä siltaa ei kovin usein, sillä muutoin sekä nuorten että vanhain tanssiyleisö olisi saattanut kyllästyä.
Jos yrittää parhaansa, mutta tanssii silti todella huonosti, ei saa edes seuraa.
Mitä pidemmälle edistyt, sitä epätodennäköisempää on löytää kumppania saman tasoisten joukosta.
Ei kannata paritanssiin hurahtanutta ottaa kumppaniksi, paritanssihullut on kaikki läheisriippuvaisia ongelma tapauksia.
Mitä semmoisella kumppanilla tekee jonka pitää koko ajan olla menossa treeneihin, leirille ja tansseihin? eli ns. normaali elo tunnustanee tyhjältä... mieluummin ei kiitos täälläkin friikeille.
Tanssijan sijaan erittäin hyviä valintoja ovat mm. kaljan kittaajat ja penkkiurheilijat. Näin saat elämääsi todellista sisältöä.
Laskeskelin että omaa tanssiputkea alkaa olla 22vuotta takana.
Nyt tein päätöksen tanssitauosta ainakin kesään -jos ei pitempäänkin. Voi olla että minun tanssikiintiö alkaa olla täynnä.
Ajattelen että ihmisen ei pidä olla riippuvainen mistään. Jos joku asia alkaa tuntua ettei ilman sitä voi olla -silloin on aika lopettaa.
"Jos joku asia alkaa tuntua ettei ilman sitä voi olla -silloin on aika lopettaa."
Entä seksi?
Seksi kun aikoinaan hiipui siirryin tanssiin Mut nyt kun tanssi hiipuu siirryn kalastukseen
Kalasteletko seksiä?
;-)
Aika hyväksi tanssijaksi tässä on tullut seuraa hakiessa kehityttyä. Hyvää nykyisessä tasossa on, että erottuu ne erittäin kiinnostavat kohteet niiden vähän vähemmän kiinnostavien joukosta. Kaveriseuraa, tanssiseuraa ja kimppakyytiseuraa on runsaasti tarjolla. Seurusteluseuraa ei ole yhtään enempää eikä vähempää kuin heikoillakaan tanssitaidoilla, mutta ainakin ihastumiset ovat olleet huomattavasti pitkäkestoisempia.
Tanssitaidon hyviksi puoliksi täytyy lukea taito lukea naista, mikä tuntuu tästä hyvältä ja mikä ei, sekä kyky sovittaa omaa liikkumista parin mukaan. On myös erittäin hienoa että siinä vaiheessa kun alkaa olla tunteita pelissä, ei tarvitse lainkaan keskittyä tanssimiseen vaan voi pikemminkin keskittyä esim. poskikosketuksen miellyttävyyteen, hivelyihin, jutteluun ym. ekstraan. Pieni lisä tietysti se, että myös ne kaikkein kauneimmat ja tansistaitoisimmat nirpat ovat helposti lähestyttävissä heille sopivalla lajilla.
Oletteko huomanneet, ettei Hän ole kommentoinut tähän säikeeseen yhtään mitään. Miksi???
Siksi että parisuhdetta ei synny kuin oman telttakepin kanssa.
Hyvä yritys kuitenkin saada herra mukaan, että voitte taas provosoida, kun se on niin helppo.
...repesin..;) uuuuh!!!